Tuomarin rooli siviili- ja hallintoprosessissa

Tutkielmassa on vertailtu tuomarin roolia siviiliprosessin dispositiivisissa asioissa ja hallintoprosessissa. Vertailussa käytetään apuna kahta ratkaisumallia, jotka ovat peräisin Carol Gilliganin kehittelemästä sukupuolten moraalikehityspsykologiasta. Siten naisen moraalisissa ratkaisuissa käytetään arvoja, jotka ovat muotoutuneet samaistumisen kokemuksena hoivaajaan ja joissa ihmissuhteiden ja vastuun merkitys on korostunut. Naisen eettisenä ratkaisumallina on vastuun etiikka, jossa painottuvat tilannekohtaisen oikeudenmukaisuuden arvot, vastuu, kohtuus ja joustavuus. Vastuun oikeuden heikko kohta on se, että heikompi ei vaadi oikeuksiaan ja hänen asemansa voi heikentyä edelleen. Vastuun etiikka liitetään tutkielmassa hallintoprosessin tuomarin rooliin, koska hallintoprosessin tuomari toimii virallisperiaatteen alaisena ja on selvitysvastuussa joustavassa prosessissa. Miehen moraalikehitys kumpuaa erillisyyden tunteesta hoivaajaansa ja siinä korostuu yksilöllisyys ja oikeuksien painottuminen. Eettinen ratkaisumalli on oikeuden etiikka, jolle on tyypillistä reilun pelin säännöt, tasapuolisuus, ongelmien abstrahoituminen ja muodollisuus. Oikeuden etiikan heikko kohta on tilannekohtainen kohtuuttomuus oikeuksien korostamisen vuoksi. Tämä ratkaisumalli liitetään siviiliprosessin dispositiiviseen menettelyyn. Tutkielman näkökulmana on yksityisen asianosaisen asema ja kokemus prosessissa. Asianosainen on eri asemassa prosesseissa siinä suhteessa, että siviiliprosessiin osallistuminen edellyttää käytännössä asianajajan apuun turvautumista. Hallintoprosessissa on pyrkimys siihen, että yksityinen pärjää ilman avustajaa. Syynä on pidetty heikkoa kaksiasianosaissuhdetta ja sitä, että yksityisen asemaa on tasapainotettava suhteessa viranomaistahoon. Silti siviiliprosessissa asetelma saattaa yhtä hyvin olla epätasapainossa siten, että yksityinen on tiedollisesti ja taidollisesti heikommassa asemassa kuin vastapuolensa. Tuomarin roolia vertaillaan prosesseissa menettelyperiaatteiden ja vastuun jakautumisen sääntöjen avulla. Asianosaiset ovat siviiliprosessissa vastuussa asian oikeudellistamisesta. Myös totuuden käsite muodostuu erilaiseksi, koska selvitysvastuullinen hallintotuomari on lopulta vastuussa selvityksen riittävyydestä, kun taas siviiliprosessissa asianosaisen oikeussuojapyyntö rajaa totuuden. Siviiliprosessia on moitittu liiasta muodollisuudesta varsinkin sovittelukeskustelussa. Muodollisuus vaikeuttaa asianosaisen osallistumismahdollisuuksia ja etäännyttää häntä oikeusjutun käsittelystä. Muodollisuus edistää kuitenkin oikeusvarmuutta. Tuomioistuinsovittelussa on sanouduttu irti muodollisuudesta ja siinä sivussa myös aineellisesta oikeudesta. Sovittelussa on olemassa vaara siitä, että heikomman asema heikkenee entisestään. Joustava prosessi nähdään asianosaisen osallistumisen kannalta suotavampana menettelynä. Joustavuuden syynä on hallintoprosessissa käsiteltävien asioiden monimuotoisuus. Joustavuus ilmenee käytännössä virallisperiaatteen noudattamisena. Tuomarin toiminnan on oltava puolueetonta, mutta heikko asianosaissuhde ja yksityisen heikompi asema vaikuttavat siten, että tuomarin toiminta on tasapainottavaa paitsi yksityisen suuntaan, mutta myös yleisen edun suuntaan. Joustavuuden vuoksi asianosaisen luottamus saattaa vaarantua sen vuoksi, että prosessi ei ole ennakoitavaa ja prosessiasetelmaa on vaikea hahmottaa. Siten hallintoprosessissa onkin paineita oikeudellistamisen suuntaa. Joustavuuden rajana on puolueettomuuden vaatimus. Siviiliprosessissa puolueettomuus on kaksiasianosaissuhteen vuoksi korostuneempi kuin hallintoprosessissa. Puolueettomuuden vaatimus saattaa kuitenkin vaikuttaa siten, että tuomari ei voi auttaa heikompaa osapuolta riidan oikeudellistamisessa. Siten puolueettomuudella legitimoidaan vahvemman prosessiosapuolen asemaa. Olisiko virallisperiaatteesta apua siviiliprosessin muodollisuuden ongelmaan ja tasapainottamaan epätasapainoista suhdetta prosessiosapuolten välillä? Siviiliprosessi ja hallintoprosessi ovat lähentyneet toisiaan ja oikeuskirjallisuudessa on ennustettu tämän kehityksen jatkuvan. Myös oikeuden ja vastuun etiikka lähentyvät aikuisiässä toisiaan siten, että vastuun etiikka vahvistuu oikeuksien tärkeyden hahmottamisella ja oikeuden etiikassa kehittyy käsitys kohtuudesta. Prosessien kehityksessä olisi toivottavaa, että otettaisiin oppia toisen prosessilajin kehityksestä ja kokemuksista.

Rikosasioiden kohtuullinen käsittelyaika ja rikosoikeudenkäyntien viivästymistä vastaan olevat tehokkaat oikeuskeinot : erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan taikka häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa puolestaan edellytetään, että jokaisella, jonka ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään jonkinlainen tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Erityisesti oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan sopimusmääräyksen soveltamisalaa on määrittänyt olennaisella tavalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jonka yhtenä tehtävänä on ihmisoikeussopimuksen mukaan tutkia yksityishenkilöiden sille tekemiä valituksia, joissa väitetään jonkin sopimusvaltion loukanneen ihmisoikeussopimuksessa heille tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia. Ihmisoikeustuomioistuin on 2000-luvun aikana antanut lukuisia tuomioita, joissa se on todennut Suomen rikkoneen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan sopimusmääräykseen sisältyvää kohtuullisen ajan vaatimusta. Niin ikään ihmisoikeustuomioistuin on useassa tapauksessa katsonut, ettei Suomen valtionsisäisessä oikeudessa ole kyetty turvaamaan kohtuuttoman pitkäkestoisten oikeudenkäynteihin osallisille yksilöille tehokkaita oikeuskeinoja oikeudenkäyntien viivästystä vastaan. Usein arvioitavana ihmisoikeustuomioistuimessa on ollut suomalaisen rikoslainkäytön joutuisuus, ja erityisen usein ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sisältyvää kohtuullisen ajan vaatimusta on katsottu rikotun laajojen ja vaikeiden talousrikosasioiden tutkinnassa ja käsittelyssä. Lainsäätäjä on pyrkinyt vastaamaan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä esiin tulleisiin ongelmiin muun muassa uudella lailla oikeudenkäyntien viivästymisen hyvittämisestä, jossa säädetään oikeudenkäynnin viivästyksen perusteella asianosaiselle suoritettavasta kohtuullisesta rahamääräisestä hyvityksestä, sekä oikeudenkäymiskaaren uudessa 19 luvussa säädettävällä mahdollisuudella pyytää asiaa käsittelevää käräjäoikeutta määräämään juttu kiireelliseksi. Sanotut yleisissä tuomioistuimissa käytävien oikeudenkäyntien viivästyksiä vastaan olevia tehokkaita oikeuskeinoja koskevat lait tulevat voimaan vuoden 2010 alussa. Tässä aineellisen ja menettelyllisen rikosoikeuden rajamaastoon sijoittuvassa tutkielmassa selvennetään sitä, millaisia vaatimuksia rikoslainkäytön joutuisuudelle ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa asetetaan sekä sitä, millaisia valtionsisäisiä tehokkaita oikeussuojakeinoja rikosoikeudenkäyntien viivästyksiä vastaan ihmisoikeussopimuksen artiklassa edellytetään. Edelleen tutkielmassa selvitetään sitä, millaisia ongelmia suhteessa rikosprosessin joutuisuuteen ja rikosoikeudenkäynteihin osallisten oikeussuojakeinoihin prosessin viivästyksiä vastaan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on Suomen osalta todettu sekä sitä, miten hyvin vireillä olevat lainsäädäntöuudistukset vastaavat oikeudenkäytännössä todettuihin ongelmiin. Ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artikloissa kansalliselle oikeudenhoidolle asetettuja vaatimuksia tarkastellaan tutkielmassa niin rikoksesta epäillyn ja rikosasian vastaajan (syytetyn) kuin rikoksen asianomistajan (uhrin) näkökulmasta, ja keskeisenä lähteenä työssä tältä osin on ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskeva oikeuskäytäntö, jota on seurattu aina vuoden 2009 kesäkuun loppuun saakka. Tutkielmassa vahvasti läsnä olevan perus- ja ihmisoikeusnäkökulman lisäksi työssä pyritään tuomaan esiin rikosasioiden kohtuullisen käsittelyajan merkitys suhteessa aineellisen ja menettelyllisen rikoslain taustatavoitteisiin, ja peruslähtökohtana tutkielmassa onkin, että rikosprosessiin osallisten yksilöiden oikeusturvan lisäksi rikosasian viivytyksetön ja ihmisoikeussopimuksen artiklan mukaisesti kohtuullisessa ajassa tapahtuva selvittäminen edistää myös aineellisen rikoslain taustalla vaikuttavissa rangaistusteorioissa rangaistuksiin liitettyjä estäviä ja sovituksellisia vaikutuksia sekä rikosprosessioikeuteen sisältyvien rikosvastuun tehokkaan toteuttamisen ja aineellisen totuuden tavoitteiden toteutumista.

Doctors’ perspectives on law and life-sustaining treatment: Survey design and recruitment strategies for a challenging cohort

- Background Palliative medicine and other specialists play significant legal roles in decisions to withhold and withdraw life-sustaining treatment at the end of life. Yet little is known about their knowledge of or attitudes to the law, and the role they think it should play in medical practice. Consideration of doctors’ views is critical to optimizing patient outcomes at the end of life. However, doctors are difficult to engage as participants in empirical research, presenting challenges for researchers seeking to understand doctors’ experiences and perspectives. - Aims To determine how to engage doctors involved in end-of-life care in empirical research about knowledge of the law and the role it plays in medical practice at the end of life. - Methods Postal survey of all specialists in palliative medicine, emergency medicine, geriatric medicine, intensive care, medical oncology, renal medicine, and respiratory medicine in three Australian states: New South Wales, Victoria, and Queensland. The survey was sent in hard copy with two reminders and a follow up reminder letter was also sent to the directors of hospital emergency departments. Awareness was further promoted through engagement with the relevant medical colleges and publications in professional journals; various incentives to respond were also used. The key measure is the response rate of doctors to the survey. - Results Thirty-two percent of doctors in the main study completed their survey with response rate by specialty ranging from 52% (palliative care) to 24% (medical oncology). This overall response rate was twice that of the reweighted pilot study (16%). - Conclusions Doctors remain a difficult cohort to engage in survey research but strategic recruitment efforts can be effective in increasing response rate. Collaboration with doctors and their professional bodies in both the development of the survey instrument and recruitment of participants is essential.

The doctrinal method: Incorporating interdisciplinary methods in reforming the law

The doctrinal methodology is in a period of change and transition. Realising that the scope of the doctrinal method is too constricting, academic lawyers are becoming eclectic in their use of research method. In this transitional time, legal scholars are increasingly infusing evidence (and methods) from other disciplines into their reasoning to bolster their reform recommendations. This article considers three examples of the interplay of the discipline of law with other disciplines in the pursuit of law reform. Firstly the article reviews studies on the extent of methodologies and reformist frameworks in PhD research in Australia. Secondly it analyses a ‘snapshot’ of recently published Australian journal articles on criminal law reform. Thirdly, it focuses on the law reform commissions, those independent government committees that play such an important role in law reform in common law jurisdictions. This examination demonstrates that while the doctrinal core of legal scholarship remains intact, legal scholars are endeavouring to accommodate statistics, comparative perspectives, social science evidence and methods, and theoretical analysis, within the legal research framework, in order to provide additional ballast to the recommendations for reform.

An approximate mathematical procedure for the determination of characteristic parameters for a general case in three dimensional photoelasticity

In cases whazo zotatLon of the seoondazy pztncipal 8tzo,ae axes along tha light path ,exists, it is always poaeible to detezmlna two dizactions along which plane-polazlaad light ,antazlng the model ,amerCe8 as plene-pela~l,aed light fzom the model. Puzth,az the nat zstazdatton Pot any light path is dlff,azant Prom the lntsgtatad zetazd,ation Pat the l£ght path nogZsctlng the ePfsct or z,atation.

Dominating search: Google before the law

For many, particularly in the Anglophone world and Western Europe, it may be obvious that Google has a monopoly over online search and advertising and that this is an undesirable state of affairs, due to Google's ability to mediate information flows online. The baffling question may be why governments and regulators are doing little to nothing about this situation, given the increasingly pivotal importance of the internet and free flowing communications in our lives. However, the law concerning monopolies, namely antitrust or competition law, works in what may be seen as a less intuitive way by the general public. Monopolies themselves are not illegal. Conduct that is unlawful, i.e. abuses of that market power, is defined by a complex set of rules and revolves principally around economic harm suffered due to anticompetitive behavior. However the effect of information monopolies over search, such as Google’s, is more than just economic, yet competition law does not address this. Furthermore, Google’s collection and analysis of user data and its portfolio of related services make it difficult for others to compete. Such a situation may also explain why Google’s established search rivals, Bing and Yahoo, have not managed to provide services that are as effective or popular as Google’s own (on this issue see also the texts by Dirk Lewandowski and Astrid Mager in this reader). Users, however, are not entirely powerless. Google's business model rests, at least partially, on them – especially the data collected about them. If they stop using Google, then Google is nothing.

Heat transfer to power-law fluids in thermal entrance region with viscous dissipation for constant heat flux conditions

An analytical solution of the heat transfer problem with viscous dissipation for non-Newtonian fluids with power-law model in the thermal entrance region of a circular pipe and two parallel plates under constant heat flux conditions is obtained using eigenvalue approach by suitably replacing one of the boundary conditions by total energy balance equation. Analytical expressions for the wall and the bulk temperatures and the local Nusselt number are presented. The results are in close agreement with those obtained by implicit finite-difference scheme. It is found that the role of viscous dissipation on heat transfer is completely different for heating and cooling conditions at the wall. The results for the case of cooling at the wall are of interest in the design of the oil pipe line.

Criminal intent

The High Court recently heard submissions of counsel in Zaburoni v The Queen. This case concerns an appeal against conviction for transmitting a serious disease with intent under section 317(b) and (e) of the Queensland Criminal Code. It raises important issues about the meaning of intent and how intent can be proven in Queensland criminal offences. Since intent is an element of so many of the more serious crimes, it is surprising to see that the courts, both in England and Australia, continue to grapple with how best to define it. In murder, for example, the accused is potentially going to be locked up for a very long time, so it is essential that the courts and juries are very clear on what intent actually means, so that they can be confident in correctly finding that it was present on the facts of the case.

Trial by jury election less of a trial

In Kencian v Watney [2015] QCA 212 the Queensland Court of Appeal allowed an appeal against the decision in Watney v Kencian & Wooley [2014] QSC 290 and ordered, pursuant to r475(1) of the Uniform Civil Procedure Rules 1999 (Qld) that the trial proceed as a trial by jury.

No variance for filed orders: Hayes v Westpac Banking Corporation [2015] QCA 260

In Hayes v Westpac Banking Corporation [2015] QCA 260 the Queensland Court of Appeal examined the relationship between rules 7 (extending and shortening time) and 667 (setting aside) of the Uniform Civil Procedure Rules 1999 (Qld), and held that r667(1) does not enable the court to set aside or vary an order after the order has been filed. The court found that, to the extent that this conclusion was contrary to the decision in McIntosh v Linke Nominees Pty Ltd [2010] 1 Qd R 152, the decision in McIntosh was wrong and should not be followed.

Guest editorial: End of life law, ethics, policy and practice

The International Conference on End of Life: Law, Ethics, Policy and Practice was held at Queensland University of Technology, Brisbane, Australia in August 2014. It was co-hosted by the Australian Centre for Health Law Research, the Dalhousie Health Law Institute (Canada) and the Tsinghua Health Law Research Center (China). The conference attracted almost 350 delegates from 26 countries and included representation from over a dozen different disciplines with an interest in end of life care.

A Remarkably Simple One-Step Procedure for the Preparation of alpha-Bromo-alpha,beta-Unsaturated Carbonyl Compounds

An easy and convenient one-step procedure for the conversion of alpha,beta-unsaturated carbonyl compounds into their corresponding bromo-enones using NBS-Et3N center dot 3HBr in the presence of potassium carbonate in dichloromethane at 0 degrees C to room temperature under very mild conditions in high yields and significantly shorter times, is reported.