Combining hypoxic methods for peak performance.

New methods and devices for pursuing performance enhancement through altitude training were developed in Scandinavia and the USA in the early 1990s. At present, several forms of hypoxic training and/or altitude exposure exist: traditional 'live high-train high' (LHTH), contemporary 'live high-train low' (LHTL), intermittent hypoxic exposure during rest (IHE) and intermittent hypoxic exposure during continuous session (IHT). Although substantial differences exist between these methods of hypoxic training and/or exposure, all have the same goal: to induce an improvement in athletic performance at sea level. They are also used for preparation for competition at altitude and/or for the acclimatization of mountaineers. The underlying mechanisms behind the effects of hypoxic training are widely debated. Although the popular view is that altitude training may lead to an increase in haematological capacity, this may not be the main, or the only, factor involved in the improvement of performance. Other central (such as ventilatory, haemodynamic or neural adaptation) or peripheral (such as muscle buffering capacity or economy) factors play an important role. LHTL was shown to be an efficient method. The optimal altitude for living high has been defined as being 2200-2500 m to provide an optimal erythropoietic effect and up to 3100 m for non-haematological parameters. The optimal duration at altitude appears to be 4 weeks for inducing accelerated erythropoiesis whereas <3 weeks (i.e. 18 days) are long enough for beneficial changes in economy, muscle buffering capacity, the hypoxic ventilatory response or Na(+)/K(+)-ATPase activity. One critical point is the daily dose of altitude. A natural altitude of 2500 m for 20-22 h/day (in fact, travelling down to the valley only for training) appears sufficient to increase erythropoiesis and improve sea-level performance. 'Longer is better' as regards haematological changes since additional benefits have been shown as hypoxic exposure increases beyond 16 h/day. The minimum daily dose for stimulating erythropoiesis seems to be 12 h/day. For non-haematological changes, the implementation of a much shorter duration of exposure seems possible. Athletes could take advantage of IHT, which seems more beneficial than IHE in performance enhancement. The intensity of hypoxic exercise might play a role on adaptations at the molecular level in skeletal muscle tissue. There is clear evidence that intense exercise at high altitude stimulates to a greater extent muscle adaptations for both aerobic and anaerobic exercises and limits the decrease in power. So although IHT induces no increase in VO(2max) due to the low 'altitude dose', improvement in athletic performance is likely to happen with high-intensity exercise (i.e. above the ventilatory threshold) due to an increase in mitochondrial efficiency and pH/lactate regulation. We propose a new combination of hypoxic method (which we suggest naming Living High-Training Low and High, interspersed; LHTLHi) combining LHTL (five nights at 3000 m and two nights at sea level) with training at sea level except for a few (2.3 per week) IHT sessions of supra-threshold training. This review also provides a rationale on how to combine the different hypoxic methods and suggests advances in both their implementation and their periodization during the yearly training programme of athletes competing in endurance, glycolytic or intermittent sports.

Intravenous immunoglobulin for treatment of mild-to-moderate Alzheimer's disease: a phase 2, randomised, double-blind, placebo-controlled, dose-finding trial.

BACKGROUND: Three small trials suggest that intravenous immunoglobulin can affect biomarkers and symptoms of mild-to-moderate Alzheimer's disease. We tested the safety, effective dose, and infusion interval of intravenous immunoglobulin in such patients. METHODS: We did a multicentre, placebo-controlled phase 2 trial at seven sites in the USA and five in Germany. Participants with probable Alzheimer's disease aged 50-85 years were randomly assigned (by a computer-generated randomisation sequence, with block sizes of eight) to infusions every 4 weeks (0·2, 0·5, or 0·8 g intravenous immunoglobulin per kg bodyweight, or placebo) or infusions every 2 weeks (0·1, 0·25, or 0·4 g/kg, or placebo). Patients, caregivers, investigators assessing outcomes, and staff at imaging facilities and the clinical research organisation were masked to treatment allocation, but dispensing pharmacists, the statistician, and the person responsible for final PET analyses were not. Treatment was masked with opaque pouches and infusion lines. The primary endpoint was median area under the curve (AUC) of plasma amyloid β (Aβ)(1-40) between the last infusion and the final visit (2 weeks or 4 weeks depending on infusion interval) in the intention-to-treat population. The trial is registered at ClinicalTrials.gov (NCT00812565) and controlled-trials.com (ISRCTN64846759). FINDINGS: 89 patients were assessed for eligibility, of whom 58 were enrolled and 55 included in the primary analysis. Median AUC of plasma Aβ(1-40) was not significantly different for intravenous immunoglobulin compared with placebo for five of the six intervention groups (-18·0 [range -1347·0 to 1068·5] for 0·2 g/kg, -364·3 [-5834·5 to 1953·5] for 0·5 g/kg, and -351·8 [-1084·0 to 936·5] for 0·8 g/kg every 4 weeks vs -116·3 [-1379·0 to 5266·0] for placebo; and -13·8 [-1729·0 to 307·0] for 0·1 g/kg, and -32·5 [-1102·5 to 451·5] for 0·25 g/kg every 2 weeks vs 159·5 [51·5 to 303·0] for placebo; p>0·05 for all). The difference in median AUC of plasma Aβ(1-40) between the 0·4 g/kg every 2 weeks group (47·0 [range -341·0 to 72·5]) and the placebo group was significant (p=0·0216). 25 of 42 (60%) patients in the intervention group versus nine of 14 (64%) receiving placebo had an adverse event. Four of 42 (10%) patients in the intravenous immunoglobulin group versus four of 14 (29%) receiving placebo had a serious adverse event, including one stroke in the intervention group. INTERPRETATION: Intravenous immunoglobulin may have an acceptable safety profile. Our results did not accord with those from previous studies. Longer trials with greater power are needed to assess the cognitive and functional effects of intravenous immunoglobulin in patients with Alzheimer's disease.

Vendor Managed Inventory: the Critical Success Factors from the Manufacturer Point of View

Yritykset ovat pakotettuja erilaisiin yhteistyömuotoihin pärjätäkseen kiristyvässä kilpailussa. Yhteistyösuhteet kulkevat eri nimillä riippuen teollisuuden alasta ja siitä, missä kohtaa toimitusketjua ne toteutuvat, mutta periaatteessa kaikki pohjautuvat samaan ideaan kuin Vendor Managed Inventory (VMI); varastoon jakysyntään liittyvä tieto jaetaan toimitusketjun eri osapuolien kesken, jotta tuotanto, jakelu ja varastonhallinta olisi mahdollista optimoida. Vendor Managed Inventory on ideana yksinkertainen, mutta vaatii onnistuakseen paljon. Perusolettamus on, että toimittajan on kyettävä hallinnoimaan asiakkaan varastoa paremmin kuin asiakas itse. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman riittävää yhteistyötä, oikeanlaista informaatiota tai sopivia tuoteominaisuuksia. Tämän työn tarkoitus on esitellä kriittiset menestystekijät valmistajan kannalta, kun näkyvyys todelliseen kysyntään on heikko ja kyseessäolevat tuotteet ovat ominaisuuksiltaan toimintamalliin huonosti soveltuvia. VMItoimintamallin soveltuvuus matkapuhelimia valmistavan yrityksen liiketoimintaan, sekä sen vaikutus asiakasyhteistyöhön, kannattavuuteen ja toiminnan tehostamiseen on myös tutkittu.

Canakinumab Relieves Symptoms of Acute Flares and Improves Health-Related Quality Of Life (HRQoL) in Difficult-To-Treat Gouty Arthritis Patients by Suppressing Inflammation: Results of a Randomized, Dose-Ranging Study

RATIONALE:We investigated the impact of canakinumab, a fully human anti-interleukin-1b monoclonal antibody on inflammation and HRQoL in gouty arthritis patients.METHODS: In this 8-week, single-blind, dose-ranging study, patients with acute gouty arthritis flares, unresponsive/intolerant or contraindicated to NSAIDs and/or colchicine were randomized to single subcutaneous canakinumab (10, 25, 50, 90, or 150mg, N5143) or single intramuscular triamcinolone acetonide (TA, 40mg, N557). Patients assessed pain (Likert scale), physicians assessed clinical signs of joint inflammation, and HRQoL was recorded using SF-36.RESULTS: At baseline, 98% patients had moderate-to-extreme pain, 85% had moderate/severe joint swelling, 64-79% had elevated inflammatory markers and HRQoL scores indicated impaired physical function. Percentage of patients with no/mild pain was numerically greater in most canakinumab groups vs. TA, 24-72h post-dose; difference significant for 150mg group at these time-points (P<0.05). Canakinumab 150mg was associated with significantly lower Likert scores for tenderness [OR, 3.2; 95% CI, 1.27-7.89; P50.014] and swelling (OR, 2.7; 95% CI, 1.09-6.50, P50.032) at 72h vs. TA; erythema was not different. Median CRP and SAA levels normalized by 7 days post-dose in most canakinumab groups, but remained elevated in TA. Physical function improved at 7 days postdose in all groups, highest improvement for canakinumab 150mg. SF-36 scores for physical functioning and bodily pain with canakinumab 150mg approached US general population scores by 7 days post-dose and exceeded normal values by 8 weeks post-dose.CONCLUSION: Canakinumab 150mg produced significantly greater and rapid pain-relief and improvements in HRQoL vs. TAin acute gouty arthritis patients.

Direct comparison of a radioiodinated intact chimeric anti-CEA MAb with its F(ab')2 fragment in nude mice bearing different human colon cancer xenografts.

Tumour localisation and tumour to normal tissue ratios of a chimeric anti-carcinoembryonic antigen (CEA) monoclonal antibody (MAb), in intact form and as an F(ab')2 fragment labelled with 125I and 131I, were compared in groups of nude mice bearing four different colon cancer xenografts, T380, Co112 or LoVo, of human origin, or a rat colon cancer transfected with human CEA cDNA, called '3G7'. For each tumour, three to four mice per time point were analysed 6, 12, 24, 48 and 96 h after MAb injection. In the different tumours, maximal localisation of intact MAb was obtained at 24 to 48 h, and of F(ab')2 fragment 12 to 24 h after injection. Among the different tumours, localisation was highest with colon cancer T380, with 64% of the injected dose per gram (% ID/g) for the intact MAb and 57% for its F(ab')2 fragment, while in the three other tumours, maximal localisation ranged from 14 to 22% ID g-1 for the intact MAb and was about 11% for the F(ab')2. Tumour to normal tissue ratios of intact MAb increased rapidly until 24 h after injection and remained stable or showed only a minor increase thereafter. In contrast, for the F(ab')2 fragment, the tumour to normal tissue ratios increased steadily up to 4 days after injection reaching markedly higher values than those obtained with intact MAb. For the four different xenografts, tumour to blood ratios of F(ab')2 were about 2, 3 and 5 to 16 times higher than those of intact antibodies at 12, 24 and 96 h after injection, respectively.

The structure and development of Russia's food retail sector from the point of view of Finnish food industry

Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää Venäjän ruoan vähittäiskaupan rakenne ja sen tuleva kehitys. Tällä hetkellä se on yksi maailman nopeimmin kasvavista markkinoista. Kasvun syynä on korkea öljyn hinta, jokaon kumuloitunut ihmisten palkkoihin. Kuitenkin vaikka tulot kasvavat, ruokaan käytetty osuus tuloista on pysynyt suhteellisen vakaana. Kulutus on siis siirtymässä laadukkaampiin ja arvokkaampiin tuotteisiin Modernien kauppojen osuus markkinoista on vielä pieni, koska Venäjän vähittäiskauppasektori on yhä hajaantunut perinteisiin kauppaformaatteihin kuten kioskeihin, toreille ja pieniin ruokakauppoihin. Kauppaketjut ovat kuitenkin tulossa merkittävämmiksi. Suurin markkina-alue vähittäiskauppiaille on Moskova, mutta tällä hetkellä ketjut laajentavat toimintojaan nopeasti myös muille Venäjän alueille. Parhaat kasvunäkymät ovat alueilla, vaikka Moskovan markkinat eivät olekaan kyllästyneet. Tärkein kasvua rajoittava tekijä Moskovassa on rakennustonttien ja kiinteistöjen saatavuus. Vähittäiskauppamarkkinat lähestyvät kyllästymispistettä, josta seuraa markkinoiden konsolidaatio. Tämä prosessi on jo alkanut, mutta kovin paljon yritysostoja ei ole vielätehty. Toistaiseksi kauppaketjut ovat tyytyneet muodostamaan alliansseja. Ketjut pyrkivät parantamaan asemaansa hintaneuvotteluissa muodostamalla osto-alliansseja, luomalla omia brändejä ja käyttämällä alueellista laajentumista lyömäaseena. Jotta ruoan tuottaja pääsisi myös alueellisille markkinoille, on sen ehkä suostuttava myymään tuotteitaan edullisempaan hintaan. Tavarantoimittajat ovat vahvassa asemassa silloin, kun heillä on toimiva jakeluverkko, kyky JIT-toimituksiin,kunnollinen dokumentaatiokäytäntö, vahva brändi ja edullinen hinta. Ns. listausmaksun suuruus voi määrittää tuottajan tuotteilleen saaman hyllytilan koon.

Unlicensed Mobile Access Concept from Testing Point of View

Viime vuosikymmenien aikana kommunikaatioteknologiat ovat kehittyneet erittäin paljon. Uusia verkkoja, liityntätekniikoita, protokollia ja päätelaitteita on luotu alati kehittyvällä vauhdilla, eikä hidastumisen merkkejä ole näkyvissä. Varsinkin mobiilisovellukset ovat kasvattaneet markkinaosuuksiaan viime aikoina. Unlicensed MobileAccess (UMA) on uusi liityntätekniikka mobiilipäätelaitteille, joka mahdollistaa liitynnän GSM- runkoverkkoon WLAN- tai Bluetooth - tekniikoiden avulla. Tämä diplomityö keskittyy UMAan liittyviin teknologioihin, joita tarkastellaan lähemmin ensimmäisissä kappaleissa. Tavoitteena on esitellä, mitä UMA merkitsee, ja kuinka eri tekniikoita voidaan soveltaa sen toteutuksissa. Ennenkuin uusia teknologioita voidaan soveltaa kaupallisesti, täytyy niiden olla kokonaisvaltaisesti testattuja. Erilaisia testausmenetelmiä sovelletaan laitteistonja ohjelmiston testaukseen, mutta tavoite on kuitenkin sama, eli vähentää testattavan tuotteen epäluotettavuutta ja lisätä sen laatua. Vaikka UMA käsittääkin pääasiassa jo olemassa olevia tekniikoita, tuo se silti mukanaan uuden verkkoelementin ja kaksi uutta kommunikaatioprotokollaa. Ennen kuin mitään UMAa tukevia ratkaisuja voidaan tuoda markkinoille, monia erilaisia testausmenetelmiä on suoritettava, jotta varmistutaan uuden tuotteen oikeasta toiminnallisuudesta. Koska tämä diplomityö käsittelee uutta tekniikkaa, on myös testausmenetelmien yleisen testausteorian käsittelemiselle varattu oma kappale. Kappale esittelee erilaisia testauksen näkökulmia ja niihin perustuen rakennetaan myös testausohjelmisto. Tavoitteena on luoda ohjelmisto, jota voidaan käyttää UMA-RR protokollan toiminnan varmentamiseen kohdeympäristössä.