Varoitus vai irtisanominen – virkasuhteen päättymisen rajamailla valtion virkamieslain mukaan

Tämän OTM-tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä kulkee valtion virkamieslain (750/1994) 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen ja 25 §:n mukaisen irtisanomisen raja. Tutkielmassa pyritään siis toisin sanoen selvittämään, millaiseen ja kuinka vakavaan virkavelvollisuuksien rikkomistilanteeseen valtioon virkasuhteessa oleva virkamies voi syyllistyä, että hänelle katsotaan oikeasuhtaiseksi seuraamukseksi varoitus, ja yhtäältä myös se, mikä katsotaan niin vakavaksi virkavelvollisuuksien rikkomiseksi, että oikeasuhtaiseksi seuraamukseksi katsotaan virkasuhteen päättäminen eli virkamiehen irtisanominen. Tutkimuksen kohteena ovat valtioon julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa eli virkasuhteessa olevat virkamiehet. Tutkimuskysymystä on pyritty selvittämään lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden lisäksi ennen kaikkea virkamieslautakunnan sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätösten perusteella. Tutkielma on oikeusdogmaattinen niiltä osin, kun asiassa perehdytään varoitus- ja irtisanomisperusteiden lainsäädännöllisiin lähtökohtiin sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Toiselta metodiltaan tutkielma on oikeuspraktinen eli oikeuskäytäntöä valottava. Tutkielmassa tarkasteltavat virkavelvollisuuksien rikkomistapaukset on jaoteltu neljään eri kategoriaan niiden tyypin mukaan. Nämä kategoriat ovat rikostuomiot, työaikasäännösten noudattamatta jättämiset, käyttäytymisvelvoitteen rikkomiset sekä virkatehtävien laiminlyönnit. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että virkamiehet – ammattiryhmiin katsomatta - rikkovat virkavelvollisuuksiaan. Työnantajaviranomaisella on kuitenkin käytössään riittävä ja laajaa seuraamusvalikoima puuttua näihin virkavelvollisuuksien vastaisiin tilanteisiin. Työnantajaviranomaisten tulee noudattaa tarkoin menettelysääntöjä, sillä niiden laiminlyönnit johtavat poikkeuksetta viranomaisten tekemien päätösten kumoamiseen.

Helsingissä 20/3 1944

Kirje 20.3.1944

Filmi poikki... : poliittinen elokuvasensuuri Suomessa 1939-1947

Summary: Cut! : political film censorship in Finland, 1939-1947

Kirkko-oikeus

Kirkkolakikokoelmien, niihin liittyvän tutkimuksen ja kirkon hallintoa koskevan kirjallisuuden lisäksi osastossa on kirkon ja valtion suhdetta eri maissa käsittelevää tutkimusta.

Reino Rinteen arkisto

- Reino Rinteen arkisto sisältää laajan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kirjekokoelman, miete- ja päiväkirjoja 1930-luvulta lähtien, teosten käsikirjoituksia sekä muuta kirjallista tuotantoa: nuoruudenaikaisia runoja ja kirjoitelmia, satuja, pakinoita sekä sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleita. - Reino Aleksanteri Rinne (1913-2002) oli sanomalehtimies ja kirjailija. Hän työskenteli toimittajana oululaisessa sanomalehti Kalevassa 1938-1947, luottamustoimessa kulttuurilehti Kaltion toimitussihteerinä 1945-1946 sekä päätoimittajana rovaniemeläisessä Lapin kansassa 1947-1948. Posiolle palattuaan Reino Rinne pani alulle Kollissanomat, jonka ensimmäinen näytenumero ilmestyi 18.8.1950. Lehden päätoimittajana hän oli 1950-1968. Vapaana kirjailijana hän toimi vuodesta 1969. Puolen vuosisadan aikana Reino Rinne julkaisi lapinaiheisia romaaneja, novellikokoelmia, runoja ja pamfletteja. Esikoisromaani "Tunturit hymyilevät" ilmestyi v. 1945. Hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa "Luotiin Koillismaa" ilmestyi v. 1995. - Valtion kirjallisuuspalkinnon Reino Rinne sai v. 1971 teoksesta "Anna minulle atomipommi". Valtion tiedonjulkistamispalkinto hänelle myönnettiin v. 1977. Oulun yliopiston kasvatustieteen kunniatohtoriksi Reino Rinne promovoitiin v. 1994. - Reino Rinne tuli 1960-luvulta alkaen tunnetuksi myös eräänä Suomen johtavista luonnon ja ihmisen elinympäristön puolustajista. Elämäntyönään hän piti Kuusamon koskien säilyttämistä luononvaraisena. Kuusamon "koskisoturi" saavutti tavoitteensa, kun v. 1965 valtion asettama komitea päätyi ehdottamaan Kuusamon koskien rauhoittamista ja viimein tammikuussa 1987 asiasta säädettiin eduskunnassa laki.