Cytokine profile and pathology in human leishmaniasis

The clinical spectrum of leishmaniasis and control of the infection are influenced by the parasite-host relationship. The role of cellular immune responses of the Th1 type in the protection against disease in experimental and human leishmaniasis is well established. In humans, production of IFN-g is associated with the control of infection in children infected by Leishmania chagasi. In visceral leishmaniasis, an impairment in IFN-g production and high IL-4 and IL-10 levels (Th2 cytokines) are observed in antigen-stimulated peripheral blood mononuclear cells (PBMC). Moreover, IL-12 restores IFN-g production and enhances the cytotoxic response. IL-10 is the cytokine involved in down-regulation of IFN-g production, since anti-IL-10 monoclonal antibody (mAb) restores in vitro IFN-g production and lymphoproliferative responses, and IL-10 abrogates the effect of IL-12. In cutaneous and mucosal leishmaniasis, high levels of IFN-g are found in L. amazonensis-stimulated PBMC. However, low or absent IFN-g levels were observed in antigen-stimulated PBMC from 50% of subjects with less than 60 days of disease (24 ± 26 pg/ml). This response was restored by IL-12 (308 ± 342 pg/ml) and anti-IL-10 mAb (380 ± 245 pg/ml) (P<0.05). Later during the disease, high levels of IFN-g and TNF-a are produced both in cutaneous and mucosal leishmaniasis. After treatment there is a decrease in TNF-a levels (366 ± 224 pg/ml before treatment vs 142 ± 107 pg/ml after treatment, P = 0.02). Although production of IFN-g and TNF-a might be involved in the control of parasite multiplication in the early phases of Leishmania infection, these cytokines might also be involved in the tissue damage seen in tegumentary leishmaniasis

Changes in the TBARs content and superoxide dismutase, catalase and glutathione peroxidase activities in the lymphoid organs and skeletal muscles of adrenodemedullated rats

Thiobarbituric acid reactant substances (TBARs) content, and the activities of glucose-6-phosphate dehydrogenase (G6PDh), citrate synthase (CS), Cu/Zn- and Mn-superoxide dismutase (SOD), catalase, and glutathione peroxidase (GPX) were measured in the lymphoid organs (thymus, spleen, and mesenteric lymph nodes (MLN)) and skeletal muscles (gastrocnemius and soleus) of adrenodemedullated (ADM) rats. The results were compared with those obtained for sham-operated rats. TBARs content was reduced by adrenodemedullation in the lymphoid organs (MLN (28%), thymus (40%) and spleen (42%)) and gastrocnemius muscle (67%). G6PDh activity was enhanced in the MLN (69%) and reduced in the spleen (28%) and soleus muscle (75%). CS activity was reduced in all tissues (MLN (75%), spleen (71%), gastrocnemius (61%) and soleus (43%)), except in the thymus which displayed an increment of 56%. Cu/Zn-SOD activity was increased in the MLN (126%), thymus (223%), spleen (80%) and gastrocnemius muscle (360%) and was reduced in the soleus muscle (31%). Mn-SOD activity was decreased in the MLN (67%) and spleen (26%) and increased in the thymus (142%), whereas catalase activity was reduced in the MLN (76%), thymus (54%) and soleus muscle (47%). It is particularly noteworthy that in ADM rats the activity of glutathione peroxidase was not detectable by the method used. These data are consistent with the possibility that epinephrine might play a role in the oxidative stress of the lymphoid organs. Whether this fact represents an important mechanism for the establishment of impaired immune function during stress remains to be elucidated.

Post-exercise changes in blood pressure, heart rate and rate pressure product at different exercise intensities in normotensive humans

To evaluate the effect of exercise intensity on post-exercise cardiovascular responses, 12 young normotensive subjects performed in a randomized order three cycle ergometer exercise bouts of 45 min at 30, 50 and 80% of VO2peak, and 12 subjects rested for 45 min in a non-exercise control trial. Blood pressure (BP) and heart rate (HR) were measured for 20 min prior to exercise (baseline) and at intervals of 5 to 30 (R5-30), 35 to 60 (R35-60) and 65 to 90 (R65-90) min after exercise. Systolic, mean, and diastolic BP after exercise were significantly lower than baseline, and there was no difference between the three exercise intensities. After exercise at 30% of VO2peak, HR was significantly decreased at R35-60 and R65-90. In contrast, after exercise at 50 and 80% of VO2peak, HR was significantly increased at R5-30 and R35-60, respectively. Exercise at 30% of VO2peak significantly decreased rate pressure (RP) product (RP = HR x systolic BP) during the entire recovery period (baseline = 7930 ± 314 vs R5-30 = 7150 ± 326, R35-60 = 6794 ± 349, and R65-90 = 6628 ± 311, P<0.05), while exercise at 50% of VO2peak caused no change, and exercise at 80% of VO2peak produced a significant increase at R5-30 (7468 ± 267 vs 9818 ± 366, P<0.05) and no change at R35-60 or R65-90. Cardiovascular responses were not altered during the control trial. In conclusion, varying exercise intensity from 30 to 80% of VO2peak in young normotensive humans did not influence the magnitude of post-exercise hypotension. However, in contrast to exercise at 50 and 80% of VO2peak, exercise at 30% of VO2peak decreased post-exercise HR and RP.

Renal dysfunction in patients with sickle cell anemia or sickle cell trait

Patients with sickle cell anemia (Hb SS) or sickle cell trait (Hb AS) may present several types of renal dysfunction; however, comparison of the prevalence of these abnormalities between these two groups and correlation with the duration of disease in a large number of patients have not been thoroughly investigated. In a cross-sectional study using immunoenzymometric assays to measure tubular proteinuria, microalbuminuria, measurement of creatinine clearance, urinary osmolality and analysis of urine sediment, we evaluated glomerular and tubular renal function in 106 adults and children with Hb SS (N = 66) or Hb AS (N = 40) with no renal failure (glomerular filtration rate (GFR) >85 ml/min). The percentage of individuals with microalbuminuria was higher among Hb SS than among Hb AS patients (30 vs 8%, P<0.0001). The prevalence of microhematuria was similar in both groups (26 vs 30%, respectively). Increased urinary levels of retinol-binding protein or ß2-microglobulin were detected in only 3 Hb SS and 2 Hb AS patients. Urinary osmolality was reduced in patients with Hb SS or with Hb AS; however, it was particularly evident in Hb SS patients older than 15 years (median = 393 mOsm/kg, range = 366-469) compared with Hb AS patients (median = 541 mOsm/kg, range = 406-722). Thus, in addition to the frequently reported early reduction of urinary osmolality and increased GFR, nondysmorphic hematuria was found in 26 and 30% of patients with Hb SS or Hb AS, respectively. Microalbuminuria is an important marker of glomerular injury in patients with Hb SS and may also be demonstrated in some Hb AS individuals. Significant proximal tubular dysfunction is not a common feature in Hb SS and Hb AS population at this stage of the disease (i.e., GFR >85 ml/min).

Inhibitory effect of high [Mg2+] on the vasopressin-stimulated hydroosmotic permeability of the isolated perfused cortical collecting duct

High magnesium concentration inhibits the effect of arginine vasopressin (AVP) on smooth muscle contraction and platelet aggregation and also influences hepatocyte AVP receptor binding. The aim of this study was to determine the role of magnesium concentration [Mg2+] in AVP-stimulated water transport in the kidney collecting duct. The effect of low and high peritubular [Mg2+] on the AVP-stimulated osmotic water permeability coefficient (Pf) was evaluated in the isolated perfused rabbit cortical collecting duct (CCD). Control tubules bathed and perfused with standard Ringer bicarbonate solution containing 1 mM Mg2+ presented a Pf of 223.9 ± 27.2 µm/s. When Mg2+ was not added to the bathing solution, an increase in the AVP-stimulated Pf to 363.1 ± 57.2 µm/s (P<0.05) was observed. An elevation of Mg2+ to 5 mM resulted in a decrease in Pf to 202.9 ± 12.6 µm/s (P<0.05). This decrease in the AVP-stimulated Pf at 5 mM Mg2+ persisted when the CCDs were returned to 1 mM Mg2+, Pf = 130.2 ± 20.3 µm/s, and was not normalized by the addition of 8-[4-chlorophenylthio]-adenosine 3',5'-cyclic monophosphate, a cAMP analogue, to the preparation. These data indicate that magnesium may play a modulatory role in the action of AVP on CCD osmotic water permeability, as observed in other tissues.

Das Lebenswerk der Sibirienforscherin Zoja Sokolova in einem Band

Kirjallisuusarvostelu

Juhlakirja JUFO-maailmassa

Kirjallisuusarvostelu

Ohjausvuorovaikutuksen laadun yhteys esiopetusikäisten oppimiseen ja motivaatioon

Eija Pakarisen väitöskirja Relations between teacher-child interactions and children's learning and motivation in Finnish kindergartens (Jyväskylän yliopisto 2012).

Tutkintojen ja taitojen globaali huutokauppa : koulutuksen, töiden ja tulojen petetyt lupaukset

Kirjallisuusarvostelu

Johtajan jäljillä – Johtaminen varhaiskasvatuksen hajautetuissa organisaatioissa laadun ja pedagogisen tuen näkökulmasta

Tutkimus sijoittuu varhaiskasvatuksen hajautetun organisaation kontekstiin, mutta tulokset ovat siirrettävissä muihinkin suomalaisiin kasvatus- ja opetustoimen organisaatioihin. Hajautettujen organisaatioiden tutkimus on ollut varhaiskasvatuksen kentällä vielä vähäistä, vaikka organisaatiomallin vaikutukset johtajuuden toteuttamiselle ovat merkittävät. Hajautetulla organisaatiolla varhaiskasvatuksessa tarkoitetaan sitä, että yhden johtajan alaisuudessa on monta eri päiväkotia tai erilaisia päivähoitomuotoja. Tämä organisaatiomalli on yhä enenevässä määrin kasvava suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen hajautettujen organisaatioiden tutkimuksessa on aiemmin tarkasteltu johtajan ja työntekijöiden ja työntekijöiden keskinäisiä ammatillisia suhteita. Tässä tutkimuksessa näkökulma painottuu johtamiseen ja työskentelyyn hajautetuissa organisaatiossa sinänsä sekä myös laadunarviointiin sekä pedagogiikkaan. Viitekehyksenä tutkimuksessa on LMX-teoria (leader-member-exchange, johtajuuden vaihtoteoria), jossa tarkastellaan esimies-alaissuhdetta ja siihen kiinteästi liittyvää luottamuksen käsitettä. Luottamuksen merkitys hajautetuissa organisaatioissa korostuu, koska esimies ei ole fyysisesti päivittäin läsnä työntekijöiden arjessa. Tutkimuksessa tarkastellaan hajautetuissa varhaiskasvatuksen organisaatioissa työskentelyä seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1) Mitkä ovat varhaiskasvatuksen hajautettujen organisaatioiden johtamisen erityispiirteet? 2) Miten eri työntekijäryhmät kokevat hajautetussa organisaatiossa työskentelyn? 3) Millaisia kokemuksia esimiehillä ja työntekijöillä on heidän yksiköissään toteutetusta laadunarvioinnista? 4) Millaiseksi työntekijät ja esimiehet kokevat esimieheltään saadun tuen? Tutkimuksessa oli kolme eri aineistoa. Ensimmäinen aineisto koostui 11 hajautetun organisaation johtajan haastattelusta. Toinen aineisto (n = 223) sisälsi haastateltujen esimiesten lomakevastausten lisäksi heidän alaisuudessaan toimivien työntekijöiden, 10 esimieskoulutukseen osallistuneen johtajan sekä kolmen erillisyksikön työntekijöiden vastaukset. Kolmas aineisto oli kerätty pääkaupunkiseudulta varhaiskasvatuksen johtajilta lomakekyselynä (n = 112). Aineistoa on analysoitu teorialähtöisen ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja tilastollisten analyysien avulla Tulokset osoittavat, että johtajat kokivat hallinnollisten töiden vievän paljon aikaa. Esimiehen kanssa eri työpaikassa työskentelevät työntekijät hahmottivat koko organisaation selkeämmin kuin esimiehen kanssa fyysisesti samassa paikassa työskentelevät. Esimiesten käsitysten mukaan laadunarviointia suoritettiin enemmän kuin mitä työntekijöiden mukaan. Työntekijät kaipasivat esimiehiltään tukea yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, pedagogiseen ohjaukseen, kehittämiseen ja toiminnan resursseihin liittyen. Erillisyksikössä työskentelevät kokivat saavansa enemmän tukea kuin esimiehen kanssa fyysisesti samassa yksikössä työskentelevät työntekijät. Sekä esimieheltä saadun pedagogisen tuen että luottamuksen kokemukset kiinnittävät tämän tutkimuksen tulosten mukaan huomion rakenteiden merkitykseen hajautetuissa organisaatioissa. Arviointiin, pedagogiseen tukeen ja tiedonkulkuun liittyvien rakenteiden huomioiminen helpottaa hajautetussa organisaatiossa johtamista. Edellisten lisäksi johtajan selkeä visio omasta johtamistyöstään ja jaetun johtajuuden hyödyntäminen edesauttavat työn hallinnan kokemuksia.

Characterization of ß-trypsin at acid pH by differential scanning calorimetry

Trypsin is a serino-protease with a polypeptide chain of 223 amino acid residues and contains six disulfide bridges. It is a globular protein with a predominance of antiparallel ß-sheet and helix in its secondary structure and has two domains with similar structures. We assessed the stability of ß-trypsin in the acid pH range using microcalorimetric (differential scanning calorimetry) techniques. Protein concentrations varied in the range of 0.05 to 2.30 mg/ml. Buffer solutions of 50.0 mM ß-alanine and 20.0 mM CaCl2 at different pH values (from 2.0 to 4.2) and concentrations of sorbitol (1.0 and 2.0 M), urea (0.5 M) or guanidinium hydrochloride (0.5 and 1.0 M) were used. The data suggest that we are studying the same conformational transition of the protein in all experimental situations using pH, sorbitol, urea and guanidinium hydrochloride as perturbing agents. The observed van't Hoff ratios (deltaHcal/deltaHvH) of 1.0 to 0.5 in the pH range of 3.2 to 4.2 suggest protein aggregation. In contrast, deltaHcal/deltaHvH ratios equal to one in the pH range of 2.0 to 3.2 suggest that the protein unfolds as a monomer. At pH 3.00, ß-trypsin unfolded with Tm = 54ºC and deltaH = 101.8 kcal/mol, and the change in heat capacity between the native and unfolded forms of the protein (deltaCp) was estimated to be 2.50 ± 0.07 kcal mol-1 K-1. The stability of ß-trypsin calculated at 298 K was deltaG D = 5.7 kcal/mol at pH 3.00 and deltaG D = 15.2 kcal/mol at pH 7.00, values in the range expected for a small globular protein.

Suunto –projekti : työhönkuntoutuksen palvelumallin kehittäjänä Lapissa

Suunto –projekti on ESR-rahoitteinen, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toteuttama projekti, joka on osa valtakunnal¬lista välityömarkkinoiden kehittämisohjelmaa (TEM). Projektin toiminta-aika on 1.5.2008-30.4.2015. Suunto –projektin päätavoitteena on Lapin alueen välityömarkkinoiden koordinointi sekä työvoimapalvelujen kehittämistyö, jolla pyritään rakenteellisen työttömyyden vähentämiseen alueella. Suunto –projektin tavoitteet kohdistuvat sekä asiakaskohderyhmän palveluprosessin että asiakasta kohtaa¬van palveluverkoston kehittämiseen. Projektin pääasiallinen tehtävä on työmarkkinoille kuntoutuvien asiakkaiden työhönkuntoutu¬misen prosessin kehittyminen tuotekehitystyön ja välityömarkkinoiden kehittymisen avulla. Myöhemmin projektin tavoitteisiin lisättiin myös työllistymispolkujen luominen avoimille työmarkkinoille tukea ja ohjausta tarvitseville työnhakija-asiakkaille yhteistyössä TE-toimiston, työvoiman palvelukeskusten ja välityömarkkinoilla toimivan palveluverkoston kanssa. Projektin kohdeyhmänä on työmarkki¬noille kuntoutuvat asiakkaat, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta työmarkkinaedellytystensä parantamiseen aktiivisen työvoimapolitiikan keinoin. Toisena kohderyhmänä on välityömarkkinoilla ja työllisyydenhoidossa toimiva palveluverkosto. Projektin päätavoitteena on ollut rakentaa työmarkkinoille kuntoutuvien asiakkaiden palveluprosessimalli a) asiakasohjausta kehittämällä b) työvoimapalveluja kehittämällä c) työllistymismalleja kehittämällä sekäd) välityömarkkinoita koordinoimalla. Tähän raporttiin on koottu Suunto –projektin kehittämistyön keskeiset tulokset ja niiden vaikutusten arviointi.