Two Cultures of Arts Education, Finland and Canada? An integrated View

Taidekasvatuksen kaksi kulttuuria, Suomi ja Kanada? Integroitu näkemys Tutkimuksessa kuvataan kanadalaisen Learning Through The Arts –pedagogiikan mukainen suomalainen kokeiluhanke, jonka aikana taiteilija–opettaja-parit opettivat yhdessä eri oppiaineita koululuokille: esim. matematiikkaa tanssien, biologiaa maalaten tai yhdistäen eri taiteenlajeja projektimuotoiseen oppimiseen. Hanketta arvioitaessa nousee esille, ei niinkään yksittäisten taiteilijoiden ja opettajien toiminta, vaan pikemminkin Kanadan ja Suomen rakenteelliset sekä kulttuuriset eroavuudet. Tutkimus sivuaa myös Suomessa käytävää keskustelua taiteen hyödyllisyydestä ja pohtii samalla taito- ja taideaineiden asemaa koulussa. Työn teoreettisessa osassa integroidaan opetussuunnitelmateoriaa, kasvatuksen historiaa ja filosofiaa, tähdentäen taidekasvatuksen merkitystä osana koko ihmisen kasvatusta. Opetussuunnitelmateorian osalta tarkastellaan romanttista ja klassista opetussuunnitelmaa, jotka eroavat toisistaan menetelmiensä, sisältöjensä, tavoitteidensa sekä arvioinnin osalta. Ns. kovat ja pehmeät aineet tai matemaattis-luonnontieteelliset aineet vastakohtanaan humanismi, voidaan ymmärtää sekä historiallisia että epistemologisia taustojaan vasten. Pepperin maailmanhypoteesien mukaisesti on kasvatuksen ongelmien ratkaisemiseksi hahmotettavissa neljä selvästi toisistaan eroavaa lähestymistapaa: formismi; organisismi; mekanisismi; sekä kontekstualismi. Kantin filosofiaan viitaten tutkimus puolustaa käsitystä taiteesta rationaalisena ja propositionaalisena kokonaisuutena, joka ei ole vain kommunikaation väline, vaan yksi todellisuuden kohtaamisen lajeista, tiedon ja etiikan rinnalla. Näin ajateltuna taito- ja taidekasvatuksen tulisi olla luonteeltaan aina myös kulttuurikasvatusta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan väittää, että moniammatillinen yhteistyö monipuolistaa koulun opetusta. Mikäli huolehditaan siitä, että taiteilijat saavat riittävästi koulutusta opettamiseen liittyvissä asioissa, on mahdollista käyttää taiteilijoita opettajien rinnalla koulutyössä.

Phyletic trends in uppermost Triassic (Rhaetian) Radiolaria: Two examples from Queen Charlotte Islands, British Columbia, Canada

Risella Carter and Laxtorum Blome, two genera from the diverse Rhaetian fauna of the Sandilands Formation, Queen Charlotte Islands, are used to illustrate phyletic trends in latest Triassic Radiolaria. Several distinct morphotypes constituting a lineage are recognized for each genus. These lineages are homogenous, evolved in situ, and show a continuum of variation through time. The evolution of Risella takes place entirely in the Rhaetian and all species disappear at the end of the Triassic. Earliest species of Laxtorum appear in the upper Norian and evolve rapidly in the Rhaetian. All Rhaetian species go extinct at the end of the Triassic but the genus survives marginally into the Lower Jurassic. Morphological transformations in Risella (a paronaellid) are manifest in the external/cortical shell as the shape changes from triangular to three-rayed. In Laxtorum, distal post abdominal chambers become constricted and eventually develop a terminal tube while, at the same time, an increase in size and sphericity is coupled with a reduction in the number of post abdominal chambers. Evolutionary transitions in the Risella lineage probably represent a reversion of the normal hypothesized trend for paronaellid radiolarians. In the Laxtorum lineage, comparisons with other groups and species displaying similar homeomorphies suggest the evolutionary trends are fundamental and occur repeatedly in faunas of all ages.

Comparison of the site distribution of melanoma in New Zealand and Canada

A comparison of the site distribution of cutaneous malignant melanoma in New Zealand and Canada was performed. This series deals with 41,331 incident cases registered between 1968 and 1990 and is the largest to date to evaluate the influence of age and gender on the site distribution of melanoma. Site-specific, age-standardized rates per unit surface area and relative tumour density were assessed by gender and country and differences compared with statistical techniques adapted to this context. The age-standardized rates for all sites were higher in New Zealand than in Canada, the ratio being 3.2 for men and 3.8 for women. Occurrence of melanoma was denser for chronically than intermittently exposed sites in both New Zealand and Canada. The highest incidence rate per unit area was for the ears in men which was more than 5 times the rate for the entire body in each country. For each gender, melanomas were relatively commoner on the trunk and the face in Canada, and on the lower limbs in New Zealand. The variations in the site distribution were similar in each country and consistent with the effect of differential patterns of sun exposure between genders. Our results show that the levels of risk of melanoma between phenotypically comparable populations exposed to different amount of UV radiation vary in a site-specific manner, especially for intermittently exposed sites. This suggests that both environmental conditions and lifestyle factors influence the site distribution of melanoma in these two populations.

Indemnitzacions a les víctimes del terrorisme

En aquest informe de legislació, l'autor exposa el contingut bàsic de la Llei 32/1999, de 8 d¿octubre, de solidaritat amb les víctimes del terrorisme, així com els reglaments que la desenvolupen, aprovats pels Reials Decrets 1.912/1999 i 1.974/1999, de 17 i 23 de desembre.