Tieteen palo ja kirjoittamisen riemu

Kirjallisuusarvostelu

Vieläkö on eliittejä? : suomalaisten eliittien sisäpiiri on tiivistynyt ja etäisyys kansaan kasvanut -vai onko?

Kirjallisuusarvostelu

Arvio Pasi-Heikki Ranniston väitöskirjasta

Kirjallisuusarvostelu

”Kui mää tääl asu?” asukasnäkökulmia kehittyvään lähiöön

Turun yliopiston maisemantutkimuksessa käynnistyi kesällä 2009 ympäristöministeriön ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn rahoittama tutkimushanke porilaisista lähiömaisemista. Humanistit tutkivat lähiöasukkaiden paikkakokemuksia ja osallistamista asuinalueittensa kehittämiseen. Syksyllä hanke sai vielä lisärahoituksen neljää osahanketta varten, joissa käsiteltiin jokaisessa omalla tavallaan porilaislähiöiden yhteyttä muuhun kaupunkirakenteeseen. Osahankkeissa työskenteli kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman maisteriopiskelijoita. Pasi Salmen osuudessa tarkasteltiin kulttuuripalveluiden saavutettavuutta lähiössä kartoittamalla vapaita kerhotiloja, jotka soveltuisivat kulttuuritoiminnoille. Vuokko Kemppi toteutti yhdessä läänintaiteilija Hanna Elon kanssa Arkkitehtuurisillat-hankkeen, jossa keväällä 2010 pystytetyn näyttelyn avulla testattiin asukkaiden osallistamismenetelmää. Pormestarinluodon yhteyttä keskustaan tarkasteltiin Kaisu Ryynäsen ja Arja Sato-Ettalan puistovyöhykehankkeessa, jossa alueet yhdistävää rantapuistoa tutkittiin sekä historiallis-maisemallisena kokonaisuutena että asukasnäkökulmasta ja esitettiin suuntaviivoja sen kehittämiselle. Pihlavassa toteutettiin Jukka Vuorion osahankkeena asukaskysely, joka täydensi Vuokko Kempin päähankkeessa Pormestarinluodon asukkaille tekemää kyselyä. Turun yliopiston lähiöhankkeen lähtökohtana on ollut Porin lähiöiden erityisyys verrattuna suuriin kasvukeskuksiin, joissa lähiöiden asukasprofiilit, ikärakenne ja vaihtuvuus ovat toisenlaiset. Osahankkeet nostivat esiin sekä porilaislähiöiden keskinäiset erot että osallistamismenetelmien kirjon. Kaavoitukseen liittyvän ”virallisen” osallistamisen ongelmana on usein ollut asukkaiden heikko sitoutuminen. Osahankkeiden perusteella näkyy hyvin, miten tavoitteelliseen toimintaan liittyvä osallistaminen tavoittaa sellaisiakin ryhmiä, joilla ei riitä kiinnostusta esimerkiksi asukastilaisuuksiin tai kyselyihin vastaamiseen. Tämä osahankkeiden yhteisjulkaisu toimii lähiöhankkeen väliraporttina. Jatkossa hankkeessa kehitellään edelleen osallistamismenetelmiä ja seurataan, miten osallistamisen tulokset vaikuttavat suunnitteluprosessiin ja miten tämä vaikuttaa asukkaiden osallistumismotivaatioon. Hankkeen lopulliset tulokset julkaistaan sen päätyttyä vuoden 2011 lopussa. Toivottavasti myös jotkin osahankkeissa esitetyistä kehittämisideoista saavat tuulta siipien alle.

Lectio praecursoria

Vuokko Kohtamäen Financil Autonomy in Higher Education Institutions : Perspectives of Senior Management of Finnish AMK Institutions (Tampereen yliopisto 2009).

A practice perspective on organizational implementation of information technology

Implementering av ett informationssystem ur en organisatorisk synvinkel initieras av en idé om ett system och avslutas då användningen av det inte längre kräver en medveten ansträngning. Ifall tolkningen av implementering är denna, är det fråga om en långsam och komplicerad process, som berör organisationens alla parter. Ny informationsteknologi anses påverka flertalet arbetsprocesser och organiseringen av det dagliga arbetet. Möjligheterna att ta i bruk systemet och utnyttja det är många. I avhandlingen undersöks implementering av ett system för att administrera hemvårdsbesök där hemvårdare använde handdatorer för att registrera information om besökens längd och innehåll. I avhandlingen observeras vilka förändringar som sker i arbetets praxis p.g.a. det nya systemet och hur dessa förändringar påverkar vårdarbetet. Forskningen inleds med att strukturera teorier om arbetspraxis för kommande analys. Arbetspraxis är inarbetade och rutinmässiga arbetssätt i arbetets sociomateriella omgivning. Arbetspraxis i avhandlingen innebär hemvårdarens praxis och upplevd erfarenhet, där verksamheten informeras av gemensamma arbetssätt, projekt, identiteter och intressen. Organisationens auktoritet kommer även fram i den förverkligade arbetspraxisen. Forskningen genomfördes som en etnografisk longitudinell studie under åren 2001-2004. I studien observerades hur nyttjandet av handdatorerna framskred ur ett organisatoriskt perspektiv. Hemvårdares arbete och verksamhet (arbetspraxis) observerades både under vårdsbesök och under pauser. Därtill intervjuades hemvårdarna för att erhålla en bättre förståelse för de rationaliteter som styr arbetet och hur systemet togs i bruk. Dokument relaterade till projektet att införa ett nytt system och administrativa dokument har utnyttjats som källmaterial. Analysen av källmaterialet styrdes av det teoretiska tillvägagångssättet att undersöka arbetspraxis. Problem som identifierades i samband med införandet av systemet och de förändringar som det medförde analyserades i detalj. Parallellt analyserades organisatorisk makt, kontroll och arbetsidentitet. Undersökningen beskriver hur det nya systemet gradvis anpassades till hemvården efter ett initialt motstånd. Under själva implementering av systemet ifrågasattes tidigare arbetspraxis och inställningen till den eftersom arbetspraxisens materiella omgivning förändrades. Det teoretiska tillvägagångssättet i att undersöka arbetspraxis framhäver vårdarens agerande i förändringsprocessen. Resultatet av forskningen visar vikten av realistiska målsättningar, givande av gruppstöd med återkoppling samt förmåga att anpassa sig till det oväntade vid införande av informationssystem.

Lea. Näytelmä yhdessä näytöksessä

Kevättalvella 1869 kokoontui Kaarlo Bergbomin kotiin Helsingin Unioninkadulle joukko ystäviä ja teatterinharrastajia. Näiden joukossa oli Ruotsalaisessa teatterissa mainetta saanut Hedvig Charlotte Raa. Bergbom oli vuodenvaihteessa saanut Viipurin suomalaiselta kirjallisuuden seuralta lainaksi Aleksis Kiven raamattuaiheisen "Lea"-näytelmän käsikirjoituksen ja näyttelijä Oskar Gröneqvist (Vilho) luki sen seurueelle kaikkien ihastukseksi. Kivi oli antanut luvan näytelmän esittämiseen ollen kirjeessään huolissaan siitä, ettei kukaan "tutenttipoika" (student) osaisi Lean kaltaista naisroolia esittää. Tuolloin oli vielä yleistä että miehet esittivät myös naisrooleja. Charlotte Raa saatiin kuitenkin suostuteltua esittämään Lean osa. Kun Raa ei osannut lainkaan suomea, näytelmä käännettiin hänelle ruotsiksi ja Raa opetteli kaiken ulkoa. Kuten tunnettua muodostui suomenkielinen "Lean" esitys näyttelijän hieman oudosta ääntämisestä huolimatta Ruotsalaisessa teatterissa (Nya teatern) 10. toukokuuta 1869 suureksi menestykseksi ja siitä katsotaan suomenkielisen ammattiteatterin saaneen alkunsa. Kivi lienee nähnyt "Lean" Arkadia-teatterissa 1.11.1870. Kivi oli saanut käsikirjoituksen Siuntion Fanjunkarsissa alkuvuodesta 1868 valmiiksi ja lähetti "Lean", "Sankarteoksen" ja "Leon ja Liinan" lehtori B. F. Godenhjelmille kielen korjausta varten ja että tämä toimittaisi näytelmät Viipurin suomalaiselle kirjallisuuden seuralle. Seura julkaisi näistä kolmesta käsikirjoituksesta "Lean" helmikuussa 1869 ja sen yhtenä puoltajana on varmasti ollut seuran jäsen, kirkkoherra Mortimer Forstén. Tämä oli tullut Kivelle tutuksi jo Nurmijärvellä pappina ollessaan. Myös Lean painos oli 500 kappaletta.