Franz Grillparzer, Eduard von Bauernfeld, Anastasius Grün, Franz Stelzhammer, Johann Ludwig Deinhardstein {[u.a.], Brustbilder, Gruppenbildnis

Signatur des Originals: S 36/G03841

Fanny Janauschek als Medea, Rollenbild, in: Franz Grillparzer: Das goldene Vlies

Signatur des Originals: S 36/G04139

"Weil eine Fremd’ ich bin, aus fernem Land ...“ – Fremdheit und Fremde im dramatischen Werk Franz Grillparzers und Friedrich Hebbels

Große Dramendichtung kann nur in historischen Umbruchszeiten wie der Antike, der Reformationszeit und im 19. Jahrhundert, also zu Lebzeiten Friedrich Hebbels, entstehen. Das schreibt Hebbel im Vorwort zu seinem bürgerlichen Trauerspiel „Maria Magdalena“. Die großen Zeiten der Tragödien sind Zeiten umwälzender Veränderungen. Im langen 19. Jahrhundert, zwischen Revolution und Restauration, zwischen Reformen und Reaktion, zwischen Hoffnungen auf Demokratie, Nationalstaatlichkeit, zwischen Josephinismus und Ära Metternich, waren die Voraussetzungen für ein Jahrhundert der Tragödie gegeben. Zwei der bedeutendsten Dramatiker des 19. Jahrhunderts, Franz Grillparzer und Friedrich Hebbel, sind Thema der Dissertation. Dabei hat die Arbeit mit der Diskursivierung von Fremdheit und Fremde eine Neuperspektivierung ausgewählter Dramen geleistet, die so in der Forschung noch nicht existiert, wobei diese Perspektive in der Forschung bereits angelegt war. Die hier vorliegende Arbeit hat das „Phänomen der Fremde“, wie Günther Häntzschel es in einem Aufsatz nennt, in den Dramen „Judith“, „Gyges und sein Ring“ und „Die Nibelungen“ von Hebbel und in den Dramen „Das goldene Vließ“, „Die Jüdin von Toledo“ und „Libussa“ von Grillparzer untersucht. Die zentralen Begriffe „Fremde“ und „Fremdheit“ wurden dabei als literarische Topoi, um methodisch besser mit ihnen operieren zu können, in verschiedene Dimensionen der Fremdheit unterteilt: Dabei wurde neben der „Fremdheit der Kulturen“ und der „Fremdheit zwischen den Geschlechtern“ auch die Fremdheit zwischen dem „mythischen Rand der Welt“ und dem „Horizont der Vernunft“ untersucht. Ferner widmete sich ein Kapitel dem Thema Entfremdung und Selbstentfremdung, eine Dimension der Fremdheit, die ebenfalls für die Dramenanalyse relevant ist.

Ms.Ff.F.Stoltze 3. 251 - Brief von Franz Reuder an Friedrich Stoltze

Frankfurter Latern: Abonnenten-Beschwerde, "Der warme Deckel"

Gott erhalte Franz, den kaiser; grosse Variationen über J. Haydns Nationalgesang, für das Piano-Forte. 73. Werk.

Printed on double leaves.

Leben, Werke und Schriften des Bildhauers E.-M. Falconet, 1716-1791,

Mode of access: Internet.

Deutschlands flora : oder, Botanisches taschenbuch für das iahr 1791 /

Stafleu and Cowan (2nd ed.)

Franz Brentano;

Mode of access: Internet.

The return of manhood suffrage to Queensland, 1863-1872

In 1859, Queensland was separated from New South Wales as an independent colony. At this time the new Governor conspired to ensure the citizens did not inherit the old colonies system of full male suffrage. This was not returned until the Elections Act of 1872. However, the extended franchise was not a result of either democratic values or other ideological intentions. This article will analyse parliamentary debates to show that the revision to full suffrage was a result of administrative expediency driven by an inability to prevent abuse of the limited franchise.

The noblest of professions : schoolmasters at Hastings 1872-1894

The Noblest of Professions: Schoolmasters at Hastings 1872-1894 is a skilfully developed study of educational developments outside the Australian metropolises and in a small, but significant, pioneering rural community in the late colonial period. It is an important contribution to the formerly neglected field of local and regional history in Australia. It extends our knowledge of the life experiences of the schoolmaster in an isolated community and the regard local people had for him, together with the significant and varied social and leadership roles he played regularly and occasionally in rural affairs. The rural schoolmaster and his concerns are vividly brought to life in a compelling portrayal in this book. In all a very significant contribution to Australian history and to the history of education in its regional and local context.

Cultural relativity as exchange : J.W. Lindt’s 'bush character and Aboriginal' from 'The Grafton Album', circa 1872

J.W.Lindt’s Colonial man and Aborigine image from the GRAFTON ALBUM: “On chemistry and optics all does not depend, art must with these in triple union blend” (text from J.W. Lindt’s photographic backing card) In this paper, I follow an argument that Lindt held a position in his particular colonial environment where he was simultaneously both an insider and an outsider and that such a position may be considered prerequisite in stimulating exchange. A study of the transition of J.W. Lindt in Grafton, N.S.W. in the 1860s from a traveller to a migrant and subsequently to a professional photographer, as well as Lindt’s photographic career, which evolved through strategic action and technical approaches to photography, bears witness to his cultural relativity. One untitled photograph from this period of work constructs a unique commentary of Australian colonial life that illustrates a non-hegemonic position, particularly as it was included in one of the first albums of photographs of Aborigines that Lindt gifted to an illustrious person (in this case the Mayor of Grafton). As in his other studio constructions, props and backdrops were arranged and sitters were positioned with care, but this photograph is the only one in the album that includes a non-Aborigine in a relationship to an Aborigine. An analysis of the props, technical details of the album and the image suggests a reconciliatory aspect that thwarts the predominant attitudes towards Aborigines in the area at that time.

Cultural relativity as exchange : J.W. Lindt’s bush character and Aboriginal from The Grafton Album (circa 1872)

J.W.Lindt’s Colonial man and Aborigine image from the GRAFTON ALBUM: “On chemistry and optics all does not depend, art must with these in triple union blend” (text from J.W. Lindt’s photographic backing card)...

Das Übersetzen von Texten der Musikgattung Lied : am Beispiel von zehn Liedern aus dem Zyklus Winterreise von Franz Schubert und deren Übersetzungen

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on edistää ja kehittää saksalaisen liedmusiikin suomennosten tutkimusta. Tutkimusaineistona on käytetty kymmentä laulua Franz Schubertin säveltämästä laulusarjasta Winterreise (1827), joka pohjautuu Wilhelm Müllerin runoihin, ja Kyllikki Solanterän suomennoksia (1960) kyseisistä lauluista. Lähtökohtana oli lähtökielinen teksti, johon suomennosta verrattiin. Hypoteesina oli, että tavulukujen merkitys liedmusiikin kääntämisessä on suurempi kuin muiden lingvististen tai semanttisten ominaisuuksien, koska musiikki ja nuotit asettavat tiukat rajat käännökselle, eikä kääntäjä voi muuttaa kappaleen musiikillista rakennetta. Sanatarkan käännöksen sijaan kääntäjän tulee pyrkiä säilyttämään kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma riimejä unohtamatta. Aluksi kerrotaan taustatietoja säveltäjästä, sanoittajasta, teoksesta, liedmusiikista ja kääntäjästä. Teoriaosiossa kartoitetaan, mihin kategorioihin liedtekstien kääntäminen voidaan luokitella kuuluvaksi. Analyysi pohjautuu Wittbrodtin luokitteluun (1995). Teoriaosiossa käsitellään myös ekvivalenssia, adekvaattisuutta, näennäiskäännöksiä, tyyliä, uskollisuutta alkuperäisteokselle, vapaan kääntämisen rajoja ja käännösvirheitä tutkittavasta materiaalista valikoitujen esimerkkien pohjalta. Esimerkkejä edeltää aina teoriaosuus. Varsinainen vertailuosio, jossa vertaillaan lähtö- ja kohdetekstejä, on jaettu kuuteen osioon: säe- ja säkeistöluvut, sanaluvut, tavuluvut, kirjaimien poisjättö, suorat ja epäsuorat kysymykset sekä kappaleiden nimet. Sana- ja tavulukujen eroavaisuuksista esitetään myös taulukot. Sana- ja tavulukujen kohdalla pohditaan, mistä erot johtuvat. Kaiken kaikkiaan pohditaan myös, ovatko käännösratkaisut onnistuneita, ja miten kääntäjä on niihin päätynyt. Laulettavuutta käsittelevässä osiossa esitetään ensin aikaisempia pohdintoja ja tutkimustuloksia kyseisestä aiheesta. Lopuksi teen Mannilan Blueprint-metodin (2005) mukaiset testit. Metriikkatestin teen esimerkinomaisesti yhdelle säkeistölle ja musikaalisen testin teen kaikille kymmenelle laululle. Musikaalisessa testissä analysoidaan tarkemmin lähtökielisiä säkeitä ja niiden suomenkielisiä vastineita, joiden tavuluvut eroavat toisistaan. Loppupäätelmiä edeltävässä luvussa esitetään vielä suomalaisen lauluntekijän ajatuksia sanoittamisesta. Hypoteesi tavuluvuista osoittautui oikeaksi. 146 säkeestä vain viidessä eivät lähtö- ja kohdetekstin tavuluvut olleet identtiset, mikä todistaa sen, että kääntäjä pyrkii säilyttämään kappaleen rytmin. Kääntäjä on myös säilyttänyt kappaleiden riimit, mikä vaikuttaa osaltaan rytmin säilymiseen. Sanalukujen kohdalla taas vain 16 säkeellä oli identtiset sanaluvut, mikä kertoo siitä, että niitä tärkeämpää on säilyttää kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma. Käännösten voidaan katsoa kuuluvan useaan kategoriaan. Kappaleiden käännökset ovat suurimmalta osin ekvivalentteja, mutta osittain ne voidaan luokitella näennäiskäännöksiksi. Tyyli ei ole säilynyt virheettömänä aivan jokaisessa käännöksessä, mutta yhtään kääntäjän puutteellisesta kieli- tai kääntämistaidosta johtuvaa käännösvirhettä kappaleissa ei ole. Suomentaja ei ole tuottanut yhtään täydellisen sanatarkkaa käännöstä, vaikka leksikaalinen ero on osittain vain hiuksenhieno. Tämä osoittaa sen, että vapaan kääntämisen aste on liedmusiikin suomennoksissa suhteellisen korkea. Kaiken kaikkiaan Solanterän käännöksiä voi pitää suhteellisen onnistuneina.

Studio portrait of Franz Matthiesen; London Portraits Men

Digital Image