997 resultados para Programme budgeting
Resumo:
This study sought to assess the extent to which the entry characteristics of students in a graduate-entry medical programme predict the subsequent development of clinical reasoning ability. Subjects comprised 290 students voluntarily recruited from three successive cohorts of the University of Queensland's MBBS Programme. Clinical reasoning was measured once a year over a period of three years using two methods, a set of 10 Clinical Reasoning Problems (CRPs) and the Diagnostic Thinking Inventory (DTI). Data on gender, age at entry into the programme, nature of primary degree, scores on selection criteria (written examination plus interview) and academic performance in the first two years of the programme were recorded for each student, and their association with clinical reasoning skill analysed using univariate and multivariate analysis. Univariate analysis indicated significant associations between CRP score, gender and primary degree with a significant but small association between DTI and interview score. Stage of progression through the programme was also an important predictor of performance on both indicators. Subsequent multivariate analysis suggested that female gender is a positive predictor of CRP score independently of the nature of a subject's primary degree and stage of progression through the programme, although these latter two variables are interdependent. Positive predictors of clinical reasoning skill are stage of progression through the MBBS programme, female gender and interview score. Although the nature of a student's primary degree is important in the early years of the programme, evidence suggests that by graduation differences between students' clinical reasoning skill due to this factor have been resolved.
Resumo:
Background There is a strong link between antibiotic consumption and the rate of antibiotic resistance. In Australia, the vast majority of antibiotics are prescribed by general practitioners, and the most common indication is for acute respiratory infections. The aim of this study is to assess if implementing a package of integrated, multifaceted interventions reduces antibiotic prescribing for acute respiratory infections in general practice. Methods/design This is a cluster randomised trial comparing two parallel groups of general practitioners in 28 urban general practices in Queensland, Australia: 14 intervention and 14 control practices. The protocol was peer-reviewed by content experts who were nominated by the funding organization. This study evaluates an integrated, multifaceted evidence-based package of interventions implemented over a six month period. The included interventions, which have previously been demonstrated to be effective at reducing antibiotic prescribing for acute respiratory infections, are: delayed prescribing; patient decision aids; communication training; commitment to a practice prescribing policy for antibiotics; patient information leaflet; and near patient testing with C-reactive protein. In addition, two sub-studies are nested in the main study: (1) point prevalence estimation carriage of bacterial upper respiratory pathogens in practice staff and asymptomatic patients; (2) feasibility of direct measures of antibiotic resistance by nose/throat swabbing. The main outcome data are from Australia’s national health insurance scheme, Medicare, which will be accessed after the completion of the intervention phase. They include the number of antibiotic prescriptions and the number of patient visits per general practitioner for periods before and during the intervention. The incidence of antibiotic prescriptions will be modelled using the numbers of patients as the denominator and seasonal and other factors as explanatory variables. Results will compare the change in prescription rates before and during the intervention in the two groups of practices. Semi-structured interviews will be conducted with the general practitioners and practice staff (practice nurse and/or practice manager) from the intervention practices on conclusion of the intervention phase to assess the feasibility and uptake of the interventions. An economic evaluation will be conducted to estimate the costs of implementing the package, and its cost-effectiveness in terms of cost per unit reduction in prescribing. Discussion The results on the effectiveness, cost-effectiveness, acceptability and feasibility of this package of interventions will inform the policy for any national implementation.
Resumo:
Objective: To identify key stakeholder preferences and priorities when considering a national healthcare-associated infection (HAI) surveillance programme through the use of a discrete choice experiment (DCE). Setting: Australia does not have a national HAI surveillance programme. An online web-based DCE was developed and made available to participants in Australia. Participants: A sample of 184 purposively selected healthcare workers based on their senior leadership role in infection prevention in Australia. Primary and secondary outcomes: A DCE requiring respondents to select 1 HAI surveillance programme over another based on 5 different characteristics (or attributes) in repeated hypothetical scenarios. Data were analysed using a mixed logit model to evaluate preferences and identify the relative importance of each attribute. Results: A total of 122 participants completed the survey (response rate 66%) over a 5-week period. Excluding 22 who mismatched a duplicate choice scenario, analysis was conducted on 100 responses. The key findings included: 72% of stakeholders exhibited a preference for a surveillance programme with continuous mandatory core components (mean coefficient 0.640 (p<0.01)), 65% for a standard surveillance protocol where patient-level data are collected on infected and non-infected patients (mean coefficient 0.641 (p<0.01)), and 92% for hospital-level data that are publicly reported on a website and not associated with financial penalties (mean coefficient 1.663 (p<0.01)). Conclusions: The use of the DCE has provided a unique insight to key stakeholder priorities when considering a national HAI surveillance programme. The application of a DCE offers a meaningful method to explore and quantify preferences in this setting.
Resumo:
Tämän tutkielman aiheena on kulttuurienvälisyys kulttuurienvälisessä kaksikielisessä opetuksessa (Educación Intercultural Bilingüe, EIB) Boliviassa ja erityisesti kulttuurienvälisen kaksikielisen koulutuksen maisteriohjelmassa (Maestría en Educación Intercultural Bilingüe), jota koordinoi PROEIB Andes -järjestö yhteistyössä Cochabamban Universidad Mayor de San Simónin kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kulttuurienvälisyys määritellään ja mitä se käytännössä merkitsee opetuksen eri osa-alueilla: sisällöissä, opetusmetodeissa ja -materiaaleissa sekä arvioinnissa. Koska kulttuurienvälisen kaksikielisen opetuksen toteutus ja tutkiminen eri Latinalaisen Amerikan maissa on tähän asti painottunut lähes yksinomaan perusopetukseen, pyrin työssäni keskittymään kulttuurienvälisyyden ilmentymiin nimenomaan bolivialaisessa korkeakoulukontekstissa. Tutkielman aineistona on käytetty kahdeksaa EIB -asiantuntijoiden teemahaastattelua, jotka FM Eila Isotalus on tehnyt Boliviassa vuonna 2004. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaista eli abduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielman teoriatausta koostuu yhtäältä kulttuurienvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvien käsitteiden määrittelystä, ja toisaalta kulttuurienväliseen opetukseen liittyvien mallien esittelystä. Aineiston analyysissä avuksi on ollut etenkin James A. Banksin teoria monikulttuurisen opetuksen viidestä ulottuvuudesta, joiden kautta on voitu pohtia kulttuurienvälisyyden toteutumista opetuksen eri osa-alueilla ja nostaa esille bolivialaisen kulttuurienvälisen opetuksen erityispiirteitä. Aineiston analyysissä ilmenee, että kulttuurienvälisyyden käsitteen määrittely on vahvasti kontekstisidonnainen ja jatkuva prosessi, johon vaikuttavat eri toimijoiden näkemykset ja vaatimukset. EIB -asiantuntijoiden esittämät määrittelyt voidaan jakaa makro- ja mikrososiaaliseen kategoriaan sen mukaan, nähdäänkö kulttuurienvälisyys ensisijaisesti yhteiskunnallisena vai yksilötason käsitteenä. Aineistossa korostuu ajatus latinalaisamerikkalaisesta kulttuurienvälisyydestä poliittisena käsitteenä, jonka keskiössä on vaatimus yhteiskunnallisten valtasuhteiden muutoksesta. Yksi suurimmista haasteista kulttuurienvälisyyden toteuttamisessa bolivialaisessa korkeakouluopetuksessa ovat akateemiseen kulttuuriin liittyvät perinteet, jotka vaikeuttavat uusien toimintatapojen omaksumista. Kulttuurienvälisyys opetuksessa on toistaiseksi tarkoittanut etupäässä sisältöjen monipuolistamista lisäämällä opetusohjelmiin elementtejä paikallisista kulttuureista. Tärkeänä askeleena EIB:n kehityksessä voidaan pitää painopisteen siirtymistä sisältökysymyksistä kulttuurienvälisten opetusmetodien luomiseen. Näiden opetusmenetelmien tulisi pohjautua ymmärrykseen oppimisesta kokonaisvaltaisena, yhteisöllisenä prosessina ja siten kuroa umpeen kuilua koulun ja yhteisöjen arkielämän välillä. Opetusmenetelmien ja -materiaalien suhteen keskeinen kulttuurienvälisyyteen liittyvä kysymys on intiaanikansojen suullisen kulttuurin ja tiedon jakamisen perinteiden hyödyntäminen opetuksessa. Maisteriohjelman opiskelijoiden arvioinnissa pyritään huomioimaan yksilön kokonaisvaltainen kehitys pelkkien opintosuoritusten sijasta, mutta arvosanoihin pohjautuvasta arvostelukäytännöstä ei ole toistaiseksi voitu luopua yliopiston vaatimusten vuoksi. Kaiken kaikkiaan kulttuurienvälisyyden toteuttaminen EIB:ssä ja maisteriohjelmassa on pitkän tähtäimen prosessi, joka vaatii perinteisten opetuskäytäntöjen kyseenalaistamista ja korkeakouluopetuksessa myös akateemisen kulttuurin haastamista. On oleellisen tärkeää, että prosessiin osallistuvat asiantuntijoiden ohella myös esimerkiksi opiskelijat, intiaaniyhteisöt ja -järjestöaktiivit.
Resumo:
This paper examines the relationships between uncertainty and the perceived usefulness of traditional annual budgets versus flexible budgets in 95 Swedish companies. We form hypotheses that the perceived usefulness of the annual budgets as well as the attitudes to more flexible budget alternatives are influenced by the uncertainty that the companies face. Our study distinguishes between two separate kinds of uncertainty: exogenous stochastic uncertainty (deriving from the firm’s environment) and endogenous deterministic uncertainty (caused by the strategic choices made by the firm itself). Based on a structural equations modelling analysis of data from a mail survey we found that the more accentuated exogenous uncertainty a company faces, the more accentuated is the expected trend towards flexibility in the budget system, and vice versa; the more endogenous uncertainty they face, the more negative are their attitudes towards budget flexibility. We also found that these relationships were not present with regard to the attitudes towards the usefulness of the annual budget. Noteworthy is, however, that there was a significant negative relationship between the perceived usefulness of the annual budget and budget flexibility. Thus, our results seem to indicate that the degree of flexibility in the budget system is influenced by both general attitudes towards the usefulness of traditional budgets and by the actual degree of exogenous uncertainty a company faces and by the strategy that it executes.
Resumo:
The thesis aims at investigating the local dimension of the EU cohesion policy through the utilization of an alternative approach, which aims at the analysis of discourse and structures of power. The concrete case under analysis is the Interreg IV programme “Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein”, which is conducted in the border region between Germany, Switzerland, Austria and the principality of Liechtenstein. The main research question is stated as such: What governmental rationalities can be found at work in the field of EU cross-border cooperation programmes? How is directive action and cooperation envisioned? How coherent are the different rationalities, which are found at work? The theoretical framework is based on a Foucaultian understanding of power and discourse and utilizes the notion of governmentalities as a way to de-stabilize the understanding of directive action and in order to highlight the dispersed and heterogeneous nature of governmental activity. The approach is situated within the general field of research on the European Union connected to basic conceptualisations such as the nature of power, the role of discourse and modes of subjectification. An approach termed “analytics of government”, based on the work of researchers like Mitchell Dean is introduced as the basic framework for the analysis. Four dimensions (visiblities, subjectivities, techniques/practices, problematisations) are presented as a set of tools with which governmental regimes of practices can be analysed. The empirical part of the thesis starts out with a discussion of the general framework of the European Union's cohesion policy and places the Interreg IV Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein programme in this general context. The main analysis is based on eleven interviews which were conducted with different individuals, participating in the programme on different levels. The selection of interview partners aimed at maximising heterogeneity through including individuals from all parts of the programme region, obtaining different functions within the programme. The analysis reveals interesting aspects pertaining to the implementation and routine aspects of work within initiatives conducted under the heading of the EU cohesion policy. The central aspects of an Interreg IV Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein – governmentality are sketched out. This includes a positive perception of the work atmosphere, administrative/professional characterisation of the selves and a de-politicization of the programme. Characteristic is the experience of tensions by interview partners and the use of discoursive strategies to resolve them. Negative perceptions play an important role for the specific governmental rationality. The thesis contributes to a better understanding of the local dimension of the European Union cohesion policy and questions established ways of thinking about governmental activity. It provides an insight into the working of power mechanisms in the constitution of fields of discourse and points out matters of practical importance as well as subsequent research questions.
Resumo:
Tämä työ tarkastelee kansallista ja paikallista omistajuutta Namibian opetussektorin kehittämisohjelmassa. Opetussektorin kehittämisohjelma ETSIP on 15-vuotinen sektoriohjelma vuosille 2005-2015 ja sen tavoitteena on edesauttaa Namibian kehittymistä tietoyhteiskunnaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten kansallinen ja paikallinen omistajuus on toteutunut ETSIP prosessin aikana. Erityisesti pyritään selvittämään paikallistason opetussektorin virkamiesten näkemyksiä ETSIP prosessista, heidän roolistaan siinä ja siitä millaisia vaikuttamisen ja hallinnan mahdollisuuksia heillä on ollut prosessin aikana. Tutkimuksen lähtökohta on laadullinen ja lähestymistapa konstruktionistinen: tutkimus tarkastelee todellisuutta ihmisten kokemusten, näkemysten ja toiminnan kautta. Tutkimusaineisto koostuu haastatteluista, epävirallisista keskusteluista, lehtiartikkeleista ja ETSIP dokumenteista. Tutkimus osoittaa että kansallinen omistajuus on epämääräinen käsite sillä kansallisia toimijoita ja näkemyksiä on useita. Tutkimus vahvistaa Castel-Brancon huomion siitä, että omistajuutta on tarkasteltava kontekstissaan: muuttuvana ja kilpailtuna. ETSIPin rinnalle ollaan valmistelemassa uutta strategista ohjelmaa opetusministeriölle mikä saattaa muuttaa omistajuutta ETSIPiin. ETSIP dokumenttien omistajuusretoriikka myötäilee kansainvälisiä sitoumuksia avun vaikuttavuuden parantamiseksi mutta niistä puuttuu syvällisempi analyysi siitä, miten kansallinen ja paikallinen omistajuus toteutuisi käytännössä. Avunantajien näkemys omistajuudesta on suppea: omistajuus nähdään lähinnä sitoutumisena ennalta määrättyyn politiikkaohjelmaan. Haastatteluaineistosta nousee esiin Whitfieldin ja Frazerin jaottelu suppeista ja laajoista omistajuuskäsityksistä. Sitoutumista ETSIP ohjelmaan pidetään tärkeänä mutta riittämättömänä määritteenä omistajuudelle. Paikallisella tasolla sitoutuminen ETSIP ohjelman periaatteisiin ja tavoitteisiin on toteutunut melko hyvin mutta jos omistajuutta tarkastellaan laajemmin vaikutusvallan ja hallinnan käsitteiden kautta voidaan todeta että omistajuus on ollut heikkoa. Paikallisella tasolla ei ole ollut juurikaan vaikutusvaltaa ETSIP ohjelman sisältöön eikä mahdollisuutta hallita ohjelman toteutusta ja päättää siitä mitä hankkeita ohjelman kautta rahoitetaan. Tujanin demokraattisen omistajuuden käsite kuvaa tarvetta muuttaa ja laajentaa omistajuusajattelua huomioiden paikallisen tason paremmin. Tämä tutkimus viittaa siihen että omistajuuden toteutuminen paikallisella tasolla edellyttäisi institutionaalisen kulttuurin muutosta ja institutionaalisen legitimiteetin vahvistamista. Omistajuuden mahdollistamiseksi paikallisella tasolla tarvittaisiin poliittista johtajuutta, luottamusta, vastuullisuuden kulttuurin kehittämistä, tehokkaampaa tiedonjakoa, laajaa osallistumista, vuoropuhelua ja yhteistyötä. Ennen kaikkea tarvittaisiin paikallisen tason vaikutusvaltaa päätöksenteossa ja kontrollia resurssien käytöstä. Tälle muutokselle on selvä tarve ja tilaus.
Resumo:
Faced with the challenging task of organising education for football apprentices across 74 English Football League clubs, League Football Education (LFE) has implemented Moodle as a key part of its strategy to meet the requirements for this geographically dispersed set of learners and educators. Developments currently focus on administrative processes, including the creation of learner accounts at pre-programme enrolment, initial literacy and numeracy assessments, undertaking reviews and tracking progress.
Resumo:
Assessment and feedback lies at the heart of the learning experience, and forms a significant part of both academic and administrative workload. It remains however the single biggest source of student dissatisfaction with the higher education experience. The JISC Assessment and Feedback programme (Sept 2011-Aug 2014) is supporting large-scale changes in assessment and feedback practice, supported by technology, with the aim of enhancing the learning and teaching process and delivering efficiencies and quality improvements. This report summarises baseline reviews undertaken by a number of institutions as part of their programme activity.
Resumo:
These stories are based on a selection of regional pilot projects that were completed for the Distributed e-Learning Programme between 2005 and 2007. As part of this HEFCEfunded programme, JISC commissioned 21 projects around the use of technology to support lifelong learning in a regional context.
Resumo:
The assessment and feedback lifecycle developed by Sheffield Hallam University, as part of their Assessment Journey Programme. Based on the Jisc Assessment and Feedback Lifecycle, originally developed by Manchester Metropolitan University.
Resumo:
An overall view of the Sheffield Hallam University approach to the electronic management of assessment, developed as part of their Assessment Journey Programme.