Adhesion and production of degrading enzymes by bacteria isolated from biofilms in raw milk cooling tanks

Biofilms in milk cooling tanks compromise product quality even on farms. Due to the lack of studies of this topic, this study evaluated the microbiological conditions of raw milk cooling tanks on farms and characterized the microorganisms isolated from these tanks. Samples were wiped off with sterile swabs from seven milk cooling tanks in three different points in each tank. Mesophiles and psychrotrophic counts were performed in all samples. The isolation of Pseudomonas spp., Bacillus cereus and atypical colonies formed on selective media were also performed, totalizing 297 isolates. All isolates were tested for protease and lipase production and biofilm formation. Of the total isolates, 62.9% produced protease, 55.9% produced lipase, and 50.2% produced biofilm. The most widespread genus inside the milk cooling tank was Pseudomonas since it was not possible to associate this contamination with a single sampling point in the equipment. High counts of microorganisms were found in some cooling tanks, indicating poor cleaning of the equipment and providing strong evidences of microbial biofilm presence. Moreover, it is worth mentioning the milk potential contamination with both microbial cells and their degrading enzymes, which compromises milk quality.

Inverse association between serum creatinine and mortality in acute kidney injury

Introduction: Sepsis is a leading precipitant of Acute Kidney Injury (AKI) in intensive care unit (ICU) patients, and is associated with a high mortality rate. Objective: We aimed to evaluate the risk factors for dialysis and mortality in a cohort of AKI patients of predominantly septic etiology. Methods: Adult patients from an ICU for whom nephrology consultation was requested were included. End-stage chronic renal failure and kidney transplant patients were excluded. Results: 114 patients were followed. Most had sepsis (84%), AKIN stage 3 (69%) and oliguria (62%) at first consultation. Dialysis was performed in 66% and overall mortality was 70%. Median serum creatinine in survivors and non-survivors was 3.95 mg/dl (2.63 - 5.28) and 2.75 mg/dl (1.81 - 3.69), respectively. In the multivariable models, oliguria and serum urea were positively associated with dialysis; otherwise, a lower serum creatinine at first consultation was independently associated with higher mortality. Conclusion: In a cohort of septic AKI, oliguria and serum urea were the main indications for dialysis. We also described an inverse association between serum creatinine and mortality. Potential explanations for this finding include: delay in diagnosis, fluid overload with hemodilution of serum creatinine or poor nutritional status. This finding may also help to explain the low discriminative power of general severity scores - that assign higher risks to higher creatinine levels - in septic AKI patients.

Biomassakattilan simulointi

Tässä diplomityössä mallinnetaan Apros-simulointiohjelmistolla kylläistä höyryä tuottava KPA Uniconin toimittama Biograte-kattilalaitos. Työ on rajattu käsittelemään vesihöyrypiiri syöttövesisäiliöstä prosessiin lähtevään höyryyn saakka. Savukaasupuoli on mallinnettu polttoaineen ja palamisilman syötöstä savupiippuun asti, mutta savukaasujen puhdistus on jätetty pois simulaatiomallista. Työssä kerrotaan yleisesti biopolttoaineista, kattilalaitoksista ja tulipesäratkaisuista. Simuloitava kattilalaitos ja sen säätöjärjestelmä käydään läpi yksityiskohtaisemmin. Simuloinnista ja sen mahdollisuuksista kerrotaan yleisesti, jonka jälkeen esitellään tehty simulaatiomalli. Simulointituloksia verrataan kattilan mitoitusarvoihin ja tärkeimpien prosessisuureiden muutoksia tutkitaan kuormanmuutostilanteissa. Lopuksi tuloksista tehdään yhteenveto ja esitellään jatkotoimenpidesuunnitelmat. Simuloitu kattilalaitos tuottaa kylläistä höyryä halutun määrän oikeassa paineessa ja lämpötilassa. Kattilan prosessisuureet vastaavat melko hyvin mitoitusarvoja ja simulaatiomalli toimii vakaasti myös kuormanmuutostilanteissa. Suurimmat kompromissit ja yksinkertaistukset on tehty tulipesän ja polttoaineensyötön mallinnuksessa. Näitä osa-alueita kehittämällä simulaation tarkkuutta olisi mahdollista parantaa entisestään. Jatkossa simulointimallia on tarkoitus kehittää laajentamalla se kattamaan myös laitoksen sekundääripuoli kokonaisuudessaan. Tulosten perusteella simulaatiota voidaan pitää onnistuneena mallina Biograte-kattilalaitoksesta.

Torrefioidun biohiilipelletin kirjallisuustutkimus ja koeajot pilottilaitoksessa

Tämä raportti käsittelee ”Torrefioidun biohiilipelletin laatu ja varastoitavuus” hankkeen tuloksia. Hankkeen tavoitteena oli tutkia torrefioidun biohiilipelletin prosessiteknologiaa, markkinoita ja tuotantokustannuksia kirjallisuustutkimusosiossa. Hankkeen päätutkimus keskittyi koeajoihin pilottilaitoksella, jossa valmistettiin biohiilipellettiä erilaisista puuraaka-aineista. Pilottilaitos oli perustettu Torrec Oy:n toimesta Etelä-Savon Energian Pursialan voimalaitoksen yhteyteen Mikkelissä ja sen tuotanto oli käynnistynyt kesällä 2014. Kaikki koe-erät valmistettiin vain käyttämällä sidonta-aineena lauhdevettä, jota oli tiivistynyt säiliön pohjalle torrefiointiprosessin aikana. Näin ollen erillistä lisäsidonta-aineita ei tarvittu, jolloin voidaan säästää tuotantokustannuksissa jatkossakin. Euroopan Unioni on asettanut 20 % tavoitteen uusiutuvien energioiden käytölle vuoteen 2020, josta biomassalla voidaan kattaa kaksi kolmannesta. Tutkimushankkeen tavoitteena oli metsään perustuvan bioenergiatuotannon lisääminen ja tuontienergian korvaaminen kotimaisella polttoaineella. Hankkeen tarkoituksena oli tutkimusanalyysien kautta kehittää uutta kilpailukykyistä teknologiavaihtoehtoa puupolttoaineiden hyödyntämiseksi. Torrefiointiteknologiaa ollaan kaupallistamassa ympäri Eurooppaa parasta aikaa ja uusia biohiilen tuotantolaitoksia on kehitteillä ja rakenteilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että biohiilipelletillä on mahdollisuudet suurimittakaavaiseen energiantuotantoon laadun suhteen, kunhan sen käyttäminen tulee edullisemmaksi laitoksissa. Toisaalta, tämä kehitys vaatii tukimekanismeja valtion puolelta, jotta pelletit lähtisivät todella liikkeelle markkinoilla.

Prosessiteollisuuden sekoittimen elinkaariarviointi

Työn tavoitteena oli tehdä elinkaariarviointi (LCA) prosessiteollisuuden sekoittimelle Helmix HF-80 ja analysoida LCA-tulokset, vaikutus ilmaston lämpenemisen potentiaalin (GWP) suhteen, sekä tutkia GWP-vaikutuksen pienentämisen mahdollisuuksia. Tutkittavan sekoittimen mahdolliset käyttökohteet ovat sellu- ja paperiteollisuus, raskaiden jätenesteiden käsittely, sekä muut teollisuusalueet, joissa käytetään tämän tyyppisiä laitteita. Työssä on muun muassa käsitelty sekoitusprosessit, sekoituslaitteiden tyypit, niiden rakenteiden ominaisuudet, käyttötarkoitus, toimintaperiaatteet, sekä sellu- ja paperi-teollisuudessa käytettävien sekoittimien yleiskatsaus. Työssä on myös kuvattu elinkaariarviointi (LCA) -menetelmä ja sen käyttötarkoitus. Tärkeimmistä tuloksista voi mainita sen, että sekoittimen (ilman säiliötä, sähkömoottoria ja vaihteistoa) kokoelinkaaren ilmastonlämpenemisen potentiaali (GWP) on noin 750 000 kg CO2-Equiv. Sekoittimen tuotanto- ja kierrätysaikana syntyy vain 1200 kg CO2-Equiv. ja suurin osa 748 000 kg CO2-Equiv. johtuu sähköenergian kulutuksesta käytön aikana. Käyttöajan vaikutusta voisi pienentää arvoksi 0 kg CO2-Equiv. käyttämällä pelkästään uusiutuvaa energiaa. Jos tuotantoaikana käytetty energia myös korvataan uusiutuvalla energialla, niin GWP-arvo koko elinkaaren aikana laskee arvoon 1006 kg CO2eqv., mikä on vain 0,13 % saaduista tuloksista. Suurin osa tästä arvosta liittyy sekoittimen materiaalin, tässä tapauksessa ruostumattoman teräksen tuotantoon.

Sellumassan varastosäiliön rakenneanalyysi

Tämä työ käsittelee valkaistun ja valkaisemattoman sellumassan varastosäiliön tärinää ja värähtelyä. Värähtelyn seurauksena säiliön seinämän jäykisterenkaan hitsausliitokseen on syntynyt särö. Työn tavoitteena on selvittää, mikä johtaa särön syntyyn ja miten kestäväm-piä varastosäiliöitä voidaan rakentaa materiaali-, valmistus- tai rakennemuutoksien avulla. Työ alkoi tutkimalla rakennemateriaalina olevan duplex-teräksen mikrorakenteen ominai-suuksia, sekä sen hitsattavuutta ja seostamista kirjallisuustutkimuksena. Kirjallisuustutki-musta jatkettiin selvittämällä mahdollisia vaurion syntymekanismeja seinämän särölle. Työssä analysoitiin myös tehtaalla mitattuja värähtelyarvoja. Lopuksi laskettiin FE-analyysillä tyhjän varastosäiliön ominaismuodot ja -taajuudet moodianalyysillä, sekä selvi-tettiin harmonisella analyysillä pinnankorkeuden vaihtelun vaikutus siirtymävasteeseen ja kriittisiin värähtelytaajuuksiin. Varastosäiliöön kohdistuvaa värähtelyä ei ole mahdollista poistaa kokonaan, mutta väräh-telyn aiheuttamia seurauksia kyetään rajaamaan useilla keinoilla. Toimenpiteinä voivat olla ainakin seinämän materiaalin paksuuden lisääminen, jäykisteripojen lisääminen ja kriittisten sellun pinnankorkeuksien välttäminen. Kriittiseksi pinnankorkeudeksi havaittiin 40–45 %:n täyttöaste ja turvalliseksi korkeudeksi 35–38 %:n täyttöaste. Varastosäiliölle kriittisen ominaistaajuuden katsotaan syntyvän taajuuksilla 3,3–3,8 Hz ja 5,8–6,4 Hz. Sellumassa putoaa varastosäiliöön noin 2 Hz taajuudella.

Effects of reflection and social isolation on crayfish behaviour /

Visual stimuli and socialization influence exploratory behaviour in crayfish. The predominant components of spontaneous exploratory behaviour were determined by observing the activity of solitary adult crayfish (Procambarus clarkii) in a glass aquarium containing fresh water and no objects. Five distinct behaviours were observed: rearing up (climbing on the wall), turning around, cornering (facing the comer), backward walking, and crossing (crossing the midline of the aquarium). The frequency of rearing up, cornering and turning around decreased when reflection from the glass wall was blocked with black cardboard, black paint or non-reflective transparent plastic. In a tank containing mirrors on one side and non-reflective plastic on the other, crayfish cornered, reared up, and turned around more in front of the mirrors. Socialization was necessary for crayfish to respond to the reflection. Crayfish that were housed in pairs for two weeks exhibited more rearing up, turning around and cornering in front of the mirrors than in the non-reflective side. Crayfish isolated for two weeks did not show these differences. Socialized crayfish also exhibited more rearing up, turning around and cornering than did isolated crayfish. Thus, crayfish respond to visual stimuli provided by a glass tank, but the responds depends on socialization.

Responses of crayfish to a reflective environment /

This thesis examines how dominance status of crayfish alters responses to their own reflection. Crayfish are social animals that fight to develop a dominance hierarchy consisting of dominant and subordinate members. After socialization, crayfish were videotaped in an aquarium with mirrors on one half of the tank and a non-reflective plastic on the other half. Dominants paired for 14 days perform more cornering, turning, crossing and spent more time in a reflective environment versus a non-reflective environment. Subordinate crayfish exhibit more reverse walking in a mirrored environment while isolated crayfish show no preference for reflection. This change in behaviour occurs immediately for dominants paired for 30 min while subordinates require 3 days of pairing to exhibit the same behaviour as subordinate crayfish paired for 14 days. Thus, 30 min of pairing is required to enhance responses to a reflection observed in dominant crayfish while 3 days is required to decrease subordinate responses to a reflection. These findings propose that male socialized crayfish respond to their mirror image as they do a male conspecific. Their responses depend on both their dominance status and the length of socialization which suggests that crayfish are learning to behave in a characteristic manner as a result of their social experience.

Second Welland Canal - Book 1, Survey Map 2 - Lock 1 and Port Dalhousie

Survey map of the Second Welland Canal created by the Welland Canal Company showing the areas in and around Port Dalhousie and Grantham Township. Identified structures associated with the Canal include Lock 1, East and West Piers, Collector's Office, Lock Tender's House and the new towing path. The surveyors' measurements and notes can be seen in red and black ink and pencil. Local area landmarks and businesses are also identified and include streets and roads (ex. Road to St. Catharines, Side Line, Old Road to Port Dalhousie, Road to Niagara), the Welland Railway and its structures (ex. freight sheds, wood shed, raised platform, elevator, cranes, water tank, turn table, and passenger station), G. A. Clark's Wood Yard, Clark's Wood Office, Alex Muir's Dry Dock, Donald, Andrews and Ross' Dry Dock, RandJ Laurie Flouring Mill, R. Laurie and Company Grist Mill and A. Morrison Saw Mill. A New Road to St. Catharines is featured in red ink. Properties and property owners of note are: Concession 1 Lots 19, 20 and 21, John Christie, and John Clark.

Second Welland Canal - Book 2, Survey Map 4 - Locks 11, 12, 13, 14 and 15 in Grantham

Survey map of the Second Welland Canal created by the Welland Canal Company showing the Grantham Township along the outskirts of Merritton. Identified structures associated with the Canal include Locks 11, 12, 13, 14, and 15, Lock House Lot, and the towing path. The surveyors' measurements and notes can be seen in red and black ink and pencil. Several stones likely used in the measurements are identified on the map. Local area landmarks are also identified and include streets and roads(ex. Hartzel Road and Macadamized Road), the Great Western Railroad, Swing Bridge, Thorold Station and its structures (ex. freight house, office, water tank, and wood house), Gordon and Mackay Houses, Gordon and Mackay's Cotton Mill, hydraulic race, a wharf, pond, and an unnamed bridge. Properties and property owners of note are: Concession 9 Lots 12 and 13, A. Bradley, John O'Coner, G. Grant, J. Bradley, J. Vanderburgh, O. Clifford and a parcel of land leased Gordon and Mackay.

Second Welland Canal - Book 3, Survey Map 20 - Village of Port Colborne

Survey map of the Second Welland Canal created by the Welland Canal Company showing the areas in and around Port Colborne and Grantham Township. Identified structures associated with the Canal include Basin, Guard Lock, Two Lock Tender Houses, Lock House Lot, Collectors Office House, Towing Path, North and South Back Ditches, and land reserved for future improvemnt of basin. Surveyor measurements and notes can be seen in red and black ink as well as pencil. Local area landmarks dentified include Bridge, Rail Road Swing Bridge, Spoil Bank, Water Tank, Frazer Street Railway Station, Buffalo and Lake Huron Rail Road, Welland Rail Road, and land reserved for "Gardens for Lock Tenders". Local businesses identified include A.K Scholfield Store House Lot and Wharf, two stores and a tavern. Roads running parallel to Canal include King St., "present Travel Road", and the Southern Road Allowance. Roads running perpendicular to Canal include Kent St., Charlotte St., Clarence St., Princess St., Elgin St., George St., Frazer St., Alma St., Eastern Road Allowance. Properties and property owners are also identified and include P. White, John Flynn, George McMicking, Charles Carter, William H. Merritt, A.K. Scholfield, F. Gallgher, Ed McCabe, M. Smith, E. Lawder, J. Hanley, J. Harris, P. Gibbons, M. McGoveran, M. Madden, J. Hardison, T. Nihan, D. Gibbons, J. Cross, William Mellanby, Elis Gordon, Jane McCardy, L.G. Carter, T. Greenwood, C. Armstrong, J. McGillivray, T. Schofield, Mrs. Lanue, D. Mc_______, K. Minor, J. Manly and John McRae.

Roy and Shirley (Sloman) Johnson [n.d]

Roy and Shirley (Sloman) Johnson pose in this black and white photograph set in an unknown location. The Sloman - Bell ancestry includes former Black slaves from the United States who escaped to Canada.Roy Johnson is believed to be the man who donated the tank to the Lake St. Armoury in St. Catharines, Ontario.

Lighting recommendations for the Ryan Electric Scintillator and Fireworks Program for the official dedication Niagara Falls illumination, 1925

Walter D’Arcy Ryan was born in 1870 in Kentville, Nova Scotia. He became the chief of the department of illumination at the General Electric Company of Schenectady, New York. He was a founder in the field of electrical illumination. He built the electric steam scintillator which had numerous nozzles and valves. The operator would release steam through the valves. The nozzles all had names which included: Niagara, fan, snake, plume, column, pinwheel and sunburst. The steam scintillator was combined with projectors, prismatic reflectors, flashers and filters to produce the desired effects. In 1920 a group of businessmen from Niagara Falls, New York formed a group who called themselves the “generators’. They lobbied the American and Canadian governments to improve the illumination of the Falls. They were able to raise $58, 000 for the purchase and installation of 24 arc lights to illuminate the Falls. On February 24th, 1925 the Niagara Falls Illumination Board was formed. Initially, the board had a budget of $28,000 for management, operation and maintenance of the lights. The power was supplied free by the Ontario Power Company. They had 24 lights installed in a row on the Ontario Power Company surge tank which was next to the Refectory in Victoria Park on the Canadian side. The official opening ceremony took place on June 8th, 1925 and included a light parade in Niagara Falls, New York and an international ceremony held in the middle of the Upper Steel Arch Bridge. Walter D’Arcy Ryan was the illuminating engineer and A.D. Dickerson who was his New York field assistant directed the scintillator. with information from American Technological Sublime by David E. Nye and the Niagara Falls info website Location: Brock University Archives Source Information: Subject Headings: Added Entries: 100 Ryan, W. D’A. |q (Walter D’Arcy), |d 1870-1934 610 General Electric Company 650 Lighting, Architectural and decorative 650 Lighting |z New York (State) |z Niagara Falls 700 Dickerson, A.F. 700 Schaffer, J.W. Related material held at other repositories: The Niagara Falls Museum in Niagara Falls, Ontario has a program (pamphlet) dedicating new lighting in 1958 and it has postcards depicting the illumination of the Falls. Some of Ryan’s accomplishments can be seen at The Virtual Museum of the City of San Francisco. Described by: Anne Adams Date: Sept 26,Upper Steel Arch Bridge. Walter D’Arcy Ryan was the illuminating engineer and A.D. Dickerson who was his New York field assistant directed the scintillator. with information from American Technological Sublime by David E. Nye and the Niagara Falls info website

Photograph - Baie Comeau, Panorama View

A panoramic view of Baie Comeau, showing the entire site. The photograph has been cut in half and folded. The caption reads "Panorama taken from water tank showing millsite, paper warehouse, temporary townsite to left. Men's cook house in left centre, rock quarry to right, railway lines on right.

Le récepteur B1 des kinines : cible thérapeutique pour le choc septique dans le diabète.

Les décès attribués à un choc septique à la suite d’une infection sévère augmentent chez les diabétiques et surviennent assez fréquemment dans les unités de soins intensifs. Le diabète sucré et le choc septique augmentent la production d’espèces réactives oxygénées et de cytokines pro-inflammatoires, lesquelles activent le facteur de transcription nucléaire Kappa B conduisant à l’induction du récepteur B1 (RB1) des kinines. Le diabète induit par la streptozotocine (STZ) augmente l’expression du RB1 dans divers tissus périphériques, le cerveau et la moelle épinière. Les lipopolysaccharides bactériens (LPS), souvent utilisés pour induire le choc septique, induisent aussi le RB1. L’objectif de ce travail vise à démontrer la contribution du RB1 des kinines dans l’exacerbation du choc septique pendant le diabète. Des rats Sprague-Dawley (225-250 gr) traités à la STZ (65 mg/kg, i.p.) ou le véhicule ont reçu quatre jours plus tard les LPS (2 mg/kg, i.v.) ou le véhicule en présence ou pas d’un antagoniste du RB1 (SSR240612, 10 mg/kg) administré par gavage. La température corporelle a été mesurée pendant 24h après le traitement. Le SSR240612 a aussi été administré à 9h AM et 9h PM et les rats sacrifiés à 9h AM le jour suivant après un jeûne de 16 h. Les effets de ces traitements ont été mesurés sur les taux plasmatiques d’insuline et de glucose, l’œdème et la perméabilité vasculaire (dans divers tissus avec la technique du Bleu d’Evans) ainsi que sur l’expression du RB1 (PCR en temps réel) dans le cœur et le rein. L’augmentation de la température corporelle après traitement au LPS chez les rats traités ou pas à la STZ a été bloquée par le SSR240612. L’antagoniste a normalisé l’hyperglycémie et amélioré la déficience en insuline chez les rats STZ. Le SSR240612 a inhibé l’œdème et réduit la perméabilité vasculaire dans les tissus des rats diabétiques traités ou pas avec les LPS. La surexpression du RB1 chez les rats traités au STZ et/ou LPS était renversée par le SSR240612. Cet antagoniste a prévenu la mortalité causée par les LPS et LPS plus STZ. Les effets anti-pyrétique, anti-inflammatoire et anti-diabétique du SSR240612 suggèrent que le RB1 puisse représenter une cible thérapeutique valable pour le traitement de la co-morbidité associée au choc septique dans le diabète.