Tekeekö tieteen kehitys ihmistieteet tarpeettomiksi?

Kirjoittaja on fil.tri ja dosentti sekä Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumin tutkija. Kirjoitus perustuu juhlapuheeseen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlassa 15.11. 2002.

J. G. Granön kokoelma

J. G. (Johannes Gabriel) Granö (1882–1956), oli Turun yliopiston maantieteen professorina 1926–45 ja kanslerina 1945–55 sekä Helsingin yliopiston maantieteen professorina 1945–50. Granö oli Aasian vuoristojen geomorfologian huomattavimpia tutkijoita. Hän loi maisemamaantieteen ja kehitti maantieteen metodiikkaa (ns. puhdas maantiede). Ainutlaatuinen kokoelma käsittää J.G. Granön artikkelit vuosilta 1901-1956 seitsemään niteeseen sidottuna. Kokoelmaan kuuluvat myös J.G. Granön Altai I-II (1911-1921) suomeksi ja ruotsiksi sekä hänen kuuluisat teoksensa Puhdas maantiede (1929-1930) ja Suomen maantieteelliset alueet (1931-1932). Tarkemmat tiedot löytyvät Turun yliopiston Volter-tietokannasta. Kokoelma on lahjoitettu Turun yliopiston kirjastolle 2005. Kokoelma on sijoitettu Matemaattis- luonnontieteellisen kirjaston varastoon.

Kultajyviä ammentamaan! : praktikumiohjaajiksi hakeutuvien motiivit yliopiston ja koulun yhteistyön edellytysten luotaajina

Helsingin yliopiston opettajankoulutuksessa on vuodesta 2002 lähtien kehitetty yhteistyötä erilaisten kentän oppilaitosten kanssa luomalla nk. kenttäkouluverkosto.

Korkeinta opetusta? : J. V. Snellmanin käsitys yliopiston tehtävistä ja akateemisesta opiskelusta

Kirjoitus perustuu kirjoittajan pitämään alustukseen Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksen ja Opiskelijatoiminnan yhteisessä Autonomisessa demokratiapraktikumissa 16. huhtikuuta 2009.