Screening of papaya accessions resistant to Papaya lethal yellowing virus and capacity of Tetranychus urticae to transmit the virus

The objective of this work was to produce a polyclonal antiserum against the coat protein (CP) of Papaya lethal yellowing virus (PLYV) and to determine its specificity and sensibility in the diagnosis of the virus, as well as to evaluate the genetic resistance to PLYV in papaya (Carica papaya) accessions and to investigate the capacity of the two-spotted spider mite Tetranychus urticae to acquire and transmit PLYV to the plants. Sixty-five papaya accessions were evaluated. For each accession, ten plants were mechanically inoculated using PLYV-infected plant extracts, and three plants were mock inoculated with phosphate buffer alone and used as negative controls. Ninety days after inoculation, newly-emerging systemic leaves were collected from the inoculated plants, and viral infection was diagnosed by indirect Elisa, using polyclonal antiserum sensible to the in vitro-expressed PLYV CP. Viral transmission by T. urticae was evaluated in greenhouse. The experiments were repeated twice. Polyclonal antiserum recognized the recombinant PLYV CP specifically and discriminated PLYV infection from infections caused by other plant viruses. Out of the 65 papaya accessions evaluated, 15 were considered resistant, 18 moderately resistant, and 32 susceptible. The two-spotted spider mite T. urticae was capable of acquiring PLYV, but not of transmitting it to papaya.

Genetic control of iron concentration in Mesoamerican and Andean common bean seeds

The objective of this work was to evaluate the main differences in the genetic control of the iron concentration in Mesoamerican and Andean common bean seeds, in early generations, and to select recombinants with a high iron concentration in the seeds. F1, F1 reciprocal, F2, F2 reciprocal, and backcross (BC11 and BC12) generations were produced by crosses between Mesoamerican (CNFP 10104 x CHC 01-175) and Andean (Cal 96 x Hooter) inbred lines. The expression of significant maternal effect was observed for the Mesoamerican gene pool. Iron concentration was higher in the seed coat of Mesoamerican common bean seeds (54.61 to 67.92%) and in the embryo of Andean common bean seeds (69.40 to 73.44%). High broad-sense heritability was obtained for iron concentration in Mesoamerican and Andean common bean seeds. Gains with the selection of higher magnitude, from 20.39 to 24.58%, are expected in Mesoamerican common bean seeds. Iron concentration in common bean seeds showed a continuous distribution in F2, which is characteristic of quantitative inheritance in Mesoamerican and Andean common bean seeds. Recombinants with high iron concentration in seeds can be selected in both Mesoamerican and Andean common bean hybrids.

Wood ants use resin to protect themselves against pathogens

Social life is generally associated with an increased exposure to pathogens and parasites, due to factors such as high population density, frequent physical contact and the use of perennial nest sites. However, sociality also permits the evolution of new collective behavioural defences. Wood ants, Formica paralugubris, commonly bring back pieces of solidified coniferous resin to their nest. Many birds and a few mammals also incorporate green plant material into their nests. Collecting plant material rich in volatile compounds might be an efficient way to fight bacteria and fungi. However, no study has demonstrated that this behaviour has a positive effect on survival. Here, we provide the first experimental evidence that animals using plant compounds with antibacterial and antifungal properties survive better when exposed to detrimental micro-organisms. The presence of resin strongly improves the survival of F. paralugubris adults and larvae exposed to the bacteria Pseudomonas fluorescens, and the survival of larvae exposed to the entomopathogenic fungus Metarhizium anisopliae. These results show that wood ants capitalize on the chemical defences which have evolved in plants to collectively protect themselves against pathogens.

Unsaturated Polyester Resins from Recycled Polyethyleneterephthalate

Tämän diplomityön tarkoituksena oli tutkia miten kuluttajien kierrättämästä polyeteenitereftalaatista ( PET ) voi valmistaa tyydyttymättömiä polyesterihartseja. Työssä valmistettiin yleiskäyttöön soveltuva laminointihartsi sekä 'gel coat' -hartsi jota käytetään esim. veneiden pintamaalina. Yleishartsin depolymerointiin käytettiin propyleeniglykolia ja 'gel coat' -hartsin valmistamiseen neopentyyliglykolia. Polykondensaatiovaiheessa reaktioon lisättiin maleiinihappoa ja lopuksi hartsit liuotettiin styreeniin. Kirjallisuusosassa esitetään eri menetelmiä PET:n depolymeroimiseksi. Lisäksi esitetään eri vaihtoehtoja glykolien, happojen, katalyyttien ja vinyylimonomeerien valitsemiseksi tyydyttymättömien polyesterihartsien valmistuksessa. Analyysimenetelmiä nestemäisten ja kovetettujen hartsien tutkimiseen ja vertailuun käydään läpi kuten myös erilaisia sovelluksia polyesterihartsien käyttämiseksi. Kokeellinen osa todisti että PET-pullojäte voidaan prosessoida hartsiksiilman uusia investointeja prosessilaitteistoon. PET:n glykolyysi kesti viidestäseitsemään tuntia ja polykondensaatiovaihe kahdesta ja puolesta viiteen tuntiin. Hartsien molekyylipainot ja mekaanisten testien tulokset olivat vertailukelpoisia kaupallisten hartsien antamien tulosten kanssa. Glykolyysivaiheen momomeeri- ja oligomeeripitoisuudet mitattiin geelipermeaatiokromatografialla, jotta nähtiin miten pitkälle depolymerisaatio oli edennyt. Tätä tietoa voidaan hyödyntää uusien hartsireseptin suunnittelussa. Polymeeriketjussa jäljellä olevien C=C kaksoissidosten määrä ja niiden isomeraatioaste maleaattimuodosta fumaraattimuotoon mitattiin 1H-NMR -menetelmällä. Tislevesien koostumus määritettiin kaasukromatografialla, ja tulokset kertoivat katalyytin sisältämän kloorin reagoineen glykolien kanssa, johtaen suureen glykolikulutukseen ja muihin ei-toivottuihin sivureaktioihin. Hartsien sietokykyä auringon valolle mitattiin niiden UV-absorption avulla. Kummastakin hartsista valmistettiin 'gel coat' -maalit jotkalaitettiin sääkoneeseen, joka simuloi auringonpaistetta ja vesisadetta vuorotellen. Näistä 'gel coateista' mitattiin niiden kellastumista. Kummastakin hartsista tehdyt valut asetettiin myös sääkoneeseen ja IR-spektreistä ennen jajälkeen koetta nähtiin että C=O ja C-O esterisidoksia oli hajonnut.

Occurence of thrips on Niagara table grape and its control with the insecticides thiacloprid and methiocarb associated with Metarhizium anisopliae

Thrips are reported as important pests on table grapes in United States and several countries of Europe. Damage caused by thrips, particulary Frankliniella occidentalis, was observed on niagara table grape crop in Limeira-SP, Brazil. During the blooming period, high thrips densities were observed feeding on pollen and small berries. The symptoms left were more visible after the development of the berries and were characterized by dark scars and suberized surface on berries, sometimes causing the berry to crack, and the seed to prolapse. The effect of insecticides thiacloprid or methiocarb, associated or not with the entomopathogenic fungus Metarhizium anisopliae were evaluated during the blooming period. For evaluation of thrips damage on fruits, the treatments were applied three additional times, 7, 14 and 21 days after the first application. The treatments were: a) M. anisopliae (strain 1037) 1x10(7) conidia/mL; b) thiacloprid 20mL/100L; c-d) methiocarb 100 and 150mL/100L; e) methiocarb 100mL/100L + M. anisopliae 1x10(7) conidia/mL. Only methiocarb, associated or not with the fungus, was effective in reducing thrips infestation, and no phytotoxic damage was observed. The efficiency of methiocarb 150mL/100L and the insecticide associated with the fungus for the control of the thrips population was 84.2 and 95.5%, respectively. In both cases, there was a reduction of approximately 70% in the number of berries with scars symptoms. For control of thrips on table grapes, chemical insecticides associated or not with M. anisopliae should be applied during the blooming period of the crop.

Investigation phytochimique d'une brosse à dents africaine Zanthoxylum zanthoxyloides (Lam.) Zepernick et Timler (Syn. Fagara zanthoxiloides L.) (Rutaceae)

Résumé: Dans le but de rechercher de nouveaux composés naturels à intérêt thérapeutique, les extraits dichlorométhanique et méthanolique de Zanthoxylum zanthoxyloides (Lam.) Zepernick et Timler (Syn. Fagara zanthoxyloides L.) (Rutaceae), une brosse à dents africaine ont été soumis à un criblage chimique et biologique. Un dépistage des activités: antifongiques contre le champignon phytopathogène Cladosporium cucumerinum et la levure commensale responsable de mycoses chez l'homme Candida albicans, antibactérienne contre la bactérie opportuniste Bacillus subtilis, larvicide contre le moustique vecteur de la fièvre jaune Aedes aegypti et molluscicide contre Biomphalaria glabrata, un escargot impliqué dans la transmission de la schistosomiase urinaire a été réalisé. Les propriétés antiradicalaires et inhibitrices de l'acétylcholinestérase de ces extraits ont aussi été dépistées. Sur la base des résultats obtenus lors de ce screening, l'investigation phytochimique de ces extraits a été entreprise. Elle a abouti à l'isolement de 14 composés, actifs pour la majorité contre Cladosporium cucumerinum et Bacillus subtilis, dont la structure a été établie au moyen de méthodes spectroscopiques (UV, MS, IR, 1H- et 13C-NMR). Des méthodes chimiques (hydrolyse, acétylation) ont été requises pour la confirmation de structures. L'extrait dichlorométhanique a fourni un nouveau composé, un dérivé du phényléthane, ainsi que dix composés connus, dont trois dérivés du phénylpropane, un lignane, un alcaloïde de la famille des benzophénanthridines, un triterpène, deux amides phénoliques et deux amides oléfmiques. L'extrait méthanolique a fourni un nouveau composé avec une fonction endoperoxyde, qui avait montré une activité inhibitrice modérée de l'acétylcholinestérase, ainsi que l'hespéridine et un dérivé de la chélérythrine. Par ailleurs, l'analyse LC/UV/APC1-MS de cet extrait a permis de détecter on-une sept produits connus. Parmi ces composés, se trouvent l'acide divanilloylquinique, la chélérythrine et quatre de ses dérivés: norchélérythrin.e, 6-(2-oxybutyl) dihydrochélérythrine, 6-hydroxy-dihydrochélérythrine et avicine, ainsi qu'une amide phénolique, l'amottianamide. La présence de ces dérivés de la chélérythrine a été mise en évidence dans deux autres espèces du même genre lors d'une étude LC/UV/APCI-MS comparative. Les activités fongicides contre Cladosporium cucumerinum et Candida albicans et bactéricides contre Bacillus subtilis et Streptococcus mutans ATCC 25175, mises en évidence sur plaque CCM et par les tests de dilution dans l'agar de ces composés, permettent de justifier l'utilisation de Zanthoxylum zanthoxyloides (Lam.) Zepemick et Timler comme brosse à dents africaine. Les techniques couplées de pointe utilisées dans cette étude ont montré leur apport inestimable dans le domaine de la recherche phytochimique et les applications futures dans le domaine de déréplication d'extraits bruts. Abstract: With the aim of discovering new natural therapeutics, the dichloromethane and methanol extracts of the African toothbrush tree Zanthoxylum zanthoxyloides (Lam.) Zepernick et Timler (Syn. Fagara zanthoxyloides L.) (Rutaceae), were submitted to biological and chemical assays. The former included: the antifimgal activities of the extracts against the phytopathogenic fungus Cladosporium cucumerinum, the commensal yeast which causes human mycoses Candida albicans, the bactericidal activity against the opportunistic bacteria Bacillus subtilis, the larvicidal activity against the yellow fever-transmitting mosquito Aedes aegypti and the molluscicidal effect on the snail Biomphalaria glabrata involved in the transmission of urinary schistosomiasis. The antiradical and acetylcholinesterase-inhibiting properties of these extracts were also investigated. On the basis of these results, a phytochemical investigation of the dichloromethane and methanol extracts of Zanthoxylum zanthoxyloides was undertaken. Their fractionation led to the isolation of 14 compounds, the majority of which were active against Cladosporium cucumerinum and Bacillus subtilis, whose structures were elucidated by spectroscopic techniques (UV, MS, IR, 1H- and 13C-NMR). Chemical methods (hydrolysis, acetylation) were performed to confirm the structures. The dichloromethane extract yielded a new phenylethane derivative, together with ten known compounds: three phenylpropane derivatives, a lignan, a benzophenanthridine alkaloid, a triterpene and four phenolic and olefinic amides. The methanol extract yielded a new compound with an endoperoxide moiety, which showed moderate acetylcholinesterase-inhibiting activity, together with hesperidin and a chelerythrine derivative. Seven more compounds were detected on-line by LC/UV/APCI-MS. Among the compounds detected were divanilloylquinic acid, chelerythrine and four chelerythrine derivatives: norchelerythrine, 6-(2-oxybuty1)-dihydrochelerythrine, 6-hydroxy dihydrochelerythrine and avicine, together with the phenolic amide amottianamide. Most of the chelerythrine derivatives were also found in two other Zanthoxylum species following LC/UV/APCI-MS analysis. The antifungal activities against Cladosporium cucumerinum and Candida albicans and antibacterial activities against Bacillus subtilis and Streptococcus mutans ATCC 25175, may explain the utilization in traditional medicine of the roots of this plant as a toothbrush. The advanced hyphenated techniques used in this study showed their inestimable contribution to the field of phytochemical research and applications in the field of dereplication of crude extracts.

Contribution à la connaissance du métabolisme secondaire des Thymelaeaceae et investigation phytochimique de l'une d'elles: "Gnidia involucrata" Steud. ex A. Rich

Dans le but de mieux connaître le métabolisme secondaire de la famille des Thymelaeaceae et de découvrir de nouveaux composés naturels à intérêt thérapeutique, 30 extraits provenant de 8 espèces africaines ont été soumis à un criblage chimique et biologique. Les cibles biologiques suivantes ont servi à l?évaluation de l?activité des extraits étudiés : la moisissure phytopathogène Cladosporium cucumerinum, la levure commensale Candida albicans, la bactérie opportuniste Bacillus subtilis, la larve du moustique vecteur de la fièvre jaune Aedes aegypti et l?hôte intermédiaire mollusque de la schistosomiase urinaire Biomphalaria glabrata. Les propriétés antiradicalaires et inhibitrices de l?acétylcholinestérase de ces extraits ont également été dépistées. Des analyses sur CCM avec révélation chimique, ainsi que des expériences LC/DAD-UV, ont permis demettre en évidence la présence de tanins, de flavonoïdes et de xanthones dans les extraits polaires. Sur la base des résultats de ces analyses préliminaires, l?investigation phytochimique des extraits méthanoliques des racines et des parties aériennes de Gnidia involucrata a été entreprise. Cette démarche a permis l?isolement de 8 composés naturels et leur caractérisation complète au moyen de méthodes spectroscopiques (UV, MS, CD, 1H- et 13C-NMR). Les activités de ces produits purs ont été évaluées et il est apparu qu?ils possédaient presque tous des propriétés antiradicalaires intéressantes, supérieures à celles du BHT, un antioxydant de synthèse (E 321) utilisé dans l?industrie alimentaire. Deux benzophénones simples, respectivement O- et C-glucosylées, ont été isolées des parties aériennes de G. involucrata au côté de la mangiférine, une C-glycosylxanthone ubiquitaire. Ces découvertes sont remarquables à plusieurs titres : (1) les benzophénones simples (nonprénylées) sont très rares dans la nature ; (2) c?est la première fois qu?une Oglycosylbenzophénone a été décrite ; (3) aucune xanthone n?avait été mise en évidence auparavant dans la famille et (4) les benzophénones semblent ne pas être que des produits intermédiaires dans la biosynthèse des xanthones. Trois 3,8??-biflavanones du type GB ont été isolées des racines et des parties aériennes de la même plante, dont deux stéréoisomères se trouvant en mélange. Une analyse LC/CD a permis d?attribuer les configurations absolues des quatre carbones asymétriques de chaque molécule. Cette classe de métabolites secondaires est réputée pour ses propriétés analgésiques et sa présence chez les Thymelaeaceae est prometteuse. Des techniques couplées de pointe ont été utilisées dans ce travail et ont montré leur apport inestimable dans le domaine de la recherche phytochimique. Une analyse LC/ MSn a ainsi permis de mettre en évidence on-line trois C-glycosylflavones ? l?isoorientine, l?isovitexine et la vitexine ? dans les extraits méthanoliques bruts de G. involucrata. De plus, les parties aériennes de cette même plante ont servi de matériel pour le développement d?une nouvelle méthode d?analyse d?extraits bruts : la LC/1H-NMR time-slice. Cette approche consiste à « découper » le temps d?analyse par des interruptions régulières du flux LC, durant lesquelles les données NMR nécessaires sont acquises. Le problème de la faible sensibilité relative de la LC/NMR a été partiellement résolu par ce biais et a permis d?envisager l?utilisation de la NMR au sein de systèmes de couplages multiples en série avec d?autres méthodes spectrales (UV, MS, IR, CD,?).<br/><br/>With the aim of acquiring a better knowledge of the secondary metabolism of the family Thymelaeaceae and of the discovering of new natural therapeutics, 30 extracts from 8 African plant species were submitted to chemical and biological screening. The following biological targets were used to estimate the activity of the extracts under study: the phytopathogenic fungus Cladosporium cucumerinum, the commensal yeast Candida albicans, the opportunistic bacteria Bacillus subtilis, larvae of the yellow fever-transmitting mosquito Aedes aegypti and the intermediate snail host of urinary schistosomiasis Biomphalaria glabrata. The antiradical and acetylcholinesterase-inhibiting properties of these extracts were also investigated. TLC analyses followed by chemical detection, together with LC/DAD-UV experiments, showed the presence of tannins, flavonoids and xanthones in the polar extracts. On the basis of these results, a phytochemical investigation of the methanol extracts of the roots and the aerial parts of Gnidia involucrata was undertaken. This procedure led to the isolation of 8 natural products, which were then characterised by spectroscopic means (UV, MS, CD, 1H- and 13C-NMR). The activities of the pure compounds were then further evaluated: almost all of them exhibited very interesting antiradical properties, superior to those of BHT, a synthetic antioxidant (E 321) used in the food industry. Two simple benzophenones, one O- and one C-glycosylated, were isolated from the aerial parts of G. involucrata, together with mangiferin, a ubiquitous C-glycosylxanthone. These findings are of multiple importance: (1) simple (non-prenylated) benzophenones are very rare in nature; (2) it is the first time that an O-glycosylbenzophenone has been described; (3) no xanthones have been previously reported in the family and (4) benzophenones do not seem to be exclusive intermediates in the biosynthesis of xanthones. Three 3,8??-biflavanones of the GB type were isolated from the roots and the aerial parts of the same plant, among them two stereoisomers in mixture. A LC/CD analysis allowed the assignment of the absolute configurations of all four stereocenters in both molecules. This class of secondary metabolite is well known for its analgesic properties and its presence in the Thymelaeaceae is very promising. Advanced hyphenated techniques were used in this work and showed their inestimable contribution to the field of phytochemical research. A LC/MSn analysis, for example, allowed the on-line characterisation of three C-glycosylflavones ? isoorientin, isovitexin and vitexin ? in the crude methanol extracts of G. involucrata. Furthermore, the aerial parts of this plant were used as material for the development of a new analytical method for crude plant extracts: time-slice LC/1H-NMR. This approach consisted in "slicing" the analytical procedure by interrupting the LC flow at given intervals, during which the necessary NMR data were acquired. The relative lack of sensitivity of LC/NMR was partially surmounted by this means, allowing one to envisage the use of NMR in a multiple hyphenated system, together with other spectroscopic methods (UV, MS, IR, CD,?)

Cultivation of black truffle to promote reforestation and land-use stability

Cultivation of black truffle, Tuber melanosporum Vitt., has become an important agricultural alternative in rural Mediterranean regions due to its success in relatively harsh conditions, its high market value and diminishing production in natural areas. In addition, truffle cultivation requires relatively low agricultural inputs, promotes reforestation and economic restoration of rural lands and land-use stability. However, there remain major issues regarding the management practices to ensure successful black truffle production. We therefore conducted an experiment to evaluate 3 levels of irrigation based on monthly water deficit and the effects of currently applied weed control systems and fertilization. Treatment effects were evaluated by examining the mycorrhizal status of out-planted 1-yr-old Quercus ilex L. seedlings and seedling growth parameters after 18 months in 3 distinct experimental truffle plantations located in the foothills of the Spanish Pyrenees. We found that replacing one-half of the water deficit of the driest month (moderate irrigation) promoted the proliferation of T. melanosporum mycorrhizae, while high irrigation reduced fine root production and truffle mycorrhizae. Glyphosate weed control improved seedling survival by up to 16% over control seedlings without jeopardizing truffle mycorrhizae in the first year. Fertilization did not improve seedling growth or influence its mycorrhizal status. We describe the persistent relationship between this ectomycorrhizal fungus and Q. ilex by quantifying old and new mycorrhizae and we discuss the ecological implications of the symbiosis.

An outbreak of Arthroderma vanbreuseghemii dermatophytosis at a veterinary school associated with an infected horse.

We report a case of an outbreak of inflammatory dermatophytoses caused by Arthroderma vanbreuseghemii (formally Trichophyton mentagrophytes pro parte) that involved an infected horse, the owner and at least 20 students, staff and stablemen at a veterinary school in Bern (Switzerland) that presented highly inflammatory dermatitis of the body and the face. Transmission from human to human was also recorded as one patient was the partner of an infected person. Both the phenotypic characteristics and ITS sequence of the dermatophytes isolated from the horse and patients were identical, consistent with the conclusion that the fungus originated from the horse. Three infected persons had not been in direct contact with the horse. Although direct transmission from human to human cannot be ruled out, fomites were most likely the source of infection for these three patients. Inspection of the literature at the end of the nineteenth and beginning of the twentieth century revealed that this dermatophyte was frequently transmitted from horses to humans in contact with horses (stablemen, coachmen, carters and artillery soldiers). The rarity of the present case report at the present time is likely related to the transformation of civilisation from the nineteenth century to nowadays in Europe with the change of horse husbandry. In addition, the inadequate immune response of the horse and the high number of people in contact with it at the equine clinic may explain the exceptional aspect of this case report.

Characteristics of Flowing Film

Työssä tutkittiin uutta teknologiaa pigmenttipäällystykseen. Tämä tekniikka on yleisesti tunnettua eräillä muilla teollisuudenaloilla. Kirjallisuustutkimuksessa on esitelty prosessia ja sen eri osatekijöitä sekä muilla aloilla tunnettuja prosessimuuttujia. Päällystyspastojen ja päällystettävien pintojen teoriaa on selvitetty uuden tekniikan ja pigmenttipäällystyksen valossa. Uuden tekniikan perusmekanismeja tutkittiin kokeellisessa osassa. Valuvan nestefilmin stabiilisuutta tutkittiin minimivirtauksen avulla. Stabiilisuustutkimuksen suorittamiseen käytettiin apuna Taguchi-matriisia DOE-ohjelmalla (Design of Experiments). Kokeiden perusteella minimivirtauksen kannalta päällystyspastalle edullisempi koostumus on kalsiumkarbonaatti- kuin kaoliinipasta. Sideaineella on pienempi osuus lateksia ja polyvinyylialkoholia parempi. Suurempi osuus pinta-aktiivista ainetta ja matala pastan kuiva-ainepitoisuus ovat suositeltuja. Tehokas ilmanpoisto päällystyspastasta on myös tärkeää lopullisen tuloksen kannalta. Koekoneella ajetuissa päällystyskokeissa havaittiin valuvan filmin ominaisuuksien tärkeys. Pienetkin kaasumäärät päällystyspastassa häiritsivät lopullisen päällysteen laatua. Päällystyspastan ilmanpoisto on avainasemassa erityisesti kun päällystetään suurella nopeudella pieniä päällystemääriä. Koeajoissa havaittiin kaikki kirjallisuudessa esitellyt rajoittavat tekijät. Kokeissa päällystettiin 400-1600 m/min nopeudella 5-20 g/m² päällystemääriä. Olosuhteet stabiilille nestefilmille vaativat edelleen kehitystä suurella nopeudella päällystettäessä. Päällysteen eroavaisuuksia verrattiin teräpäällystysmenetelmiin. Terä-päällystyksellä saadaan sileä mutta epätasaisesti peittävä pinta kun taas uuden tekniikan päällyste mukailee päällystettävän alustan topografiaa. Tasapaksun päällysteen etuna on hyvä peittävyys jo pienellä päällystemäärällä.

Contributions to a revision of the genus Cercidospora (Dothideales), 2: Species on Lecanora s.l., Rhizoplaca and Squamarina

A study on the taxonomy, morphology and anatomy of the lichenicolous species of the genus Cercidospora (Dothideales, incertae sedis) growing on lichens of the genera Lecanora (Lecanoraceae), specifically of the L. polytropa group and the L. saxicola group (i.e. L. muralis sensu auct. group, Protoparmeliopsis spp.), Rhizoplaca (Lecanoraceae) and Squamarina (Stereocaulaceae) is presented. The following species are proposed as new: Cercidospora barrenoana on Rhizoplaca peltata, and C. melanophthalmae on Rhizoplaca melanophthalma. C. stenotropae is proposed provisionally; this fungus grows on Lecanora stenotropa and other taxa of the L. polytropa group. A key for the species of the genus Cercidospora treated is provided.

Filmipäällystimen nippitapahtuman vaikutus päällystyskoneen ajettavuuteen

Työn tavoitteena oli syventyä filmipäällystimen nippitapahtumaan ja siellä tapahtuviin ilmiöihin. Tämän lisäksi selvitettiin esipäällystysparametrien ja pohjapaperin merkitys filmipäällystimen ajettavuudelle. Erityisesti pyrittiin selvittämään päällystemäärän ja applikointitelojen momenttieron vaikutus ajettavuuteen sekä kiihdytysvaiheessa ilmenevien ajettavuusongelmien syntymekanismit. Työn kokeellinen osa jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa pyritään löytämään lisäymmärrystä nippitapahtuman ilmiöille joita sitten hyödynnetään toisen osan koeajoissa. Staattisilla kuormituskokeilla tutkittiin telapinnan kokoonpuristumista ja suurnopeus-kamerakuvauksilla nipin geometriaa päällystyskoneen ajon aikana. Applikointitelojen momenttierokoeajoilla pyrittiin selvittämään paperiradan mahdollista luistoa nipissä. MCA-kosteuspitoisuusanalysaattorilla mitattiin nippitapahtuman muutosten vaikutusta filmipäällystimen paluufilmin ominaisuuksiin. Muuttelemalla päällystemäärää ja – jakaumaa sekä applikointitelojen momenttieroa selvitettiin esipäällystysparametrien vaikutus filmipäällystimen ajettavuuteen. Muokkaamalla pohjapaperin absorptiokykyä sekä pastan vedenpidätyskykyä tutkittiin nestepenetraation vaikutusta ajettavuuteen. Telapinnan kokoonpuristuman havaittiin olevan pieni eikä ajon aikana nipin geometriassa havaittu muutoksia. Paperiradan todettiin luistavan nipissä, mutta luistoilmiö oli huomattavasti pienempi mitä nopeuserolukemista voidaan päätellä. Kiihdytysvaiheessa havaittiin selviä muutoksia paluufilmissä, mutta ajon aikana paluufilmi pysyi lähes vakiona. Päällystemäärän todettiin olevan suurin yksittäinen tekijä filmipäällystimen ajettavuudessa ja siihen tulee kiinnittää erityistä huomiota filmipäällystimen kiihdytysvaiheessa. Aukirullauksen levitystelan vaihdon myötä todettiin pohjapaperiin kohdistuvilla kuormituksilla olevan myös suuri merkitys filmipäällystimen ajettavuudelle.

Exploring transparent approaches to the authentication of signatures on artwork

This thesis is composed of three main parts. The first consists of a state of the art of the different notions that are significant to understand the elements surrounding art authentication in general, and of signatures in particular, and that the author deemed them necessary to fully grasp the microcosm that makes up this particular market. Individuals with a solid knowledge of the art and expertise area, and that are particularly interested in the present study are advised to advance directly to the fourth Chapter. The expertise of the signature, it's reliability, and the factors impacting the expert's conclusions are brought forward. The final aim of the state of the art is to offer a general list of recommendations based on an exhaustive review of the current literature and given in light of all of the exposed issues. These guidelines are specifically formulated for the expertise of signatures on paintings, but can also be applied to wider themes in the area of signature examination. The second part of this thesis covers the experimental stages of the research. It consists of the method developed to authenticate painted signatures on works of art. This method is articulated around several main objectives: defining measurable features on painted signatures and defining their relevance in order to establish the separation capacities between groups of authentic and simulated signatures. For the first time, numerical analyses of painted signatures have been obtained and are used to attribute their authorship to given artists. An in-depth discussion of the developed method constitutes the third and final part of this study. It evaluates the opportunities and constraints when applied by signature and handwriting experts in forensic science. A brief summary covering each chapter allows a rapid overview of the study and summarizes the aims and main themes of each chapter. These outlines presented below summarize the aims and main themes addressed in each chapter. Part I - Theory Chapter 1 exposes legal aspects surrounding the authentication of works of art by art experts. The definition of what is legally authentic, the quality and types of the experts that can express an opinion concerning the authorship of a specific painting, and standard deontological rules are addressed. The practices applied in Switzerland will be specifically dealt with. Chapter 2 presents an overview of the different scientific analyses that can be carried out on paintings (from the canvas to the top coat). Scientific examinations of works of art have become more common, as more and more museums equip themselves with laboratories, thus an understanding of their role in the art authentication process is vital. The added value that a signature expertise can have in comparison to other scientific techniques is also addressed. Chapter 3 provides a historical overview of the signature on paintings throughout the ages, in order to offer the reader an understanding of the origin of the signature on works of art and its evolution through time. An explanation is given on the transitions that the signature went through from the 15th century on and how it progressively took on its widely known modern form. Both this chapter and chapter 2 are presented to show the reader the rich sources of information that can be provided to describe a painting, and how the signature is one of these sources. Chapter 4 focuses on the different hypotheses the FHE must keep in mind when examining a painted signature, since a number of scenarios can be encountered when dealing with signatures on works of art. The different forms of signatures, as well as the variables that may have an influence on the painted signatures, are also presented. Finally, the current state of knowledge of the examination procedure of signatures in forensic science in general, and in particular for painted signatures, is exposed. The state of the art of the assessment of the authorship of signatures on paintings is established and discussed in light of the theoretical facets mentioned previously. Chapter 5 considers key elements that can have an impact on the FHE during his or her2 examinations. This includes a discussion on elements such as the skill, confidence and competence of an expert, as well as the potential bias effects he might encounter. A better understanding of elements surrounding handwriting examinations, to, in turn, better communicate results and conclusions to an audience, is also undertaken. Chapter 6 reviews the judicial acceptance of signature analysis in Courts and closes the state of the art section of this thesis. This chapter brings forward the current issues pertaining to the appreciation of this expertise by the non- forensic community, and will discuss the increasing number of claims of the unscientific nature of signature authentication. The necessity to aim for more scientific, comprehensive and transparent authentication methods will be discussed. The theoretical part of this thesis is concluded by a series of general recommendations for forensic handwriting examiners in forensic science, specifically for the expertise of signatures on paintings. These recommendations stem from the exhaustive review of the literature and the issues exposed from this review and can also be applied to the traditional examination of signatures (on paper). Part II - Experimental part Chapter 7 describes and defines the sampling, extraction and analysis phases of the research. The sampling stage of artists' signatures and their respective simulations are presented, followed by the steps that were undertaken to extract and determine sets of characteristics, specific to each artist, that describe their signatures. The method is based on a study of five artists and a group of individuals acting as forgers for the sake of this study. Finally, the analysis procedure of these characteristics to assess of the strength of evidence, and based on a Bayesian reasoning process, is presented. Chapter 8 outlines the results concerning both the artist and simulation corpuses after their optical observation, followed by the results of the analysis phase of the research. The feature selection process and the likelihood ratio evaluation are the main themes that are addressed. The discrimination power between both corpuses is illustrated through multivariate analysis. Part III - Discussion Chapter 9 discusses the materials, the methods, and the obtained results of the research. The opportunities, but also constraints and limits, of the developed method are exposed. Future works that can be carried out subsequent to the results of the study are also presented. Chapter 10, the last chapter of this thesis, proposes a strategy to incorporate the model developed in the last chapters into the traditional signature expertise procedures. Thus, the strength of this expertise is discussed in conjunction with the traditional conclusions reached by forensic handwriting examiners in forensic science. Finally, this chapter summarizes and advocates a list of formal recommendations for good practices for handwriting examiners. In conclusion, the research highlights the interdisciplinary aspect of signature examination of signatures on paintings. The current state of knowledge of the judicial quality of art experts, along with the scientific and historical analysis of paintings and signatures, are overviewed to give the reader a feel of the different factors that have an impact on this particular subject. The temperamental acceptance of forensic signature analysis in court, also presented in the state of the art, explicitly demonstrates the necessity of a better recognition of signature expertise by courts of law. This general acceptance, however, can only be achieved by producing high quality results through a well-defined examination process. This research offers an original approach to attribute a painted signature to a certain artist: for the first time, a probabilistic model used to measure the discriminative potential between authentic and simulated painted signatures is studied. The opportunities and limits that lie within this method of scientifically establishing the authorship of signatures on works of art are thus presented. In addition, the second key contribution of this work proposes a procedure to combine the developed method into that used traditionally signature experts in forensic science. Such an implementation into the holistic traditional signature examination casework is a large step providing the forensic, judicial and art communities with a solid-based reasoning framework for the examination of signatures on paintings. The framework and preliminary results associated with this research have been published (Montani, 2009a) and presented at international forensic science conferences (Montani, 2009b; Montani, 2012).

An Optimum Coating Colour Formula for CSWO-printing

Pigmenttipäällystyksen tarkoituksena on parantaa painopapereiden pintaominaisuuksia. Tämän työn tarkoituksena oli löytää sopiva päällystyspasta päällystetylle coldset-paperille. Kirjallisuusosassa on käsitelty coldset-painatusta ja sen ongelmia. Päällystysmenetelmän perusteita, pastan ominaisuuksia ja niiden vaikutusta päällystystulokseen on myös käsitelty. Lisäksi on esitelty joitakin päällystetyn paperin pinnantutkimusmenetelmiä. Kokeellisessa osassa on tutkittu erilaisten pastakoostumusten ja päällystemäärien sekä kalanteroinnin vaikutusta paperin painettavuuteen. Paperit on päällystetty Helicoaterilla ja joitakin pastoja on testattu myös pilot-mittakaavaisessa päällystyksessä. Selitystä paperin käyttäytymiseen painatuksessa on etsitty päällystetyn paperin pintarakenteesta. Paras painettavuus saavutetaan päällysteellä, jossa pigmenttinä on vain karbonaatti. Painojälkeä voidaan parantaa käyttämällä kalsinoitua kaoliinia yhdessä karbonaatin kanssa, mutta tämän päällysteen pintalujuus ei ole riittävä CSWO-painatukseen. Tärkkipigmentti parantaa veden ja painovärin absorptiota ja siten tekee painetun tuotteen kuivemmaksi ja miellyttävämmän tuntuiseksi, mutta aiheuttaa smearingia. Tämä johtuu liian nopeasta musteen asettuvuudesta. "Pehmeä" SB-lateksi soveltuu paremmin offset-painatukseen kuin "kova" lateksi, joka sisältää myös PVAc:ta. "Pehmeällä" lateksilla saadaan parempi pintalujuus ja painojälki kuin "kovalla" lateksilla. Paperin pölyävyyttä painatuksessa voidaan vähentää nostamalla päällystemäärää ja laskemalla pastan kuiva-ainepitoisuutta. Kalanteroinnilla ei pintalujuutta tai painojälkeä voida parantaa. Selitys tutkimuksessa käsiteltyjen papereiden painojäljelle ja painettavuudelle löydetään tutkimalla päällysteen pintarakennetta. Painojälkeen vaikuttaa eniten päällysteen peittoaste. Huonoa peittävyyttä voidaan parantaa nostamalla päällystemäärää. Pölyäminen painatuksessa johtuu pigmenteistä, jotka eivät ole sidottuja paperin pintaan. Tämä taas johtuu pastan huonosta vesiretentiosta. Hyödyllisintä tietoa näiden papereiden pintarakenteesta saadaan tutkimalla pintaa pyyhkäisyelektonimikroskoopilla (SEM), atomivoimamikroskoopilla (AFM) ja laserindusoidulla plasmaspektrometrilla (LIPS). LIPSin etuna on se, että päällystemääräjaukauma voidaan määrittää sekä x-y- että z-suunnassa samanaikaisesti samasta kohdasta. LIPSissä myös näytteen preparointitarve on hyvin vähäinen.

Unsaturated Polyester Coatings containing Biocides

Vesistöissä laivojen pintaan tarttuvat eliöt ovat sekä taloudellinen että kosmeettinen ongelma. Kontrolloimattoman eliöiden kiinnittymisen seurauksena aiheutuu kitkaa, joka puolestaan hidastaa laivan nopeutta ja aiheuttaa polttoaineen kulutuksen kasvua. Tavallisesti eliöiden kiinnittymistä ehkäistään kiinnittymisenestomaalien avulla. Niiden toiminta perustuu biosidien liukenemiseen, jolloin veden ja pinnoitteen väliselle rajapinnalle muodostuu korkea biosidipitoisuus, joka estää eliöiden kiinnittymistä pinnalle. Maailmanlaajuinen orgaanisten tinayhdisteiden käyttökielto kiinnittymisen-estomaaleissa tulee voimaan vuoden 2003 alusta. Tällä hetkellä 70 % maailman laivastoista on suojattu orgaanista tinayhdistettä sisältävällä kiinnittymisenestomaalilla. Nyt onkin kasvava tarve kehittää uusia ympäristöystävällisempiä kiinnittymisenesto-pinnoitteita. Todennäköisesti tinayhdisteet tullaan korvaamaan synteettisillä orgaanisilla yhdisteillä käytettyinä yhdessä kuparin kanssa. Työn tarkoituksena oli valmistaa ympäristöystävällisempi tyydyttämätön polyesteripinnoite, joka itsessään ehkäisisi eliöiden kiinnittymistä. Kirjallisuusosassa tutustuttiin markkinoilla oleviin biosideihin, niiden myrkyllisyyteen ja vaikutuksiin ympäristölle sekä muuttuvaan lainsäädäntöön. Työssä tarkasteltiin myös tällä hetkellä markkinoilla olevia pinnoitteita ja niiden toimintamekanismeja sekä myrkyttömiä vaihtoehtopinnoitteita kiinnittymisenestoon. Kokeellinen osa koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tutkittiin biosidien sopivuutta käytettäväksi yhdessä tyydyttymättömän polyesterin kanssa. Yhteensopivuutta määritettiin applikaatiotesteillä ja pinnoitteen käyttäytymisen perusteella. Toinen vaihe oli selvittää pinnoitteen tehokkuus leväntarttumista vastaan. Tyydyttymätön polyesteri gel coat kiinnittymisenesto-ominaisuuksilla valmistettiin dispergoimalla biosideja tyydyttymättömään polyesterigeeliin. Yhteensopivuustestien tulosten perusteella huomattiin, ettei biosidien lisääminen geeliin vaikuta mainittavasti applikaatio-ominaisuuksien huononemiseen. Brookfield viskositeetin stabiilisuus jopa paranee ja yksi työssä käytetyistä biosideista parantaa pinnoitteen säänkestoominaisuuksia. Tässä työssä ei pystytty määrittämään eri biosidien välisiä eroja tehokkuudessa levää vastaan.