Stimulus predictability reduces responses in primary visual cortex

In this functional magnetic resonance imaging study we tested whether the predictability of stimuli affects responses in primary visual cortex (V1). The results of this study indicate that visual stimuli evoke smaller responses in V1 when their onset or motion direction can be predicted from the dynamics of surrounding illusory motion. We conclude from this finding that the human brain anticipates forthcoming sensory input that allows predictable visual stimuli to be processed with less neural activation at early stages of cortical processing.

Auditory motion direction encoding in auditory cortex and high-level visual cortex

The aim of this functional magnetic resonance imaging (fMRI) study was to identify human brain areas that are sensitive to the direction of auditory motion. Such directional sensitivity was assessed in a hypothesis-free manner by analyzing fMRI response patterns across the entire brain volume using a spherical-searchlight approach. In addition, we assessed directional sensitivity in three predefined brain areas that have been associated with auditory motion perception in previous neuroimaging studies. These were the primary auditory cortex, the planum temporale and the visual motion complex (hMT/V5+). Our whole-brain analysis revealed that the direction of sound-source movement could be decoded from fMRI response patterns in the right auditory cortex and in a high-level visual area located in the right lateral occipital cortex. Our region-of-interest-based analysis showed that the decoding of the direction of auditory motion was most reliable with activation patterns of the left and right planum temporale. Auditory motion direction could not be decoded from activation patterns in hMT/V5+. These findings provide further evidence for the planum temporale playing a central role in supporting auditory motion perception. In addition, our findings suggest a cross-modal transfer of directional information to high-level visual cortex in healthy humans.

Galactose-extended glycans of antibodies produced by transgenic plants

Plant-specific N-glycosylation can represent an important limitation for the use of recombinant glycoproteins of mammalian origin produced by transgenic plants. Comparison of plant and mammalian N-glycan biosynthesis indicates that β1,4-galactosyltransferase is the most important enzyme that is missing for conversion of typical plant N-glycans into mammalian-like N-glycans. Here, the stable expression of human β1,4-galactosyltransferase in tobacco plants is described. Proteins isolated from transgenic tobacco plants expressing the mammalian enzyme bear N-glycans, of which about 15% exhibit terminal β1,4-galactose residues in addition to the specific plant N-glycan epitopes. The results indicate that the human enzyme is fully functional and localizes correctly in the Golgi apparatus. Despite the fact that through the modified glycosylation machinery numerous proteins have acquired unusual N-glycans with terminal β1,4-galactose residues, no obvious changes in the physiology of the transgenic plants are observed, and the feature is inheritable. The crossing of a tobacco plant expressing human β1,4-galactosyltransferase with a plant expressing the heavy and light chains of a mouse antibody results in the expression of a plantibody that exhibits partially galactosylated N-glycans (30%), which is approximately as abundant as when the same antibody is produced by hybridoma cells. These results are a major step in the in planta engineering of the N-glycosylation of recombinant antibodies.

Hexose Transport in Growing Petunia Pollen Tubes and Characterization of a Pollen-Specific, Putative Monosaccharide Transporter1

We investigated the molecular and physiological processes of sugar uptake and metabolism during pollen tube growth and plant fertilization. In vitro germination assays showed that petunia (Petunia hybrida) pollen can germinate and grow not only in medium containing sucrose (Suc) as a carbon source, but also in medium containing the monosaccharides glucose (Glc) or fructose (Fru). Furthermore, high-performance liquid chromatography analysis demonstrated a rapid and complete conversion of Suc into equimolar amounts of Glc and Fru when pollen was cultured in a medium containing 2% Suc. This indicates the presence of wall-bound invertase activity and uptake of sugars in the form of monosaccharides by the growing pollen tube. A cDNA designated pmt1 (petunia monosaccharide transporter 1), which is highly homologous to plant monosaccharide transporters, was isolated from petunia. Pmt1 belongs to a small gene family and is expressed specifically in the male gametophyte, but not in any other vegetative or floral tissues. Pmt1 is activated after the first pollen mitosis, and high levels of mRNA accumulate in mature and germinating pollen. A model describing the transport of sugars to the style, the conversion of Suc into Glc and Fru, and the active uptake by a monosaccharide transporter into the pollen tube is presented.

Irregular Migration, Trafficking and Smuggling of Human Beings: Policy Dilemmas in the EU. CEPS Paperback, 22 February 2016

The expert contributors to this edited volume, representing a multidisciplinary selection of academics, examine the treatment of irregular migration, human trafficking and smuggling in EU law and policy. The various chapters explore the policy dilemmas encountered in efforts to criminalise irregular migration and humanitarian assistance to irregular immigrants. The book aims to provide academic input to informed policy-making in the next phase of the European Agenda on Migration. In his Foreword, Matthias Ruete, Director General of DG Home Affairs of the European Commission, writes: “This initiative aims to stimulate evidence-based policy-making and to bring fresh thinking to develop more effective policies. The European Commission welcomes the valuable contribution of this initiative to help close the wide gap in our knowledge about the smuggling of migrants, and especially the functioning of smuggling networks.”

Over localisatie van functies in het cerebellum.

Thesis (doctoral)--

Glacial geomorphology of the Altai and Western Sayan Mountains, Central Asia

In this article, we present a map of the glacial geomorphology of the Altai andWestern Sayan Mountains, covering an area of almost 600,000 km2. Although numerous studies provide evidence for restricted Pleistocene glaciations in this area, others have hypothesized the past existence of an extensive ice sheet. To provide a framework for accurate glacial reconstructions of the Altai and Western Sayan Mountains, we present a map at a scale of 1:1,000,000 based on a mapping from 30 m resolution ASTER DEM and 15 m/30 mresolution Landsat ETM+ satellite imagery. Four landform classes have been mapped: marginal moraines, glacial lineations, hummocky terrain, and glacial valleys. Our mapping reveals an abundance of glacial erosional and depositional landforms. The distribution of these glacial landforms indicates that the Altai and Western Sayan Mountains have experienced predominantly alpine-style glaciations, with some small ice caps centred on the higher mountain peaks. Large marginal moraine complexes mark glacial advances in intermontane basins. By tracing the outer limits of present-day glaciers, glacial valleys, and moraines, we estimate that the past glacier coverage have totalled to 65,000 km2 (10.9% of the mapped area), whereas present-day glacier coverage totals only 1300 km2 (0.2% of the mapped area). This demonstrates the usefulness of remote sensing techniques for mapping the glacial geomorphology in remote mountain areas and for quantifying the past glacier dimensions. The glacial geomorphological map presented here will be used for further detailed reconstructions of the paleoglaciology and paleoclimate of the region.

A novel framework of training hidden Markov support vector machines from lightly-annotated data

Natural language understanding (NLU) aims to map sentences to their semantic mean representations. Statistical approaches to NLU normally require fully-annotated training data where each sentence is paired with its word-level semantic annotations. In this paper, we propose a novel learning framework which trains the Hidden Markov Support Vector Machines (HM-SVMs) without the use of expensive fully-annotated data. In particular, our learning approach takes as input a training set of sentences labeled with abstract semantic annotations encoding underlying embedded structural relations and automatically induces derivation rules that map sentences to their semantic meaning representations. The proposed approach has been tested on the DARPA Communicator Data and achieved 93.18% in F-measure, which outperforms the previously proposed approaches of training the hidden vector state model or conditional random fields from unaligned data, with a relative error reduction rate of 43.3% and 10.6% being achieved.

An integrated environment for semantic knowledge work

In this demonstration, we will present a semantic environment called the K-Box. The K-Box supports the lightweight integration of knowledge tools, with a focus on semantic tools, but with the flexibility to integrate natural language and conventional tools. We discuss the implementation of the framework, and two existing applications, including details of a new application for developers of semantic workflows. The demonstration will be of interest to developers and researchers of ontology-based knowledge management systems, and semantic desktops, and to analysts working with cross-media information. © 2011 ACM.

Suomi tuli Saamenmaahan, Saamenmaa palasi Suomeen – Saamelaisten kotialueen rinnakkainen olemus valtion rajaamana artikuloituna tilana ja saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana

Tutkielman aiheena ovat saamelaisten arjessa läsnä olevat käsitykset ja kokemukset heidän kotialueensa spatiaalisesta todellisuudesta. Tutkimuksessa selvitän millaisena kotialueen olemus näyttäytyy saamelaisille kahden kulttuurin vaikutuspiirissä eletyssä arjessa, millä tavalla eletyn tilan olemus näyttäytyy saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana ja millä tavalla eletyn tilan olemus näyttäytyy valtion rajaamana artikuloituna tilana. Tutkielmassa esitellään kahden eri kulttuurin eri aikoina vallinneet tavat jäsentää saamelaisten kotialueen sosiaalisesti tuotettua spatiaalista todellisuutta sekä valtion rajaamana artikuloituna tilana että saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana. Analyysiosiossa selvitetään, miten aineistodokumenteissa esiintyvien saamelaisyksilöiden kahden kulttuurin välissä eletyn arjen kokemukset tukevat näitä yhteiskunnallisten valtarakenteiden ylläpitämiä tilakäsityksiä. Näin tutkimus yhdistää yhteiskuntakriittistä ja humanistista näkemystä, jossa yksilön arkipäiväinen elämä kietoutuu yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin. Näkemykset kohtaavat toisensa saamelaisten eletyssä tilassa. Aineistona on kaksi nykypäivän arkea Saamenmaalla kuvaavaa dokumenttia ja, tutkimusmenetelmä toimii teoriasidonnainen sisällönanalyysi, jonka avulla aineistosta etsitään teemakokonaisuuksia, jotka joko korostavat kotialueen olemusta valtion rajaamana artikuloituna tilana tai saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana. Tutkimusasetelmassa alkuperäiskansayhteisöä on tutkimassa yhteisön ulkopuolelta tuleva tutkija. Tällainen tutkimusasetelma on herkkä aihe alkuperäiskansayhteisöä koskevassa tutkimuksessa, jossa vastaavanlaista tutkimusasetelmasta lähteneellä tutkimuksella on vuosisatoja oikeutettu kolonialismin harjoittaminen. Tutkimuksen lähtökohtana on tätä taustaa vasten peilaten alkuperäiskansasensitiivisyyteen pyrkiminen ja tutkijan roolin tunnustaminen yhteisön ulkopuolisena tulkitsijana, joka myös saattaa ymmärtää toisin tutkimuskohteiden kokemukset. Tutkimustulosten mukaan kummankin alueella vaikuttavan kulttuurin tavat käsittää kotialueen olemusta ovat läsnä dokumentissa esiintyvien saamelaisten arjessa. Aineistosta erottuu teemakokonaisuuksia, joiden yhteydessä saamelaisten eletyn tilan olemus korostuu sekä valtion rajaamana artikuloituna tilana että saamelaiskulttuurin kulttuurisena tilana.

Kuin jokin kotimainen lomakohde vai sittenkin etelässä? Autenttisuuden kysymys suomenkielisissä Espanjan matkaopaskirjoissa 1969–1979.

Pro gradu –tutkielmassa tutkin, mitä autenttisuus oli matkakohteissa ja turistin kokemana suomalaisen massaturismin ensimmäisen ekspansiokauden aikana vuosina 1969-1979. Turistin matkustusmotiivit ovat tutkimukseni alakysymys: Kuinka suuri merkitys matkakohteen autenttisuudella turisteille tuolloin ylipäätään oli? Tutkimuksen viitekehyksenä toimii hyvin standardoitu massamatkailun konteksti. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat Suomessa vuosina 1969–1979 julkaistut suomenkieliset Costa del Solia (Aurinkorannikko), Kanarian saaria ja Mallorcaa esittelevät matkaopaskirjat, joita luen kulttuurihistoriallisella aineiston lähilukumenetelmällä. Tutkimukseni tarkoitus ei ole tutkia reaalimaailman autenttisuutta, vaan tutkin kielellisesti tuotettuja mielikuvia autenttisuudesta. Kysymys autenttisuudesta on esitetty turismin tutkimuksessa viimeisten vuosikymmenien aikana yhä uudelleen. Tutkimusta motivoi halu selvittää, mitä autenttisuus oli massamatkailun kontekstissa ja oliko se ylipäätään merkityksellinen asia massaturisteille tutkimusajankohtanani. Tutkimusta jäsentää Ning Wangin määrittelyt autenttisuudesta: objektiivinen autenttisuus, konstruktiivinen eli symbolinen autenttisuus ja eksistentiaalinen autenttisuus. Pääpaino tutkimuksessa on objektiivisessa autenttisuudessa ja matkaopaskirjojen tavassa tuottaa autenttisuutta (konstruktiivinen autenttisuus). Alkuperäislähdeaineistoni sallimissa puitteissa tutkin turistin eksistentiaalisen autenttisuuden kokemuksia hyväksikäyttäen arjen vastavoiman, liminaalitilan, käsitettä. Tutkimuksesta käy ilmi, että autenttisuus on erilaista riippuen siitä, matkustaako turisti integroidusti rakennettuun moderniin matkailukeskukseen, matkailukeskukseen, jossa matkailu on vain yksi funktio monien joukossa vai retkikohteeseen. Analysoimalla matkaopaskirjojen tapoja kuvata ruokakulttuuria ja espanjalaisten tärkeimpiä viihdemuotoja, härkätaisteluita ja flamenco- ja kansantansseja, selviää, että autenttista sovitettiin tutkimusajankohtanani turisteille erilaisiksi esityksiksi, jotka usein yksinkertaistivat objektiivista, autenttista todellisuutta. Autenttisuus on merkityksellinen ja rikas aihe tutkittavaksi ja matkaopaskirjat tarjoavat hedelmällisen ja vähän tutkitun lähdeaineiston tutkijan käyttöön.

"I went through every hill in Korea until I got to Yalu river." Kokemuksen ja tilan kuvaus Korean sodassa (1950‒1953) palvelleiden yhdysvaltalaissotilaiden haastatteluissa

Korean sota on länsimaisessa historiantutkimuksessa yksi vähiten tutkittuja 1900-luvun sotia. Sotaa on tutkittu jonkin verran perinteisen sotahistorian näkökulmasta keskittyen sodan strategiaan ja taistelutilanteisiin. Oma tutkielmani pyrkii hahmottamaan Korean sotaa niin sanotun uuden sotahistorian näkökulmasta. Tässä pro gradussa tutkin Korean sodassa taistelleiden yhdysvaltalaisten sotilaiden kokemuksien kuvauksia keskittyen erityisesti tilan kuvaukseen. Tutkielmassani käytän aineistonani 2000-luvulla tehtyjä amerikkalaisten Korean sodan veteraanien haastatteluja. Etsin haastatteluista vastauksia siihen, minkälaisia kokemuksen kuvauksia liittyen tilaan, ympäristöön ja paikkaan Korean sodan veteraanit tuovat esille. Tutkielmassani määrittelen tilan olevan ensisijaisesti merkityksellistetty sijainti, johon liitetään subjektiivisia kokemuksia. Lähestyn haastateltujen veteraanien tilan kuvausta sen kautta, minkälaisia kokemuksia he tuovat esille. Haastattelut lähdeaineistona tarvitsevat avukseen muistitietotutkimusta, jota olen myös hyödyntänyt tutkielmassani. Tilaa hahmottelen useiden erilaisten teemojen kautta, kuten ympäristön, paikan, arjen kokemusten ja sosiaalisten suhteiden sekä kuoleman avulla. Veteraanit kertoivat haastatteluissaan useita kokemuksia, jotka voidaan hahmotella olevan osa tilan kokemusta. Erilaisia tilaan liittyviä veteraanien kuvailtuja kokemuksia olivat esimerkiksi juoksuhautojen kylmyys, vihollisten henkinen läheisyys sekä erilaiset nimetyt taistelupaikat, joihin yhdistettiin kokemuksia ja muistoja. Korean sota koetaan yhä niin sanottuna unohdettuna sotana, sillä se ei ole saavuttanut merkityksellistä asemaa amerikkalaisessa julkisessa muistissa ja tutkimustieto sodasta on varsin vähäistä verrattuna esimerkiksi Vietnamin sotaan. Tarkoituksenani on lähestyä Korean sotaa uudesta näkökulmasta, sillä tutkielmassani yhdistän sotahistorian ja tilan tutkimuksen.