Secagem e armazenamento de sementes de sorgo com alto e baixo teor de tanino

O teor de água em que a semente é colhida, bem como a temperatura utilizada para a secagem, é fundamental para garantir a qualidade fisiológica das sementes, principalmente as de sorgo, que podem apresentar dormência secundária, por secagem em altas temperaturas. Com a realização deste trabalho, objetivou-se avaliar a qualidade fisiológica das sementes de sorgo, com alto e baixo teor de tanino e armazenadas após secagem, utilizando diferentes temperaturas. Foram utilizadas sementes das cultivares BR 305(2,28 g tanino/100 g) e BR 310 (0,52 g tanino/100 g), colhidas com teor de água 18-20%, secas à sombra e em secadores artificiais, nas temperaturas de 35 °C, 45 °C e 35 °45 °C, até atingirem 12% de teor de água. Após a secagem, essas sementes foram armazenadas em câmara fria e seca, por 0, 3 e 6 meses. Em cada época de armazenamento, as sementes foram avaliadas pelos testes de germinação, tetrazólio, condutividade elétrica, índice de velocidade de emergência, teste de frio, microscopia eletrônica de varredura e perfis enzimáticos. Foi quantificada, ainda, a concentração de tanino. Foi observado, em sementes com alto tanino, secas à temperatura de 45 °C e armazenadas durante 6 meses, 88,5% de germinação. Houve maior porcentagem de dormência em sementes submetidas à secagem aos 35 °C. Houve aumento na concentração de tanino, aos seis meses de armazenamento, para ambos os lotes.

Trophic cascades in boreal landscapes: top predator protection on tree seedlings and forest grouse

Changes in the abundance of top predators have brought about notable, cascading effects in ecosystems around the world. In this thesis, I examined several potential trophic cascades in boreal ecosystems, and their separate interspecific interactions. The main aim of the thesis was to investigate whether predators in the boreal forests have direct or indirect cascading effects on the lower trophic levels. First, I compared the browsing effects of different mammalian herbivores by excluding varying combinations of voles, hares and cervids from accessing the seedlings of silver birch (Betula pendula), Scots pine (Pinus sylvestris) and Norway spruce (Picea abies). Additionally, I studied the effect of simulated predation risk on vole browsing by using auditory cues of owls. Moving upwards on the trophic levels, I examined the intraguild interactions between the golden eagle (Aquila chrysaetos), and its mesopredator prey, the red fox (Vulpes vulpes) and the pine marten (Martes martes). To look at an entire potential trophic cascade, I further studied the combined impacts of eagles and mesopredators on the black grouse (Tetrao tetrix) and the hazel grouse (Tetrastes bonasia), predicting that the shared forest grouse prey would benefit from eagle presence. From the tree species studied, birch appears to be the most palatable one for the mammalian herbivores. I observed growth reductions in the presences of cervids and low survival associated with hares and voles, which suggests that they all weaken regeneration in birch stands. Furthermore, the simulated owl predation risk appeared to reduce vole browsing on birches in late summer, although the preferred grass forage is then old and less palatable. Browsing by voles and hares had a negative effect on the condition and survival of Scots pine, but in contrast, the impact of mammalian herbivores on spruce was found to be small, at least when more preferred food is available. I observed that the presence of golden eagles had a negative effect on the abundance of adult black grouse but a positive, protective effect on the proportion of juveniles in both black grouse and hazel grouse. Yet, this positive effect was not dependent on the abundance foxes or martens, nor did eagles seem to effectively decrease the abundance of these mesopredators. Conversely, the protection effect on grouse could arise from fear effects and also be mediated by other mesopredators. The results of this thesis provide important new information about trophic interactions in the boreal food webs. They highlight how different groups of mammalian herbivores vary in their effects on the growth and condition of different tree seedlings. Lowered cervid abundances could improve birch regeneration, which indirectly supports the idea that the key predators of cervids could cause cascading effects also in Fennoscandian forests. Owls seem to reduce vole browsing through an intimidation effect, which is a novel result of the cascading effects of owl vocalisation and could even have applications for protecting birch seedlings. In the third cascade examined in this thesis, I found the golden eagle to have a protective effect on the reproducing forest grouse, but it remains unclear through which smaller predators this effect is mediated. Overall, the results of this thesis further support the idea that there are cascading effects in the forests of Northern Europe, and that they are triggered by both direct and non‐lethal effects of predation.

Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Luhtajoen, Lepsämänjoen ja Keravanjoen valuma-alueilla

Suojavyöhykkeiden yleissuunnittelun tavoitteena on löytää ja kannustaa viljelijöitä kohdentamaan suojavyöhykkeitä vesiensuojelun kannalta kaikkein tarpeellisimpiin kohteisiin. Yleissuunnitelmassa on kartoitettu tarpeelliset suojavyöhykekohteet Keravanjoen, Luhtajoen ja Lepsämänjoen valuma-alueilta. Aiempaa kevyempi hakumenettely ja korotettu tukitaso ovat lisänneet suojavyöhykkeiden suosiota Uudellamaalla. Jotta suojavyöhykkeistä saataisiin suurin mahdollinen hyöty, tulisi niiden kohdentua vesiensuojelullisesti kaikkein tärkeimmille alueille kuten kalteville ranta-pelloille. Kartoituksessa hyödynnettiin uutta paikkatietoaineistoa, jonka avulla pystyttiin kartoittamaan kaltevat peltolohkot. Tiedotuksessa kokeiltiin ensimmäistä kertaa vuorovaikutteisuutta lisäävää Harava-karttapalvelua. Keravanjoen valuma-alueelle merkittiin 168 suojavyöhykkeeksi sopivaa kohdetta, joilla on yhteensä pituutta lähes 23 kilometriä. Lepsämänjoen ja Luhtajoen valuma-alueille merkittiin 402 suojavyöhykkeeksi sopivaa kohdetta, joilla on yhteensä pituutta noin 81 kilometriä. Suunnitelmassa esitettyjen kohteiden toteutus on vapaaehtoista.

Mitä mielessä mielen tutkimuksessa?

Kirjallisuusarvostelu

[Kirja-arvostelu]

Kirjallisuusarvostelu

Kauran beetaglukaanin vaikutus reologiaan ja puolukan aistittavaan laatuun

Puolukan vuosittainen satomäärä on yli 250 miljoonaa kiloa, josta poimitaan vain noin 3–10 %. Puolukassa on paljon sekä kuitua että antioksidantteina toimivia fenolisia yhdisteitä. Fenolisilla yhdisteillä on monia bioaktiivisia ominaisuuksia, kuten antimutageenisia, antikarsinogeenisia ja antimikrobisia. Terveysvaikutusten tiedostamisesta huolimatta puolukan maun karvaus sekä suuta kuivattava ja kurtistava tunne eli astringoivuus, vaikuttavat merkittävästi sen hyödynnettävyyteen. Astringoivan ja karvaan maun aistimista on havaittu voitavan peittää kasvattamalla nestemäisen aineen viskositeettia polysakkaridien, kuten ksantaanikumin, avulla. Lineaarisen polysakkaridin, beetaglukaanin, on taas havaittu kasvattavan nesteen viskositeettia. Beetaglukaanin lisäyksen vaikutusta puolukkamehun aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja viskositeettin ei ole tutkittu aikaisemmin. Kauran beetaglukaanilla on terveysvaikutuksia ja sille on myönnetty EU:n hyväksymät terveysväittämät, joiden mukaan se alentaa aterianjälkeistä glukoositasoa ja veren kolesterolipitoisuutta. Työn kokeellisessa osiossa tarkasteltiin kauran beetaglukaanin vaikutusta puolukkamehun aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Tavoitteena oli selvittää voiko beetaglukaania käyttää sakeuttamisaineena puolukkamehussa. Puolukkamehusta valmistettiin näytteitä 35–100 %:n konsentraatioilla, joissa oli eri pitoisuuksilla lisättynä beetaglukaania sekä erilaisia kaupallisia sakeuttamisaineita, kuten pektiiniä, ksantaanikumia, herakonsentraattia ja johanneksenleipäpuujauhetta. Tutkimuksessa oli mukana sekä suuren että pienen molekyylipainon beetaglukaaneja. Aistinvaraisissa laadunarvioinneissa tutkittiin näytteiden makeutta, suuta täyttävyyttä, suuta kurtistavuutta, happamuutta, karvautta, juoksevuutta, rakeisuutta, limaisuutta, hyytelömäisyyttä ja tasaisuutta. Lisäksi arvioitiin maun, hajun, rakenteen sekä ulkonäön miellyttävyyttä ja suoritettiin reologisia mittauksia, kuten viskositeettiin ja elastisuuteen liittyviä määrityksiä. Suuren molekyylipainon beetaglukaani käyttäytyi eri mehupitoisuuksissa odotetusti ja viskositeetti kasvoi lineaarisesti beetaglukaanipitoisuuden kasvaessa. Sen sijaan pienen molekyylipainon beetaglukaanin reologiset tulokset eivät osoittaneet selkeää viskositeetin kasvua. Näytteet, joihin oli lisätty jotain sakeuttajista, arvioitiin aistinvaraisissa arvioinneissa makeammiksi ja vähemmän happamiksi kuin puolukkamehu ilman sakeuttajaa.

Le Petit journal. Supplément du dimanche

1890/05/16 (Numéro 310).

Le Petit journal. Supplément du dimanche

1896/10/25 (Numéro 310).