”Täytyy miettii koko elämä ihan uudestaan” – Nuorten mielenterveyskuntoutujien kokemukset mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä

Pro gradu- tutkielmassa on tarkasteltu nuorten 20–45-vuotiaiden mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaisia kokemuksia mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen positiivisesti ja negatiivisesti vaikuttaneista tekijöistä. Tutkielma tuo esiin mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavien tekijöiden monipuolisuuden, ja erityisesti muiden kuin lääkinnällisten kuntoutustoimien roolin kuntoutumisen edistymisessä. Tutkielmassa on tarkasteltu suomalaisen yhteiskunnan tarjoaman kuntoutusjärjestelmän toimivuutta sekä sen ongelmia. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat pohjaavat hulluuden, mielenterveyden ja – sairauden sekä mielenterveyskuntoutuksen historian ja nykypäivän sosiologiseen tarkasteluun. Tutkielmassa mielenterveysongelmat mielletään sosiaalisiksi konstruktioiksi, joiden määrittely ja ylläpitäminen tapahtuvat yhteiskunnallisissa käytännöissä ja suhteissa kielen, tiedon ja vallan avulla. Mielenterveyden ongelmien tarkastelu perustuu tutkielmassa sosiologian antipsykiatristen tutkijoiden näkemyksiin hulluudesta ja mielisairaudesta sosiaalisesti rakentuneina kontrollin keinoina ja sosiaalisen leimaamisen ja moraalisen tuomitsemisen välineinä. Pro gradu- tutkielma on toteutettu laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkielman aineistona on yhdeksän nuoren mielenterveyskuntoutujan teemahaastattelua, ja aineiston analyysi on toteutettu temaattisella verkostoanalyysilla. Mielenterveyskuntoutuksen onnistumiseen vaikuttivat tutkielmaan osallistuneiden mielenterveyskuntoutujien kokemusten perusteella positiiviset ja negatiiviset kokemukset perusterveydenhuollon ja psykiatrisen sairaanhoidon palveluista sekä lääkehoidosta. Psykoterapia, vertaistuki, läheisten tuki, opiskelu ja työnteko edistivät kuntoutumista terveydenhuollon ulkopuolella. Yksilön oma aktiivisuus kuntoutuksessa, omien voimavarojen ja niiden rajojen tunnistaminen sekä sairauteen suhtautuminen vaikuttivat mielenterveyskuntoutuksen edistymiseen. Tutkielma tuo esiin yhteiskunnan palvelujärjestelmien toimimattomuuden tarkasteltaessa perusterveydenhuollon palveluita, hoitoon pääsyä, rahallisten tukien saantia sekä kouluttautumiselle ja työn teolle asetettuja säännöksiä mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta. Rakenteellisen joustamattomuuden purkaminen, mielenterveysongelmien leimaavuuden poistaminen, sosiaalisten kuntoutusmuotojen lisääminen ja psykiatriseen avohoitoon panostaminen auttaisivat tutkielman löydösten perusteella toimivamman mielenterveyspalvelujärjestelmän rakentamista.

Joskus jotain tulee mieleen sieltä nuoruuden laivoista - Kolmen merimiehen kokemukset ensimmäisestä merimatkastaan

Tutkielmassa tarkastellaan kolmen merimiehen kokemuksia ensimmäisestä merimatkastaan muistitietotutkimuksen ja mikrohistorian avulla. Tutkielman tarkoituksena on tuoda esille se, miten merimiehet ovat kokeneet ja muistaneet ensimmäisen purjehduksensa sekä selvittää sitä, miten merenkulku on kehittynyt 1860-luvulta 1960-luvulle ja miten se on vaikuttanut merenkulkijan arkeen. Carl Julius Panelius (1854-1932) aloitti kajuuttavahtina fregatti Osmolla vuonna 1867, ajankohtana, jolloin Suomi muuttui vähitellen tervaprovinssista merenkulkumaaksi. Matti Lappalainen (1917-2010) pestautui prentiisiksi nelimastoparkki Moshuluun vuonna 1937 ja seilasi viimeisten joukossa Kap Hornin ympäri purjelaivalla. Juhani Heinonen (1948-) teki ensireissunsa M/S Kannaksella jungmannina vuonna 1965, merenkulun jo modernisoituessa. Muistitietoa lähteenä käyttävän tutkimuksen päämääränä on tuoda esiin muistelijoiden omat näkemykset menneisyydestä. Mikrohistoriallinen tutkimustapa taas paneutuu tutkittavaan kohteeseen erityisen tarkasti, jolloin menneisyydestä on mahdollista löytää uusia piirteitä. Mikrohistoriallisen tutkimusotteen myötä muistitietoaineisto nähdään johtolankana menneisyydestä, jolloin tutkijan tulee esittää aineistolle oikeanlaisia kysymyksiä saadakseen menneisyyden jäljet puhumaan. Tutkielmassa on suullisen muistitiedon, haastattelujen, lisäksi käytetty myös kirjoitettuja lähteitä, muistelmia. Tarkoituksena on ollut nostaa merenkulkijan oma ääni esiin ja ymmärtää minkälaista merimiehen arki on laivassa ollut. Tutkielmasta käy ilmi, että vaikka merenkulku on muuttunut tarkasteltavalla ajanjaksolla paljon, ovat kokemukset merimiehenä olemisesta ja ensimmäisestä merimatkasta yllättävän samankaltaisia. Elämä merellä muodostui vahtivuorojen ympärille, johon satamakäynnit tarjosivat odotettua vaihtelua. Muistelijat kertovat hämmästyttävän vähän itse työstä laivalla. Merimiehille erityiset tapahtumat olivat merkityksellisiä, sillä ne poikkesivat laivan tavallisesta arjesta. Merimiesten muistelukerronnasta nousee esiin omakuva ja se millaisia merimiehiä he olivat tai halusivat olla. Yhteistä muistoille on se, että hyvä merimies oli reipas, ahkera eikä ikävöinyt kotiin. Hän teki raskasta työtä, mutta ei valittanut turhasta ja käyttäytyi satamissa sivistyneesti.

Koko kansan meijeri – Liedon Vilkkimäen meijerin elinkaari ja paikallisyhteisön kokemukset

Tutkimuksessa tarkastellaan lietolaisen Vilkkimäen meijerin elinkaarta ja paikallisen yhteisön suhdetta tutkimuskohteeseen. Meijerirakennus on valmistunut Hakulan kylään vuonna 1928. Rakennushankkeen takana oli Liedon osuusmeijeri -osuuskunta, joka ehti harjoittaa meijeritoimintaa vain kolmisen vuotta ennen ajautumistaan konkurssiin. Tämän jälkeen pankin muodostama Liedon meijeriosakeyhtiö vuokrasi tilat Valiolle, joka alkoi valmistaa Vilkkimäessä juustoa. Tutkimuksen piiriin kuuluu myös vuonna 1933 valmistunut Valion rakennuttama sikala. Meijeritoiminta päättyi lopullisesti vuonna 1939 talvisodan alkaessa jolloin puolestaan Liedon suojeluskunta teki vuokrasopimuksen Liedon meijeriosakeyhtiön kanssa. Rakennusta käytettiin viime sotien ajan suojeluskunnan varuste- ja ammusvarastona. Sotien jälkeen rakennusta on käytetty moneen eri tarkoitukseen. Vilkkimäessä on muun muassa valmistettu vihannessäilykkeitä ja harjoitettu linjaliikennettä. 1970-luvun alussa kiinteistön osti diplomi-insinööri, joka käytti tiloja erilaisten tuoteideoiden kehittelyyn. Rakennus oli hänen omistuksessaan vuoteen 2009 saakka. Tämän jälkeen kunnostuksen tarpeessa oleva rakennus siirtyi uusille omistajille, jotka aloittivat mittavan kunnostushankkeen. Rakennukseen on valmistunut hankkeen aikana liiketiloja ja vuokra-asuntoja. Rakennuksen ympärille muodostui 1920-1930-luvuilla oma pienyhteisö meijerin työntekijöistä ja paikallisista asukkaista, ja monelle paikalliselle Vilkkimäki oli merkityksellinen kohtaamispaikka. Yhteisöllisyyden kokemusta lisäsivät juhlasalissa pidetyt tilaisuudet, erityisesti iltamat. Sotien ajaksi rakennus tyhjeni asukkaista. Asunnot otettiin uudelleen käyttöön 1940-luvun loppupuolella ja rakennuksessa asuttiin 1970-luvun alkuun saakka. Rakennuksen tyhjentyessä asukkaista paikallisten siteet Vilkkimäkeen hiipuivat. Tutkimukseni merkittävin aineistokokonaisuus koostuu muistitiedosta eli itse tekemistäni haastatteluista. Aineistoon kuuluu myös lukuisia valokuvia. Lisäksi olen käyttänyt Kansallisarkistosta ja Valion arkistosta keräämääni aineistoa, kirjallisuutta sekä lehtiartikkeleitä. Aineiston avulla olen kartoittanut rakennuksen elinkaaren vaiheita ja hahmottanut millaisia merkityksiä rakennuksella on ollut paikalliselle yhteisölle. Haastatteluaineistosta olen nostanut esiin kolme eri teemaa; yhteisöllisyyden, työnteon ja sukupuolen merkityksen.

Käsityksiä ja kokemuksia tanssiperäisten vammojen riskitekijöistä ja ennaltaehkäisystä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ammattitanssijoiden, tanssinopiskelijoiden sekä fysioterapeuttien kokemuksia ja käsityksiä tanssiperäisistä vammojen riskitekijöistä. Lisäksi tavoitteena oli kerätä tietoa tanssiperäisten vammojen ennaltaehkäisystä ja terveyskäyttäytymiseen myönteisesti vaikuttavista toimista ammattiryhmien omista näkökulmista. Aineiston kerääminen toteutettiin sähköpostitse ja postitse puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka laadittiin kyseistä opinnäytetyötä varten. Kyselyt lähetettiin Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta valmistuneille ammattitanssijoille, tanssitaiteen laitoksen tanssitaiteen kandidaatti-opinto-ohjelman toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoille sekä tanssijoiden parissa työskenteleville fysioterapeuteille. Kyselyyn vastasi kymmenen ammattitanssijaa, seitsemän tanssinopiskelijaa ja viisi fysioterapeuttia. Vastauksissa esiintyneet ilmaisut ryhmiteltiin ja kvantifioitiin soveltaen laadullisen sisällön analyysin menetelmiä. Kaikissa ammattiryhmissä mainittiin merkittäviksi riskitekijöiksi muun muassa riittämätön lämmittely, väsymys ja puutteellinen tanssitekniikka. Muun muassa huolellinen lämmittely, kehon kuuntelu ja tiedon lisääminen mainittiin ennaltaehkäisyn keinoina. Kokemukset loukkaantumisista sekä anatomian ja kinesiologian luennot ovat vaikuttaneet ammattitanssijoiden ja tanssinopiskelijoiden terveyskäyttäytymiseen. Ammattitanssijoiden vastauksista välittyi työelämän näkökulma, tanssinopiskelijoilla opiskelun vaikutus ja fysioterapeuteilla kehon anatomian ja fysiologian tuntemus. Tämä kartoitus voi toimia keskustelun herättäjänä ja uusien tutkimusten innoittajana. Tanssiperäisten vammojen ennaltaehkäisyä edistäviä tutkimuksia ja näyttöön perustuvia käytännön toimia tarvitaan tanssijoiden terveyden edistämiseksi sekä paikallisella että kansallisella tasolla.

Avustajien rekrytointi draamatuotannossa : kokemukseni Uudisraivaajassa

Työ käsittelee avustajien rekrytoimista ja siihen liittyviä hankaluuksia suomalaisissa elokuva- ja televisiotuotannoissa. Pohjana kokemukset toisen apulaisohjaajan työstä Uudisraivaaja-sarjassa. Työ selvittää, ovatko hankaluudet yleisiä suomalaisissa tuotannoissa ja mitkä ovat syyt avustajia varten annettujen resurssien vähäisyyteen.

Miksi naiset eivät osaa parkkeerata autoja rinnakkain? : performanssianalyyttinen kertomus vitsinkerrontatilanteesta

Pertti Anttonen

Psychosocial aspects of cleft lip and palate. Implications for parental education

Lectio praecursoria