Audit report on the Prairie Solid Waste Agency for the year ended June 30, 2015

Audit report on the Prairie Solid Waste Agency for the year ended June 30, 2015

Efficiency of informational transfer in regular and complex networks

We analyze the process of informational exchange through complex networks by measuring network efficiencies. Aiming to study nonclustered systems, we propose a modification of this measure on the local level. We apply this method to an extension of the class of small worlds that includes declustered networks and show that they are locally quite efficient, although their clustering coefficient is practically zero. Unweighted systems with small-world and scale-free topologies are shown to be both globally and locally efficient. Our method is also applied to characterize weighted networks. In particular we examine the properties of underground transportation systems of Madrid and Barcelona and reinterpret the results obtained for the Boston subway network.

Audit report on the Heart of Iowa Regional Transit Agency for the year ended June 30, 2015

Audit report on the Heart of Iowa Regional Transit Agency for the year ended June 30, 2015

Audit report on the Appanoose County Service Agency in Centerville, Iowa for the year ended June 30, 2015

Audit report on the Appanoose County Service Agency in Centerville, Iowa for the year ended June 30, 2015

Audit report on the North Central Iowa Regional Solid Waste Agency for the year ended June 30, 2015

Audit report on the North Central Iowa Regional Solid Waste Agency for the year ended June 30, 2015

Senate File 2239 Section 30 AGENCY COLLABORATION AND REPORT

Section 30 of Senate File 2239 mandates “the Department on Aging, Department of Human Services, Department of Inspections and Appeals, Department of Public Health, and the Office of the Attorney General shall collaborate and provide written recommendations on strengthening Iowa’s elder abuse prevention, detection, and intervention efforts.

Agency problems with non-smooth decision profiles: the case of monopoly under product quality

A method for dealing with monotonicity constraints in optimal control problems is used to generalize some results in the context of monopoly theory, also extending the generalization to a large family of principal-agent programs. Our main conclusion is that many results on diverse economic topics, achieved under assumptions of continuity and piecewise differentiability in connection with the endogenous variables of the problem, still remain valid after replacing such assumptions by two minimal requirements.

The empirical assessment of agency accountability: A regime approach and an application to the German Bundesnetzagentur

Regulation has in many cases been delegated to independent agencies, which has led to the question of how democratic accountability of these agencies is ensured. There are few empirical approaches to agency accountability. We offer such an approach, resting upon three propositions. First, we scrutinize agency accountability both de jure (accountability is ensured by formal rights of accountability 'fora' to receive information and impose consequences) and de facto (the capability of fora to use these rights depends on resources and decision costs that affect the credibility of their sanctioning capacity). Second, accountability must be evaluated separately at political, operational and managerial levels. And third, at each level accountability is enacted by a system of several (partially) interdependent fora, forming together an accountability regime. The proposed framework is applied to the case of the German Bundesnetzagentur's accountability regime, which shows its suitability for empirical purposes. Regulatory agencies are often considered as independent, yet accountable. This article provides a realistic framework for the study of accountability 'regimes' in which they are embedded. It emphasizes the need to identify the various actors (accountability fora) to which agencies are formally accountable (parliamentary committees, auditing bodies, courts, and so on) and to consider possible relationships between them. It argues that formal accountability 'on paper', as defined in official documents, does not fully account for de facto accountability, which depends on the resources possessed by the fora (mainly information-processing and decision-making capacities) and the credibility of their sanctioning capacities. The article applies this framework to the German Bundesnetzagentur.

Transnational private authority, regulatory space and workers' collective competences: Bringing local contexts and worker agency back in

The impact of transnational private regulation on labour standards remains in dispute. While studies have provided some limited evidence of positive effects on 'outcome standards' such as wages or occupational health and safety, the literature gives little reason to believe that there has been any significant effect on 'process rights' relating primarily to collective workers' voice and social dialogue. This paper probes this assumption by bringing local contexts and worker agency more fully into the picture. It outlines an analytical framework that emphasizes workers' potential to act collectively for change in the regulatory space surrounding the employment relationship. It argues that while transnational private regulation on labour standards may marginally improve workers access to regulatory spaces and their capacity to require the inclusion of enterprises in them, it does little to increase union leverage. The findings are based on empirical research work conducted in Sub-Saharan Africa.

Informational Aesthetics Measures

The Birkhoff aesthetic measure of an object is the ratio between order and complexity. Informational aesthetics describes the interpretation of this measure from an information-theoretic perspective. From these ideas, the authors define a set of ratios based on information theory and Kolmogorov complexity that can help to quantify the aesthetic experience

Bordering with Culture(s): Europeanization and Cultural Agency at the External Border of the European Union.

Rajallistamisen kulttuuri(t): Eurooppalaistuminen ja kulttuurinen toimijuus Euroopan unionin ulkorajalla Euroopan integraation ja Euroopan unionin laajentumisen myötä EU:n sisärajat ovat avautuneet kun taas sen ulkorajoilla lisääntyvää rajan ylitysten valvontaa on pyritty kompensoimaan yhteistyön merkitystä ja verkostoitumista painottamalla. Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään EU:n ulkorajan muutosten merkitystä paikalliselle hyvinvoinnille sekä laajemmin ylirajaisuuden merkitystä identiteettien rakentamiselle raja-alueilla. EU:n ulkorajalla Puolassa ja Suomessa toteutettavat rajat ylittävät, kulttuuriin ja kulttuuriperintöön liittyvät, projektit kertovat eurooppalaistumisesta ja sen vaikutuksista kulttuurisen horisontin muutokselle. Voidaan nähdä miten Eurooppa kulttuurisena konstruktiona tulee paikallisesti merkittäväksi tavoilla jotka kertovat myös paikallisten toimijoiden mahdollisuuksista osallistua EU-rajan muutoksia ja paikallisuutta määritteleviin prosesseihin. Tällöin erityisesti raja-alueiden materiaalisen perinnön, ja sen mahdollistamien rajaan liittyvien neuvottelujen, voidaan nähdä kertovat Eurooppalaistumisesta myös ns. alhaaltapäin muotoutuvana prosessina. Artikkeliväitöskirjan taustalla on Puolan ja Suomen toisen maailmansodan seurauksena luovuttamien raja-alueiden (Kresy ja Karjala) asema nykyisellä Euroopan unionin ulkorajalla. Tutkimusidea perustuu tutkijan omiin kokemuksiin projekteista Puolan ja Ukrainan raja-alueella vuonna 2003, ennen Puolan liittymistä EU:hun vuonna 2004. Tutkimusaineisto on peräisin vuosien 2005-2009 aikana tehdyistä ns. monipaikkaisista (multi-sited) kenttätöistä EU:n ulkorajalla, pääosin Puolassa ja Suomessa, joissa kohteena olivat kulttuuria ja kulttuuriperintöä hyödyntävät, pääosin EU-rahoitetut, rajat ylittävät projektit. Materiaalit koostuvat 34 projektitoimijan haastatteluista, projektien materiaaleista, kenttätöiden havainnoista, paikallisten sanomalehtien artikkeleista sekä eri tasoilla (EU, kansallinen, alueellinen) tuotetuista ohjelmadokumenteista. Huomio kiinnittyy projektitoimijoiden tapoihin tehdä rajanylityksiä, sekä heidän tapaansa kokea ja hyödyntää raja-alueiden kulttuuriperintöä sekä ymmärtää niiden nykyistä kulttuurista moninaisuutta. Tällöin havaitaan miten erilaiset eurooppalaiset ideat, representaatiot ja käytänteet tulevat osaksi erilaisia translokaaleja, rajat ylittäviä ja paikallis-eurooppalaisia, suhteita. Vertailun kohteeksi eivät tällöin asetu projektit, toimijat tai raja-alueet sinänsä, vaan näihin suhteisiin liittyvä kulttuurinen toimijuus. Keskeinen käsite tutkimuksessa on ’rajallistaminen’, eli sen havaitseminen, miten jokainen rajan ylitys tarkoittaa myös neuvottelua rajasta. Rajan ylitys voi siis tarkoittaa myös sen vahvistamista. Myös itse raja voi asettua toiminnan kohteeksi, jolloin nousee esiin se, miten rajat ylittäviä ”kulttuureja” käytetään ja mitkä ovat niiden rajaan liittyvät paikalliset merkitykset. Kysymys on siitä kuka, ja kenelle, rajan merkityksiä neuvottelee? Projektitoimijoiden voidaan nähdä neuvottelevan näitä erilaisia ”kulttuureja” jotka tuottavat rajaa neuvottelevia suhteita, kuten esimerkiksi yhteistyön verkostojen tapaa ohittaa rajan paikallinen merkitys. Tämä rajallistaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös paikallisten kulttuuristen identifikaatioiden huomioimista. Tällöin kyse on myös sen luovuuden havaitsemisesta, jota yksilöillä on kun he neuvottelevat näitä erilaisia rajallistamisen kulttuureja. Erityisesti toisen maailmansodan seurauksena valtiorajoista tuli vahvasti kansallisia kulttuureja erottavia, mutta nyt kulttuurisista rajoista neuvotellaan ja rajojen yli tapahtuva vuorovaikutus, sekä paikallisen ja Eurooppalaisen tason väliset suhteet, ja niiden moniäänisyys, nousevat tutkimuksen keskiöön. Tutkimuksen yhteenvedon kannalta keskeinen on kysymys raja/alueen kestävyydestä. Tyypillisesti verkostoitumista painottavan rajat ylittävän yhteistyön suhde paikalliseen yhteisöön voi jäädä häilyväksi. Tavoite paikallisen kulttuuriperinnön suojeluun ei itsessään vielä kerro sen merkityksestä paikalliselle hyvinvoinnille. Arvioinnin kannalta on hyödyllistä nähdä miten myös materiaalisella perinnöllä on toimijuutta osana paikallisuutta muokkaavia suhteita. Paikallisten asukkaiden kokemus rajasta voi edelleen olla että se ei ole muuttunut Neuvostoliiton ajoista, toisaalta EU:nkin voidaan toivoa määrittelemään rajansa vielä tarkemmin, jotta sen kansallinen luonne muuttuisi. Tutkimus nostaa esiin miten eurooppalaiset yhteistyötä ja kulttuurista moninaisuutta korostavat ideat ja käytänteet vaikuttavat erityisesti puolalaisten toimijoiden mahdollisuuksiin määritellä EU-rajaan liittyviä prosesseja osana paikallisia kulttuuriperinnön määrittelyjä. Paikallisten rajaan liittyvien kulttuuristen identifikaatioiden liittäminen osaksi projekteja ei kuitenkaan ole helppoa. Toisaalta rajan merkitys on sisäistetty osana arkea, toisaalta taas rajaan liittyvät suuret kertomukset kansallisena ja EU-rajana voivat olla etäännyttäviä tekijöitä. EU-raja, projektit ja monikulttuurisen perinnön autenttisuus ovat kuitenkin raja-alueen toimijoille ja yhteisöille mahdollisuus osallistua rajallistamiseen. Toiminnan kestävyyden kannalta kyse on pitkälti siitä avaako rajallistaminen paikallisen perinnön merkityksiä osana paikallis-eurooppalaisia suhteita.