NT-proBNP in patients with out-of-hospital cardiac arrest: Results from the FINNRESUSCI Study

AIM To assess whether the established cardiovascular biomarker N-terminal pro-B-type natriuretic peptide (NT-proBNP) provides prognostic information in patients with out-of-hospital cardiac arrest due to ventricular tachycardia or fibrillation (OHCA-VT/VF). METHODS We measured NT-proBNP levels in 155 patients with OHCA-VT/VF enrolled into a prospective multicenter observational study in 21 ICUs in Finland. Blood samples were drawn <6h of OHCA-VT/VF and later after 24h, 48h, and 96h. The end-points were mortality and neurological outcome classified according to Cerebral Performance Category (CPC) after one year. NT-proBNP levels were compared to high-sensitivity troponin T (hs-TnT) levels and established risk scores. RESULTS NT-proBNP levels were higher in non-survivors compared to survivors on study inclusion (median 1003 [quartile (Q) 1-3 502-2457] vs. 527 [179-1284]ng/L, p=0.001) and after 24h (1913 [1012-4573] vs. 1080 [519-2210]ng/L, p<0.001). NT-proBNP levels increased from baseline to 96h after ICU admission (p<0.001). NT-proBNP levels were significantly correlated to hs-TnT levels after 24h (rho=0.27, p=0.001), but not to hs-TnT levels on study inclusion (rho=0.05, p=0.67). NT-proBNP levels at all time points were associated with clinical outcome, but only NT-proBNP levels after 24h predicted mortality and poor neurological outcome, defined as CPC 3-5, in models that adjusted for SAPS II and SOFA scores. hs-TnT levels did not add prognostic information to NT-proBNP measurements alone. CONCLUSION NT-proBNP levels at 24h improved risk assessment for poor outcome after one year on top of established risk indices, while hs-TnT measurements did not further add to risk prediction.

Mean arterial pressure and vasopressor load after out-of-hospital cardiac arrest: Associations with one-year neurologic outcome

THE AIM OF THE STUDY There are limited data on blood pressure targets and vasopressor use following cardiac arrest. We hypothesized that hypotension and high vasopressor load are associated with poor neurological outcome following out-of-hospital cardiac arrest (OHCA). METHODS We included 412 patients with OHCA included in FINNRESUSCI study conducted between 2010 and 2011. Hemodynamic data and vasopressor doses were collected electronically in one, two or five minute intervals. We evaluated thresholds for time-weighted (TW) mean arterial pressure (MAP) and outcome by receiver operating characteristic (ROC) curve analysis, and used multivariable analysis adjusting for co-morbidities, factors at resuscitation, an illness severity score, TW MAP and total vasopressor load (VL) to test associations with one-year neurologic outcome, dichotomized into either good (1-2) or poor (3-5) according to the cerebral performance category scale. RESULTS Of 412 patients, 169 patients had good and 243 patients had poor one-year outcomes. The lowest MAP during the first six hours was 58 (inter-quartile range [IQR] 56-61) mmHg in those with a poor outcome and 61 (59-63) mmHg in those with a good outcome (p<0.01), and lowest MAP was independently associated with poor outcome (OR 1.02 per mmHg, 95% CI 1.00-1.04, p=0.03). During the first 48h the median (IQR) of the TW mean MAP was 80 (78-82) mmHg in patients with poor, and 82 (81-83) mmHg in those with good outcomes (p=0.03) but in multivariable analysis TWA MAP was not associated with outcome. Vasopressor load did not predict one-year neurologic outcome. CONCLUSIONS Hypotension occurring during the first six hours after cardiac arrest is an independent predictor of poor one-year neurologic outcome. High vasopressor load was not associated with poor outcome and further randomized trials are needed to define optimal MAP targets in OHCA patients.

Elämänlaadun kokeminen ja alkoholinkäyttö varhais- ja keskivanhuudessa

Tämän tutkielman aiheena oli ikääntyneiden alkoholinkäyttö ja sen yhteys koettuun elämänlaatuun. Tutkimuksen aineistona oli kaksi Ikihyvä Päijät-Häme –hankkeen terveyskyselyaineistoa vuosilta 2002 ja 2008. Tutkimukseen osallistui 2814 päijäthämäläistä henkilöä vuonna 2002 ja 2064 henkilöä vuonna 2008. Vastaajat olivat syntyneet vuosien 1926 ja 1950 välillä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ikääntyneet käyttävät alkoholia, millaisia eroja sukupuolten ja ikäryhmien välillä on sekä miten alkoholinkäyttötottumukset muuttuvat iän karttuessa. Tämän lisäksi tutkielman tarkoituksena oli tarkastella ikääntyneiden elämänlaadun kokemista elämän eri osa-alueilla sekä alkoholinkäytön yhteyttä siihen. Tutkielmassa käytettiin pääsääntöisesti kvantitatiivisia menetelmiä. Määrällistä kyselyaineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnin, khin neliö –testin, keskiarvotestien, pääkomponenttianalyysin sekä logistisen regressioanalyysin keinoin. Lisäksi kyselyllä kerättyjä avoimia vastauksia analysoitiin teemoittelemalla. Ensimmäisenä seurantavuonna joka viides vastaaja oli täysin raitis ja noin 8 prosenttia kuului suurkuluttajiin. Alkoholinkäyttö oli runsaampaa miehillä kuin naisilla, samaten nuoremmat vertailuryhmät joivat enemmän kuin vanhemmat. Tulokset olivat samankaltaiset myös vuonna 2008. Täysin raittiiden osuus lisääntyi hieman seurannan aikana mutta runsaimmin kuluttavien osuus säilyi samana. Suuri osa ikääntyvistä nautti ainakin silloin tällöin enemmän alkoholia kuin riskirajojen perusteella olisi suositeltavaa. Tärkeimpiä asioita ikääntyneiden elämänlaadun kannalta olivat hyvä terveys ja toimintakyky sekä hyvät läheiset ihmissuhteet. Myös hyvä asuinympäristö, mielekäs vapaa-aika sekä turvattu toimeentulo olivat tärkeitä. Runsas alkoholinkäyttö oli yhteydessä heikompaan koettuun elämänlaatuun sekä ihmissuhteissa, terveydentilassa, asumisessa että varallisuudessa. Sen sijaan muilla kuin alkoholin suurkuluttajilla vastaavia eroja ei havaittu. Silloin tällöin esiintyvä alkoholinkäyttö oli yhteydessä myönteisesti koettuun vapaa-aikaan. Ikääntyneiden kanssa työskentelevien tulisi osata tunnistaa ja ottaa puheeksi liiallinen alkoholinkäyttö. Oikea-aikainen palveluiden tarjoaminen ehkäisisi ongelmien kasautumista ja iäkkään henkilön syrjäytymistä. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan koulutusta työntekijöille sekä moniammatillista yhteistyötä.