Suomen sotilaallinen huoltovarmuus

Suomessa on vahva varautumisen perinne kriisiaikaa varten. Kansallinen huoltovarmuus pyrkii turvaamaan yhteiskunnan toiminnan ja ihmisten elinmahdollisuudet kaikissa tilanteissa. Sotilaallinen huoltovarmuus tukeutuu kansalliseen huoltovarmuuteen. Se mahdollistaa puolustusjärjestelmän materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämisen. Sotilaallisen huoltovarmuuteen vaikuttaa useita muutostekijöitä. Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista uusitaan vuoden 2013 kuluessa. Puolustusvoimauudistuksessa perustettavan logistiikkalaitoksen tehtävänä on sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen. Kotimainen puolustustarviketeollisuus joutuu sopeutumaan muuttuvaan kilpailulainsäädäntöön, mikä saattaa heikentää sen toimintamahdollisuuksia. Tutkimus on kvalitatiivinen ja perustuu asiakirjojen analysointiin. Tavoitteena on ymmärtää Suomen sotilaallista huoltovarmuutta ilmiönä ja kokonaisuutena systeemiajattelun avulla. Päätutkimuskysymyksenä on: ”Mitä on Suomen sotilaallinen huoltovarmuus?” Kysymykseen vastataan luomalla Zachmanin arkkitehtuurikehikkoon perustuva kokonaismalli ja arvioimalla sen perusteella sotilaallista huoltovarmuutta. Mallin tavoitteena on lisätä ymmärrystä sotilaallisen huoltovarmuuden kokonaisuudesta sekä parantaa kommunikaatioita sotilaallisen huoltovarmuuden toimijoiden kesken. Malli ei anna yksityiskohtaisia vastauksia toiminnan kehittämiseksi, vaan se pyrkii tukemaan sotilaallisesta huoltovarmuudesta käytävää keskustelua.

Millaiset psykososiaaliset prosessit johtavat elämäntapamuutoksen onnistumiseen?

Nelli Hankosen väitöskirja Psychosocial processes of health behaviour change in a lifestyle intervention : influences of gender, socioeconomic status and personality (Helsingin yliopisto 2011).

Johtoryhmän riskienhallinta ja yritysten yhteiskuntavastuu – Vastuullinen johtaminen riskienhallinnan näkökulman laajentajana

Yrityksen johtoryhmän tavoitteena ja strategisen johtamisen lähtökohtana on yrityksen tärkeimpien tavoitteiden saavuttaminen. Johtoryhmät työskentelevät erilaisten sidosryhmien ristipaineessa pyrkien tavoitteiden saavuttamiseen. Keskeisessä osassa johtoryhmän työtä on tällöinkokonaisvaltainen riskienhallinta. Tällä tarkoitetaan kaikkien sellaisten riskien tunnistamista, joilla voi olla negatiivinen vaikutus yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkielman oletuksena oli, että yritysten yhteiskuntavastuun periaatteet voivat laajentaa johtoryhmän riskienhallinnan näkemystä ja siten auttaa johtoryhmää saavuttamaan yrityksen tavoitteet paremmin niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäyksellä. Vastuullisesti toimiva yritys havainnoi yritystä uhkaavia mahdollisia riskejä kaikkien sidosryhmien taholta ja mahdollisimman laajasti. Lisäksi tällainen kokonaisvaltainen riskienhallinta mahdollistaa uusien liiketoimintamahdollisuuksien laajemman tunnistamisen. Tutkielman tutkimusongelmana oli selvittää hyödynnetäänkö yhteiskuntavastuuta johtoryhmän riskienhallinnassa. Tutkimuskohteena olivat kolmen suomalaisen suuryrityksen johtoryhmien jäsenten käsitykset strategisesta johtamisesta, yritysten yhteiskuntavastuusta sekä riskienhallinnasta ja omasta työstään yrityksen ylimmässä johdossa. Kohdeyritykset olivat HOK-Elanto, Outokumpu ja Tapiola. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä kymmenen henkilöä. Tutkimuksessa ei tutkittu kyseisten yritysten tai niiden johtoryhmien toimintaa sinänsä, vaan yleisesti johtoryhmien jäsenten käsitystä omasta työstään ja siihen liittyvästä riskienhallinnasta. Tutkielman keskeiset käsitteet olivat strateginen johtaminen, yritysten yhteiskuntavastuu ja riskienhallinta. Tutkielman tutkimusstrategiana käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Tutkimustyyppinä käytettiin fenomenografiaa, joka tutkii sitä, miten ympäröivä maailma ilmenee ja rakentuu ihmisen tietoisuudessa ja samaa ilmiötä koskevat käsitykset vaihtelevat henkilöstä toiseen, koska heillä on erilainen viitetausta. Tutkimuksesta ilmeni, että yritysten yhteiskuntavastuu ja riskienhallinta olivat hyvin tuttuja asioita, mutta niiden yhdistäminen oli vierasta kaikille tutkimushenkilöille. Yhteiskuntavastuun periaatteiden hyödyntäminen riskienhallinnan näkökulman laajentajana koettiin realistiseksi. Aikaisemmassa kirjallisuudessa oli esimerkkejä yhteiskuntavastuun ja riskienhallinnan yhdistämisestä saavutettavista hyödyistä. Myös tutkimushenkilöt pystyivät heti esittämään esimerkkejä hyödyistä. Parhaiten yhteiskuntavastuun näkökulmien yhdistäminen riskienhallintaan toimii, jos ne yhdistetään yrityskulttuurin jokapäiväiseen strategiseen johtamiseen.

Kohti yritysmäistä hyöty-yliopistoa. Valtiovallan tahto Suomessa vuosina 1985–2006 ja kokemukset kolmessa yliopistossa

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida muuttuvaa puhetta suomalaisen yliopiston tehtävistä ja olemuksesta. Ensinnäkin tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten yliopiston tehtävät kansallisen tason diskurssissa ovat muuttuneet vuosina 1985–2006. Toiseksi tutkitaan, millaista puhetta ja reaktioita muutokset ovat synnyttäneet toimijatasolla yliopistoissa. Lopuksi verrataan kansallisen tason diskurssin suhdetta yliopistojen johtohenkilöiden kokemuksiin. Tutkimuksen aineisto koostuu opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupoliittisista asiakirjoista (n = 39) sekä kolmen yliopiston johtohenkilöille tehdyistä haastatteluista (n = 23). Haastattelut on tehty vuonna 2005 Tampereen yliopistossa, Lapin yliopistossa ja silloisessa Helsingin kauppakorkeakoulussa. Analyysimenetelmänä käytetään diskurssianalyysiä, jossa muutoksen nähdään kytkeytyvän kielen muutosta luovaan voimaan. Puhe suomalaisten yliopistojen roolista on selvästi muuttunut 1980-luvulta 2000-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla. Dokumenttiaineistosta on löydettävissä kaksi diskurssia: hyödyn ja tuottavuuden diskurssi sekä sivistysdiskurssi. Tutkimusajanjakson aikana hyödyn ja tuottavuuden diskurssi on saanut ylivallan kansallisen tason dokumenteissa. Sivistysdiskurssi ei kuitenkaan ole täysin kadonnut teksteistä, vaan sivistys sinnittelee edelleen mukana sivistysyliopistoperinteen mukaisesti. Toimijatasolla yliopistohaastatteluissa yliopistoinstituution erityisyys ja halu pitää kiinni yliopiston ytimestä ja perustasta oli vahvin diskurssi. Yritysmäisyys ja yliopistollisuus asetettiin paljolti vastakkain niin ideologian kuin toimintatapojenkin näkökulmasta. Yliopistoissa myös uskottiin yliopiston perustan ja idean säilymiseen muutoksista huolimatta. Valtiovallan ja yliopistokentän näkökulmat ja painotukset olivat selvästi erilaiset, vaikka yhteistä tahtoakin löytyi siitä, että yliopiston perusta on säilytettävä. Valtion taholla korostui taloudellinen kilpailukyky ja yliopiston taholla yliopiston säilyttäminen sivistysyliopistona, sillä tämä tekee yliopistosta erityisen. Yritysmäisyys ja tehokkuus näyttäytyvät uhkana yliopiston erityisyydelle, sillä nämä piirteet tekevät niistä samankaltaisia kuin muut instituutiot. Mahdollista onkin, että jos yliopiston merkitys ja olemus redusoituvat taloudellisen kilpailukyvyn hyödyntämiseen, uhkana on yliopiston monimuotoisen perinteen kapeneminen.

Pelastushelikopterin sisäiset johtamisrakenteet

Päivystävän pelastushelikopterin miehistö koostuu ilma-aluksen päälliköstä, perämiehestä, pintapelastajasta sekä lentomekaanikosta. Ilma-aluksen päälliköllä on tehtäviä suoritettaessa vastuu niin helikopterin kunnosta kuin myös muista miehistön jäsenistä. Päällikön johtajatoimintaansa hankaloittaa vaihtelevat miehistön jäsenet sekä muuttuva toimintaympäristö. Tutkin työssäni esitettyjä johtamiseen liittyviä ongelmakohtia suurelta osin Herseyn & Blanchardin aikanaan luoman tilannejohtamisen mallin kautta. Heidän mallinsa mukaan päällikkö johtaa ryhmänsä jäseniä jatkuvasti muuttuvalla otteella, tällaisessa muutoksen kentässä toimii myös pelastushelikopterin päällikkö. Päälliköllä on eri kehitysvaiheessa olevia miehistön jäseniä. Päällikkö miettii, kuinka hän pystyy kaikista tehokkainten toimimaan miehistönsä keskellä ja juuri tähän tilannejohtamisen malli antaa eri johtaja-asemassa oleville henkilöille toimintamalleja. Laatimani työ on induktiivinen tutkimus, jonka avulla hankitaan ymmärrystä tietynlaisesta ilmiöstä. Tutkielmani päätutkimusmenetelmänä oli haastattelujen pitäminen, koska valmista aineistoa miehistön kokemuksista johtamisesta helikopterissa ei ollut olemassa. Haastattelut pidettiin Helsingin vartiolentueessa työskenteleville helikopterimiehistön jäsenille. Tuloksilla etsittiin vastauksia siihen, että toteutuuko ilma-aluksen päällikön johtamisessa tilannejohtamisen kaltaisia ratkaisuja. Pelastushelikopterin päällikön johtamistoiminta miehistön keskellä ei kuitenkaan ole autoritääristä käskyjen antamista ja näiden annettujen ohjeiden suorittamisen valvomista. Vaan asioista ennemmin sovitaan yhdessä ja keskustellaan mahdollisista vaihtoehtoisista toimintatavoista koko miehistön voimin, jos tilanne ja aika vain tämän sallii. Miehistö haluaa päällikkönsä jakavan tilannetietoutta aktiivisesti ja työskennellä rennossa työilmapiirissä.

PARP-prosessi osana puolustusvoimien sotilaallisessa kriisinhallinnassa tarvittavien suorituskykyjen kehittämistä

Tutkielma käsittelee puolustusvoimien kansainvälisessä sotilaallisessa kriisinhallinnassa tarvittavien suorituskykyjen kehittämistä. Aihe on rajattu Naton rauhankumppanuusohjelmaan sisältyvään suunnittelu- ja arviointiprosessiin, jonka kehyksissä Suomi kehittää 2010-luvlla kaikkien kolmen puolustushaaran suorituskykyjä, yhteensopivuuksia ja valmiuksia sekä kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön että kotimaan puolustukseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miksi juuri suunnittelu- ja arviointiprosessi on noussut 2000-luvulla keskeiseksi toimintamuodoksi kehitettäessä sotilaallisessa kriisinhallinnassa tarvittavia suorituskykyjä. Tutkielman pääkysymykseen vastaamiseen ja teorian rakentamiseen on käytetty laadullisen tutkimuksen menetelmää aineistolähtöinen päättely, jonka avulla on tarkasteltu aiheesta kerättyä kirjallista lähdemateriaalia. Työ pohjautuu julkisiin lähteisiin, joista suurin osa on suomenkielisiä asiakirjoja ja julkaisuja, tärkeimpänä Suomen ulkoasiainministeriön muistiot Naton rauhankumppanuudesta ja osallistumisesta kriisinhallintaan. Keskeisimmät havainnot tutkimuksen aikana liittyvät Suomen aktiiviseen rooliin kansainvälisessä sotilaallisessa yhteistyössä sekä Naton toimintakentän vahvaan verkostoitumiseen niin Euroopan unionin, pohjoismaiden kuin Suomen kansallisen puolustuksen kehittämisessä. Tutkimuksen pääkysymyksen kannalta merkittävänä huomiona on lisäksi Naton edistyksellisyys sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisessä järjestelmällisesti, laaja-alaisesti ja kustannustehokkaasti erilaisten arviointiprosessien ja harjoitusohjelmien avulla. Ottaen huomioon muut järjestöt, joiden kanssa Suomi harjoittaa sotilaallista yhteistyötä sekä vaativien kriisinhallintaoperaatioiden ja taisteluosastojen nykyaikaiset vaatimukset, on vaikea kiistää järjestelmällisen kehitystyön tarvetta. Suunnittelu- ja arviointiprosessin avulla Suomi kykenee kehittämään puolustusvoimien kaikkia osa-alueita, joita koetaan tarpeelliseksi sekä oman toiminnan että yleisten kokemusten pohjalta. Näistä monet ovat konkreettisia kehittämiskohteita, jotka perustuvat kriisinhallintaoperaatioihin ja -harjoituksiin. Puolustusvoimien kehittämisohjelman integroiminen suunnittelu- ja arviointiprosessin tavoitteisiin vuonna 2011 on kasvattanut tämän aluksi vain kriisinhallintajoukkojen kehittämiseen valjastetun työkalun merkityksen uudelle tasolle. Täten tutkielman johtopäätöksissä herääkin kysymys, olisiko pelkkä kansallinen kehitystyö nykyaikana Suomelle edes vaihtoehto.

Syväjohtaminen varhaisen välittämisen mallissa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten rajavartijan jatkokurssilla opiskeltavat syväjohtamisen mallin periaatteet toteutuvat samalla kurssilla opetettavassa rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallissa. Tutkimuskysymyksenä on: Miten työvuorojohtaminen-opintojakson syväjohtamisen opintojen periaatteet toteutuvat rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallissa? Lisäksi tutkimuksessa alakysymyksinä ovat: 1. Mitä on syväjohtaminen? 2. Mikä on varhaisen välittämisen malli? Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä toimivat Vesa Nissisen kirja Syväjohtaminen, rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen malli (RVLPAK B.15) ja sen liitteet sekä rajavartijan jatkokurssin muu opetus- ja opiskelumateriaali. Syväjohtaminen on tutkimuksessa rajattu johtamiskäyttäytymisen osa-alueeseen. Rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen malli on rajattu häirinnän, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun osa-alueeseen. Rajavartijan jatkokurssin osalta tutkimus on rajattu työvuorojohtaminen-opintojaksoon. Työvuorojohtaminen-opintojaksolla opiskelija opiskelee syväjohtamista ja rajavartiolaitoksen varhaisen välittämisen mallia. Tutkimuksessa havaittiin syväjohtamisen erinomaisen johtamiskäyttäytymisen piirteitä toteutuvan varhaisen välittämisen mallin häirinnän, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun toimintaohjeissa jonkin verran. Lisäksi havaittiin myös, että malli ohjaa esimiestä toimimaan passiivisuuden sijaan aktiivisesti ja osakseen kontrolloivasti.

Vartiolaivan käyttömahdollisuudet kemikaalitorjunnassa

Elokuun 29. päivänä vuonna 2007 valtioneuvosto asetti hankkeen valmistelemaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Hankkeen loppuraportissa sanotaan, että vakavimman mahdollisen uhkan merellisissä olosuhteissa muodostavat mahdollinen matkustaja-aluksen ja kemikaalitankkerin yhteentörmäys, jossa säiliöaluksen kuljettamalle vaaralliselle aineelle altistuu satoja ihmisiä. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, millä tavoin Rajavartiolaitoksen aluskalustoa tulisi käyttää kemikaalionnettomuuksien torjunnassa ja millainen sen organisaation ja kaluston tulisi olla, jotta se palvelisi parhaiten kemikaalivuodon torjunnan ja rajoittamisen näkökulmasta. Tutkimuksen pääkysymys on millä tavoin Rajavartiolaitoksen aluskalustoa voidaan käyttää kemikaalionnettomuuksien torjunnassa Suomenlahdella? Tähän pääkysymykseen pyrittiin vastaamaan kolmen alakysymyksen avulla: - Miten vartiolaivat suorittavat kemikaalitorjuntaa? - Mitä vaatimuksia Suomenlahden olosuhteet asettavat toiminnalle? - Millaisilla kokoonpanoon, kalustoon sekä toimintatapoihin kohdistettavilla muutoksilla saavutetaan aluskalustolle paremmat valmiudet kemikaalitorjuntatehtäviin? Tämä tutkimus on toteutettu laadullisin, eli kvalitatiivisin menetelmin. Päätutkimusmenetelmä on käytetty menetelmätriangulaatiota, joka on mahdollistanut tiedonkeruun kirjallisuuskatsauksena, haastatteluina sekä osallistuvana havainnointina. Rajavartiolaitoksella ja Puolustusvoimilla ei ole tutkimuksia vartiolaivojen torjuntataktiikasta. Tärkeimmät tutkimuksessa käytetyt kirjalliset lähteet ovat Pelastuslaitoksen julkaisemat Vaarallisten aineiden torjunta sekä Tokeva-ohjeet. Tutkimuksen lähdeaineisto analysoitiin hermeneuttisen sisällönanalyysin ja swot-analyysin avulla. Tutkimuksessa havaittiin, että vartiolaivoja voidaan käyttää itsenäisesti tavanomaisten onnettomuustilanteiden torjuntatehtävissä. Kuitenkin kemikaalisukellusryhmän pieni koko, kemikaalisukelluksen fyysinen rasite sekä paineilmalaitteiden rajallinen toiminta-aika asettavat haasteita tehtävien toteuttamiselle, sillä kemikaalisukeltajat joutuvat suorittamaan tiedusteluja torjuntatehtäviä samanaikaisesti. Erityisen haastavaksi havaittiin tehtävän toteuttaminen, mikäli yhteydenpito onnettomuuden johtoon jostain syystä katkeaa. Kemikaalisukellusryhmän tulisi tarvittaessa suoriutua annetuista tehtävistä itsenäisesti, joka mahdollistetaan riittävällä ohjeistuksella tiedustelutehtävän toteutuksesta sekä kemikaalisukeltajien ammattitaidon parantamisella.

Euroopan puolustusneuvosto Boydilaisena tulkintana

Tutkielmassa tutkitaan Euroopan puolustusviraston toiminnallisia mahdollisuuksia boydilaisessa viitekehyksessä. Eversti John Boyd on tunnettu ja arvostettu yhdysvaltalainen strategi, jonka kehittämää OODA-mallia sovelletaan laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilla. Päätutkimuskysymyksenä on, millaisia toiminnallisia mahdollisuuksia Euroopan puolustusvirastolla on, ja olisiko perusteltua vaihtaa Puolustusviraston nimi Turvallisuusvirastoksi. Tutkimus on metodologiselta lähtökohdaltaan kvalitatiivinen eli laadullinen kirjallisuus-analyysi. Deduktiivista sisällönanalyysiä käytetään tutkimuksessa luomaan selkeä runko asiakirjoista ja lähteistä, joita tutkimuksen tarpeisiin on kerätty. Aineistona käytetään Boydin omaa materiaalia sekä EU:n asiakirjoja turvallisuudesta, Puolustusviraston perustamisesta ja sen tehtävistä. Tarkasteltaessa Euroopan puolustusvirastoa boydilaisessa viitekehyksessä voidaan havaita viraston tämänhetkisten tehtävien mahdottomuus. Viraston resurssit, tehtävät ja roolitus eivät ole tasapainossa, jolloin tehtävien hoitaminen tuloksellisesti ei ole mahdollista. OODA-mallin soveltuminen viraston tehtävien tukemiseen on vähintäänkin kyseenalaista, koska malli sivuuttaa Euroopan unionin virastojen tärkeimmän elementin, politiikan. Lisäksi malli on liian kaavamainen ja se yksinkertaistaa liikaa monimutkaisia ilmiöitä.

On Bayesian predictive modeling : with applications on the analysis of chromatography data in forensic investigations

Med prediktion avses att man skattar det framtida värdet på en observerbar storhet. Kännetecknande för det bayesianska paradigmet är att osäkerhet gällande okända storheter uttrycks i form av sannolikheter. En bayesiansk prediktiv modell är således en sannolikhetsfördelning över de möjliga värden som en observerbar, men ännu inte observerad storhet kan anta. I de artiklar som ingår i avhandlingen utvecklas metoder, vilka bl.a. tillämpas i analys av kromatografiska data i brottsutredningar. Med undantag för den första artikeln, bygger samtliga metoder på bayesiansk prediktiv modellering. I artiklarna betraktas i huvudsak tre olika typer av problem relaterade till kromatografiska data: kvantifiering, parvis matchning och klustring. I den första artikeln utvecklas en icke-parametrisk modell för mätfel av kromatografiska analyser av alkoholhalt i blodet. I den andra artikeln utvecklas en prediktiv inferensmetod för jämförelse av två stickprov. Metoden tillämpas i den tredje artik eln för jämförelse av oljeprover i syfte att kunna identifiera den förorenande källan i samband med oljeutsläpp. I den fjärde artikeln härleds en prediktiv modell för klustring av data av blandad diskret och kontinuerlig typ, vilken bl.a. tillämpas i klassificering av amfetaminprover med avseende på produktionsomgångar.

Kalsinointinopeuden määritys benchscale-testilaitteistolla

Tässä työssä vertailtiin kolmen kalkkilaadun kalsinoitumisnopeutta ja kalsinoinnin aikana vapautuvan hiilidioksidin määrän vaihteluja. Työn kirjallisuusosa käsittelee kalsiumkarbonaatin ominaisuuksia ja käyttökohteita teollisuuden näkökulmasta sekä esitte-lee kalkin reaktioista kalsinoinnin, karbonoinnin ja sulfatoinnin. Työn kokeellisessa osassa tutkittiin BenchScale-laitteistolla kolmen kalkkilaadun kalsinoitumista vakioilmakehässä. Kokeissa tehtiin kolme rinnakkaista mittausta kolmella näytekoolla. Lisäksi kalsinoinnin vaikutusta partikkelikokojakaumaan ja partikkelimuo-toihin vertailtiin määrittämällä yhdelle kalkkilaadulle partikkelikokojakaumat ennen kalsinointia ja kalsinoinnin jälkeen. Kokeiden avulla saatiin selville, että mitä suurempi näytteen kalsiumkarbonaattipitoisuus on, sitä kauemmin kalsinoituminen kestää. Myös näytekoon suurentaminen kasvatti kalsinoitumiseen kulunutta aikaa.

Lohjan Kirmusjärven kunnostussuunnitelma

Sammatti yhdistyivät 1.1.2009 Lohjan kaupunkiin. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen, Lohjan kaupungin ja Kirmusjärven suojeluyhdistyksen yhteistyöprojektina päätettiin tehdä Kirmusjärvelle kunnostussuunnitelma vuonna 2010. Suunnitelmassa valitaan järvelle parhaiten soveltuvat kunnostusmenetelmät. Kirmusjärven pinta-ala on 352 hehtaaria ja sen suurin syvyys on 8 m. Keskisyvyys on 3,0 m. Valuma-alueen pinta-ala on 23,2 km2. Kirmusjärvi on rehevä järvi, jonka kunnostamiseksi on tehty tehokalastuksia, vesikasvien niittoa ja ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Kirmusjärven ulkoista kuormitus ylittää sallitun tason, mikä aiheuttaa rehevöitymistä. Kuormitus ei ylitä kriittistä tasoa, jolloin rehevöityminen nopeutuu kiihtyvällä nopeudella. Kirmusjärvi on ilmeisesti pystynyt käsittelemään ainakin vielä sinne tulevan liiallisen ravinnemäärän. Jos ulkoista kuormitusta tulee jatkuvasti liikaa, alkavat pohjanläheisen veden happipitoisuudet olla yhä useammin liian alhaisia suuren hajotettavan ainesmäärän vuoksi. Tällöin siirrytään jatkuvaan sisäisen kuormituksen aiheuttamaan kierteeseen. Jotta sisäinen kuormitus ei pääsisi alkamaan, pitäisi järveen tulevaa kuormitusta saada vähennettyä 30 – 40 %. Tärkeää on selvittää, voidaanko valuma-alueelle perustaa lisää suojavyöhykkeitä. Samoin mahdolliset kosteikkopaikat kannattaa kartoittaa. Kirmusjärvessä on esiintynyt usein lopputalvisin, mutta myös joskus loppukesäisin happikatoja. Ajoittain hapetustarve on ollut merkittävää. Toisaalta on ollut vuosia, jolloin ongelmia ei ole esiintynyt. Suunnitelmassa ei vielä lähdetä suosittelemaan hapetusta vaan tiiviimpää happipitoisuuden seurantaa, jota varten voidaan hankkia happimittari. Kalaston rakennetta on muutettava vähemmän särkikalavaltaiseen suuntaan. Kirmusjärvelle suositellaan tehokalastusta ainakin kolmen seuraavan vuoden ajan. Vesikasvillisuutta voidaan poistaa maltillisesti, mutta toimenpiteen vaikutuksia tulee seurata vuosittain. Veden laatua pitää seurata, jotta kunnostusten vaikutukset tai järven tilan muutokset huonompaan suuntaan nähdään ajoissa. Tällöin voidaan ohjata toimenpiteitä oikeaan suuntaan, jos veden laadussa näkyy muutoksia.

Tulospalkkiojärjestelmä yliopistossa – Case-tutkimus Aalto-yliopiston professoreille suunnatun tulospalkkiojärjestelmän kehittämisestä

Suomalainen yliopistolaitos vaikuttaa elävän muutosten aikaa. Uuden yliopistolain myötä valtion ohjaus yliopistoissa on vähentynyt ja yliopistojen autonomia lisääntynyt. Lisääntynyt autonomia on tuonut mukanaan myös entistä enemmän vastuuta yliopiston tuloksellisuudesta ja muutosten myötä on yliopistosektorilla otettu käyttöön yritysmaailmassa jo pitkään vaikuttaneita palkitsemismuotoja, kuten tulospalkkiot. Myös yliopistojen valtionrahoituksen kohdistamisperusteita on jouduttu muuttamaan, jotta ne ovat linjassa yliopistojen uusien suorituspainotteisten toimintamallien kanssa. Tämän tutkielman aiheena on case-yliopiston tulospalkkiojärjestelmän kehittämisen tarkastelu. Lisäksi pyritään löytämään yhteys yliopistojen uuden valtionrahoitusmallin mukaisten yliopistojen tavoitteiden sekä case-yliopiston henkilöstön tulospalkitsemisperusteiden välillä. Tutkimusta tukeva teoria on etsitty tulospalkkausta käsittelevästä aiemmasta tieteellisestä kirjallisuudesta. Tämän lisäksi on aihetta käsittelevästä kotimaisesta kirjallisuudesta valittu tulospalkkiojärjestelmän kehittämistä käsittelevä malli, johon case-yliopiston tulospalkkiojärjestelmän kehitysprojektia peilataan. Aineisto on kerätty haastattelemalla case-yliopiston tulospalkkiojärjestelmän kehittämisestä vastuussa olevaa henkilöä. Case-yliopisto on vuonna 2010 yliopistofuusion myötä syntynyt yliopisto, jossa tulospalkkiojärjestelmän kehittäminen on aloitettu suurten strategisten muutosten keskellä. Tarve palkkiojärjestelmien kehittämiseen nousi henkilöstön keskuudesta ja kehitystyössä on edetty henkilöstöä osallistaen. Tulospalkkauksella tavoitellaan case-yliopistossa strategian implementointia sekä palkitsemisperiaatteiden yhdenmukaistamista. Suurimpana haasteena on ollut yksinkertaisten, monialaisen yliopiston työntekijöille soveltuvien suoritusmittareiden löytäminen.

A Study of African American Vernacular English in Three Novels and Colloquial Finnish in their Translations – The Dark Tower II: The Drawing of the Three, A Time to Kill and Push

Pro gradu -tutkielma käsittelee afroamerikkalaisen puhekielen (African American Vernacular English, AAVE) käyttöä kolmen englanninkielisen romaanin dialogissa ja suomen yleispuhekielen käyttöä romaanien käännöksissä. Tutkimus on pääasiassa kvantitatiivinen ja deskriptiivinen. Romaanit ovat Stephen Kingin The Dark Tower II: The Drawing of the Three (1987) (Musta torni 2, Kolme korttia pakasta 2005, suom. Kari Salminen), John Grishamin A Time to Kill (1989) (On aika tappaa 1994, suom. Kimmo Linkama) ja Sapphiren Push (1996) (Precious – harlemilaistytön tarina 2010, suom. Kristiina Drews). Alkukielisten romaanien osalta Grisham ja Sapphire suosivat lauseopillisia kielenpiirteitä, kun taas King on suosinut äänteellisiä. Sen sijaan käännöksissä piirteistä yleisimpiä ovat äänteelliset ja harvinaisimpia lauseopilliset. Vaikka käännöksissä sanastolliset piirteet ovat taajaan esiintyviä, äänteellisiä piirteitä esiintyy niitä enemmän. Poikkeuksena on On aika tappaa, jossa sanastollisia piirteitä esiintyy enemmän kuin äänteellisiä. Tulos eroaa Sampo Nevalaisen vuonna 2003 tekemästä tutkimuksesta, jossa hän sai selville, että käännöksissä käytetyt piirteet olivat enimmäkseen sanastollisia, kun taas alun perin suomeksi kirjoitetussa kaunokirjallisuudessa puhekielisyyden vaikutelma saatiin aikaan pääasiassa äänteellisin keinoin. Mahdollinen selitys tässä tutkimuksessa havaitulle erolle on se, että kahdessa romaanissa esiintyvä leimallinen AAVEn käyttö on saanut kääntäjät käyttämään samanlaisia strategioita kuin suomalaiset kirjailijat murretta kirjoittaessaan.

Raaseporin Karjaan kaupunginosan Myllylammen eli Kvarnträskin kunnostussuunnitelma

Karjaa, Tammisaari ja Pohja yhdistyivät vuoden 2009 alusta Raaseporin kaupungiksi. Karjaan kaupungin ja Uudenmaan ympäristökeskuksen yhteistyöprojektina on tehty kunnostussuunnitelmat Kaskimaalle ja Kolijärvelle. Vuonna 2010 ohjelmaa jatkettiin tekemällä Uudenmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen ja Raaseporin kaupungin kanssa Karjaan kaupunginosan Myllylammelle kunnostussuunnitelma. Myllylammen pinta-ala on 42 hehtaaria ja sen suurin syvyys on 2,3 m. Keskisyvyys on 1,8 m. Myllylampi on rehevä järvi. Valuma-alue koostuu järven omasta ja yläpuolisen Källträskin valuma-alueesta. Myllylampeen tulee liikaa ulkoista fosforikuormitusta, joka ylittää järven sietokyvyn. Ulkoista kuormitusta pitäisi saada vähennettyä 50 – 65 % eli 70 – 100 kg. Periaatteessa tämä toteutuu, jos haja-asutuksen kuormitus saadaan poistettua. Myllylammessa on myös sisäistä kuormitusta. Kalasto on rakenteeltaan vinoutunut ja kalamäärä on luultavasti suuri. Kalakantaa tulisi muuttaa vähemmän särkikalavaltaiseen suuntaan poistamalla pienikokoista kalaa kolmen seuraavan vuoden ajan tehokkaasti. Sen jälkeen voidaan ehkä siirtyä pienempään pyyntiponnistukseen. Talviaikaisia happikatoja voidaan estää ilmastuksella. Tällöin sisäisen kuormituksen pitäisi vähentyä ja järven tilan parantua. Myllylammelle ehdotetaan tehtäväksi hapetussuunnitelma, josta ilmenee hapetustarve, parhaiten sopiva laite, laitteen sijainti sekä hapetusaika. Kasvillisuus koostuu suurimmaksi osaksi ilmaversoisista ja kelluslehtisistä vesikasveista. Ilmaversoisista esiintyy järviruokoa, järvikaislaa ja järvikortetta. Etenkin ulpukka- ja lummekasvustot ovat laajoja ja tiheitä. Veden vaihtuvuutta voidaan parantaa niittämällä väylä sekä järven koillisosaan että luusuaan. Ulpukoita ja lumpeita ei kannata pelkästään niittää, vaan niitä voidaan poistaa juurakoineen syksyllä haraamalla. Veden laatua pitää seurata, jotta kunnostusten vaikutukset nähdään ajoissa. Tällöin toimenpiteitä voidaan ohjata oikeaan suuntaan, jos veden laadussa näkyy muutoksia.