Jeg strikker, derfor er jeg! : læring og identitet i uformelle læringsrum

The dissertation ´I knit, therefore I am!´ Learning and identity in informal space has two main purposes. The first purpose being an investigation of how new value attributions and thinking can generate novel and usable knowledge to the field of craftsmanship, and the second purpose being a display of a different and overlooked philosophical and cultural potential in a reflexive mode of expression, which is able to reflect the normative comprehension of craftsmanship. The dissertation focuses on learning and identity in informal spaces of learning and how it is possible to relate such a learning perspective to crafts training in educational establishments. The empirical foundation of this dissertation is ‘craftivism’. In the dissertation activists from the Nordic countries have been interviewed about what they do when they put up their textile graffiti on lamp posts and house walls. Three research problems are presented: 1) What stories do people who work as crafts activists, tell about ways of relating and methods of action when they make crafts? 2) What do these stories tell about learning and identity? 3) How may the research results influence training and education in craftsmanship? These questions are being asked in order to acquire new knowledge in two aspects; first aspect being knowledge about crafts in relation to techniques, tradition and the objects in crafts, and the second aspect being knowledge about learning and identity in informal spaces of learning. The dissertations theoretical foundation is post structural and sociocultural combined with hermeneutical-inspired qualitative interviews. The author’s position and pre-understanding is subject to discussion in relation to the informant; the performing activist, as the background for both of them is craftsmanship. Starting from cultural studies, it is possible to see the activist subject’s conditions of possibilities in the culture, as the activism of the sub-cultural phenomenon’s craft lights up through a performing approach to the individual’s actions. First the research material has been analysed for events of textile graffiti and possible themes in the events, after which the results have been summarised. Next the research material has been analysed for events about learning and identity due to the author’s wish of comprehending the background of and motivational force in activism. The analysis is divided in main perspectives with different dimensions. The results of the analysis show the activist subject’s construction of an individual who actively takes part in a community by e.g. creating joy, changing the world’s perception of sustainability or by feminizing the public space. By taking crafts over the borders (and away from the class room) crafts become contextualized in a novel fashion thus obtaining an independent status. In this fashion the dissertation writes itself into a new method of comprehending and performing traditional craftsmanship techniques.

Imagining a New Society: Public Painting as Politics in Postwar Finland

The thesis is the first comprehensive study on Finnish public painting, public artworks generally referred to as murals or monumental paintings. It focuses on the processes of production of public paintings during the post-WWII decades in Finland and the complex relationships between the political sphere and the production of art. The research studies the networks of agents involved in the production of public paintings. Besides the human agents—artists, assistants, commissioners and viewers—also public paintings were and are agents in the processes of production and in their environments. The research questions can be grouped into three overlapping series of questions: First, the research investigates the production public paintings: What kinds of public paintings were realised in postwar Finland—how, where, by whom and for what purposes? Second, it discusses the publicness of these paintings: How were public paintings defined, and what aspects characterised them as “public”? What was their relation to public space, public authorities, and audience? And third, it explores the politics of public paintings: the relationship between Finnish public painting, nationalism, and the memory of war. To answer these questions, extensive archival work has been performed, and over 200 public paintings have been documented around Finland. The research material has been studied in a sociological framework and in the context of the political and economic history of Finland, employing critical theories on public space and public art as well as theories on the building of nationalism, commemoration, memory, and forgetting. An important aim of this research was to open up a new field of study and position public painting within Finnish art history, from which it has been conspicuous by its absence. The research indicates that public painting was a significant genre of art in postwar Finland. The process of creating a national genre of public painting participated in the defining of municipal and state art politics in the country, and paintings functioned as vehicles of carrying out the agenda of the commissioning bodies. In the formation of municipal art policies in Finland in the 1950s, public painting connected to the same tendency of democratising art as the founding of public art museums. Public painting commissions also functioned as an arena of competition and a means of support for the artists. Public paintings were judged and commissioned within the realm of political decision-making, and they suggested the values of the decision-making groups, generally conveyed as the values of the society. The participation of official agents in the production allocated a position of official art to the genre. Through the material of this research, postwar public painting is seen as an agent in a society searching for a new identity. The postwar public painting production participated in the creation of the Finnish welfare society as indications of a humane society. It continued a tradition of public art production that had been built on nationalist and art educational ideologies in the late 19th and early 20th century. Postwar public paintings promoted the new national narrative of unification by creating an image of a homogeneous society with a harmonious communal life. The paintings laid out an image of Finnishness that was modern but rooted in the agrarian past, of a society that was based on hard work and provided for its members a good life. Postwar public painting was art with a mission, and it created an image of a society with a mission.

The National Digital Library Finna Among Digital Research Infrastructures in Finland

Heli Kautosen esitys Epics, Digital Cultural Heritage and Vernacular Languages. Corpora and Databases in Oral Tradition Research -seminaarissa Helsingissä 2.3.2013.

Bry sig om : ett vårdvetenskapligt praxisbegrepp

’Bry sig om’ förekommer flitigt i sammanhang där människor vårdar och tar hand om varandra såväl i det vardagliga naturliga vårdandet som i det professionella vårdandet. ’Bry sig om’ är ett språkligt uttryck i människors vardagsspråk som hör samman med ’små vardagliga saker’ som är av betydelse. ’Bry sig om’ har även tydlig förbindelse med vårda och ansa i Erikssons caritativa vårdteori men har inte tidigare varit föremål för klinisk vårdvetenskaplig forskning vilket är bakgrunden till denna studie. Inom Erikssons caritativa vårdteori utgörs grundordningen av kärnbegreppen caritas, enheten människa, hälsa, lidande och vårdande. I den här avhandlingen är syftet att vidga förståelsen för kärnbegreppet vårdandet genom att utforska innebörden i praxisbegreppet ’bry sig om’. Studien har en hermeneutisk ansats och är en sammanläggningsavhandling med fyra delstudier i form av begreppsanalys och tre empiriska studier. Materialet i begreppsutredningen är etymologisk ordbok och svenska ordböcker. I de empiriska delstudierna består materialet av självbiografisk text skrivet av en patient och händelser som patienter och vårdare varit med om vilket förstås som betydelsefullt material för klinisk vårdvetenskaplig forskning. Den nya förståelsen gestaltas i ett tankemönster där ’bry sig om’ framträder som en inre etisk hållning där människan som är på plats kan finnas till och därmed betyda något för en annan människa. Att betyda något för en annan människa är uttryck för det naturliga omsorgsfulla vårdandet där patienten förnimmer en kärleksfull hållning i vårdarens varsamma kärleksfulla händer och varma röst. ’Bry sig om’, har sin grundval i det naturliga omsorgsfulla vårdandet som konstituerar människan som människa. Det som framkommit i avhandlingen är möjligheten att undersöka praxisbegrepp inom vårdvetenskapen där ’bry sig om’ bidragit till att synliggöra vårdandet och därmed innebörden och meningen i ansandet, lekandet och lärandet på ett nytt och annorlunda sätt ur ett kliniskt vårdvetenskapligt perspektiv.

Sivistyksestä sivilisaatioon. Kulttuurikäsitys J. V. Snellmanin historiallisessa ajattelussa

From Bildung to Civilisation. Conception of Culture in J. V. Snellman’s Historical Thinking The research explores Johan Vilhelm Snellman’s (1806–1881) conception of culture in the context of his historical thinking. Snellman was a Finnish, Swedish-speaking journalist, teacher and thinker, who held a central position in the Finnish national discourse during the nineteenth century. He has been considered as one of the leading theorists of a Finnish nation, writing widely about the themes such as the advancement of the national education, Finnish language and culture. Snellman is already a widely studied person in Finnish intellectual history, often characterised as a follower of G. W. F. Hegel’s philosophical system. My own research introduces a new kind of approach on Snellman’s texts, emphasising the conceptual level of his thought. With this approach, my aim is to broaden the Finnish research tradition on conceptual history. I consider my study as a cultural history of concepts, belonging also to the field of intellectual history. My focus is on one hand on the close reading of Snellman’s texts and on the other hand on contextualising his texts to the European intellectual tradition of the time. A key concept of Snellman’s theoretical thinking is his concept of bildning, which can be considered as a Swedish counterpart of the German concept of Bildung. The Swedish word incorporated all the main elements of the German concept. It could mean education or the so-called high culture, but most fundamentally it was about the self-formation of the individual. This is also the context in which Snellman’s concept of bildning has often been interpreted. In the study, I use the concept of bildning as a starting point of my research but I broaden my focus on the cognate concepts such as culture (kultur), spirit (anda) and civilisation. The purpose of my study is thus to illustrate how Snellman used and modified these concepts and from these observations to draw a conclusion about the nature of his conception of culture. Snellman was an early Finnish philosopher of history but also interested in the practice of the writing of history. He did not write any historical presentations himself but followed the publications in the field of history and introduced European historical writing to the Finnish, Swedish-speaking reading audience in his newspapers. The primary source material consists of different types of Snellman’s texts, including philosophical writings, lecture material, newspaper articles and private letters. I’m reading Snellman’s texts in the context of other texts produced both by his Finnish predecessors and contemporaries and by Swedish, German and French writers. Snellman’s principal philosophical works, Versuch einer spekulativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit (1841) and Läran om staten (1842), were both written abroad. Both of the works were contributions to contemporary debates on the international level, especially in Germany and Sweden. During the 1840s and 1850s Snellman had two newspapers of his own, Saima and Litteraturblad, which were directed towards the Swedish-speaking educated class. Both of the newspapers were very popular and their circulations were among the largest of their day in Finland. The topics of his articles and reviews covered literature, poetry, philosophy and education as well as issues concerning the economic, industrial and technical development in Finland. In his newspapers Snellman not only brought forth his own ideas but also spread the knowledge of European events and ideas to his readers. He followed very carefully the cultural and political situation in Western Europe. He also followed European magazines and newspapers and was well acquainted with German, French and also English literature – and of course Swedish literature to with which he had the closest ties. In his newspapers Snellman wrote countless number of literary reviews and critics, introducing his readers to European literature. The study consists of three main chapters in which I explore my research question in three different, yet overlapping contexts. In the first of these chapters, I analyse Snellman’n theoretical thinking and his concepts of bildning, kultur, anda and civilisation in the context of earlier cultural discourse in Finland as well as the tradition of German idealistic philosophy and neo-humanism. With the Finnish cultural discourse I refer to the early cultural discussion in Finland, which emerged after the year 1809, when Finland became an autonomous entity of its own as a Grand Duchy of Russia. Scholars of the Academy of Turku opened a discussion on the themes such as the state of national consciousness, the need for national education and the development of the Finnish language as a national language of Finland. Many of these academics were also Snellman’s teachers in the early years of his academic career and Snellman clearly formulated his own ideas in the footsteps of these Finnish predecessors. In his theoretical thinking Snellman was a collectivist; according to him an individual should always be understood in connection with the society, its values and manners, as well as to the traditions of a culture where an individual belongs to. In his philosophy of the human spirit Snellman was in many ways a Hegelian but his notion of education or ‘bildning’ includes also elements that connect him with the wider tradition of German intellectual history, namely the neo-humanist tradition and, at least to some extent, to the terminology of J. G. Herder or J. G. Fichte, for example. In this chapter, I also explore Snellman’s theory of history. In his historical thinking Snellman was an idealist, believing in the historical development of the human spirit (Geist in German language). One can characterise his theory of history by stating that it is a mixture of a Hegelian triumph of the spirit and Herderian emphasis on humanity (Humanität) and the relative nature of ‘Bildung’. For Snellman, the process of ‘bildning’ or ‘Bildung’ is being realised in historical development through the actions of human beings. Snellman believed in the historical development of the human civilization. Still Snellman himself considered that he had abandoned Hegel’s idea about the process of world history. Snellman – rightly or wrongly – criticised Hegel of emphasising the universal end of history (the realisation of the freedom of spirit) at the expense of the historical plurality and the freedom of each historical era. Snellman accused Hegel of neglecting the value and independency of different historical cultures and periods by imposing the abstract norm, the fulfilment of the freedom of spirit, as the ultimate goal of history. The historicist in Snellman believed in the individuality of each historical period; each historical era or culture had values, traditions and modes of thought of its own. This historicist in Snellman could not accept the talk about one measure or the end of history. On the other hand Snellman was also a universalist. He believed that mankind had a common task and that task was the development of ‘Bildung’, freedom or humanity. The second main chapter consists of two parts. In the first part, I explore the Finnish nationalistic discourse from the cultural point of view by analysing the notions such as a nation, national spirit or national language and showing how Snellman formulated his own ideas in a dialogic situation, participating in the Finnish discourse but also reacting to international discussions on the themes of the nation and nationality. For Snellman nationality was to a great extent the collective knowledge and customs or practices of the nation. Snellman stated that nationality is to be considered as a form of ‘bildning’. This could be seen not simply as affection for the fatherland but also for the mental identity of the nation, its ways of thinking, its practices, national language, customs and laws, the history of the nation. The simplest definition of nationality that Snellman gives is that nationality is the social life of the people. In the second part of the chapter I exam Snellman’s historical thinking and his understanding about historical development, interaction between different nations and cultures in the course of history, as well as the question of historical change; how do cultures or civilisations develop and who are the creators of culture? Snellman did not believe in one dominating culture but understood the course of history as a dialogue between different cultures. On the other hand, his views are very Eurocentric – here he follows the ideas of Hegel or for example the French historian François Guizot – for Snellman Europe represented the virtue of pluralism; in Europe one could see the diversity of cultures which, on the other hand, were fundamentally based on a common Christian tradition. In the third main chapter, my focus is on the writing of history, more precisely on Snellman’s ideas on the nature of history as a science and on the proper way of writing historical presentations. Snellman wrote critics on the works of history and introduced his readers to the writing of history especially in France, Sweden and German-speaking area – in some extend also in Britain. Snellman’s collectivistic view becomes evident also in his reviews on historical writing. For Snellman history was not about the actions of the states and their heads, nor about the records of ruling families and battles fought. He repeatedly stressed that history is a discipline that seeks to provide a total view of a phenomenon. A historian should not only collect information on historical events, since this information touches only the surface of a certain epoch or civilisation; he has to understand an epoch as totality. This required an understanding about the major contours in history, connections between civilisations and an awareness of significant turning points in historical development. In addition, it required a holistic understanding about a certain culture or historical era, including also the so-called inner life of a specific nation, a common people and their ways of life. Snellman wrote explicitly about ‘cultural history’ in his texts, referring to this kind of broad understanding of a society. In historical writing Snellman found this kind of broader view from the works of the French historians such as François Guizot and Jules Michelet. In all of these chapters, I elaborate the conceptual dimension of Snellman’s historical thinking. In my study I argue that Snellman not only adopted the German concepts of Bildung or Kultur in his own thinking but also developed the Swedish concepts in a way that include personal and innovative aspects. Snellman’s concept of bildning is not only a translation from ‘Bildung’ but he uses the Swedish concept in a versatile way that includes both the moral aspect of human development and social dimension of a human life. Along with ‘bildning’ Snellman used also the terms ‘kultur’ and ‘civilisation’ when referring to the totality of a certain nation or historical era, including both the so-called high culture (arts, science, religion) and the modes of thought as well as ways of life of the people as a whole. Unlike many of his Finnish contemporaries, Snellman did not use civilisation as a negative concept, lacking the moral essence of German term ‘Bildung’ or ‘Kultur’. Instead, for Snellman civilisation was a neutral term and here he comes close to the French tradition of using the term. In the study I argue that Snellman’s conception of culture in fact includes a synthesis of the German tradition of ‘Bildung’ and the French tradition of ‘civilisation’.

Vitsien tutkiminen ei ole vitsikästä

Kirjallisuusarvostelu

”Du sköna sång, vårt bästa arv” - kanonisering av en sångskatt ur ett hermeneutiskt perspektiv

Songs have the power to get through to people. When lyrics are combined with a tune, the result is an entity where the first few notes of a melody can evoke emotions of recognition and belonging. A song treasury consists of such songs that are part of a canonized song tradition. The process where certain songs become part of an established song treasury is long, and many other aspects than the tune itself influence the forming of a song treasury. By examining the characteristics of a song tradition, the history of an ethnic group can be illuminated. In this study, music, pedagogy, and the sociocultural context are merged into a whole where a common song tradition, the song treasury, is in focus. The main aim of this study is to deepen the understanding of a song treasury, its development and contents. This understanding is accomplished by analyzing the musical and lyrical characteristics of 60 songs, which have been sung in schools, homes, and communities, thereby becoming popular among the Swedish-speaking Finns during the 20th century. The songs have been chosen by combining three song lists, of which two lists are closely related to school curricula. The third song list is a result of a survey on favourite songs, according to the situation around year 2000. The songs are examined in their notated versions, a number of song books and text books (n = 29) forming the empirical material. In this study, a hermeneutical approach is applied, content analysis being the method. The analysis is based on three perspectives: the sociocultural perspective, the music-pedagogical perspective, and the musico-analytical perspective. Within each perspective, two aspects are studied. This results in a hexagonal model which forms the structure of the study as a whole. The first two perspectives form the background; a historical context where nation, education, home country, and homestead are regarded as highly important. A common song repertoire is considered to be an effective means of building collective identity within ethnic groups, the common language and the cultural heritage being used as rhetorical arguments. During the early 1900s, choir festivals become an educational platform where conceptions of a common belonging are developed and strengthened through religious, patriotic, and poetical expressions. National school curricula in singing and music have similar characteristics, cultural heritage and values education being in focus. The song lyrics often describe nature and emotions, and they also appear to be personal and situated in a given time and place. Patriotic expressions and songs about music are also fairly common. The songs generally express positive attitudes, which are intensified by major tonality, rich and varied melodies with stable rhythms, and a strong tonal base. The analyzed details of the studied aspects are merged into a thick description, which results in an interpretation pattern with three dimensions: a song treasury can be considered an expression of collective identity, cultural heritage, and values education.

Torjuntakeskuksen johtaminen organisatorisesti ja käytännössä

Organisaatiokulttuuri kokonaisuudessaan on yksi tärkeimpiä tekijöitä erilaisten organisaatioiden toiminnassa. Organisaatiokulttuuriin liittyvät tutkimukset antavat meille perusteita ymmärtää eri organisaatioiden toimintaa ja niiden tehokkuutta tai tehottomuutta. Jokainen organisaatio luo itselleen organisaatiokulttuurin. Se ei muodostu yhtäkkiä, vaan on toimintaympäristönsä ja sen historian summa. Toimintaympäristössä vaikuttavimmiksi tekijöiksi on aikaisemmissa tutkimuksissa nostettu organisaation tehtävä, koko ja historiallinen tausta. Muita tärkeitä asioita ovat henkilöstö, heidän ammattitaitonsa ja muut käytössä olevat resurssit. Jokaisessa organisaatiossa on virallinen ja epävirallinen organisaatio. Virallinen organisaatio on välttämättömyys, joka luo perustan organisaation toiminnalle. Virallisen organisaation rinnalle muodostuu usein epävirallisia organisaatioita. Virallinen ja epävirallinen organisaatio eivät välttämättä sodi toisiaan vastaan, mutta tällainenkin vaara on olemassa. Ymmärtämällä epävirallisten organisaatioiden toimintaan virallisten organisaatioiden näkökulmasta, annamme itsellemme entistä enemmän työkaluja parantaa ja tehostaa eri organisaatioiden toimintaa. Päätutkimusongelmana on selvittää 5. Pääjohtokeskuksen torjuntakeskuksen johtaminen organisatorisesti ja käytännössä. Toimivatko organisatorisina johtajina samat henkilöt kuin käytännön arjessa? Aineistonkeruumenetelmä on laadullinen tutkimus ja analyysimenetelmänä on sisällön analyysi. Tutkimuksen tekijän itse tuottama materiaali on olemukseltaan laadullista, mutta siitä johdetaan myös määrällisiä johtopäätöksiä tuloksien selkeyttämiseksi. Tarkoituksena on selvittää eroaako asiakirjojen osoittamat johtosuhteet käytännön toiminnasta ja tukevatko aikaisemmat tutkimukset ja teoria torjuntakeskuksen toimintaa kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa todetaan, että torjuntakeskuksen organisatorisina johtajina toimivat odotetusti torjuntakeskuksen päälliköt sekä jaosjohtajat. Organisatorisia tehtäviä torjuntakeskuksen henkilöstölle antoivat myös pääjohtokeskuksen päällikkö sekä muut ilmavoimien joukkoosastot. Käytännön johtajana eli päivittäisen taistelunjohtopalveluksen johtajana toimi ohjeistuksen mukaisesti Fighter Allocatorin tehtävässä toimiva henkilö. Tutkittavat yksikön nykyisiin toimintamenetelmiin vaikuttivat vahvimmin organisaation tehtävät. Muina vahvoina vaikuttajina koettiin organisaation tradition ja ohjesäännöt. Torjuntakeskuksessa todettiin olevan myös epävirallisia organisaatioita ja toimintamenetelmiä. Suurimpia näiden syntyyn johtaneita tekijöitä olivat ammattitaito, virkaikä ja ohjeistamattomat osa-alueet. Kokonaisuudessaan tutkimus osoitti torjuntakeskuksessa ja ilmavoimissa vallitsevan toimintakulttuurin, jossa käytäntö muokkaa toimintatavat, jotka pyrkivät välttämään byrokratiaa.

Internationalization of SMEs in the Finnish Food Industry

Food industry in Finland has a long tradition and the new trends and the future of Finnish food industry is going towards functional and healthy food for the consumers in and outside Finland. Small companies operating in this industry face many difficulties in trying to compete and expand to new markets, that is why these companies are the key of innovation and they have done many breakthroughs in the food industry as well. It is therefore important to understand the internationalization process these companies follow and entry strategies they use, and moreover how they use their limited resources in order to be successful in international markets. This thesis via a case study approach deals with the issue of internationalization of SMEs and Finnish food industry. This study supports earlier theories of internationalization, primarily the Uppsala model and acknowledges internationalization as an incremental process. Meaning that psychic distance is indeed the major barrier of internationalization, and acquisition of international knowledge requires significant amount of time which influences the level of resource-commitment in foreign markets. It follows that due to the risks involved in foreign markets, the least resource-intensive modes of market entry such as direct and indirect exports are generally preferred at the start of internationalization process. As of what explains the non-conventional rapid internationalization process, we conclude that in an internationalized industry and country with established trade flows like Finland, the context in which firms operate may be less significant than the varying level of entrepreneurial skills and confidence present therein.

Elämä työläisnaisten hyväksi. Fiina Pietikäisen yhteiskunnallinen toimijuus 1900–1930. Tutkimus työväenliikkeen sukupuolisidonnaisista käytännöistä

Tutkimuksessa perehdytään työväenliikkeessä vaikuttaneen naisaktiivi Fiina Pietikäisen (1870–1956) toimijuuden myötä työväenliikkeen sukupuolisidonnaisiin käytäntöihin vuosina 1900–1930. Tutkimus edustaa kollektiivista elämänkertatutkimusta. Tässä tutkimuksessa on keskeisesti esillä kysymys Fiina Pietikäisen ja työväenliikkeen suhteesta. Aikakauden työväenliike ei hyväksynyt individualistista toimintaa, vaan edellytti yksittäiseltä aktiivilta kurinalaisuutta ja sitoutuneisuutta yhteisesti sovittuihin pyrintöihin. Toisaalta työväenliike tarjosi niin työläismiehille kuin -naisillekin aivan uudenlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työläisnaiset saattoivat miesten tavoin vaikuttaa poliittisissa ja ammatillisissa järjestöissä, joskin monet naiset keskittyivät vapaaehtoisesti vain puolueen naisjärjestöjen toimintaan. Tutkimus osoittaa, että Fiina Pietikäinen oli pragmaattinen naisaktiivi, joka monien muiden työväenliikkeen naisaktiivien tavoin otti tehtäväkseen työläisnaisten ja -lasten elinolosuhteiden kehittämisen. Edes poikkeusolosuhteet kuten vuoden 1905 suurlakko tai vuoden 1918 sisällissota eivät muuttaneet työväenliikkeen sukupuolisidonnaista toimijuuskulttuuria. Työväenliikkeen naisaktiivit keskittyivät vapaaehtoisesti ruokahuoltoon ja perhepolitiikkaan jättäen muut yhteiskunnalliset kysymykset miestoimijoiden vastuulle. Useimmista työväenliikkeen naisaktiiveista poiketen Fiina Pietikäinen toimi myös miesvaltaisessa ammattiyhdistysliikkeessä niin paikallis- kuin liittotasolla. Pietikäinen otti tehtäväkseen varsinkin helsinkiläisten silittäjien ja erityisesti kylvettäjien ammatillisen edunvalvonnan. Kyseiset naispuoliset ammatinharjoittajat olivat erittäin heikosti järjestäytyneitä, joten Pietikäisen ammatillinen edunvalvonta perustui pitkälti yhteiskunnallisesti otollisten tilanteiden hyödyntämiseen ja työväenliikkeen kollektiivin tukeen. Fiina Pietikäinen kannatti monien muiden naisaktiivien tavoin naisten erillistoimijuutta niin poliittisessa kuin ammatillisessa työväenliikkeessä. Hän sitoutui työväenliikkeen arvoihin ja käytäntöihin, muttei kokenut työväenliikettä tasa-arvoiseksi kollektiiviksi. Hän uskoi naisten voivan parhaiten kehittää omaa asemaansa erillistoimijuuden kautta. Poliittisen työväenliikkeen saralla naiset vaikuttivatkin aina työväenliikkeen hajoamiseen asti pitkälti omissa järjestöissään. Ammatilliseen edunvalvontaan naisten erillistoimijuus ei vakiintunut, koska ammattiyhdistysliikkeen miesaktiivit eivät kokeneet naistyöläisten aseman kehittämisen edellyttävän segregaatiota liikkeen sisällä. Käytännössä monet ammattiosastot olivat kuitenkin joko mies- tai naisammattiosastoja, koska aikakauden Suomessa sukupuoli määräsi hyvin voimakkaasti sen, mitä ammattia yksilö saattoi harjoittaa.

Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa

Tutkimus tarkastelee kulttuuriperinnön asemaa perheyrityksen yrityskulttuurin,identiteetin ja yrityskuvan osatekijänä ja sitä, miten historiatietoisuus ohjaa yrityksen toimintaa paikallisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Samalla tutkimus selvittää, miten liiketoiminnan laajeneminen ja globalisoituminen vaikuttavat paikallistason toimintaan ja miten yritys käyttää kulttuuriperintöään muutosten hallinnassa. Tutkimus on historiallinen tapaustutkimus. Esimerkkitapauksena on A. Ahlström Osakeyhtiö ja Länsi-Suomessa sijaitseva Noormarkun ruukki, joka on ollut yrityksen omistuksessa 1870-luvulta lähtien. 1800-luvun lopusta 2000-luvulle ulottuva tutkimus perustuu pääasiassa arkistolähteisiin. Tutkimuksessa yhdistyvät kulttuuriperinnön ja liiketaloustieteen tutkimuksen sekä historiantutkimuksen lähestymistavat. Paikallistason toiminnan tarkastelussa tutkimus saa piirteitä myös tehdasyhdyskuntatutkimuksesta. Tutkimuksessa perheyrityksen kulttuuriperintöön sisällytetään aineellisen kulttuuriperinnön ja menneisyyden kuvausten lisäksi yrityksen jatkuvuuteen, omistajuuteen, kotipaikkaan ja yhteiskuntavastuuseen liittyvät perinteet. Tutkimus osoittaa, että historia ja perinteet voivat olla yritykselle voimavara mutta myös hidaste. Perheyhtiön traditio on kestänyt liiketoiminnallisista ja organisatorisista muutoksista huolimatta. Suvun rooli yhtiön sisällä on kuitenkin muuttunut. Perhejohtajuudesta on siirrytty sukuomistukseen. Ahlström on tyyppiesimerkki siitä, miten yritykset korostavat historian avulla toimintansa jatkuvuutta, luotettavuutta, uskottavuutta ja innovatiivisuutta. Yritys on rakentanut historiallista yrityskuvaansa muun muassa museoiden, näyttelyiden ja julkaisujen avulla. Yrityksen suhde historialliseen kotipaikkaansa, Noormarkkuun, on ollut poikkeuksellisen kiinteä. Noormarkun ruukki on esimerkki siitä, miten yrityksen menneisyyteen liittyvistä paikoista voi muodostua symbolisia muistin paikkoja. Historiatietoisuus synnyttää ja ylläpitää paikallisvastuuta, joka on ilmennyt eri aikakausina eri tavoin. Ruukin toimintoja on kehitetty, kun vanhat toiminnot ovat päättyneet. 2000-luvulla yritys hyödyntää kulttuuriperintöään liiketoiminnan resurssina, paikallisen liiketoiminnan ja matkailun kehittämisen lähtökohdista. Kansainvälisissä tutkimuksissa historian aktiivista käyttöä yrityksen strategisessa suunnittelussa kuvataan käsitteellä history management. Suomessa aihetta on toistaiseksi tutkittu vähän. Tutkimus on siten avaus yrityksiä kulttuuriperinnön säilyttäjinä ja käyttäjinä koskeville keskusteluille.

Serva ad ministrare : tjänandets ethos i vårdledarskap

Avhandlingen syftar till att ur ett vårdvetenskapligt perspektiv beskriva och upptäcka tjänandets meningsinnehåll samt fördjupa förståelsekunskap om tjänandets ethos i förhållande till vårdledarskap med en inriktning på det vårdadministrativa. Syftet är även att skapa en idealmodell som öppnar för en ny eller annorlunda förståelsehorisont för tjänandets ethos i vårdledarskap. Kunskapssökandet sker genom följande delstudier: (1) I begreppsbestämningen genomförs begreppsanalyser av tjäna och tjänst med avsikt att öppna för en grundförståelse och tankestruktur i forskningsuppgiften. (2) I det idéhistoriska spåras tjänandets ontologiska arv och idémönster fram genom tolkning av historiska källornas texter från 1900-talets första hälft i ljuset av sjuksköterskeledarskap utgående från Sophie Mannerheims, Bertha Wellins och Bergljot Larssons idéer och tankeströmningar. (3) Sökandet fortsätter i dagens kliniska kontextbas genom kvalitativa djupintervjuer med 30 deltagare (vårdledare och vårdare) från Finland, Sverige och Norge. Förförståelsen och forskningens teoretiska perspektiv har rötter i Erikssons caring science-tradition och vårdvetenskapens ontologiska grundantaganden som utvecklats vid Åbo Akademi, Enheten för vårdvetenskap i Vasa. Forskningsansatsen är inspirerad av H-G Gadamers filosofiska hermeneutik. Designen är explorativ-deskriptiv, idiografisk och implicerar ett hypotetisk-deduktivt tillvägagångssätt. Tjänandet och vårdledarskapets ethos upptäcks och tolkas genom det metodologiska närmandet: Erikssons hermeneutiska begreppsbestämningsmodell, idéhistoriska läsakt och hermeneutiska läsakt. Materialet bildar förståelsehorisonter genom den hermeneutiska dialogens successiva och oändliga rörelse. Horisonterna reflekteras mot teorikärnan för att öppna för ny förståelse av tjänandets meningsinnehåll, vårdledarskap och vårdadministration. I slutandet sker en horisontsammansmältning och en reflektiv anslutning till vårdvetenskapens teorikärna som visar hur tjänandets ethos blir evident i vårdledarskap. Resultatet visar att vårdledarskap som är tjänande för patienten och vårdkulturen synliggörs i vårdadministrationens kontext genom huvudets skärpa, handens gärningar och hjärtats visdom. Tjänandets sanna, goda och sköna tidlösa rörelse är riktad mot hälsa och helande. I dag sammankopplas tjänande inom vårdorganisationer med hälsoekonomiska förhållanden, effektivitet, produktivitet och rationalitet, vilket strider mot tjänandets värdegrund, människans värdighet och respekt för livet. Vårdorganisationernas etiska ansvar är att fungera som samhälleliga förebilder, tillrättalägga för vårdadministrationernas tjänande och stå i patientens tjänst. Gestaltningen av tjänandets ethos i vårdledarskap öppnar för nya diskurser, riktningar, visioner och handlingar i den vårdadministrativa verkligheten. Avhandlingen ger vårdvetenskapens systematiska grundforskning ett teoritillskott av fördjupad förståelse av tjänandets och vårdledarskapets historiska och samtida ontologiska evidens och ethos med applikationen på klinisk vårdvetenskap.

In the shadow of Lauri Honko

Kirjallisuusarvostelu

Older Consumers’ Adoption of Online Shopping

The thesis is concerned with the online shopping behavior of older adults, who in this study are at least 60 years old. At the moment, the population is ageing and consumers are buying more and more via the Internet. The objective of the thesis is to understand the large group of older adults in Finland as online customers.The study explores older consumers’ adoption of online shopping with a qualitative research, and it is situated in the research tradition of hermeneutic phenomenology. Phenomenology focuses on the life-world of people. The empirical data was collected by three focus groups with 13 participants altogether. The focus group conversations brought forth that there is not tremendous difference in the motives of older consumers to shop online compared to other age groups. The study strengthened the previous conception of a change toward more ageless market. However, online stores should be designed to accommodate some special needs of older consumers as they occasionally struggle with the logic of websites. Finnish older consumers have adopted online shopping because of perceived convenience and because of tolerable perceived risk during first online shopping experience. Positive experiences strengthen positive attitude toward electronic channel.

Itse tehty moderni. Gramofoni, polkupyörä ja valokuvaus suomalaisten elämässä 1880-luvulta 1940-luvulle

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan aineellista modernia ja materiaalisen kulttuurin muutosta Suomessa 1880-luvulta 1940-luvulle tutkimalla sitä, miten kolme kansainvälistä teknologiaa, gramofoni, polkupyörä ja valokuvaus, otettiin Suomessa käyttöön ja millaisia paikallisia ilmiöitä niiden ympärille kehittyi. Tutkimus koostuu johdanto- ja yhteenveto-osan lisäksi kuudesta artikkelista, joissa käsitellään seuraavia alateemoja: itse tehtyjä polkupyöriä, käyntikorttikuvien käyttöä maalaiskodeissa, maaseudun pyöräilyä ja sen muistelemista, vuoden 1929 gramofonikuumetta, valokuvausta teknisenä harrastuksena sekä maalaisia gramofonin käytön tapoja. Tutkimuksen lähteinä on käytetty laajoja muistitietoaineistoja, sanoma- ja aikakauslehtiaineistoja, arkistoaineistoja, aikalaiskirjallisuutta ja museoesineitä. Lähteistä on etsitty mikrohistoriallista lukutapaa noudattaen johtolankoja gramofoniin, polkupyörään ja valokuvaukseen liittyneihin käytäntöihin. Esitän, että muistitietolähteet, muiden lähteiden kanssa ristiinluettuina, antavat hyvän mahdollisuuden sellaisten arjen käytäntöjen tarkasteluun, joiden tutkiminen muiden lähteiden perusteella olisi vaikeaa tai mahdotonta. Tutkimuksessa käytetyistä teoreettisista kehyksistä niin teknologian sosiaalinen rakentuminen, arjen historia, materiaaliseen kulttuuriin liittyvä teoriapohja, kulutuskulttuurin tutkimus kuin käytäntöteoriatkin kannustavat tarkastelemaan sitä, miten käyttäjien toiminta muokkaa ja määrittää teknologiaa. Näiden teoriasuuntausten pohjalta olen tätä tutkimusta varten kehittänyt itse tehdyn modernin ja kansankeksinnön käsitteet, jotka tarkentavat katseen ajallisesti ja paikallisesti tyypillisiin teknologian muokkauksen ja määrittelyn tapoihin sekä paikalliseen teknologiseen kekseliäisyyteen. Itse tehdyn modernin käsite auttaa hahmottamaan materiaalisia muutoksia ja pysyvyyksiä ajanjaksolla 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan. Suomalaiset muovasivat omanlaisensa modernin, jossa uutuudet ja muutokset sulautuivat osaksi sitkeinä jatkuvia ja hitaasti muuttuvia maalaisyhteiskunnan toimintatapoja ja muokkasivat niitä vähitellen. Itse tehty moderni sekoitti omavaraisuutta ja kulutuskulttuuria, käsillä tekemiseen perustuvaa taitavuutta ja kursseilla sekä koulutuksessa saavutettua teknistä tietoa, paikallisia aineksia ja kansainvälisiä vaikutteita. Puhumalla kansanomaisista keksinnöistä olen halunnut korostaa tällaisten yhdistelmien mahdollisuutta ruohonjuuritasolla ja massatuotettujen laitteiden sovittamista osaksi pitkälti itse tehtyä ja omavaraista esinemaailmaa.