Lung cancer risk of airborne particles for Italian population

Airborne particles, including both ultrafine and supermicrometric particles, contain various carcinogens. Exposure and risk-assessment studies regularly use particle mass concentration as dosimetry parameter, therefore neglecting the potential impact of ultrafine particles due to their negligible mass compared to supermicrometric particles. The main purpose of this study was the characterization of lung cancer risk due to exposure to polycyclic aromatic hydrocarbons and some heavy metals associated with particle inhalation by Italian non-smoking people. A risk-assessment scheme, modified from an existing risk model, was applied to estimate the cancer risk contribution from both ultrafine and supermicrometric particles. Exposure assessment was carried out on the basis of particle number distributions measured in 25 smoke-free microenvironments in Italy. The predicted lung cancer risk was then compared to the cancer incidence rate in Italy to assess the number of lung cancer cases attributed to airborne particle inhalation, which represents one of the main causes of lung cancer, apart from smoking. Ultrafine particles are associated with a much higher risk than supermicrometric particles, and the modified risk-assessment scheme provided a more accurate estimate than the conventional scheme. Great attention has to be paid to indoor microenvironments and, in particular, to cooking and eating times, which represent the major contributors to lung cancer incidence in the Italian population. The modified risk assessment scheme can serve as a tool for assessing environmental quality, as well as setting up exposure standards for particulate matter.

Indoor Air Quality in Naturally Ventilated Italian Classrooms

Characterization of indoor air quality in school classrooms is crucial to children’s health and performance. The present study was undertaken to characterize the indoor air quality in six naturally ventilated classrooms of three schools in Cassino (Italy). Indoor particle number, mass, black carbon, CO2 and radon concentrations, as well as outdoor particle number were measured within school hours during the winter and spring season. The study found the concentrations of indoor particle number were influenced by the concentrations in the outdoors; highest BC values were detected in classrooms during peak traffic time. The effect of different seasons’ airing mode on the indoor air quality was also detected. The ratio between indoor and outdoor particles was of 0.85 ± 0.10 in winter, under airing conditions of short opening window periods, and 1.00 ± 0.15 in spring when the windows were opened for longer periods. This was associated to a higher degree of penetration of outdoor particles due to longer period of window opening. Lower CO2 levels were found in classrooms in spring (908 ppm) than in winter (2206 ppm). Additionally, a greater reduction in radon concentrations was found in spring. In addition, high PM10 levels were found in classrooms during break time due to re-suspension of coarse particles. Keywords: classroom; Ni/Nout ratio; airing by opening windows; particle number

Dr. Bernhard Bardach with unidentified soldiers before departing to the Italian Front Military; Portraits; Groups

Digital Image

Italian Alpine Club Portraits Groups

Digital Image

Public history, private memories: Historical imagination in the new Italian cinema 1988-1999

The concern with the following arguments started during a study of national and international cinemas, from the desire to account for a cinema that internationally was doing well, but was undervalued domestically. The aims were to account for the renewal of Italian filmmaking from 1988, the New Italian cinema, and understand the conditions behind this renewal. The thesis identifies in the historical theme and in the recurrence of features from Italian cinema history elements of coherence with previous cinema production. The first consideration that emerges is that a triangulation between a new generation of filmmakers, their audience and recent history shaped the recovery of Italian cinema from 1988. A second consideration is that no discussion of Italian cinema can be separated from a discussion of that which it represents: Italian society and politics. This representation has not only addressed questions of identity for a cohort of spectators, but on occasions has captured the attention of the international audience. Thus the thesis follows a methodologic approach that positions texts in relation to certain traditions in Italian filmmaking and to the context by taking into consideration also industrial factors and social and historical changes. By drawing upon a range of disciplines, from political history to socio-psychological studies, the thesis has focussed on representation of history and memory in two periods of Italian film history: the first and the last decade of twentieth century. The concern has been not so much to interpret the films, but to understand the processes that made the films and how spectarors have applied their knowledge structures to make meaning of the films. Thus the thesis abstains from ascribing implicit meanings to films, but acknowledges how films project cultural contingencies. This is beacause film is shaped by production conditions and cultural and historical circumstances that make the film intelligible. As Bordwell stated in Making Meaning, "One can do other things with films besides 'reading' them" (1989, p. xiii). Within this framework, the thesis proposes a project that understands history films with the norms that govern Italian filmic output, those norms that regulate conditions of production and consumption and the relation between films from various traditions.

Hyperferritinemia -cataract syndrome: Long-term ophthalmic observations in an Italian family

Background Hyperferritinemia-cataract syndrome (HCS) is a rare Mendelian condition characterized by bilateral cataract and high levels of serum ferritin in the absence of iron overload. Methods HCS was diagnosed in three adult siblings. In two of them it was possible to assess lens changes initially in 1995 and again in 2013. Serum ferritin, iron, transferrin concentrations and transferrin saturation percentage were also measured, and the Iron Responsive Element (IRE) region of the L-ferritin gene (FTL) was studied. Results Serum ferritin concentrations were considerably elevated while serum iron, transferrin and transferrin saturation levels were within the normal range in each sibling. Cataract changes in our patients were consistent with those previously reported in the literature. Progression of the cataract, an aspect of few studies in this syndrome, appeared to be quite limited in extent. The heterozygous +32G to T (-168G>T) substitution in the IRE of the FTL gene was detected in this family. Conclusions Ophthalmic and biochemical studies together with genetic testing confirmed HCS in three family members. Although the disorder has been extensively described in recent years, little is known regarding cataract evolution over time. In our cases, lens evaluations encompassed many years, identified bilateral cataract of typical morphology and supported the hypothesis that this unique clinical feature of the disease tends to be slowly progressive in nature, at least in adults.

Toward a widely usable finite-state morphology workbench for less studied languages, 1: Desiderata

Most of the world’s languages lack electronic word form dictionaries. The linguists who gather such dictionaries could be helped with an efficient morphology workbench that adapts to different environments and uses. A widely usable workbench could be characterized, ideally, as generally applicable, extensible, and freely available (GEA). It seems that such a solution could be implemented in the framework of finite-state methods. The current work defines the GEA desiderata and starts a series of articles concerning these desiderata in finite- state morphology. Subsequent parts will review the state of the art and present an action plan toward creating a widely usable finite-state morphology workbench.

Italian ja Veneton läänin kolmas sektori. Maaraportti maaseutualueiden palvelutuotannon haasteista ja hyvistä käytännöistä.

Tiivistelmä Maaraportin tavoitteena on luoda yleiskatsaus Italian kolmanteen sektoriin ja tutkimus kohdistuu erityisesti Pohjois-Italiassa sijaitsevan Veneton läänin kolmannen sektorin palvelutuotantoon. Raportissa tarkastellaan erityisesti kolmannen sektorin ja julkisen palvelutuotantosektorin sekä julkishallinnon toiminnallisia suhteita. Kolmannen sektorin mahdollisuuksia vastata maaseutualueiden palvelujen tarjonnan haasteisiin on pyritty analysoimaan. Italia on julkishallinnon ja kolmannen sektorin palvelutuotannon kannalta tarkasteltuna nykytilanteessa mielenkiintoinen testilaboratorio koko Euroopan mittakaavassa johtuen maan historiallisista, kulttuuri-sista, kieli- ja maantieteellisistä sekä itse väestöpohjan tarjoamista haasteista. Italiasta ei voida puhua yhden homogeenisen valtiokäsitteen alla, koska maa toimii kulttuurisista perinteistään johtuen kolmella eri nopeudella. Itse valtio käsitettäkin tulkitaan Italiassa monin eri tavoin pohjautuen ”valtiona” nähdyn organisaation käytännön funktioon sitoutuneena alueellisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Teollinen, dynaaminen yritysten varakas Pohjois-Italia henkilöityneenä Milanoon, hallinnon ja kulttuurin leimaama Keski-Italia kiteytyneenä ikuiseen kaupunkiin Roomaan ja Napolin alapuolinen Etelä-Italia, joka painii ”järjestelmässä sisällä olevan järjestelmänsä” kanssa eivät ole koskaan muodos-taneet oikeasti yhtenäistä Italian valtiota. Italiassa erillisinä itsehallinnollisina alueina toimivat lääneiksi luettavat Sisilia, Trentino Alto-Adige, Val di Aosta, Sardegna ja Friuli-Venezia Giulia, mikä lisää hallinnollista kirjavuutta. Viimeisten vuosien aikana Italian julkishallinto on ollut jatkuvassa transitiotilassa yrittäessään kohdata uudistumisen vaateita globalisoituvassa maailmassa. Italiassa on meneillään hidas siirtyminen liittovaltiomaiseen järjestelmään ja jopa syvempään paikallisuuteen. Massiivinen ja raskas julkishallintokoneisto neljällä eri tasolla (valtio - lääninhallinnolliset alueet - vahvat maakunnat - kunnat) on erittäin hankalasti modernisoitavissa, mutta poliittinen tahtotila on vaihtumassa klassista vahvaa keskushallintoa kannattavasta ajattelutavasta hyväksymään federalistisia, alueellisia hallintoratkaisuja. Italiassa on herätty havaitsemaan, että ongelmien ratkaisu täytyy viedä itse alueille ja niiden ihmisille, koska unilateraalinen keskushallinnointitapa ei enää vastaa monikerroksisiin, moniulotteisiin alueellisiin haasteisiin. Jokaisella alueella on erilaiset lähtökohdat ongelmien ratkaisuihin myös globalisoitumisen asettamissa yhteisissä haasteissa. Kolmannen sektorin asema arvostettuna italialaisten kansalaispalvelujen täydentäjänä ja tuottajana alkaa olla nykypäivää. Kolmannen sektorin elintärkeä osuus uusien palvelutarpeiden tunnistamisessa on jo yleisesti tunnustettu tosiasia Italiassa. Vapaaehtoisjärjestöt toimivat eturivissä kansalaisten arkipäivässä ja pystyvät näin kanavoimaan ensimmäisinä sosiaalista kehityskulkua ja kohottamaan esiin erilaisia marginaalistenkin ryhmien tarpeita sekä vastaamaan niihin. Kolmas sektori laajentaa, tuottaa ja paikkaa paikallista julkista palvelutuotantoa. Ratkaiseva askel lainsäädännölliseltä kannalta on ollut rahoitusvirtojen ohjaaminen kolmannen sektorin ns. ONLUS-organisaatioille ja ONLUS-statuksen perustaminen vuonna 1997. Italiassa on 60 231.214 asukasta (31.7.2009) ja se on hallinnollisesti jakaantuneena 8 100 kuntaan. Suomessa vastaavat luvut ovat 5 350 712 asukasta ja 348 kuntaa (11/2009). Maantieteelliseltä kooltaan Italia ei eroa 301 338 km2:n pinta-alallaan paljonkaan Suomesta (338 424 km2). Väestömäärän erojen vuoksi Italiassa on keskimäärin 199,9 asukasta neliökilometrillä ja Suomessa 17,1. Maiden välinen suora vertailu ei ollut mittakaavaerojen vuoksi järkevää. Kuntien hallinnollinen rooli on Italiassa painotukseltaan erilainen kuin Suomessa. Suomessa kuntien vastuulla oleva sosiaali-, terveydenhuolto- ja koulutoimi eivät ole samassa laajuudessa italialaisten kuntien vastuulla vaan näiden toimialojen vastuulliset tahot ovat läänit terveydenhoitopiireineen sekä maakuntahallinto koulupiirien osalta. Italialaisten kuntien vastuualueet voivat myös vaihdella mittavasti perustuslaissa määriteltyjen perustoimien lisäksi. Tutkimuksen kohteeksi on rajattu Koillis-Italiassa sijaitseva Veneton läänin alue, koska se on väkimäärältään lähes yhtä suuri kuin Suomi, 4 893 309 asukasta (31.3.2009). Kuntien lukumäärä on huimaava 581 kpl. Veneto on maantieteelliseltä alueeltaan pieni ja harvaan asuttua maaseutua on pinta-alasta melko niukasti. Pohjoisen osan vuoristoalueet karuine olosuhteineen muodostavat palvelutuotannollisesti haas-teellisen ympäristön, joka on verrattavissa suomalaisten maaseutualueiden tilanteeseen. Venetossa on omaksuttu Italian mittakaavassa innovatiivisia ratkaisuja julkishallinnon palvelutuotannon ja kolmannen sektorin toiminnan osalta. Veneton alue on luokiteltu maailman pienyritysintensiivisimmäksi alueeksi, mikä heijastuu myös alueen palvelutuotantoratkaisuissa. Raportti esittelee ensin Italian hallintoa, keskushallinnon, paikallishallinnon ja tutkimuksen asettelulle olennaisten kolmannen sektorin toimijoiden osalta. Tämä on välttämätöntä, sillä kolmannen sektorin toiminta on Italiassa hyvin pitkälle lainsäädännöllä ohjattua ja rajattua. Kolmannen sektorin käsitteistöä, toimijoita, järjestäytymistä ja sen toimintaa säätelevää lainsäädäntöä esitellään tarkemmin. Veneton läänin osalta kolmanteen sektoriin perehdytään sekä hallinnon että toimijakentän näkökulmia tulkiten. Raportin lopussa esitellään kolmannen sektorin palvelutuotantoon ja hallinnointiin liittyviä case-esimerkkitapauksia.

PROMIDS: A PROtotype multi-rIng data flow system for functional programming languages

This paper presents a detailed description of the hardware design and implementation of PROMIDS: a PROtotype Multi-rIng Data flow System for functional programming languages. The hardware constraints and the design trade-offs are discussed. The design of the functional units is described in detail. Finally, we report our experience with PROMIDS.

Public opinion on useful languages in Europe

This article analyses the results of five Eurobarometer surveys (of 1995, 1997, 1998, 2000 and 2005) designed to measure which languages Europeans consider most useful to know. Most Europeans are of the opinion that English is the most useful, followed by French and German. During the last decade the popularity of French and German as useful languages has been decreasing significantly, while English has remained universally favoured as the most useful language. French and German have lost their popularity especially among those who do not speak them as a foreign language. On the other hand, Spanish, Russian and other languages (often these include languages of neighbouring countries, minority languages or a second official language of the country in question) have kept and even increased their former level of popularity. Opinions about useful languages vary according to a respondent’s knowledge of languages, education and profession. This article analyses these differences and discusses their impact on the study of foreign languages and the future of the practice of foreign languages in Europe.