Les portraits de Marie-Antoinette : étude d'iconographie critique /

Exemplaire, no. 280.

La noblesse montréalaise devant les tribunaux (1750-1793)

Entre la fin du régime français et l’adoption de l’Acte constitutionnel par le Parlement de Londres en 1791, le rapport que la noblesse canadienne entretient avec le système judiciaire civil de la colonie change de façon majeure. Les Canadiens doivent s’adapter au nouveau système mis en place par l’administration britannique de la colonie. En Nouvelle-France, les nobles présentaient leurs différends juridiques civils devant le Tribunal royal, régi par la Coutume de Paris ; à partir de la Cession (1763), ce sont officiellement les lois britanniques qui s’appliquent jusqu’au retour des lois civiles françaises en 1774. Après quelques adaptations, la Cour des Plaidoyers communs devient la cour de prédilection des Canadiens, et par conséquent, de l’ancienne élite militaire. Le système judiciaire constitue un élément important de l’étude de l’évolution de la colonie, car l’attitude de la caste élitaire face aux tribunaux est un indicateur de sa capacité d’adaptation et de son degré d’implication dans la vie sociale.

La noblesse montréalaise devant les tribunaux (1750-1793)

Entre la fin du régime français et l’adoption de l’Acte constitutionnel par le Parlement de Londres en 1791, le rapport que la noblesse canadienne entretient avec le système judiciaire civil de la colonie change de façon majeure. Les Canadiens doivent s’adapter au nouveau système mis en place par l’administration britannique de la colonie. En Nouvelle-France, les nobles présentaient leurs différends juridiques civils devant le Tribunal royal, régi par la Coutume de Paris ; à partir de la Cession (1763), ce sont officiellement les lois britanniques qui s’appliquent jusqu’au retour des lois civiles françaises en 1774. Après quelques adaptations, la Cour des Plaidoyers communs devient la cour de prédilection des Canadiens, et par conséquent, de l’ancienne élite militaire. Le système judiciaire constitue un élément important de l’étude de l’évolution de la colonie, car l’attitude de la caste élitaire face aux tribunaux est un indicateur de sa capacité d’adaptation et de son degré d’implication dans la vie sociale.

Celebrating difference/censoring difference? : Marie Chouinard’s bODY rEMIX

This paper examines performances that defy established representations of disease, deformity and bodily difference. Historically, the ‘deformed’ body has been cast – onstage and in sideshows – as flawed, an object of pity, or an example of the human capacity to overcome. Such representations define the boundaries of the ‘normal’ body by displaying its Other. They bracket the ‘abnormal’ body off as an example of deviance from the ‘norm’, thus, paradoxically, decreasing the social and symbolic visibility (and agency) of disabled people. Yet, in contemporary theory and culture, these representations are reappropriated – by disabled artists, certainly, but also as what Carrie Sandahl has called a ‘master trope’ for representing a range of bodily differences. In this paper, I investigate this phenomenon. I analyse French Canadian choreographer Marie Chouinard’s bODY rEMIX/gOLDBERG vARIATIONS, in which 10 able-bodied dancers are reborn as bizarre biotechnical mutants via the use of crutches, walkers, ballet shoes and barres as prosthetic pseudo-organs. These bodies defy boundaries, defy expectations, develop new modes of expression, and celebrate bodily difference. The self-inflicted pain dancers experience during training is cast as a ‘disablement’ that is ultimately ‘enabling’. I ask what effect encountering able bodies celebrating ‘dis’ or ‘diff’ ability has on audiences. Do we see the emergence of a once-repressed Other, no longer silenced, censored or negated? Or does using ‘disability’ to express the dancers’ difference and self-determination usurp a ‘trope’ by which disabled people themselves might speak back to the dominant culture, creating further censorship?

Evolution and change in industrial clusters : an analysis of Hsinchu and Sophia Antipolis

The aim of this paper is to advance understandings of the processes of cluster-building and evolution, or transformative and adaptive change, through the conscious design and reflective activities of private and public actors. A model of transformation is developed which illustrates the importance of actors becoming exposed to new ideas and visions for industrial change by political entrepreneurs and external networks. Further, actors must be guided in their decision-making and action by the new vision, and this requires that they are persuaded of its viability through the provision of test cases and supportive resources and institutions. In order for new ideas to become guiding models, actors must be convinced of their desirability through the portrayal of models as a means of confronting competitive challenges and serving the economic interests of the city/region. Subsequent adaptive change is iterative and reflexive, involving a process of strategic learning amongst key industrial and political actors.

Regional chromosomal assignment of human renin gene to 1q12→qter and use in linkage studies in Charcot-Marie-Tooth disease

The gene for renin, previously mapped to human chromosome 1, was further localized to 1q12 → qter using human-mouse somatic cell hybrid DNAs. The renin DNA probe used (λ HR5) could detect a HindIII restriction fragment length polymorphism. When used in studies of 12 informative families, no linkage could be found between the renin and Charcot-Marie-Tooth disease. Furthermore, an association of any renin allele with hypertension was not apparent.

Chromosome I linkage studies in Charcot-Marie-Tooth neuropathy type I

Charcot-Marie-Tooth neuropathy type 1 (CMT1) is an autosomal dominant disorder of peripheral nerve. The gene for CMT1 was originally localized to chromosome 1 by linkage to the Duffy blood group, but it has since been shown that not all CMT1 pedigrees show this linkage. We report here the results of linkage studies using five chromosome 1 markers - Duffy (Fy), antithrombin III (AT3), renin (REN), β-nerve growth factor (NGFB), and salivary amylase (AMY1) - in 16 CMT1 pedigrees. The total lod scores exclude close linkage of CMT1 to any of these markers. However, individual families show probable linkage of CMT1 to Duffy, AT3, and/or AMY1. No linkage was indicated with REN or NGFB. These results indicate that possible location of a CMT1 gene between the AMY1 and AT3 loci at p21 and q23, respectively, on chromosome 1 and support the theory that there is at least one other CMT1 gene.

Heterogeneity evidence and linkage studies on Charcot-Marie-Tooth disease

Charcot-Marie-Tooth neuropathy type 1 (CMT1) is an autosomal dominant disorder originally localized to chromosome 1 by linkage to the Duffy blood group. Studies have since shown that the disorder may be heterogeneous, as not all families show this linkage. We tested genetic heterogeneity by the HOMOG computer program in 15 CMT1 pedigrees informative for Duffy. We detected no evidence for heterogeneity in this sample, but when we combined results with previously published lod scores, heterogeneity was statistically significant. Twelve of the 15 families studied did not show linkage to Duffy. We found six of these families to be informative for a chromosome 19 marker, apolipoprotein CII(ApoC2). Despite a previous report showing probable linkage of a non-Duffy-linked CMT1 pedigree to two chromosome 19 markers, we did not detect significant linkage of ApoC2 to CMT1 in these families.

Isolation and use of chromosome 1 probes for linkage studies on Charcot-Marie-Tooth disease

Nine probes were isolated from a human chromosome 1 enriched library and mapped to regions of chromosome 1 using somatic cell hybrid lines. One clone, LR67, which mapped 1q12→q23 detected a BglI RFLP. This probe, as well as 4 other known chromosome 1 markers, α-spectrin, Factor XIIIB, DR10 and DR78, were used for linkage studies in 15 Charcot-Marie-Tooth disease (CMT1) families. Close linking of CMT1 to any of the 5 markers was not indicated. Total lod scores excluded linkage of CMT1 to LR67 and to DR10 at 5 cM or less, to DR78 and 10 cM or less, α-spectrin at 15 cM or less and Factor XIIIB at 20 cM or less. Possible linkage, however, was shown between LR67 and CMT1 at a distance of 30 cM. Also linkage at a distance of 5 cM was detected between this probe and α-spectrin.

DNA probes in Charcot-Marie-Tooth neuropathy

Results of Duffy (Fy) linkage confirm genetic heterogeneity in Charcot-Marie-Tooth disease type 1 (CMT1). Of 11 families informative for Fy, four showed probable linkage with CMT1, seven showed probable non-linkage and two showed definite non-linkage. These results suggest that Fy linked CMT1 may be less common than previously thought. These results combined with those of another DNA probe for the antithrombin III gene confirm that there are at least two gene loci for CMT1, termed 1A and 1B.

Alcohol consumption in young adults : the role of multisensory imagery

Little is known about the subjective experience of alcohol desire and craving in young people. Descriptions of alcohol urges continue to be extensively used in the everyday lexicon of young, non-dependent drinkers. Elaborated Intrusion (EI) Theory contends that imagery is central to craving and desires, and predicts that alcohol-related imagery will be associated with greater frequency and amount of drinking. This study involved 1,535 age stratified 18–25 year olds who completed an alcohol–related survey that included the Imagery scale of the Alcohol Craving Experience (ACE) questionnaire. Imagery items predicted 12-16% of the variance in concurrent alcohol consumption. Higher total Imagery subscale scores were linearly associated with greater drinking frequency and lower self-efficacy for moderate drinking. Interference with alcohol imagery may have promise as a preventive or early intervention target in young people.

Corrections: Association of variants in MMEL1 and CTLA4 with rheumatoid arthritis in the Han Chinese population (Annals of the Rheumatic Diseases (2011) 70, (1793-1797))

Patrick Danoy, Meng Wei, Hadler Johanna, et al. Association of variants in MMEL1 and CTLA4 with rheumatoid arthritis in the Han Chinese population. Ann Rheum Dis 2011;70:1793–97. The following authors were listed as contributing equally to the study...

Portrait of David Baumgardt with Marie Zweig Portraits Groups

Digital Image

Graenum Berger papers, undated, (1825)-2002

Contains correspondence, minutes, reports, clippings, manuscripts, research materials, journal articles, photographs and publications; primarily relating to Berger's involvement with Ethiopian Jewry and his efforts to bring about their rescue through the organization he formed, the American Association for Ethiopian Jews. Also contains material from Berger's other interests- his writings, travels through the world and to Israel and Ethiopia, community affiliations, research in Black American Jews, profession as a Jewish social work executive, his commitment to Jewish causes and to Israel. There are also many personal and biographical materials from the numerous long-term friendships and associations he established.

Fin de millénaire eli maailmanlopun satiiri : Frédéric Beigbederin Au secours pardon, Marie Darrieussecqin Truismes ja Michel Houellebecqin La Possibilité d'une île

Pro gradu -työni käsittelee ranskalaisen nykykirjallisuuden yhteiskunnallista suuntausta, jota kirjallisuudentutkija Ruth Cruickshank kutsuu fin de millénaire -kirjallisuudeksi. Tutkimani teokset ovat Frédéric Beigbederin Au secours pardon (2007), Marie Darrieussecqin Truismes (1996) ja Michel Houellebecqin La Possibilité d'une île (2005). Pohdin, millaisena ja millaisin keinoin teokset kuvaavat seksuaalisuutta ja sen tulevaisuudennäkymiä kulutusyhteiskunnassa, ja millaisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin niiden havainnot perustuvat. Hahmottelen reittejä, joita pitkin globaalin mittakaavan yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat ihmisten intiimeihin tunteisiin ja ihmissuhteisiin. Seksuaalisuuden tarkastelun avulla osoitan, että ranskalaisessa nykykirjallisuudessa ilmenee varsin yhteneviä näkemyksiä ja uhkakuvia aikamme sosiaalisesta todellisuudesta. Tällä tavoin tarkennan ja vankennan vielä hajanaista fin de millénaire -käsitettä. Fin de millénaire -kirjallisuuden oma lajityyppi on massakulttuurin, esimerkiksi viihteen ja mainosten, kielestä vaikutteita ammentava dystopian ja satiirin liitto. Kuten Cruickshank kirjoittaa, fin de millénaire -kirjallisuus heijastaa Ranskassa vuosituhannen vaihteessa korostunutta tunnetta käännekohtaan saapumisesta. Dystopian ohella voidaankin puhua myös apokalyptisesta tekstistä, etenkin siksi, että teokset tarjoavat niukasti ratkaisuja kuvaamiinsa ongelmiin. Eritoten Houellebecqin ja Beigbederin teokset käsittelevät tarpeiden luomista kuluttajille seksuaalivietin ja seksuaalisen kilpailun avulla. Kutsun tätä järjestelmää halutaloudeksi, ja käytän sen toiminnan analysoimisessa apuna Michel Foucault'n käsityksiä vallasta ja Jean Baudrillardin käsityksiä kulutusyhteiskunnasta. Halutalouden sosiaalisia seurauksia ovat vieraantuminen, seksuaalisten hierarkioiden jyrkentyminen ja valinnanvapauden kaventuminen. Teosten kuvaamassa yhteiskunnassa erilaiset esimerkiksi sukupuolen, iän ja ulkonäön perusteella rakentuvat seksuaaliset hierarkiat käyvät yhä merkittävämmiksi. Au secours pardon ja La Possibilité d'une île kuvaavat tapahtumaketjua, jossa etenkin heteromiehistä yhä useampi luisuu seksuaaliseen kurjuuteen muun muassa naisten emansipaation sekä yleisen nuoruuden ja kauneuden palvonnan myötä. Truismesissa taas kuvitellaan yhteiskunta, johon feminismi ei ole päässyt vaikuttamaan mutta pornoistuminen on; naisten ruumiista on tullut miesten yhteistä omaisuutta ja seksuaalinen väkivalta on arkipäivää. Sen maailmassa viehättävä ulkonäkö on naisille miltei elinehto. Yleistäen Houellebecqin ja Beigbederin teokset edustavat miesnäkökulmaa ja Darrieussecqin teos naisnäkökulmaa. Teosten näkemyksiä naisten ja miesten välisistä valtasuhteista pohdin naisten seksuaalisesta vallasta kirjoittaneen Henry Laasasen käyttökelpoisten käsitteiden avulla. Kolmea teosta yhdistävät kuvaukset kulttuurista, jossa ihmissuhteet ovat kaupankäyntiä ja seksuaalinen viehätysvoima määrittelee ihmisen arvon. Darrieussecqin teos on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jossa Beigbederin ja Houellebecqin kuvaama arvoliberalismia ja taloudellista liberalismia yhdistävä kulttuuri on vaihtunut uuskonservatiiviseen ja kaksinaismoralistiseen, naisia räikeästi sortavaan yhteiskuntaan. Teoksen kertoja vähättelee itseensä kohdistuvia koskemattomuuden loukkauksia ja pahoittelee kertomuksensa käänteiden säädyttömyyttä varsinkin kuvatessaan omaa haluaan ja seksuaalista subjektiuttaan. Katson teoksen kritisoivan kirjallisuudentutkija Shirley Ann Jordanin termein poliittisen korrektiuden tyranniaa ja peräänkuuluttavan suoraa puhetta pornografiasta ja naisen halusta. Seksuaalisuus toimii tutkimuksessani lähtökohtana, jonka avulla teoksista nousee esiin julma ja rakkaudeton, säälimättömän kilpailun ja väkivallan täyttämä yhteiskunta. Viime kädessä teosten kuvaama maailmanloppu on se, että rakkaus katoaa ihmisten välisistä suhteista, koska rakkaudessa ei ole voiton tavoittelun kannalta mitään järkeä. Satiirin keinojen, kuten päättymättömän ja monikerroksisen ironian, yhdistyminen dystopiaan pelastaa teokset osoittelevalta moralisoinnilta ja tekee niistä toimivaa yhteiskunnallista kirjallisuutta.