A study of the electronic structures of n---v addition compounds of BH3 by a combined use of ups and eels

Orbital energies and electronic transition energies of BH3·H2S and BH3·CO obtained from ultraviolet (HeI) photoelectron spectroscopy and electron energy loss spectroscopy are discussed in the light of quantum mechanical calculations. BH3·H2O has been characterized, for the first time, by means of the HeI spectrum and the ionization energies assigned to the various orbitals based on calculations.

Nonlinear I-V characteristics of nanocrystalline SnO2

Current versus voltage characteristics (I-V) of nanocrystalline SnO2 materials have been investigated in air at room temperature. The samples were prepared by the inert gas condensation technique (IGCT) as well as by chemical methods. X-ray diffraction studies showed a tetragonal rutile structure for all the samples. Microstructural studies were performed with transmission electron microscopy. All the samples exhibited nonlinear I-V characteristics of the current-controlled negative resistance (CCNR) type. The results show that the threshold field (break down) voltage is higher for the samples prepared by the IGCT method than for those prepared by the chemical method due to the formation of a tin oxide layer over the crystalline tin. It is also found that the threshold field increases with the decrease in grain size.

A simple low-cost electrical switching analyzer for I-V characterization of switching samples and devices

The phenomena of nonlinear I-V behavior and electrical switching find extensive applications in power control, information storage, oscillators, etc. The study of I-V characteristics and switching parameters is necessary for the proper application of switching materials and devices. In the present work, a simple low-cost electrical switching analyzer has been developed for the measurement of the electrical characteristics of switching materials and devices. The system developed consists of a microcontroller-based excitation source and a high-speed data acquisition system. The design details of the excitation source, its interface with the high-speed data acquisition system and personal computer, and the details of the application software developed for automated measurements are described. Typical I-V characteristics and switching curves obtained with the system developed are also presented to illustrate the capability of the instrument developed.

Factor V Leiden as risk factor for pregnancy complications : Epidemiological study of Finnish women

Factor V Leiden (FV Leiden) is the most common inherited thrombophilia in Caucasians increasing the risk for venous thrombosis. Its prevalence in Finland is 2-3%. FV Leiden has also been associated with several pregnancy complications. However, the importance of FV Leiden as their risk factor is unclear. The aim of the study was to assess FV Leiden as a risk factor for pregnancy complications in which prothrombotic mechanisms may play a part. Specifically, the study aimed to assess the magnitude of the risk, if any, associated with FV Leiden for pregnancy-associated venous thrombosis, pre-eclampsia, unexplained stillbirth, and preterm birth. The study was conducted as a nested case-control study within a fixed cohort of 100,000 consecutive pregnant women in Finland. The study was approved by the ethics committee of the Finnish Red Cross Blood Service and by the Ministry of Social Affairs and Health. All participants gave written informed consent. Cases and controls were identified by using national registers. The diagnoses of the 100,000 women identified from the National Register of Blood Group and Blood Group Antibodies of Pregnant Women were obtained from the National Hospital Discharge Register. Participants gave blood samples for DNA tests and filled in questionnaires. The medical records of the participants were reviewed in 49 maternity hospitals in Finland. Genotyping was performed in the Finnish Genome Center. When evaluating pregnancy-associated venous thrombosis (34 cases, 641 controls), FV Leiden was associated with 11-fold risk (OR 11.6, 95% CI 3.6-33.6). When only analyzing women with first venous thrombosis, the risk was 6-fold (OR 5.8, 95% CI 1.6-21.8). The risk was increased by common risk factors, the risk being highest in women with FV Leiden and pre-pregnancy BMI over 30 kg/m2 (75-fold), and in women with FV Leiden and age over 35 years (60-fold). When evaluating pre-eclampsia (248 cases, 679 controls), FV Leiden was associated with a trend of increased risk (OR 1.7, 95% CI 0.8-3.9), but the association was not statistically significant. When evaluating unexplained stillbirth (44 cases, 776 controls), FV Leiden was associated with over 3-fold risk (OR 3.8, 95% CI 1.2-11.6). When evaluating preterm birth (324 cases, 752 controls), FV Leiden was associated with over 2-fold risk (OR 2.4, 95% CI 1.3-4.6). FV Leiden was especially associated with late preterm birth (32-36 weeks of gestation), but not with early preterm birth (< 32 weeks of gestation). The results of this large population-based study can be generalized to Finnish women with pregnancies continuing beyond first trimester, and may be applied to Caucasian women in populations with similar prevalence of FV Leiden and high standard prenatal care.

Aija ja Meija, Anja ja Minja : Kaksitavuisten ija- ja nja-päätteisten naistennimien yleistyminen ja suosionvaihtelu

Tutkielmassa tarkastellaan kahden etunimityypin yleistymistä ja suosionvaihtelua. Tutkittavat nimityypit ovat kak-sitavuiset ija-päätteiset naisennimet (kuten Eija, Maija ja Raija), joita tutkielmassa kutsutaan Aija-tyypiksi, ja kak-sitavuiset nja-päätteiset naisennimet (kuten Pinja, Ronja ja Tanja), joita kutsutaan Anja-tyypiksi. Tavoitteena on tutkia kahden naisennimityypin syntymistä ja suosiota. Mikä on nimien alkuperä ja onko uuden nimen mallina käytetty mahdollisesti toista, yleistä nimeä? Mitkä nimistä ovat yleistyneet ensimmäisinä ja mitkä nimet ovat jää-neet harvinaisiksi? Milloin ija- ja nja-päätteiset nimet ovat suosituimmillaan, ja miten nimityyppien suosiot ovat vaihdelleet? Tutkimuksen aineisto on saatu Väestörekisterikeskuksen tilastoista, jotka sisältävät tiedot vuonna 1965 elossa ol-leista ja sen jälkeen syntyneistä suomalaisista. Aineistoon on poimittu viisivuotiskausittain vuosilta 1870 1999 kaikki ija- ja nja-loppuiset nimet, jotka on annettu ensimmäisiksi etunimiksi suomenkielisille tytöille. Aineistoon kuuluu myös vastaavat tiedot yksittäisiltä vuosilta 2000 2009. Lisäksi työssä tukeudutaan monin paikoin Väestö-rekisterikeskuksen nimipalveluun, joka on Väestörekisterikeskuksen internetsivuilla toimiva hakupalvelu. Aineisto sisältää yhteensä 46 Aija-tyypin nimeä ja 66 Anja-tyypin nimeä. Työn tutkimusmetodi on kvantitatiivinen: etunimi-tyyppien yleistymistä selvitetään ja kuvataan taulukoiden ja kaavioiden avulla. Työssä hyödynnetään soveltuvin osin innovaatiotutkimuksen teorioita ja tilastotieteen menetelmiä. Sekä (K)+V+ija että (K)+V+nja ovat nimimuotteja. Niiden mukaan on helppo muodostaa uusia nimiä, jotka yleen-sä ongelmitta tunnistetaan (naisten)nimiksi. Alun perin nämä muotit on tunnettu lähinnä lempinimimuotteina, jotka todennäköisesti ovat alkujaan lainaa. Myöhemmin Aija- ja Anja-tyypin nimiä on alettu antaa myös virallisiksi ni-miksi, ja viimeistään 1900-luvun alusta lähtien tämän mallin mukaisilla nimillä on ollut kiistatta virallisen etuni-men asema. Tutkielmassa osoitetaan, että tutkittavat etunimityypit ovat kuuluneet etunimistöön jo 1800-luvun puolella. Monet Aija-tyypin nimet yleistyvät 1900-luvun alussa ja ovat yleisimmillään 1900-luvun puolivälissä. Suosionhuipun aikana ija-päätteisen nimen saa keskimäärin useampi kuin joka kymmenes tyttö. Anja-tyypillä ei ole yhtä selkeää suosionhuippua, vaan tyyppi on tasaisen suosittu 1900-luvun ajan. 2000-luvulla Anja-tyyppi on selvästi Aija-tyyppiä suositumpi. Etunimien suosionvaihtelututkimuksissa on tähän asti tukeuduttu prosenttilukuihin: mitä suuremman osuuden vuo-sittain syntyneistä lapsista kunkin nimen haltijat muodostavat, sitä suositumpi nimi on. Tutkielmassa kyseenalaiste-taan näin yksiselitteinen nimen suosion määritelmä. Vuosittain annettujen erilaisten nimien määrä on kasvanut merkittävästi 1900-luvun puolivälistä lähtien. Samalla valikoima, josta nimet valitaan, on kasvanut. Tämä suuri muutos nimenannossa pitäisi ottaa huomioon etunimien suosionvaihtelututkimuksissa. Vuoden yleisimmin valittu nimi 2000-luvulla ei voi saada yhtä suurta prosenttiosuutta kuin vuoden kärkinimi 1950-luvulla, mutta se ei välttä-mättä tee nimestä vähemmän suosittua.

Crystal Chemistry of the Noncentrosymmetric Eulytites: A(3)Bi(XO4)(3) (X = V, A = Pb; X = P, A = Ca, Cd, Sr, Pb)

Eulytite compounds, A(3)Bi(XO4)(3) (X = P, A = Ca, Cd, Sr, Pb), belong to the noncentrosymmetric space group l (4) over bar 3d (No. 220) as determined by single-crystal X-ray diffraction studies. The crystals were grown from the melt-cool technique with considerable difficulty as the compounds melt incongruently at their melting temperature, except for the compound Pb3Bi(PO4)(3). The unit cell parameter a is 9.984(5), 9.8611(3), 10.2035(3), and 10.3722(2) angstrom for Ca3Bi(PO4)(3), Cd3Bi(PO4)(3), Sr3Bi(PO4)(3), and Pb3Bi(PO4)(3) respectively, and there are four formula units in the unit cell. The structure of Pb3Bi(VO4)(3), a unique eulytite with vanadium substitution, is compared with all these phosphorus substituted eulytites. The A(2+) and Bi3+ cations occupy the special position (16c) while the O anions occupy the general Wyckoff position (48e) in the crystal structure. Only one O position has been identified for Pb3Bi(PO4)(3) and Pb3Bi(VO4)(3), whereas two O atom sites were identified for Ca3Bi(PO4)(3), Cd3Bi(PO4)(3), and Sr3Bi(PO4)(3). The UV-vis diffuse reflectance spectra indicate large band gaps for all the phosphate eulytites while a lower band gap is observed for the vanadate eulytite. The feasibility of the use of these compounds in optoelectronic devices has been tested by measuring the second-harmonic generation (SHG) values which have been found to be of a magnitude equivalent to the commercially used KDP (KH2PO4).

Structural Studies of Analgesics and Their Interactions. V.* The Crystal and Molecular Structure of Metamizol Monohydrate

Metamizol, Na[Ct3H16N3045], C13H16N304S-Na +, a sulphonyl derivative of amidopyrine, is perhaps the most widely used non-narcotic analgetic and antiinflammatory pyrazolone derivative. The monohydrate of the compound crystallizes in the monoclinic space group P2Jc with eight molecules in a unit cell of dimensions a = 9.143 (3), b = 49.50 (2), c = 7.314 (2)/k and fl = 90.9 (1) °. The structure was solved by direct methods and refined to an R value of 0.080 for 4466 observed reflections. The two crystallographically independent molecules in the structure have similar dimensions. The elongated molecules are hydrophobic at one end and hydrophilic at the other with the middle portion partly hydrophobic and partly hydrophilic. The pyrazolone group in the structure has dimensions similar to those found in uncomplexed antipyrine and amidopyrine. The crystal structure can be described as consisting of double layers of metamizol molecules stacked perpendicular to the b axis. The adjacent double layers are separated by a layer of Naions and water molecules.

Järvisyvänteet vesiviranomaisen 1965-1970 maaliskuussa tekemien havaintojen valossa

Engl. summary: Observations on lake deeps by the water authority in March 1965-1970

Jean Sibelius -viulukilpailun näkyvyys, argumentointi ja viihteellisyys valtakunnallisessa lehdistössä 1965 ja 2005

Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu on järjestetty Suomessa kymmenen kertaa vuodesta 1965 lähtien, ja se on vakiinnuttanut asemansa musiikki-instituutiona niin Suomen kulttuurielämässä kuin valtakunnallisessa mediassa. Tässä tutkimuksessa selvitetään kilpailun reseptiota, eli millaista näkyvyyttä Sibelius-viulukilpailu on saanut valtakunnallisissa viestintävälineissä vuosina 1965 ja 2005. Journalistisesta aineistosta poimitaan esiin niitä teemoja ja ilmaisun tapoja, jotka ovat korostuneet kilpailuun liittyvissä teksteissä. Tutkimuksessa pohditaan, onko toimittajien kirjoittamien tekstien argumentointi muuttunut neljänkymmenen vuoden aikana, ja kuinka internet sekä median viihteellistyminen ovat muuttaneet journalistista kilpailua eri viestinten kesken. Tutkimusongelmia lähestytään kvalitatiivisesti viestinnän oppiaineen tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Ensin sisällönanalyysin avulla hahmotetaan kokonaiskäsitys aineistosta, minkä jälkeen yksittäisiin teksteihin pureudutaan argumenttianalyysin keinoin. Tutkimusaineisto on rajattu valtakunnallisiin viestintävälineisiin, joita ovat suurimmat sanoma- ja aikakauslehdet, Yleisradion kilpailuaiheiset televisio- ja radio-ohjelmat sekä viulukilpailun internet-sivut. Sanomalehdissä julkaistu aineisto on laajuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi tarkimpana analyysikohteena; muu tutkimusaineisto täydentää lehtitekstien perusteella tehtyjä havaintoja. Tutkimustulokset osoittavat, että Sibelius-viulukilpailu on ollut näkyvästi esillä valtakunnallisessa lehdistössä niin vuonna 1965 kuin 2005. Molempina vuosina kilpailun näkyvyys pohjautui hyvin vahvasti painettuun sanomalehteen. Lehdistöaineistosta erottuivat selvästi kansallisuuden, rodun ja sukupuolen käsittelyn näkökulmat, vaikka kielellinen ilmaisu onkin ajan mittaan neutraloitunut. Sisällönanalyyttinen tarkastelu ja argumenttianalyysit osoittavat, että toimittajien käyttämä argumentointi on muuttunut neljän vuosikymmenen aikana. Toimittajien työnkuva on monipuolistunut, ja viihteellisyys on vähitellen soluttautunut iltapäivälehdistä niin sanottuihin laatumedioihin . Internet on tehnyt kilpailun reaaliaikaisesta seuraamisesta entistä nopeampaa ja helpompaa.

Probing of unusual DNA structures in topologically constrained form V DNA: use of restriction enzymes as structural probe

The ability of DNA sequences to adopt unusual structures under the superhelical torsional stress has been studied. Sequences that are forced to adopt unusual conformation in topologically constrained pBR322 form V DNA (Lk=0) were mapped using restriction enzymes as probes. Restriction enzymes such as BamHI, Pstl, Aval and HindIII could not cleave their recognition sequences. The removal of topological constraint relieved this inhibition. The influence of neighbouring sequences on the ability of a given sequence to adopt unusual DNA structure, presumably left handed Z conformation, was studied through single hit analysis. Using multiple cut restriction enzymes such as Narl and Fspl, it could be shown that under identical topological strain, the extent of structural alteration is greatly influenced by the neighbouring sequences. In the light of the variety of sequences and locations that could be mapped to adopt non-6 conformation in pBR322 form V DNA, restriction enzymes appear as potential structural probes for natural DNA sequences.

Improved Inverted V-Notch or Chimney Weir

This paper is devoted to the improvement of the measuring range of inverted V-notch (IVN) weir, a practical linear sharp-crested weir, designed earlier by the writers. The range of linearity of IVN can be considerably enhanced (by more than 200%) by the addition of a retangular weir of width 0.265W (W = half crest width) at a depth of 0.735d (d = altitude of IVN), above the crest of the weir, which is equivalent to providing at this depth two vertical straight lines to the IVN, resulting in a chimney-shaped profile; hence, the modified weir is named chimney weir. The design parameters of the weir, that is, the linearity range, base flow depth, and datum constant, which fixes the reference plane of the weir, are estimated by solving the nonlinear programming problem using a numerical optimization procedure. For flows through this weir above a depth of 0.22d, the discharges are proportional to the depth of flow measured above a reference plane situated at 0.08d above the weir crest for all heads in the range 0.22d <= h <= 2.43d, within a maximum percentage deviation of ±1.5 from the theoretical discharge. A significant result of the analysis is that the same linear head-discharge relationship governing the flow through the IVN is also valid for the extended chimney weir. Experiments with three different chimney weirs show excellent agreement with the theory by giving a constant average coefficient of discharge for each weir.