« Le roman est agréablement traduit » : Étude comparative sur la visibilité des traductions et des traducteurs en Finlande et en France à travers des critiques des livres

Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.

Annellosympodia orbiculata gen. et sp. nov. and Scolecostigmina flagellariae sp. nov. from Australia

Two new fungi, Annellosympodia orbiculata and Scolecostigmina flagellariae, on Acacia ligulata and Flagellaria indica, respectively, from Australia are described and illustrated. The former species is placed in the new genus Annellosympodia, which is characterised by an unusual combination of features, viz. fasciculate conidiogenous cells (conidiophores reduced to conidiogenous cells), holoblastic conidiogenesis with sympodial, but rectilinear proliferation leaving annular structures and lateral conspicuous conidiogenous loci, and rhexolytic conidial secession. The generic placement of these two fungi is discussed.

Austropleospora osteospermi gen. et sp nov and its host specificity and distribution on Chrysanthemoides monilifera ssp rotundata in Australia.

Hendersonia osteospermi was found for the first time in Australia on leaf spots of the introduced invasive plant Chrysanthemoides monilifera ssp. rotundata (bitou bush) in coastal regions of New South Wales. Pathogenicity tests on species from 11 tribes in the family Asteraceae, demonstrated that H. osteospermi caused severe necrosis on leaves and stems of C. monilifera ssp. rotundata and its congener C. monilifera ssp. monilifera (boneseed). Small necrotic spots also developed on Osteospermum fruticosum and Dimorphotheca cuneata in the Calenduleae and on Helianthus annuus (sunflower) in the Heliantheae. None of the other plant species tested developed leaf spots, although H. osteospermi was re-isolated from senescent leaves of Cynara scolymus (globe artichoke) in the Cynareae and Vernonia cinerea in the Vernonieae. Single ascospores from ascomata of a Pleospora-like fungus found on diseased stems of bitou bush produced H. osteospermi in culture, which proved the anamorph/teleomorph connection. The ITS region of both a single-ascospore isolate and a single-conidium isolate were sequenced and found to be identical. The taxonomic status of H. osteospermi is re-examined and Austropleospora osteospermi gen. et sp. nov. is described as its teleomorph based on morphology, host range tests and DNA sequence analysis. The potential of A. osteospermi for the biological control of bitou bush and boneseed in Australia is discussed.

Critically endangered Pristis microdon (Elasmobranchii), as a host for the Indian parasitic copepod, Caligus furcisetifer Redkar, Rangnekar et Murti, 1949 (Siphonostomatoida): New records from northern Australia.

This paper presents the first records of the parasitic copepod Caligus furcisetifer Redkar, Rangnekar et Murti, 1949 beyond Indian waters, specifically, on the body surface and head of the critically endangered largetooth sawfish (commonly referred to as the freshwater sawfish in Australia), Pristis microdon Latham, 1794 (Elasmobranchii, Pristidae), in brackish tidal waters of the Fitzroy River in the Kimberley region of Western Australia and the Leichhardt River in the Gulf of Carpentaria in northern Queensland. This represents a geographic range extension of similar to 8000 km for this parasite. Further, it is only the second member of the genus Caligus to be found on an elasmobranch host in Western Australia and it is the first time this species has been reported from the Southern Hemisphere. Male biased dispersal of P microdon may be the vector in which the parasite has dispersed from India across to northern Australia, or vice versa. A decline in populations of the critically endangered P microdon (and possibly other pristid species) in these regions may lead to a concomitant decline in their parasite fauna.

Solutions for archiving data in long-term studies: A reply to Whitlock et al.

In our recent paper [1], we discussed some potential undesirable consequences of public data archiving (PDA) with specific reference to long-term studies and proposed solutions to manage these issues. We reaffirm our commitment to data sharing and collaboration, both of which have been common and fruitful practices supported for many decades by researchers involved in long-term studies. We acknowledge the potential benefits of PDA (e.g., [2]), but believe that several potential negative consequences for science have been underestimated [1] (see also 3 and 4). The objective of our recent paper [1] was to define practices to simultaneously maximize the benefits and minimize the potential unwanted consequences of PDA.

Foraging behaviours of Diachasmimorpha kraussii (Fullaway) (Hymenoptera: Braconidae) and its host Bactrocera tryoni (Froggatt) (Diptera: Tephritidae) in a nectarine (Prunus persica (L.) Batsch var. nectarina (Aiton) Maxim) orchard

Diachasmimorpha kraussii is a larval parasitoid of dacine fruit flies. Host utilisation behaviour, including field foraging behaviour, is poorly known in this species. The diurnal foraging behaviour of D. kraussii and one of its common hosts, Bactrocera tryoni, in a nectarine orchard was concurrently recorded. Observations of mating, resting, feeding and oviposition were taken two-hourly on 42 trees, commencing at 07:00 h and terminating at 17:30 h, for 17 days. Resting and oviposition were common events within the orchard for both species, while mating behaviours were not recorded in the orchard for either species. Feeding was not observed for D. kraussii and was rare for B. tryoni. At the level of the individual tree there was a very weak, but significant correlation between parasitoid and fly abundance over a day, but when broken down to the individual observation periods the correlations were absent, or were weakly significant in an inconsistent manner (i.e. sometimes positively correlated, sometimes negatively correlated). At the orchard level, abundance of the parasitoid was not correlated with adult fly abundance. Results suggest that D. kraussii forage independently to adult B. tryoni, a result consistent with a prediction that their foraging is largely driven by larval or plant damage cues.

Omnidemptus affinis gen et sp. nov., teleomorph of Mycoleptodiscus affinis sp. nov

Omnidemptus is described as a new monotypic genus of ascomycetes and O. affinis isolated from leaves of Panici effusi var. effusi in Queensland, Australia, is shown to have as its anamorph a new species of the hyphomycete genus Mycoleptodiscus, M. affinis.

Japanese plums (Prunus salicina Lindl.) and phytochemicals – breeding, horticultural practice, post-harvest storage, processing and bioactivity

Previous reviews of plum phytochemical content and health benefits have concentrated on the European plum, Prunus domestica L.. However, the potential bioactivity of red and dark red fleshed Japanese plum, Prunus salicina Lindl., so called blood plums, appears to warrant a significant increase in exposure as indicated in a recent review of the whole Prunus genus. Furthermore, Japanese plums are the predominate plum produced on an international basis. In this review the nutrient and phytochemical content, breeding programs, horticultural practice, post harvest treatment and processing as well as bioactivity (emphasizing in vivo studies) of Japanese plum are considered with a focus on the anthocyanin content that distinguishes the blood plums.