Julius Streicher Collection 1945

Documents and books pertaining to Julius Streicher

New York Enquirer, vol. 1, no. 3

Digital image

Resolution of the board on the wearing of the tallit

Digital image

Letter to M. L. M. Peixotto to place Mrs. Brandley Isaacs on list of perpetual escaboth

Digital image

Letter to K. K. S. I. from K. K. B'nai Jeshurun, asking to borrow seforim and ornaments for the consecration of the synagogue

Digital image

Holistic Spirituality in the Thinking of Ellen White

Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa. Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana. Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, unio , on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan. Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena. Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät Jumalalle antautumisen ja luonteen käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa. Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.

Mothers, your's is a sacred work! Naiskysymys adventistijulistaja Ellen Whiten profeetallisessa terveysopetuksessa vuosina 1866 1878

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskysymystä Seitsemännen päivän adventtikirkon oppiäiti Ellen Whiten (1827 1915) terveysopetuksessa. White tunnetaan ennen kaikkea näyistään, joiden välityksellä hän koki saavansa Jumalalta hyvinvointiin liittyviä ohjeita. White kirjoitti näkyjensä innoittama terveysoppaita ja julisti pääasiassa Yhdysvalloissa yli 70 vuotta. Päälähteenäni ovat kaksi Whiten omaelämäkertaa vuosilta 1880 ja 1915 sekä 83 artikkelia, jotka hän julkaisi adventistien johtavassa terveyslehdessä, Health Reformerissa, vuosina 1866 1878. Tutkimuskysymykseni ovat, miksi White osoitti lähes kaiken terveyteen liittyvän opetuksensa naisille ja miten hän ymmärsi terveyden osana naisen roolia ja tehtäviä. Tulkintani mukaan White julisti naisille, sillä hän uskoi, että naisen asema oli selkeytettävä. Yhdysvallat teollistui ja kaupungistui nopeasti 1800-luvulla, mikä aiheutti naisille taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi toinen suuri herätys (1800 1830) synnytti keskustelua naisen roolista. Monet kirkot antoivat naisille luvan esimerkiksi saarnaamiseen, mutta Yhdysvalloissa vahvistui samaan aikaan myös käsitys naisesta kodin uskonnollisena johtajana. Ymmärrän, että Whiten mukaan ratkaisu naisen sekavaan asemaan oli terveys. Uskon, että Whiten mukaan nainen pystyi ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa, mikäli hän pysyi terveenä ja oppi tuntemaan terveyden periaatteet. Toisaalta White sai vaikutteita naisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustajilta. He ajattelivat, että vain koulutettu ja terve nainen kykeni vapautumaan avioliitosta. Toisaalta White oli naisasianaisia maltillisempi. Hän ymmärsi, että vain terve ja terveyskoulutuksen saanut nainen saattoi olla hyvä äiti. Ellen White osallistui terveysopetuksellaan keskusteluun myös naisen uskonnollisesta roolista. White oli itse kiertelevä terveyssaarnaaja. Silti hän ymmärsi, että muiden naisten kutsumus oli olla terve ja koulutettu äiti. White korosti äitien pyhyyttä luultavasti siksi, että hän pyrki turvaamaan oman auktoriteettiasemansa Adventtikirkossa. White myös luultavasti ymmärsi roolinsa ja tehtävänsä poikkeuksellisiksi ja arvosti vilpittömästi äitiyttä. Whiten mukaan äidin tehtävä oli kasvattaa terveitä ja moraalisia kansalaisia. Tehtävän arvon hän perusteli aikansa tieteellisillä teorioilla. White korosti luonnontieteilijä Charles Darwinin (1809 1882) evoluutioteorian mukaisesti, että äidin velvollisuus oli siirtää lapsilleen hyvä terveys. Käsityksensä terveyden ja moraalin suhteesta hän selitti frenologialla, jonka mukaan ihmisen elämäntavat vaikuttivat hänen luonteenpiirteisiinsä. White oli myös todennäköisesti kiinnostunut sosiaalitieteilijä Herbert Spencerin (1820 1903) ajatuksista, joiden mukaan kansalaisten kehittyessä myös yhteiskunta jalostui yhä paremmaksi. Vaikka White perusteli opetustaan modernilla tieteellä, hän oli ennen kaikkea uskonnollinen julistaja. Hän kuului 1840-luvulla herätyssaarnaaja William Millerin (1782 1849) liikkeeseen, jonka jäsenet uskoivat, että Jumala tuhoaa Yhdysvallat viimeisellä tuomiolla, mikäli kansan moraalin tila ei nopeasti kohene. Millerin liikkeen painotukset säilyivät Adventtikirkossa, joka perustettiin vuonna 1863. Siten White ymmärsi, ettei äiti ollut vastuussa vain perheensä ja kansansa maallisesta hyvinvoinnista vaan myös heidän pelastuksestaan. Whiten käsitys äidistä on mielestäni ristiriitainen. White antoi äideille paljon valtaa, mutta myös suuren vastuun. Hän korosti äitien arvokkuutta, mutta toisaalta he eivät olleet hänen mukaansa korvaamattomia. White ei myöskään huomioinut naisia, jotka eivät olleet äitejä.

The phylogeny and evolutionary timescale of muscoide (Diptera: Brachycera: Calyptratae) inferred from mitochondrial genomes

Muscoidea is a significant dipteran clade that includes house flies (Family Muscidae), latrine flies (F. Fannidae), dung flies (F. Scathophagidae) and root maggot flies (F. Anthomyiidae). It is comprised of approximately 7000 described species. The monophyly of the Muscoidea and the precise relationships of muscoids to the closest superfamily the Oestroidea (blow flies, flesh flies etc) are both unresolved. Until now mitochondrial (mt) genomes were available for only two of the four muscoid families precluding a thorough test of phylogenetic relationships using this data source. Here we present the first two mt genomes for the families Fanniidae (Euryomma sp.) (family Fanniidae) and Anthomyiidae (Delia platura (Meigen, 1826)). We also conducted phylogenetic analyses containing of these newly sequenced mt genomes plus 15 other species representative of dipteran diversity to address the internal relationship of Muscoidea and its systematic position. Both maximum-likelihood and Bayesian analyses suggested that Muscoidea was not a monophyletic group with the relationship: (Fanniidae + Muscidae) + ((Anthomyiidae + Scathophagidae) + (Calliphoridae + Sarcophagidae)), supported by the majority of analysed datasets. This also infers that Oestroidea was paraphyletic in the majority of analyses. Divergence time estimation suggested that the earliest split within the Calyptratae, separating (Tachinidae + Oestridae) from the remaining families, occurred in the Early Eocene. The main divergence within the paraphyletic muscoidea grade was between Fanniidae + Muscidae and the lineage ((Anthomyiidae + Scathophagidae) + (Calliphoridae + Sarcophagidae)) which occurred in the Late Eocene

In vitro protection of umbilical cord blood-derived primitive hematopoietic stem progenitor cell pool by mannose-specific lectins via antioxidant mechanisms.

BACKGROUND: Earlier we reported that an oral administration of two mannose-specific dietary lectins, banana lectin (BL) and garlic lectin (GL), led to an enhancement of hematopoietic stem and progenitor cell (HSPC) pool in mice. STUDY DESIGN AND METHODS: Cord blood derived CD34+ HSPCs were incubated with BL, GL, Dolichos lectin (DL), or artocarpin lectin (AL) for various time periods in a serum- and growth factor free medium and were subjected to various functional assays. Reactive oxygen species (ROS) levels were detected by using DCHFDA method. Cell fractionation was carried out using lectin-coupled paramagnetic beads. RESULTS: CD34+ cells incubated with the lectins for 10 days gave rise to a significantly higher number of colonies compared to the controls, indicating that all four lectins possessed the capacity to protect HSPCs in vitro. Comparative analyses showed that the protective ability of BL and GL was better than AL and DL and, therefore, further experiments were carried out with them. The output of long-term culture-initiating cell (LTC-IC) and extended LTC-IC assays indicated that both BL and GL protected primitive stem cells up to 30 days. The cells incubated with BL or GL showed a substantial reduction in the ROS levels, indicating that these lectins protect the HSPCs via antioxidant mechanisms. The mononuclear cell fraction isolated by lectin-coupled beads got enriched for primitive HSPCs, as reflected in the output of phenotypic and functional assays.CONCLUSION: The data show that both BL and GL protect the primitive HSPCs in vitro and may also serve as cost-effective HSPC enrichment tools.

Sensitivity of the simulated precipitation to changes in convective relaxation time scale

The paper describes the sensitivity of the simulated precipitation to changes in convective relaxation time scale (TAU) of Zhang and McFarlane (ZM) cumulus parameterization, in NCAR-Community Atmosphere Model version 3 (CAM3). In the default configuration of the model, the prescribed value of TAU, a characteristic time scale with which convective available potential energy (CAPE) is removed at an exponential rate by convection, is assumed to be 1 h. However, some recent observational findings suggest that, it is larger by around one order of magnitude. In order to explore the sensitivity of the model simulation to TAU, two model frameworks have been used, namely, aqua-planet and actual-planet configurations. Numerical integrations have been carried out by using different values of TAU, and its effect on simulated precipitation has been analyzed. The aqua-planet simulations reveal that when TAU increases, rate of deep convective precipitation (DCP) decreases and this leads to an accumulation of convective instability in the atmosphere. Consequently, the moisture content in the lower-and mid-troposphere increases. On the other hand, the shallow convective precipitation (SCP) and large-scale precipitation (LSP) intensify, predominantly the SCP, and thus capping the accumulation of convective instability in the atmosphere. The total precipitation (TP) remains approximately constant, but the proportion of the three components changes significantly, which in turn alters the vertical distribution of total precipitation production. The vertical structure of moist heating changes from a vertically extended profile to a bottom heavy profile, with the increase of TAU. Altitude of the maximum vertical velocity shifts from upper troposphere to lower troposphere. Similar response was seen in the actual-planet simulations. With an increase in TAU from 1 h to 8 h, there was a significant improvement in the simulation of the seasonal mean precipitation. The fraction of deep convective precipitation was in much better agreement with satellite observations.

Covalent attachment of two important dicopper(II) systems in a one-dimensional polymeric chain: An x-ray structure of [Cu2(en)2(OH)2·Cu2(O2CMe)4](PF6)2·0.5EtOH]α showing the shortest Cucdots, three dots, centeredCu Distance in the tetraacetato core

Reaction of Cu2(O2CMe)4(H2O)2 with 1,2-diaminoethane(en) in ethanol, followed by the addition of NH4PF6, led to the formation of a covalently linked 1D polymeric copper(II) title complex showing alternating [Cu2(en)2(OH)22+] and [Cu2(O2CMe)4] units in the chain and the shortest Cucdots, three dots, centeredCu separation of 2.558(2) Å in the tetraacetato core.

Crystal structure of Boc-LAla-Delta Phe-Delta Phe-Delta Phe-Delta Phe-NHMe: a left-handed helical peptide

alpha,beta-Dehydrophenylalanine residues constrain the peptide backbone to beta-bend conformation. A pentapeptide containing four consecutive (Delta Phe) residues has been synthesised and crystallised. The peptide Boc-LAla-Delta Phe-Delta Phe-Delta Phe-Delta Phe-NHMe (C45H46N6O7, MW = 782.86) was crystallised from an acetonitrile/methanol mixture. The crystal belongs to the orthorhombic space group P2(1)2(1)2(1) With a = 19.455(6), b = 20.912(9), c = 11.455(4) Angstrom and Z = 4. The X-ray (MoKalpha, lambda = 0.7107 Angstrom) intensity data were collected using the Rigaku-AFC7 diffractrometer. The crystal structure was determined by direct methods and refined using the least-squares technique, R = 8.41% for 1827 reflections with \F-o\ > 4 sigma\F-o\. The molecule contains the largest stretch of consecutive dehydrophenylalanine residues whose crystal structure has been determined so far. The peptide adopts left-handed 3(10)-helical conformation despite the presence of LAla at the N-terminus. The mean phi, psi values, averaged across the last four residues are 56.8 degrees and 17.5 degrees, respectively. There are four 4-->1 intramolecular hydrogen bonds, characteristic of the 3(10)-helix. In the crystal each molecule interacts with four crystallographically symmetric molecules with one hydrogen bond each.

Potentiometric determination of the Gibbs free energy of formation of cadmium and magnesium chromites

The standard Gibbs free energy of formation of magnesium and cadmiumchromites have been determined by potentiometric measurements on reversiblesolid-state electrochemical cells [dformula (Au-5%Cd, , Au-5%Cd; Pt, + , CaO-ZrO[sub 2], + ,Pt; CdO, , CdCr[sub 2]O[sub 4] + Cr[sub 2]O[sub 3])] in the temperature range 500°–730°C, and [dformula Pt, Cr + Cr[sub 2]O[sub 3]/Y[sub 2]O[sub 3]-ThO[sub 2]/Cr + MgCr[sub 2]O[sub 4] + MgO, Pt] in the temperature range 800°–1200°C. The temperature dependence of the freeenergies of formation of the ternary compounds can be represented by theequations [dformula CdO(r.s.) + Cr[sub 2]O[sub 3](cor) --> CdCr[sub 2]O[sub 4](sp)] [dformula Delta G[sup 0] = - 42,260 + 7.53T ([plus-minus]400) J] and [dformula MgO(r.s.) + Cr[sub 2]O[sub 3](cor) --> MgCr[sub 2]O[sub 4](sp)] [dformula Delta G[sup 0] = - 45,200 + 5.36T ([plus-minus]400) J] The entropies of formation of these spinels are discussed in terms of cationdisorder and extent of reduction of Cr3+ ions to Cr2+ ions. Thermodynamicdata on the chromates of cadmium and magnesium are derived by combiningthe results obtained in this study with information available in the literatureon high temperature, high pressure phase equilibria in the systems CdO-Cr2O3-O2 and MgO-Cr2O3-O2.

Optimal Forwarding in Delay-Tolerant Networks With Multiple Destinations

We study the tradeoff between delivery delay and energy consumption in a delay-tolerant network in which a message (or a file) has to be delivered to each of several destinations by epidemic relaying. In addition to the destinations, there are several other nodes in the network that can assist in relaying the message. We first assume that, at every instant, all the nodes know the number of relays carrying the message and the number of destinations that have received the message. We formulate the problem as a controlled continuous-time Markov chain and derive the optimal closed-loop control (i.e., forwarding policy). However, in practice, the intermittent connectivity in the network implies that the nodes may not have the required perfect knowledge of the system state. To address this issue, we obtain an ordinary differential equation (ODE) (i.e., a deterministic fluid) approximation for the optimally controlled Markov chain. This fluid approximation also yields an asymptotically optimal open-loop policy. Finally, we evaluate the performance of the deterministic policy over finite networks. Numerical results show that this policy performs close to the optimal closed-loop policy.