5-6-vuotiaan lapsen leikkauksen jälkeinen kipukokemus

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata 5-6-vuotiaan lapsen leikkauksen jälkeistä kipukokemusta lapsen itsensä kertomana. Opinnäytetyömme kuuluu Helsingin ammattikorkeakoulun, HUS-piirin Lasten ja nuorten sairaalan ja Turun yliopiston yhteistyöprojektiin. Hankkeen tavoitteena on taiteen ja koulutuksen keinoin kehittää lasten kivun hoitotyötä. Tiedonkeruu toteutettiin Lasten ja nuorten sairaalan kahdella eri kirurgisella osastolla keväällä 2005. Aineisto (n=11) kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Teemahaastattelussa käytettiin sairaala-aiheista kuvamateriaalia. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan lasten leikkauksen jälkeinen kipu liittyi kipupaikkaan, liikkumiseen ja pistämiseen. Lapset kuvasivat leikkauksen jälkeistä kivuntunnetta voimakkaasti epämiellyttävänä, jännityksenä, pelkona, puristavana ja nipistävänä. Tuloksissa kävi ilmi, että lapset eivät aina osanneet kuvata kivuntunnetta tai kuvasivat sitä kivun voimakkuutta ilmaisevilla sanoilla. Leikkauksen jälkeistä kivun voimakkuutta kuvattiin monella erilaisella kivun määrää kuvaavalla sanalla. Kivun voimakkuus oli kovaa, kohtalaista tai lievää kipua. Kipua ilmaistiin esimerkiksi sanoilla kovasti, tosi paljon, aika kipee, jonkun verran, vähäsen ja pikkasen. Opinnäytetyömme tulokset yhdessä hankkeen muiden töiden kanssa tuottivat tietoa lapsen pelon ja kivun kokemuksista. Hoitotyössä tarvitaan tutkittua tietoa lapsen kokemuksesta, jotta osataan paremmin ymmärtää, huomioida ja hoitaa lapsen kipua kokonaisvaltaisesti.

Uusien tuotantotapojen haasteet : esimerkkitapauksina mobiili-TV ja monimediaisuus YLE Uutisissa

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia ovat uusien tuotantotapojen haasteet uudenlaiselle sisällöntuotannolle ja uutisympäristölle. Monimediaisen tuotannon esimerkkitapauksiksi rajattiin mobiili-TV ja YLE Uutiset. Mobiili-TV:n tutkimusta varten kootulle testiryhmälle tehtiin subjektiivisen laadun kokemista mittaava MOS-testi (Mean Opinion Score), jossa selvitettiin testattavien mielipiteitä matkapuhelimen kautta esitettyjen videotiedostojen kuvan- ja äänenlaadusta sekä eri pakkaustapojen käyttökelpoisuudesta mobiili-TV:ssä. Testillä haettiin esille myös sisällöllisesti sopiva ja käyttökelpoinen suhde, jolla mobiili-TV:n lähetteen kokonaiskaistanleveys olisi kuvan ja äänen välillä hyvä jakaa. Lisäksi samalla testiryhmällä tutkittiin, mitä mobiili-TV:stä yleensä tiedetään, millaisena palvelu koetaan ja millaista sisältöä siihen kaivattaisiin. Tämän kuluttajatutkimuksen mukaan mobiili-TV:hen soveltuvimmiksi sisältötyypeiksi koettiin uutiset, ajankohtaisohjelmat ja osin urheilu. Mobiili-TV:ssä ei ole vielä paljoakaan tarjontaa, joten väline on suurelle yleisölle oikeastaan täysin tuntematon. Testiryhmän mielestä se voisi kuitenkin joissakin tilanteissa korvata tai täydentää perinteisen TV-vastaanottimen käyttöä. Mobiili-TV:n sisältötyyppitutkimuksen lisäksi tutkittiin YLE Uutisten sisällöntuotantomenettelyjä. Teemahaastattelujen avulla selvitettiin, millainen on toimituksen tuotantotapa, miten ylivälineellinen sisällöntuotanto siellä mahdollisesti toteutuu, millainen on sen mahdollinen mobiili-TV-palvelu ja miten siellä suhtaudutaan niin sanottuun kansalaisjournalismiin. Haastattelujen johtopäätöksinä YLE Uutisissa ei vielä toteudu aito ylivälineellinen tuotanto, mutta merkkejä muutoksesta on näkyvissä. Kansalaisjournalismin nousu on havaittu, mutta käytännön vastauksia siihen ei vielä ole. YLE Uutisten nykyinen 3G-matkapuhelimillakin käytettävä internet-TV-palvelu on toteutettu suoratoistopalveluna (engl. streaming), eikä vielä DVB-H-verkkotekniikkaa hyödyntäen, joten se on teknisesti melko matalalaatuista. Esimerkkinä toteutuneesta ylivälineellisestä tuotannosta on opinnäytetyössä esitelty Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun monimediainen uutispalvelu. Lopuksi esitetään tutkimuksen pohjalta löytyneitä mahdollisuuksia, jotka tukevat YLE Uutisten tuotannon järjestämistä ylivälineelliseksi ja kansalaisten sisällöntuotantoa. aktivoivaksi.

Totuuden tuntomerkit : tosi-TV:tä ja "totuus"-elokuvaa

Opinnäytetyön kirjallinen osa pohtii dokumentaarisen elokuvan ja tosi-TV:n eroja ja yhtäläisyyksiä. Kysymys on rajattu koskemaan näiden kahden lajityypin keinoja autenttisen vaikutelman luomiseksi muodon ja teknisen toteutuksen tasolla. Dokumentaarisella elokuvalla ja tosi-TV:llä on osittain samanlaiset lähtökohdat, mutta niiden keinoissa on enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä. Keskityn tutkimuksessani erityisesti tosi-TV:n muotoon. Lähtökohtana pohdinnalle olen käyttänyt Veijo Hietalan ja Ari Honka-Hallilan esittämää teoriaa televisio-ohjelman autenttisuuden vaikutelmaa lisäävistä indekseistä eli "mittareista". Ohjelman autenttisuutta voidaan Hietalan ja Honka-Hallilan mukaan mitata visuaalisilla, temporaalisilla ja interaktiivisilla indekseillä. Käyn läpi tosi-TV:n kuvan, äänen, rakenteen, leikkauksen ja käsikirjoituksen keinoja autenttisuuden vaikutelman tehostamisessa ja vertaan niitä dokumentaarisen elokuvan vastaaviin keinoihin. Käsittelen myös joitain vain televisiolle ominaisia keinoja luoda autenttisuuden vaikutelmaa, kuten suoran lähetyksen illuusio ja vuorovaikutus katsojan kanssa. Pohdin myös "toisen sukupolven" tosi-TV:lle ominaista tapaa tuoda "tavallisen" ihmisen tunteet televisiodraaman keskiöön. Vaikka tosi-TV:llä ja dokumentaarisella elokuvalla on joitain yhtymäkohtia, ovat ne lajityyppeinä etääntyneet kauas toisistaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että niiden sisältöjen erot olisivat tarkkarajaiset. Myöskään ei ole aina yksiselitteisen selvää, onko jokin tietty ohjelma dokumentti vai tosi-TV-ohjelma. Opinnäytetyöni teososan muodostavat Laulua kauniiden lasten saarelta -nimisen teatterikappaleen videoprojisoinnit. Teatterikappaleessa tehtäväni oli ohjata tosi-TV:tä jäljittelevä kuvaustilanne koko näytelmän ajaksi. Teososan tekeminen on ollut lähtökohtana kirjallisen osan pohdinnoille.

Kokeile käsikirjoittamista! : lyhytelokuvan käsikirjoittaminen mediakasvatuksen välineenä

Työ käsittelee käsikirjoittamisen ja käsikirjoitusopetuksen roolia mediakasvatuksessa. Työn tavoitteena on kartoittaa mediakasvatuksen käsikirjoitusopetuskäytäntöjä ja nostaa lyhytelokuvan käsikirjoitusprosessista esiin sellaisia piirteitä, joita voisi hyödyntää mediakasvatuksessa. Tyylillisesti työ on perinteisen tutkielman ja oppaan välimuoto, joka koostuu pohjustavasta osasta, varsinaisesta tutkimusosasta ja tekniikkaosasta. Pohjustavassa osassa tutustutaan mediakasvatuksen päämääriin ja median tarinankerronnallisiin piirteisiin. Tutkimusosassa keskitytään siihen, kuinka käsikirjoittaminen, lyhytelokuva ja erityisesti lyhytelokuvan käsikirjoittaminen toimivat mediakasvatuksen välineinä, ja esitellään mediakasvatuksen käsikirjoitusopetuksen tueksi versio lyhytelokuvan käsikirjoitusprosessista. Tekniikkaosassa tämän käsikirjoitusprosessin osia käsitellään yksitellen ja kokonaisuuden käytettävyyttä havainnollistetaan harjoitusesimerkein. Tekniikkaosan harjoitukset on suunnattu erityisesti nuorten mediakasvatukseen. Työn lähdemateriaalina käytetään ensisijaisesti mediakasvatukseen ja lyhytelokuvan käsikirjoittamiseen liittyvää kirjallisuutta, mutta myös luentomuistiinpanoja, asiantuntijahaastattelua ja kokemuksia käsikirjoitustyöpajojen vetämisestä. Aihetta käsitellään käsikirjoittajan näkökulmasta. Lopputulos on käytännönläheinen tutkielma, joka tarjoaa työvälineitä mediakasvatuksen käsikirjoitusopetuksen tueksi. Jotta käsikirjoittaminen voidaan valjastaa täysipainoiseksi mediakasvatuksen välineeksi, sen kentästä on nostettava esiin ne piirteet, joista mahdollisimman moni voi hyötyä. Työn mukaan käsikirjoittamisen avulla voi kehittää prosessitietoisuutta ja hahmottaa median tarinallisuutta sekä medialle tyypillistä kuvan ja tekstin suhdetta.

Syvä ajatus : YleQ-radiokanavan ääni-imago Yleisradion brändin rakentajana

Tarkastelen opinnäytetyössäni Yleisradion brändin rakentamista YleQ-radiokanavalle tekemieni imagopuffien kautta. Brändin käsite ymmärretään monella eri tavalla. Opinnäytetyössäni olen kilpailevien määritelmien pohjalta rajannut brändin tarkoittamaan Yleisradion pyrkimystä vaikuttaa kuluttajien tunteisiin ja mielikuviin. Pyrin työssäni alan kirjallisuuden, YLEn itsensä laatimien brändi-, arvo- ja visiokirjelmien, julkisen mediakeskustelun sekä haastattelujen pohjalta hahmottelemaan hyvään brändiin vaikuttavat arvot ja tekijät. Tutkimuksessani tarkennan brändin tarkastelun YleQ-radiokanavaan ja arvioin, onnistuivatko tekemäni imagopuffit niille asetetuissa tavoitteissa. Tarkastelen Yleisradion brändityön komentotietä ja pohdin yksilön merkitystä yhtiön brändäyksen onnistumisessa. Pohdin myös brändityön suunnittelun merkitystä YleQ-kanavan lopettamispäätöksessä. YLEn itselleen laatimat arvot eivät tutkimukseni mukaan toteudu käytännössä ja siksi yhtiön brändi on haasteen edessä. Yhtiöllä olisi mielestäni kaksi tärkeää kehittämiskohtaa. Ensinnäkin yhtiön tulisi luottaa työntekijöihinsä ja ottaa rohkeasti vastaan heidän ajatuksiaan, jotta Yleisradion toiminnassa saataisiin esille kaikki mahdollinen luovuus ja intohimo. Yleisradion pitäisi myös rajata markkinointinsa viestit tarkemmin. Tämä parantaisi kuluttajan tiedonsaantia Yleisradion tarjoamista palveluista ja helpottaisi yhtiön yhtenäisen brändin rakentamista.

Työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma

Opinnäytteeni tavoitteena oli kartoittaa HUSLAB:n immunologian osastolle työhyvinvoinnin parantavia kehittämisehdotuksia ja laatia saatujen vastausten pohjalta työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma. Työn aloite tuli immunologian osastolta ja lähtökohtana oli, ettei lähiesimiesten saama suullinen palaute työntekijöilta vastannut HUS:n Työssäolobarometri-kyselyn tuloksia. Lisäksi osaston tuloskorttiin oli kirjattu aktiivisen työhyvinvoinnin kehittäminen. Aihe rajattiin yhdessä opinnäytteeni vastuuhenkilöiden kanssa. Työn pääteemoiksi valittiin lähiesimiestyö ja johtaminen sekä sisäinen viestintä. Alateemoja olivat kehityskeskustelut, töiden organisointi ja lähiesimiesviestintä. Jokaisesta teema-alueesta selvitettiin kyseisen teeman nykytila ja kehittämiskohteet. Työyhteisön kehittämiskohteet kartoitin pienryhmähaastattelulla. Haastattelun alussa oli kirjallinenosio, jolla selvitin nykytilaa ja kehittämisehdotuksia koskevia tietoja. Kirjallisen osion vastaukset toimivat haastattelun pohjana ja niitä tarkennettiin haastattelun aikana. Haastattelujen jälkeen, keräsin kirjallisen osion vastaukset taulukkoon teemojen mukaisesti. Seuraavaksi litteroin haastattelun ja käsittelin haastatteluaineiston teemoittelun ja sisällönanalyysin menetelmillä. Keräsin tulokset teemojen mukaisesti taulukkoon. Kävin esittelemässä saatuja kehittämisehdotuksia osastolle, jonka jälkeen jokainen työyhteisön jäsen sai äänestää mielestään tärkeintä kehittämisehdotusta. Kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta olivat osastonhoitajan viran vakinaistaminen, työntekijöiden ottaminen mukaan laitehankintaprosessiin sekä hallintotyöpisteen oma työpistekokous. Äänestyksen tulosten sekä työyhteisön kehittämisen yleiseen kirjateoriaan perustuen muodostin immunologian osaston työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelman. Kehittämissuunnitelman lisäksi osasto sai useita kehittämisehdotuksia, jotka perustuvat työntekijöiden omaan näkemykseen siitä, miten osastoa tulisi kehittää. Kehittämisprosessin loppuun saattaminen rajattiin työni ulkopuolelle ja jää osaston itsensä toteutettavaksi. Työhön olisi voinut valita vähemmän teema-alueita, silloin olisi päästy syvemmälle aiheeseen ja saatu tarkempia vastauksia. Voidaan kuitenkin todeta, että opinnäytteessäni käytetty työhyvinvoinnin kehittämisen prosessi mallia voidaan soveltaa myös muissa työyhteisöissä.

Kudoskuljetusohjelmien vertailu rasvaisilla näytteillä

Histologisen näytteen valmistukseen kuuluu fiksaatio, kudoskuljetus, valu, mikrotomia ja värjääminen. Kudoskuljetuksen epäonnistuessa kudoksen leikkautuvuus huononee, mikä puolestaan voi vaikuttaa lopullisen leikkeen laatuun ja kudoksen yleisrakenteeseen eli morfologiaan. Työssäni vertaillaan kahta eri kudoskuljetusohjelmaa rasvaisille näytteille ja niiden vaikutusta mikrotomiaan. Kudoskappaleet leikattiin kahteen eri paksuuteen, jolloin voitiin vertailla rasvaisten kudoskappaleiden paksuuden vaikutusta kudoskuljetuksen onnistumiseen ja mikrotomiaan. Vertailun tarkoituksena on tuottaa Päijät-Hämeen Keskussairaalan patologian laboratoriolle tieto, kumpaa ohjelmaa jatkossa tulisi käyttää, kun kysymyksessä on rasvainen näyte. Kudoskappaleet (2-3 mm ja 5-6 mm) kuljetettiin rinnakkaisissa kudoskuljetusohjelmissa kudostenkäsittelyautomaateilla, jonka jälkeen kudokset valettiin parafiiniin. Kaksi laboratoriohoitajaa leikkasi blokeista 4 µm leikkeet vesiliukumikrotomilla ja arvioivat leikkautuvuuden tehtyjen kriteerien mukaan. Leikkeet värjättiin hematoksyliini-eosiini-värjäyksellä. Kaikki lasit arvioitiin tietyillä kriteereillä, jonka jälkeen patologeille valittiin osa laseista arvioitaviksi. Patologit eivät saaneet etukäteen tietoa käytetyistä kudoskuljetusohjelmista, kudoksista tai kudoskappaleiden paksuudesta. Leikkautuvuudessa ei ollut suuria eroja ohjelmien välillä vertailtaessa 2-3 mm paksuisia kudoksia. 5-6 mm paksujen kudosten leikkautuvuudessa erot olivat selkeät ohjelmien välillä. Valmiissa leikkeissä rasvaohjelman läpikäyneet 5-6 mm paksuiset kudokset olivat normaaliohjelmalla kuljetettuja laadukkaampia. Suurin vaikutus rasvaohjelmalla oli leikkeen reikiintymisen ja repeilyn vähenemiseen. Värjäystulokseen kudosten paksuus tai kudoskuljetusohjelmat eivät juurikaan vaikuttaneet. Rasvaohjelma otettiin työn tulosten perusteella käyttöön. Rasvaohjelmaa voidaan jatkossa käyttää yli 3 mm paksuille rasvaisille kudoksille rutiininomaisesti. Rasvaohjelma itsessään toimi hyvin, eikä kaipaa muutoksia liuosaikoihin, vaan on osoittautunut vertailussa hyvin toimivaksi. Tulevaisuudessa rasvaohjelman liuosaikoja mahdollisesti lyhennetään siten, että ohjelma kestää kolmen vuorokauden sijaan kaksi vuorokautta.

Maahanmuuttajat työntekijöinä Palmian catering-palveluissa

Opinnäytetyössä selvitettiin Palmian catering-palveluissa työskentelevien maahanmuuttajien taustoja ja heidän vaikutuksiaan työpaikkojensa toimintaan. Tavoitteena oli saada tietoa maahanmuuttajien koulutuksen kehittämiseksi. Saadun tiedon toivottiin auttavan niin Palmiaa kuin muitakin yrityksiä henkilöstövalinnoissaan. Kyselytutkimus osoitettiin Palmian catering-palveluiden esimiehille sähköpostitse. Maahanmuuttajien vaikutukset työpaikoilla perustuivat heidän näkemyksiinsä. Palmiaa kysyttiin yhteistyöhön, koska se toimi pääosin Helsingissä, missä asuu lähes puolet maamme maahanmuuttajista. Palmia oli myös riittävän suuri yritys tarpeellisen vastausmäärän saamiseksi. Vastausten analysoinnissa merkittävimmiksi tekijöiksi muodostuivat kielitaito ja koulutus, joiden osuutta peilattiin työsuhteen pituuteen, maahanmuuttajan motivaatioon, työpaikan ilmapiiriin ym. työhön vaikuttaviin tekijöihin. Maahanmuuttajien vaikutukset työpaikoilla olivat suurimmaksi osaksi myönteisiä ja he olivat pidettyjä työntekijöitä. Tutkimuksen maahanmuuttajista lähes 80 prosenttia työskenteli ruokapalvelutyöntekijöinä. Suurimpana yksittäisenä ongelmana tuli esille heikko suomen kielen osaaminen. Maahanmuuttajat, joilla oli huono kielitaito ja joilla ei ollut aikaisempaa alan koulutusta tai työkokemusta, työllistyivät kuitenkin parhaiten pysyviin työsuhteisiin. Koulutettujen ja kielitaitoisten maahanmuuttajien huomattiin vaikuttavan kaikkein myönteisimmin työpaikoilla. Tutkimus osoitti, että yritysten kannattaisi palkata kielitaitoisia ja koulutettuja maahanmuuttajia ennakkoluulottomasti, sillä heidän vaikutuksensa työpaikoilla olivat hyvin myönteisiä. Maahanmuuttajien kielitaidon kehittämiseen ja koulutukseen olisi panostettava uudella tavalla. Tutkimuksen mukaan ruokapalvelutyöntekijöiksi voidaan palkata heikosti suomea osaavia ihmisiä vailla aikaisempaa alan kokemusta. Heille olisi hyödyllistä opiskella kieltä rinnakkain työn kanssa, koska silloin heidän kommunikointi- ja yhteistyötaidot sekä edellytykset kouluttautua paranisivat. Olisi ilmeistä, että maahanmuuttajan usko parempaan huomiseen vaikuttaisi myönteisesti työpaikoilla. Kielenopiskelun ja työnteon yhdistäminen kannustavalla tavalla vaatisi uusia koulutuksellisia päätöksiä asian mahdollistamiseksi. Tehtävä voitaisiin antaa tutkimuksen valmistumisen kanssa samaan aikaan järjestäytyvän Suomen hallituksen uudelle opetusministerille työryhmineen.

"Koti on koti, vaikka olis joskus hankalaakin"

Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä kartoitus MS-tautia sairastavien apuväline ja asunnonmuutostöiden hankintaprosesseissa kokemia mahdollisia ongelmia. Vastauksista onneksi ilmeni että ongelmia koetaan vähän. Aineiston työhömme hankimme postikyselynä MS-yhdistysten jäseniltä eri puolilta Suomea. Kyselylomakkeessa oli kysymyksiä apuvälineistä ja asunnonmuutostöistä, joihin henkilöt vastasivat oman tilanteensa mukaan. Analyysimenetelminä käytettiin prosenttijakaumia ja frekvenssitaulukoita. Kyselyjä lähetettiin 95 kappaletta ja vastauksia palautui 48. Iältään vastanneet olivat 36 - 75-vuotiaita. Kaikki kyselyyn vastanneista oli ms tautia sairastuvia henkilöitä, joilla oli kokemuksia apuvälinehankintaprosesseista. Heistä 20 % oli kokenut ongelmia tässä prosessissa. Asunnonmuutostöitä oli tehty 30 vastanneelle. Heistä 10 % ilmoitti kokeneensa prosessissa ongelmia. Vastanneista suurin osa oli tyytyväisiä apuvälineisiinsä ja tehtyihin asunnonmuutostöihin. Oma-aloitteisuutta korostettiin asioiden hoidossa. Teoriaosuudessa käsitellään MS-tautia apuvälineitä ja asunnonmuutostöitä sekä niihin liittyvää lainsäädäntöä.

Panhuilunsoiton peruskurssien 1-3 sekä I/D-tason kurssisuoritusvaatimukset sekä ohjelmistoluettelo

Koska panhuilu on vasta "aloitteleva" musiikkioppilaitossoitin, sille ei vielä ole valmiita tasokurssiohjelmistotaulukoita. Panhuilunsoiton opetuksen aloittamisen edellytyksenä on kurssivaatimusten ja ohjelmistoluetteloiden laatiminen myös perusasteelle ja musiikkiopistoasteelle (I/D). Työn tarkoituksena oli siis laatia panhuilulle peruskurssien 1-3 ja I-tason kurssivaatimukset ja tutkinto-ohjelmistoluettelot. Työ sisältää myös tasosuoritusten arviointiohjeet ja osion opettajalle, jossa esitellään tasosuoritukseen sopivia esimerkkisävellyksiä soitinkoulujen, etydivihkojen ja kokoelmavihkojen sisällöistä. Näin opettaja tai itsenäisesti opiskeleva harrastaja pystyy sijoittamaan muitakin teoksia eri suoritustasoille. Aineisto koostuu panhuilulle sävelletyn materiaalin lisäksi oboe-, poikkihuilu-, nokkahuilu-, ja viulukirjallisuudesta, joita olen kerännyt Sibelius-Akatemian, Helsingin Konservatorion sekä Helsingin kaupunginkirjastoista. Nimittäin varsinaisesti panhuilulle sävellettyjä kappaleita on erittäin vähän ja ne ovat vaihtelevan tasoisia. Tasosuoritusten arviointiohjeita käyttäen keräsin kirjastoista tai ostin sopivat nuottimateriaalit ja mapitin kaikki kokoelmavihkot, soitinkoulut ja säestykselliset sävellykset. Tämän jälkeen lajittelin materiaalit omiin kansioihinsa tasokurssien mukaan. Ohjelmistotaulukot ovat eriteltyinä kunkin tasokurssin mukaan. Ne sisältävät seuraavia osa-alueita: soitinkoulut, etydit, kokoelmat, säestykselliset sävellykset, sarjat, konsertot, sonaatit ja kamarimusiikki. Näiden lisäksi jokaiselle tasokurssille on mukana asteikkovaatimukset. Opinnäytetyö on samalla pieni ohjekirja panhuiluopettajalle tai itsenäisesti opiskelevalle oppilaalle: hän saa tietoa panhuilun hengitystekniikasta ja ansatsista verrattuna poikkihuiluun ja oboeen sekä siitä, mitä liikkeitä hänen tulisi varoa soittaessaan panhuilua. Tämän tyyppinen tieto on tärkeää, sillä panhuilu on hyvin fyysinen soitin ja jos sitä "väärinkäyttää", se saattaa aiheuttaa nuorelle oppilaalle pysyviä niskavammoja tms. Osaa aineistosta olen päässyt kokeilemaan eritasoisilla ja -ikäisillä oppilailla Raahessa kesällä 2006 pidetyllä panhuiluleirillä.

Opettajien tiimityöskentely kamarimusiikkiyhtyeen opetuksessa : Vantaan Peltolan koulun yhteismusisointiprojekti syksyllä 2005

Tutkin opinnäytetyössäni syksyllä 2005 järjestettyä Vantaan Peltolan koulun yhteismusisointiprojektia opettamisen näkökulmasta. Musiikkiluokkien oppilaista muodostettiin pieniä kamarimusiikkiryhmiä, joita jokaista ohjasi vähintään kaksi opettajaa, poikkeuksena puhaltajien ryhmä. Vastaavanlaista yhdessä opettamista on aiemmin kokeiltu opetusharjoitteluryhmässäni, ja Peltolan koulun projektin myötä kiinnostuin tutkimaan opettajien tiimityöskentelyä tarkemmin. Olen valinnut projektista kolme ryhmää, joiden toimintaa, tavoitteita ja toimintatavan vaikutusta musiikin oppimiseen olen tutkinut. Yritän työssäni selvittää, miten yhdessä opettaminen onnistui ja miten se vaikutti ryhmän oppimiseen. Tutkimusaineistona on videomateriaali, joka saatiin kuvaamalla kaikki opetuskerrat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Oppilaille ja opettajille tehtiin projektin jälkeen kyselyt. Yhdessä opettaminen toteutui eri ryhmissä eri tavoin. Joissain ryhmissä opettajat ohjasivat tuntia vuorotellen, ja joissain ryhmissä opettajien keskinäinen työskentely oli nivoutunut tiiviimmin yhteen. Ratkaisevaa ryhmän työskentelyn kannalta oli kuitenkin se, minkälaista sekä opettajien keskinäinen ja koko ryhmän välinen yhteistyö ja vuorovaikutus oli. Työtä tehdessäni esille nousi muutamia kehitysehdotuksia. Videointia voitaisiin käyttää tiiviimmin opetuksen tukena siten, että kunkin ryhmän opettajat katsoisivat videon aina ennen seuraavaa opetuskertaa. Opettajat voisivat myös yhdessä ryhmänsä kanssa kehittää ja suunnitella opetustaan videolta tehtyjen havaintojen perusteella. Jotta oppilaat innostuisivat musisoimaan, opettajat voisivat itse olla osana yhtyettä ja soittaa mukana konsertissakin. Näin oppilaat väkisinkin tempautuisivat musisointiin vahvemmin mukaan ja saisivat siihen hyvän kosketuksen.

Torque teno -viruksen proteiinien tuotto ja puhdistus

Torque teno -virus (TTV, TT-virus) on uusimpia löydettyjä ihmisviruksia ja se on erittäin yleinen täysin terveissäkin ihmisissä. Sitä kantaa ihmisistä yli 80 % kantajan maantieteellisestä sijainnista tai iästä riippumatta. Vielä ei osata sanoa, aiheuttaako torque teno -virus tiettyjä tauteja vai onko se osa normaaliflooraa, mikä olisi viruksista puhuttaessa täysin uutta. Helsingin yliopiston virologian laitoksella Haartman instituutissa toimiva professori Klaus Hedmanin tutkimusryhmä on kehitellyt sopivia menetelmiä TT-viruksen proteiinien tuottoon ja puhdistamiseen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli optimoida näitä menetelmiä. Proteiinien tuottoon ja puhdistukseen valittiin mukaan TTV:n genomin koodittamista kuudesta proteiinista oletettavasti kapsidiproteiinina toimiva ORF1-Arg (ORF1-proteiini, josta on poistettu arginiinirikas alue) ja ei-rakenneproteiinina toimiva ORF2/2. Proteiinit tuotettiin Sf9- ja High Five -hyönteissoluissa, ja vektorina ekspressoinnissa oli baculovirus. Puhdistukseen käytettiin agaroosigeelielektroforeesia (AGE) ja vaihtoehtoisesti histidiiniaffiniteettikromatografiaa. Proteiinien tuotossa optimoitiin solujen infektiossa käytettävän baculoviruksen määrää ja selvitettiin, että proteiineja saatiin tuotettua suunnilleen yhtä paljon sekä Sf9- että High Five -soluissa. AGE-menetelmällä saatiin puhdistettua ORF2/2-proteiinia ja menetelmää yritettiin kehitellä niin, että saataisiin puhdistuksen yhteydessä enemmän proteiineja talteen. Histidiiniaffiniteettipuhdistusta ei ollut aikaisemmin käytetty hyönteissoluissa tuotettujen TTV:n proteiinien puhdistukseen. Menetelmällä saatiin tuotettua ORF1-proteiinia, mutta puhdistusmenetelmä vaatii vielä kehittelyä. Tämän opinnäytetyön avulla saatiin menetelmien kehitystyötä eteenpäin, ja havaittiin ongelmakohtia, joihin tulee kiinnittää jatkossa huomiota. Histidiiniaffiniteettipuhdistusta ei vielä saatu toimivaksi ja AGE:n kehittelyä täytyy myös vielä jatkaa. TTV:n puhdistettuja proteiineja tullaan käyttämään apuna määritettäessä TTV:n mahdollista patogeenisuutta ja biologista merkitystä. Proteiinien avulla kehitellään laboratoriomenetelmiä TTV:n virusinfektioiden ja sairauksien löytämiseen ja diagnosointiin mm. tuottamalla proteiinien avulla spesifisiä vasta-aineita TTV:tä vastaan. Opinnäytetyössä puhdistettuja ORF2/2-proteiineja käytettiin tutkimusryhmässä TTV-spesifisen T-soluimmuniteetin tutkimiseen.

Menestystarinoilla maailmalle : Music Export Finland musiikkialan yrittäjien tukena kansainvälistymisessä

Opinnäytetyö on kirjallinen selvitys, jossa kartoitetaan musiikkialan ammattilaisten näkemyksiä musiikkialan vientiorganisaatio Music Export Finlandin vienninedistämistyön palveluista. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaiseksi vientityötä jo jonkin aikaa tehneet yrittäjät kokevat ja määrittelevät yhdistyksen roolin sekä sen palveluiden tarpeellisuuden omassa käytännön vientityössään. Teoreettinen viitekehys muodostettiin vientitoiminnan käsikirjoista sekä asiantuntijaorganisaatio Finpron kansainvälistymisstrategian mallista, jonka pohjalta tehtiin myös kuuden asiantuntijan haastattelut. Musex tarjoaa palveluita lähinnä vientitoiminnan käytännön toteutusvaiheeseen. Musexin olemassaolo koetaan alalla yleisesti positiiviseksi asiaksi, vaikka vientityötä jo jonkin aikaa tehneet yrittäjät eivät välttämättä hyödykään yhdistyksen palveluista käytännön tasolla. Musex näyttäytyy heille lähinnä alan yleisen tiedottajan roolissa, musiikkialan yhteisenä äänitorvena, jonka tehtävä on ylläpitää toimivia suhteita valtiovaltaan, lisätä toimialan näkyvyyttä ja edesauttaa toimialan rakenteiden kehittämistä alan intressien mukaisesti. Heille on tärkeää, että musiikkitoimialan tunnettuus ja arvostus lisääntyvät julkisen vallan edustajien joukossa, mitä kautta tarvittavaa rakennemuutosta voidaan viedä konkreettisesti eteenpäin. Musiikkialalla menestyy se, joka hallitsee koko laajan liiketoiminnallisen paketin sekä pystyy tarjoamaan faneilleen jotain ainutlaatuista ja eksklusiivista. Musiikkialan yrityksissä harjoitetaan ammattimaista vientitoimintaa alalle ominaisilla tavoilla ja strategioilla, jotka useinkin poikkeavat monen muun alan menettelytavoista. Vientityön tekeminen edellyttää yrityksiltä halua ja kykyä ajatella liiketoiminnallisesti koko toimintaa, sekä paljon työtä. Yhteistyö koko alan kesken on kansainväliselle toiminnalle ehdotonta. Musiikkitoimialan suurin kompastuskivi yhä edelleen on yleisen arvostuksen ja uskottavuuden puute tai sen vähäisyys, sekä rahoitus. Opinnäytetyö on hankkeistettu sekä Musexin kanssa että Stadian t&k -hankkeeseen Suomalaisten musiikkialan pienyrittäjien vientivalmiuksien kehittäminen.