Elokuva historiassa, historia elokuvassa

Elokuva historiassa, historia elokuvassa -teoksessa suomalaiset historiantutkijat pohtivat menneisyyttä sellaisena kuin valkokankaan maailma on sen yleisölleen kuvannut. Aiheet vaihtelevat mykkäelokuvasta nykypäivään, kotimaisesta elokuvasta Hollywood-spektaakkeleihin. Teos käsittelee elokuvan historiaa monipuolisesti ja tarjoaa paljon pohdittavaa: kuka tanskalainen elokuvanäyttelijä villitsi 1910-luvun helsinkiläiset? Minkälainen oli 1920-luvun blueslaulajan 15-minuuttinen elokuvaura? Miten kylmän sodan uhkakuvat piirtyivät 1950-luvun amerikkalaiseen tieteiselokuvaan? Kuinka 1500-luvun kuninkaallisia kuvattiin brittiläisissä historiaspektaakkeleissa? Kirja sopii kaikille elokuvasta ja historiasta kiinnostuneille.

J. W. Lilljas lånebibliothek. XVI & XVII serierne. Fransysk litteratur. Italiensk, spansk, portugisisk

Imprimatur: Baranovskij.

Pyhäkoulun ja kodin käsi- ja rukouskirja sekä kristillisen pyhäkoulun historia ja tilasto

Sisältää kirjaluettelon s. 74-80.

Sangen merkillinen historia, Jumalan hengen suuresta armotyöstä kolmen juudalaisen tyttären sydämessä

Nimiösivulla myös motto: Wapahtaja sanoo: Sallikaat lasten tulla minun tykööni. Mark. 10:14.

Yxi sangen merkillinen historia, Jumalan hengen suuresta armotyöstä kolmen judan tytärlapsukaisen tykönä

Nimiösivulla myös motto: Wapahtaja on sanonut: Sallikat lasten tulla minun tygöni. Mark. 10:14.

El tiempo de la historia

Una indagación a partir de la idea general de historia formulada por Vico sirve de cauce para reinterpretar el modo como Marx trata la noción general de historia, entendiéndola no como continuidad de unos sistemas productivos por otros, sino como génesis de las condiciones de unos en los elementos integrantes de otros. Se señala que Althusser ha sido el primer marxista en comprender esa complejidad y en abordar el carácter compuesto del tiempo histórico en Marx. Se cierra con una pequeña reflexión en torno a la peculiaridad de la "idea de tiempo" y a su construcción

¿Qué es "filosofía contemporánea"?(la unidad de la filosofía contemporánea desde el punto de vista de la historia de la filosofía)

La filosofía del siglo XX se ha escindido en dos tradiciones que, a menudo y, las mas de las veces puramente de fato, se consideran inconmensurables. Los últimos veinte años parecen anunciar la reversión de esta tendencia. El presente trabajo efectúa un aporte en tal dirección, en la medida en que propone un nuevo modo de considerar la reflexión contemporánea en su conjunto: análisis lógico y fenomenología-hermenéutica son aspectos de un único y mismo giro (turn) en la historia de la filosofía. De este modo, no solo se rescata la unidad del pensamiento contemporáneo, sino que se ilumina su continuidad con la historia de la filosofía.

Menneisyys, historia ja historiantutkimus historianopiskelijoiden silmin

Tässä tutkielmassa selvitettiin miten historia-aineiden yliopisto-opiskelijat kuvaavat omaa tieteenalaansa, sen pääkäsitteitä ja tutkimuksen tekemisen käytänteitä. Tutkimusta varten haastateltiin syksyllä 2011 yhteensä 23 Turun yliopiston historia-aineiden opiskelijaa, joista yksitoista oli aloittanut opintonsa joko syksyllä 2011 (kymmenen henkilöä) tai 2010 (yksi henkilö). Loput 12 osallistujaa olivat suorittamassa maisterintutkintoaan ja muun muassa laatineet hyväksytyn kandidaatintutkielman. Tutkielman ensimmäisenä päätavoitteena oli selvittää, miten opiskelijat puhuivat ”menneisyydestä” ja ”historiasta” sekä eroteltiinko näitä käsitteitä toisistaan. Lisäksi tarkasteltiin sitä, millaisia näkemyksiä ajan ja ”historian” suhteesta opiskelijoiden vastaukset heijastivat. Toisena päätavoitteena selvitettiin opiskelijoiden näkemyksiä historioitsijan työstä. Aihetta lähestyttiin kartoittamalla ensin opiskelijoiden määritelmiä historiankirjoitukselle ja lähteiden roolille historiantutkimuksessa. Tämän jälkeen tarkasteltiin sitä, kuka saa ja voi tehdä historiantutkimusta, ja mihin historiantutkimusta tarvitaan. Osalle vastaajista ”menneisyys” ja ”historia” näyttäytyivät synonyymeina, kun taas osalle ”historia” merkitsi vuorovaikutusta yksilön ja menneiden tapahtumien välillä. ”Historian” ja ajan suhdetta kuvattiin niin aikajanojen, mielikuvien kuin täysin abstraktienkin visuaalisten mielikuvien kautta. Vastaajat korostivat historiankirjoituksen konstruktiivista ja tulkinnallista luonnetta, mutta historiallinen ”tieto” saatettiin silti paikantaa alkuperäislähteisiin. Historiallisen tiedon luotettavuutta pohtiessa osa reflektoi tällaisen tiedon totuudellisuutta, mutta luotettavuuden lisäämiseksi saattoi riittää esimerkiksi alkuperäislähteiden suurempi määrä tai usean tutkijan samankaltainen näkemys. Temaattisen käsittelyn päätteeksi ja vastaajien kokonaisvaltaisemmaksi kuvaamiseksi vastaajat tyypiteltiin, jolloin opiskelijoiden joukosta erotettiin historian itseisarvoa, historian(tutkimuksen) merkitystä nykyhetken ymmärtämisessä, historioitsijan roolia, ja tieteenalan moninäkökulmaisuutta korostavat tyypit. Edellä esitellyt, huomattavasti toisistaan eriävät näkemykset ”historiasta” ja historiantutkimuksesta heijastunevat väistämättä myös yliopisto-opiskelijoiden opiskeluun. Tästä syystä tämän tutkielman perusteella esitetään, että opiskelijoiden tiedonkäsitysten näkyväksi tekeminen voi antaa työkaluja historia-aineiden yliopisto-opetuksen kehittämiseen ja historiantutkimukseen liittyvien taitojen oppijalähtöiseen opettamiseen.

Suomalaisen perheen yhteisen sukunimen lyhyt historia

Referee-artikkeli

Antisemitismin ja juutalaisvainojen pitkä historia

Kirjallisuusarvostelu

Yksityisen ja julkisen rajanvedon historia

Kirjallisuusarvostelu