Korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys ja työllisyys Kaakkois-Suomen työmarkkinoilla 2000-luvun lopun taantuman ympärillä

Tässä raportissa on selvitetty korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden työttömyyttä Kaakkois-Suomessa vuonna 2008 k��ynnistyneen taloustaantuman ympärillä. Tarkastelu ulottuu tammikuuhun 2012 saakka. Raportin tietoaineisto on koottu työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastojärjestelmästä sek�� Tilastokeskuksen työssäk��ynti- ja koulutustilastoista. Vaikka korkeakoulutettujen ja erityisesti ylemmän korkeakouluasteen suorittaneiden työttömyys kasvoi taantumassa ja sen hellitettyäkin on pysynyt aiempaa korkeammissa luvuissa, korkeakoulutettujen työttömyys suhteessa työvoimaan on edelleen keskimäärää alempi. Taantuma on kuitenkin nostanut Kaakkois-Suomen korkeakoulutettujen työttömyyttä uudelle, taantuman alkuun verrattuna korkeammalle tasolle. Vaikka työttömyys hellitti taantuman huipun jälkeen, tammikuussa 2012 Kaakkois-Suomessa oli sek�� alemman että ylemmän korkeakouluasteen työttömiä työnhakijoita lähes kolmannes enemmän kuin ennen taantumaa tammikuussa 2008. Samalla ajanjaksolla kokonaistyöttömyys (ilman lomautettuja) kasvoi n. 11 %. Kaakkois-Suomessa on nähtävissä, että nuoret korkeakoulutetut eivät aina sijoitu sujuvasti työmarkkinoille, vaikka heidän tilanteensa onkin parempi kuin esimerkiksi keskiasteen tutkinnon suorittaneiden. Korkeakoulutettujen työttömyyden lisäys painottuu jonkin verran nuorimpiin ik��luokkiin, erityisesti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneissa. Tätä voi tulkita niin, että työmarkkinoille sijoittuminen on hieman vaikeutunut.

Hornet eristyspuvun ja lämpöpuvun lämmöneristävyyden vertailu talviolosuhteissa

HN-468 -koneelle sattuneen onnettomuuden jälkeen ilmavoimissa alettiin keskustella talvilentovarusteiden paremmuudesta. Koneen ohjaamon sisälämpötila ei vaatisi itsessään eristävää varustusta, mutta mahdollinen heittoistuinhyppy altistaa ohjaajan äärimmäiselle kylmyydelle. Ohjaajat kokevat usein joutuvansa tekemään valinnan ohjaamomukavuuden ja lämmöneristävyyden välillä. Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla kahden eri Hornet-ohjaajien talviolosuhteisiin suunniteltua lentovarustekokonaisuutta niiden lämmöneristävyyden kannalta. Tutkittavat lentovarustevaihtoehdot olivat Hornet eristyspuku ja lämpöpuku. Lämmöneristävyyteen vaikuttaa niihin imeytyneen kosteuden määrä ja toisena tavoitteena oli selvittää aiheuttaako lentotehtävä talvella hikoilua ja mik�� on sen merkitys varusteiden lämmöneristävyyteen. Tutkimus toteutettiin kahden peräkkäisen menetelmän avulla. Kirjallisuustutkimuksessa tutustuttiin aluksi aiheeseen liittyviin perusteisiin ja aiempiin tutkimuksiin koskien varusteiden lämmöneristävyyksiä. Toisessa vaiheessa toteutettiin kenttätutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää ohjaajien hikoilun määrää mittausten avulla. Näiden kahden menetelmän jälkeen pohdittiin lentovarusteiden paremmuutta lämmöneristävyyden kannalta, kun otettiin huomioon niihin imeytyneen kosteuden määrä. Tutkimuksen tulosten perusteella todettiin lämpöpuku eristävämmäksi varustevaihtoehdoksi, kun ei otettu huomioon lennon aiheuttamaa lämpökuormaa ja hikoilua. Hyvien eristysominaisuuksiensa takia lämpöpuku aiheutti ohjaajille enemmän lämpökuormaa lentotehtävän aikana, ja siten siihen imeytyi enemmän kosteutta ohjaajien hikoilun seurauksena. Lopputuloksena todetaan lämpöpuvun olevan parempi vaihtoehto lennoille, jotka eivät ole fyysisesti rasittavia, eik�� siten runsasta hikoilua esiinny. Lennoilla, jotka aiheuttavat ohjaajille rasitusta ja siten lämpökuormaa, voidaan olettaa eristyspuvun olevan parempi vaihtoehto. Jos rasittavalla lennolla k��ytettäisiin lämpöpukua, hikoilu voi olla niin runsasta, että lämpöpuvun eristävyys laskee huomattavasti. Eristyspukua k��ytettäessä hikoilun määrä pysyy pienemmällä tasolla ja sen lämmöneristävyyden lasku on maltillisempaa. Lopuksi on huomioitavaa hikoilun määrän riippuvan myös ohjaajien henkilökohtaisista ominaisuuksista. Ohjaajien tulee arvioida itse vallitsevia olosuhteita ja tulevan lentotehtävän rasittavuutta, ja sitten valita itselleen kyseiselle lennolle sopivin varustevaihtoehto.

F/A-18 -torjuntah��vittäjän seuraajakaluston esiselvitys- ja hankintaprosessit

Ilmavoimien Hornet-kalusto ”eläk��ityy” nykyisen elinkaarisuunnitelman mukaisesti vuosina 2025–2030. K��ytännössä tämä tarkoittaa, että Suomen maanpuolustuskokonaisuudesta poistuu ilmapuolustuksen tärkeintä elementtiä toteuttava suorituskyky. Näin merkittävän suorituskyvyn poistuminen valtakunnasta, k��ynnistää ensin strategisen suunnittelun prosessin määrittämään millä suorituskyvyllä poistuva kyky korvataan. Laajan suorituskyvyn korvaaminen on hyvin mittava ja paljon aikaa vievä hankintaprosessi (ml. strategisen suunnittelun vaihe ennen hankintavaihetta). Tämän vuoksi on oleellista k��ynnistää korvaavan suorituskyvyn hankinnan valmistelu riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta vältetään katko ilmapuolustuksen suorituskyvyssä. Tässä tutkimustyössä lähtökohtaoletuksesi valittiin, että poistuva F/A-18 -suorituskyky tullaan korvaamaan uudella torjuntah��vittäjäkalustolla ja että hankinnan toteuttamisvastuu k��sketään Ilmavoimille. Tältä pohjalta tutkimustyössä valmisteltiin ja suunniteltiin Ilmavoimien seuraavan h��vittäjänkaluston hankintaprosessia ja sen eri vaiheita. Työssä luotiin selkeä aikataulutettu kokonaissuunnitelma hankinnasta, joka tulee toimimaan perustana linjaorganisaatioiden jatkaessa virkatyönä hankinnan ideointivaiheen suunnitelmallista eteenpäinvientiä. Toisena osiona työssä muodostettiin yhteenveto operatiivisen konseptin suunnittelun valmiudesta ja valmiudettomuudesta (ts. tuotiin esille kokonaan puuttuvia oleellisia suunnittelukokonaisuuksia). Syy miksi tässä tutkimustyössä kokonaisuuden suunnittelun lisäksi tarkastelun kohteeksi valittiin operatiivinen konsepti, johtui siitä että se on aikataulullisesti kriittisimmällä polulla. Tutkimustyön konkreettisina tuloksina tuotettiin - tarkennettu aikataulusuunnitelma hankinnalle - resurssitarvemäärittely hankinnan eri vaiheissa - yhteenveto hankinnan operatiivisen konseptin suunnittelua tukevista selvityksistä - yhteenveto operatiiviseen konseptiin tarvittavista selvityksistä.

Konkurssin ennustaminen ja makrotaloudelliset muuttujat: rakennusalan pk-yritykset

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää kannattaako makrotaloudellisia muuttujia k��yttää tunnuslukujen lisäksi yrityksen konkurssin ennustamisessa. Perinteiset konkurssinennustamismallit hyödyntävät pelk��stään tilinpäätöksestä saatavia tunnuslukuja eivätk�� huomioi yrityksen toimintaympäristöä ja sen muutoksia. Aiemmissa tutkimuksissa makrotaloudellisilla muuttujilla on pystytty parantamaan perinteisiä ennustamismalleja. Tutkimus toteutetaan luomalla kolme erilaista konkurssinennustamismallia logistista regressioanalyysiä hyödyntäen ja vertailemalla niiden paremmuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että rakennusalan pk-yritysten konkursseja pystytään ennustamaan kolmen tunnusluvun mallilla. Taloudellisen ajanjakson, jolta yrityksen tiedot ovat peräisin, huomioiminen ei tuo malliin lisäarvoa eik�� paranna ennustamiskykyä merkittävästi.

Konkurssin ennustaminen ja makrotaloudelliset muuttujat: rakennusalan pk-yritykset

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää kannattaako makrotaloudellisia muuttujia k��yttää tunnuslukujen lisäksi yrityksen konkurssin ennustamisessa. Perinteiset konkurssinennustamismallit hyödyntävät pelk��stään tilinpäätöksestä saatavia tunnuslukuja eivätk�� huomioi yrityksen toimintaympäristöä ja sen muutoksia. Aiemmissa tutkimuksissa makrotaloudellisilla muuttujilla on pystytty parantamaan perinteisiä ennustamismalleja. Tutkimus toteutetaan luomalla kolme erilaista konkurssinennustamismallia logistista regressioanalyysiä hyödyntäen ja vertailemalla niiden paremmuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että rakennusalan pk-yritysten konkursseja pystytään ennustamaan kolmen tunnusluvun mallilla. Taloudellisen ajanjakson, jolta yrityksen tiedot ovat peräisin, huomioiminen ei tuo malliin lisäarvoa eik�� paranna ennustamiskykyä merkittävästi.

Vesirakentamisen ja säännöstelyn sek�� niihin liittyvien kompensaatiotoimenpiteiden vaikutukset Kalajoen kala-, nahkiais- ja rapukantoihin : Yhteenveto vuosien 1978-2010 velvoitetarkkailujen tuloksista

Kalajoen pääuomassa on tehty suuria vesistöjärjestelyjä 1900-luvun alusta aina 2000-luvulle asti. Jokiuomaa ja sen virtaamia on muutettu mm. tulvasuojelun, voimatalouden ja uiton edistämiseksi. Merkittävimmät vesistöjärjestelyt ovat olleet Kalajoen säännöttäminen vuosina 1903–1910, Niemelänkylän pengerrys vuosina 1955–1960, Kalajoen vesistötaloussuunnitelma 1960–1970-luvulla, Kalajoen keskiosan järjestely vuosina 1967–1988, Alavieskan tulvasuojelu vuosina 1990–1992 ja Juurikosken kunnostus vuosina 2004–2005. 1970-luvunlopulta lähtien vesistöjärjestelyiden lupamääräyksiin alettiin sisällyttää velvoitteita tarkkailla hankkeiden vaikutuksia veden laatuun, kalastoon ja kalastukseen. Lisäksi aiheutetun haitan kompensoimiseksi alettiin määrätä toimenpiteitä, kuten kalaistutuksia ja kunnostustoimenpiteitä. Lupamääräykset ovat sisältäneet myös velvoitteita tarkkailla kompensaatiotoimenpiteiden tuloksellisuutta. Kalajoella valtio on ollut selvästi merkittävin toimija vesistöjärjestelyissä ja on ollut luvanhaltijana pääosassa hankkeista. Lisäksi valtio on kaikkien Kalajoen vesistön säännöstelyjen luvanhaltija. Näin ollen valtio on vastannut myös hankkeisiin liittyvistä velvoitetarkkailuista ja kompensaatiotoimenpiteistä. Merkittävimmät kompensaatiotoimenpiteet ovat olleet 4,7 miljoonan yksikesäisen vaellussiian istuttaminen vuosina 1981–2010, Kalajoen kunnostaminen mm. ravun ja nahkiaisen lisääntymisedellytysten parantamiseksi vuosina 1999–2004 ja 30 000 sukukypsän ravun istuttaminen vuosina 2003–2006. Tässä raportissa on tehty yhteenveto Kalajoen tarkkailututkimuksista vuosilta 1978–2010. Niiden perusteella on arvioitu, kuinka vesistörakentamishankkeet ja säännöstely sek�� niihin liittyvät kompensaatiotoimenpiteet ovat vaikuttaneet rapu-, nahkiais- ja kalakantoihin sek�� Kalajokeen niiden elinympäristönä. Lisäksi k��ytettävissä olevan aineiston puitteissa on arvioitu muiden tekijöiden vaikutusta rapu-, nahkiais- ja kalakantoihin.

Puun ja turpeen seospolton vaikutus tuhkan hyötyk��yttökohteisiin

Työn tavoitteena oli selvittää puun ja turpeen seospolton vaikutukset tuhkien hyötyk��yttökohteiden valintaan laitoksella tehtävien koeajojen ja kustannus- sek�� SWOT-analyysien avulla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää lainsäädännön vaikutukset tuhkien hyötyk��yttöön. Kustannusanalyysissä tarkasteltiin tuhkien hyödyntämisen nykytilan lisäksi rakeistuslaitosinvestointia ja selvitettiin eri hyötyk��yttövaihtoehtojen etuja ja haittoja. Lainsäädäntö vaikuttaa oleellisesti tuhkien hyötyk��yttöön. Hyötyk��yttöä säädellään sek�� kansallisella että EU-tasolta tulevalla lainsäädännöllä. Ympäristölainsäädännön ja etenkin jätelainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä myös hyötyk��yttöä koskevat lainsäädäntö uudistui. Energiantuotannon tuhkat tulivat jäteverolain piiriin ja lannoiteasetuksenuudistuksella pyrittiin helpottamaan tuhkien lannoitek��yttöä. Myös jäteluokittelu ja sen päättyminen tuhkien osalta vaikuttaa olennaisesti tuhkien k��sittelymenetelmien ja hyödyntämisen kannattavuuteen. Jäteluokituksen päättyminen voi viedä tuhkat kemikaalilainsäädännön piiriin. Kustannus- ja SWOT-analyysissä selvitettiin tuhkien hyödyntämisen kannalta keskeiset kustannustekijät. Rakeistuslaitosinvestoinnissa huomioitiin erilaiset tuhkien k��sittelymäärät ja niiden vaikutukset kustannuksiin ja investoinnin kannattavuuteen. SWOT-analyysin avulla selvitettiin hyödyntämisen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkatekijät. Polttoainesuhteella ei ollut poissulkevaa vaikutusta tuhkien hyötyk��yttövalintaan. Lentotuhkat soveltuivat parhaiten lannoitehyötyk��yttöön ja pohjatuhkat maarakennushyötyk��yttöön. Rakeistuslaitosinvestointi olisi kannattava etenkin suuremmilla tuhkamäärillä.

Opinto-opas 2012 : sotatieteiden kandidaatin tutkinto : 99./82. kadettikurssi

Tämä opinto-opas on suunnattu Maanpuolustuskorkeakoulussa 99./82. kadettikurssin opiskelijoille. Oppaassa kuvataan kaikki sotatieteiden kandidaatintutkintoon (SKtutkinto) kuuluvat opinnot, jotka kestävät kolme vuotta. Oppaan ensimmäisessä luvussa kuvataan sotatieteiden kandidaattitutkinnon opetussuunnitelma, jossa k��ydään läpi opintojen eri vaiheet ja opintoihin liittyvät valinnat sek�� opiskelijoiden erilaiset opintopolut. Opintopoluissa kuvataan kaikille opiskelijoille yhteiset ja pakolliset opinnot, puolustushaaroittain ja opintosuunnittain eriytyvät opinnot sek�� vapaavalintaiset opinnot. Toiseen lukuun on koottu SK-tutkintoon sisältyvien opintojaksojen kuvaukset, joissa esitellään yleisellä tasolla ja lyhyesti opintojen sisältö, opetusmenetelmät ja suoritustavat, kirjallisuus ja arviointi. Yksityiskohtaisemmat kuvaukset löytyvät opintojaksojen pedagogisista k��sikirjoituksista. Jotta saat kokonaisvaltaisen kuvan tulevista kolmen vuoden opinnoista, tutustu myös sotilasammatillisten opintojen opetussuunnitelmiin, koska nämä opinnot ovat osa upseerin virkaan vaadittavien opintojen kokonaisuutta. Sotilasammatillisista opinnoista saat lisätietoja puolustushaara-, aselaji- ja toimialakouluilta. Lue tämän oppaan rinnalla myös opinto-oppaan yleistä osaa, sillä nämä kaksi opasta muodostavat yhdessä tiiviin tietopaketin. Mik��li opintoihin liittyen herää kysymyksiä, k��änny kurssinjohtajan, SK-koulutussuunnittelijan tai ainelaitoksien opettajien puoleen.

Itseoppineet kirjoittajat, kirjeenvaihdon kulttuuri ja kirjeet egodokumentteina. Tutkimus Janssonin laivuriperheen kirjeenvaihdosta 1860- ja 1870-luvulla

Itseoppineiden kirjoittajien tutkimus on 1900-luvun lopulta, Suomessa erityisesti 2000-luvun alusta, luonut uutta näk��kulmaa tavallisten, julkisen elämän ulkopuolella toimivien ihmisten arjen, ajatusmaailman ja kirjoittamisen tapojen tutkimukseen. Systemaattinen arkistoaineistojen kartoitus ja keruut ovat osoittaneet, että jo ennen kansakoululaitoksen vakiintumista myös suomalaisella maaseudulla ihmiset saattoivat hankkia itselleen kirjoitustaidon ja k��yttää sitä aktiivisesti. Kustavilaisen laivuri Simon Janssonin (1812–1887) ja Wilhelmina Janssonin o.s. Widbomin (1810–1892) koulutielle lähetetyille pojilleen lähettämät kirjeet 1860- ja 1870- luvuilta ovat säilyneet A. W. Jahnssonin arkistossa SKS:n kirjallisuusarkistossa. Kirjeet ovat suomen- ja ruotsinkielisiä. Kirjeiden kautta on selvitetty, mink��laisia mahdollisuuksia säätyyhteiskunnan murtuminen avasi säätyläistön ulkopuolella oleville ihmisille ja mink��laisia taloudellisia ja sosiaalisia resursseja k��yttäen koulua k��ymättömät vanhemmat onnistuivat siirtämään poikansa yliopistokoulutuksen kautta säätyläistöön. Kirjeitä on tarkasteltu egodokumentteina, historian lähteinä, joissa ihmiset kertovat itse omasta elämästään ja ajatuksistaan. Hollantilaisen historioitsija Jacques Presserin luoma ja mm. Rudolf Dekkerin kehittämä egodokumentti-termi k��sittää kirjeiden lisäksi omaelämäkerrat, muistelmat ja päiväkirjat. Näk��kulma yhdistää historiantutkimukseen mm. kirjallisuustieteen k��sitteitä. Yksityisluontoisten tekstien kautta voidaan tutkia sitä, mink��laisia mahdollisuuksia sosiaalinen tila tiettynä aikana tarjoaa. Ne tarjoavat tavan tutkia ihmisten arkea, sosiaalisia suhteita ja paikallisyhteisöä, tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseen sek�� ajatusmaailmaa. Yhden perheen kirjeenvaihdon kautta on tarkasteltu niitä mahdollisuuksia ja rajoituksia, joita kirjeenvaihdon k��yttämisellä tutkimuksen materiaalina on egodokumenttien kentässä. Kirjeitä on tutkittu osana kirjeenvaihdon kulttuuria. Siihen kuuluvat itse kirjeiden sisällön lisäksi luku- ja kirjoitustaito, kirjekulttuurin oppiminen ja sen konventiot sek�� kirjoittamisen materiaaliset edellytykset. Britt Liljewallin tutkimuksia soveltaen Janssonin perheen kirjeenvaihtoa on tarkasteltu sen rituaalisen, informatiivisen, sosiaalisen ja normeja välittävän funktion kautta. Kirjeenvaihdossa esille tulevien aihepiirien joukosta on nostettu esiin viisi keskeisintä: arki ja siihen liittyvä perheen sisäinen huolenpito; koulutus ja siihen liittyvät toiveet ja pettymykset; uskonto: sosiaaliset suhteet ja verkostot sek�� viimeisenä terveys, sairaus ja kuolema. Kirjeiden kautta on tutkittu yhteistöllistä tiedonvälitystä ja sitä, ketk�� henkilöt ja mink��laiset aiheen ovat kirjeiden uutisoinnissa keskeisiä.

Kansainvälinen Itä-Suomi : Itä-Suomen maahanmuuttostrategia 2017, Pohjois-Savo, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala

Vuoteen 2017 ulottuva viisivuotinen strategia on laadittu Pohjois-Savon ELY-keskuksen johdolla ja kattaa Pohjois-Savon lisäksi Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnat. Itä-Suomen maahanmuuttostrategian toimet tähtäävät kansainvälistymisen kautta alueen hyvinvoinnin lisäämiseen ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseen. Itä-Suomen maahanmuuttostrategiassa toimintalinjoja on kolme ja niiden keskinäistä suhdetta kuvataan kolmiomallin avulla. Strategian terävin k��rki on kolmion huipulla sijaitseva elinkeinoelämän kansainvälistymistä ja ulkomaalaistaustaisten työllistymistä koskeva toimintalinja 1. Toimintalinjan visio on, että ulkomaalaistaustaiset työllistyvät ja perustavat yrityksiä. Lisäksi alueen väestömäärä kasvaa. Elinkeinoelämä saa tarvitsemaansa työvoimaa ja osaamista viennin ja kansainvälistymisen edistämiseksi. Kuntia ja kotouttamista koskevan toimintalinjan 3 painoarvoa kolmiomallin avulla kuvataan strategian kivijalkana ja siksi se on sijoitettu kolmion alaosaan. Toimintalinjan visio on, että ulkomaalaistaustaisten kotouttaminen kunnissa on toimiva osa normaaleja peruspalveluja. Lisäksi kunnat ovat aktiivisia tarjoamaan kuntapaikkoja pakolaisille. Ilman kunnan tärkeää roolia kotouttamispalvelujen ja muiden kunnan peruspalvelujen tarjoajana ei voida saavuttaa elinkeinoelämää koskevia tavoitteita, sillä jokainen maahanmuuttaja asuu kuntalaisena jossakin kunnassa. Asenteita ja osallistumista koskeva toimintalinja 2 sijaitsee kahden muun toimintalinjan välissä kolmion keskellä. Toimintalinjan visio on, että Itä-Suomen ilmapiiri on kansainvälinen ja erilaisuutta arvostava. Lisäksi ulkomaalaistaustaiset osallistuvat monipuolisesti yhteiskunnan toimintaan. Asenteet ulkomaalaistaustaisia kohtaan ja alueen ilmapiiri vaikuttavat merkittävästi sek�� strategian elinkeinoelämää että kuntia koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. Ulkomaalaistaustaisten monipuolinen osallistuminen yhteiskunnan toimintaan rikastuttaa myös alueen elinkeinoelämää, kuntia ja muita toimijoita eri kulttuurien tuntemuksen ja uusien kansainvälisten yhteyksien kautta. Toimintalinjojen tavoitteet on konkretisoitu toimenpiteiksi ja ryhmitelty toimenpidekokonaisuuksiksi. Maahanmuuttostrategian kullekin toimenpidekokonaisuudelle on määritelty koordinaatiovastuutahot. Kullekin toimenpiteelle on määritelty myös yksityiskohtaisemmat vastuutahot, joiden kanssa koordinaatiovastuutahot tekevät yhteistyötä. Maakunnittain toimivat alueelliset maahanmuuttoasiain toimikunnat vastaavat maahanmuuttostrategian tarkempien indikaattoreiden määrittelemisestä ja strategian seurannasta. Strategian toimenpiteiden pääpaino tavoitteiden saavuttamisessa on viranomais- ja muun toiminnan tehostamisessa ja ne kohdentuvat erityisesti alueen maahanmuuttotoimijoihin ja päättäjiin. Strategian on tarkoitus toimia alueen maahanmuuttoa ja sen tulevaisuuden tavoitteita linjaavana asiakirjana, jota hyödynnetään monipuolisesti eri maahanmuuttotoimijoiden työssä ja muiden kansainvälistymiseen ja maahanmuuttoon liittyvien strategisten asiakirjojen laadinnassa. Maahanmuuttostrategian tavoitteet tulee myös ottaa huomioon myönnettäessä eri instrumenttien kautta kansallista tai kansainvälistä rahoitusta strategian mukaisiin kehittämishankkeisiin ja toimiin.

Toinen tulenkantajuus. Tulenkantajien kulttuuriliikkeen aatteellinen ja k��sitteellinen muutos 1929–1939

Maailmansotien välisenä aikakautena vaikuttanutta tulenkantajien kulttuuriliikettä on tutkittu laajalti kirjallisuustieteessä. Yleisesti kirjallisuustiede on katsonut tulenkantajien aikakauden kestäneen 1920-luvun, sillä sen jälkeen ryhmä ei enää luonut kirjallisuutta yhteisen nimen alla. Tästä näk��kulmasta k��sin 1930-luvulla tulenkantajien nimellä esiintynyt ryhmä on rajattu tarkastelun ulkopuolelle, sillä kulttuuritaistelun sijaan niin kutsuttu toinen tulenkantajuus keskittyi pääasiassa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kirjallisuustieteen tutkimustulokset on yleisesti omaksuttu myös osaksi historiantutkimuksen kuvaa tulenkantajista. Tässä pro gradu- tutkielmassa tulenkantajien k��site problematisoidaan ja kirjallisuuden kontekstin sijaan sitä lähestytään historiallisena ilmiönä. K��sitehistoriallisen tutkimus-menetelmän avulla selvitetään, mitä erilaisia merkityksiä tulenkantajien k��sitteeseen maailmansotien välisenä aikana haluttiin sisällyttää. Toisena metodina k��ytettävä aatehistoria sen sijaan kysyy, mink��laisista aatteellisista lähtökohdista k��sin eri tarkastelijat tulenkantajuuden k��sitettä lähestyivät. Tarkoituksena ei ole todistaa 1920-luvun tulenkantajuuden jatkuneen seuraavalla vuosikymmenellä muuttumattomana. Sen sijaan tutkimus pyrkii osoittamaan, että alkuperäisen tulenkantajuuden hajoaminen ja muutos toiseksi tulenkantajuudeksi oli pidempi ja moniselitteisempi prosessi kuin mitä aiemmin on annettu ymmärtää. Tarkastelun keskiössä on 1930-luvulla toiminut Tulenkantajain Seura ja sen äänenkan-nattaja Tulenkantajat- lehti. Primaariaineistona tarkastellaan tulenkantajien kulttuuriliikkeeseen kuuluneiden Erkki Valan, Katri Valan, Olavi Paavolaisen, Lauri Viljasen ja Martti Haavion kirjoituksia 1920- ja 1930-luvuilta. Tärkeimpiä lähdeteoksia tutkimuskirjallisuudesta ovat tulenkantajista yleisesityksiä kirjoittaneet kirjallisuustieteilijät ja historiantutkijat, joiden tuotannon kanssa tutkimuksessa keskustellaan laajasti. Historiantutkimuksen kautta tarkasteltuna tulenkantajat eivät edusta ainoastaan kulttuuria ja kirjallisuutta, vaan laajemmin henkilöiden ja aatteiden muutosta ajassa ja tilassa. Tutkimus päätyy näkemykseen, että tulenkantajat on tutkimuskirjallisuudessa liian suoraviivaisesti samastettu eri aikakausien yleisiin piirteisiin. Tulenkantajat on ollut helpompi yhdistää mielikuvaan vapaamielisestä ja kulttuuriystävällisestä 1920-luvun Suomesta kuin osaksi 1930-luvun ideologisia vastakkainasetteluita. Tämänkaltainen lähestymistapa on kuitenkin h��märtänyt kuvaa tulenkantajien ominaispiirteistä ja ylikorostanut kirjallista näk��kulmaa kulttuuriliikkeen historiallisuuden kustannuksella.

YLIOPISTON LAATUAKKREDITOINNIN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSI JA SELITTÄMINEN : Case Turun kauppakorkeakoulu

Yliopistojen välisen kilpailun kiristyminen ja tuloksellisuuden korostuminen on vaikuttanut 2000- luvulla suoritettavaan laatutyöh��n. Tätä jatkuvasti haasteellisemman toimintaympäristön edellyttämää laatutyötä arvioidaan erilaisin menetelmin sek�� kansallisesti että kansainvälisesti. Tutkimuksessa tutkitaan koulutusorganisaatioiden akkreditointeja sosiaalis-institutionaalisesta näk��kulmasta. Tavoitteena on selvittää, kuinka akkreditoinnin tyyppisen hankkeen edullisuutta arvioidaan ja kuinka siihen liittyvää arviointia voitaisiin kehittää. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selittämään koulutusorganisaatioiden akkreditointeja. Tutkimus toteutettiin toiminta-analyyttisenä tapaustutkimuksena Turun kauppakorkeakoulussa. Aineiston keruu suoritettiin haastatellen EQUIS-akkreditointiprosessiin osallistuneita avainhenkilöitä ja tutustumalla kohdeorganisaation kirjallisiin dokumentteihin. Vertailuorganisaationa k��ytettiin Helsingin kauppakorkeakoulua. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kustannus-hyötyanalyysin teoriasta ja institutionaalisesta teoriasta. Tutkimuksessa havaittiin, että akkreditoinnin tyyppisen hankkeen kohdalla edullisuusarviointi suoritettiin melko suppeasti ja hanketta tarkasteltiin lähinnä strategisena tai välttämättömänä investointina. Akkreditoinnin viestinnälliset vaikutukset ja sen myötä avautuvat yhteistyömahdollisuudet nähtiin niin tärkeinä, että perinteisen rahamääräisen kustannus-hyötyanalyysin suorittamista ei pidetty mielekkäänä. Akkreditointeja k��sittelevissä tutkimuksissa esitetyt väitteet akkreditoinnin negatiivisesta vaikutuksesta strategiseen päätöksentekoon eivät saa tukea suoritetulta tutkimukselta. Edullisuustarkastelun kehittämiseksi tutkimuksessa ehdotetaan mm. edullisuustarkastelun kohteena olevan ajanjakson pidentämistä kattamaan sek�� akkreditointia edeltävää että sen jälkeistä ajanjaksoa, jotta esim. akkreditoinnin ylläpidon sitomat resurssit tulevat huomioiduksi. Yliopisto-organisaatioiden akkreditointien kustannus-hyötyanalyyttistä selittämistä täydennettiin soveltamalla institutionaalisen isomorfismin teoriaa. Rahamääräisen edullisuuden tarkastelun lisäksi osallistumista perusteltiin organisaatioiden halulla kopioida menestyneiden organisaatioiden toimintamalleja. Lisäksi havaittiin akkreditoitujen organisaatioiden muodostamien verkostojen luomat normatiiviset paineet.

Erilaisuuden johtaminen suomalaisessa johtamiskulttuurissa: johtohenkilöiden näkemyksiä erilaisuudesta ja monikulttuurisuudesta Suomessa

Tässä tutkimuksessa k��sitellään erilaisuutta ja erilaisuuden johtamista Suomen organisaatioympäristössä, ja sen tarkoituksena on valaista suomalaisten johtohenkilöiden näkemyksiä erilaisuuteen liittyen. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan niitä muutoksia ja reaktioita, joita viimeaikaiset muutokset väestörakenteessa ovat aiheuttaneet organisaatioiden toiminnassa ja niiden henkilöstöratkai-suissa. Tutkimuksen aihe on tutkimuksen syntyhetkellä ajankohtainen ja kytkeytyy lukuisiin kansainvälisesti merkittäviin muutoksiin, jotka ovat seuranneet globalisaatiosta ja markkinoiden avaamisesta kilpailulle. Itse erilaisuuden johtaminen juontaa juurensa lainsäädännöstä ja erityisesti amerikkalaisista, britannialaisista ja australialaisista syrjinnän kieltävistä laeista. Suomessa sen historia on ollut samankaltainen, mutta kehitys on ollut jonkin verran hitaampaa. Tutkittava ilmiö, erilaisuus, on luonteeltaan relativistinen ja kytkeytyy vahvasti siihen ympäristöön, jossa sitä tutkitaan. Tästä syystä täh��n tutkimukseen valittiin laadullinen tutkimusote, joka mahdollistaa tutkittavan ilmiön lähestymisen haastateltavien henkilöiden näk��kulmasta. Tutkimusta varten haastateltiin kuutta henkilöä, joista viisi toimi yrityssektorilla ja yksi julkishallinnon puolella. Haastattelut toteutettiin yksilöteemahaastatteluina ja saatu aineisto teemoiteltiin ja sitä k��siteltiin induktiivisesti ja teorialähtöisesti. K��ytetty analyysimenetelmä oli siis induktiivinen teema-analyysi, jonka avulla arvioitiin eri haastatteluiden yhtäläisyyksiä teemoittain sek�� syntyneen teemoitellun kokonaisaineiston yhteyttä erilaisuuden johtamisen teoriaan. Suomessa erilaisuus nähdään organisaatioiden tasolla laajemmin kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja molemmissa on vallalla vahva liiketoimintalähtöisyys. Julkisessa keskustelussa esiin nousevat tavallisesti näkyvimmät erot, kun taas organisaatioissa paneudutaan tekijöihin, jotka vaativat huomiota arjen johtamistyössä. Erilaisuuteen ei organisaatioissa suhtauduta järin järjestelmällisesti tai strategisesti, vaan niiden voidaan katsoa vasta heränneen erilaisuuden johtamisen tarpeellisuuteen. Pidemmällekin jalostuneita organisaatioita on ja ne löytyvät pääasiassa aloilta, joilla ulkomaalaisen työvoiman tarve on keskimääräistä suurempaa. Tämäkin osoittaa liiketalousnäk��kulman merkityksen ja tukee aikaisempien tutkijoiden vastaavanlaisia havaintoja. Suomessa on meneillään muutos erilaisuuden k��sittelyssä. Rekrytointi- ja lakiasioita painottavasta suhtautumisesta ollaan siirtymässä kohti strategisempaa, henkilöstön erityispiirteet huomioivaa lähestymistapaa. Tasa-arvokysymyksiin keskittyvä näkemys hallitsee edelleen k��ytäntöjen puolella, mutta yksilölliset näk��kulmat huomioiva ja organisatoriseen oppimiseen pyrkivä lähestymistapa on nousemassa esiin.

Kyklooppi ja kojootti urheilun kentillä

Kirjallisuusarvostelu

Pohjanmaan maank��yttö-, liikenne- ja logistiikkaselvitys

Maank��yttö-, liikenne- ja logistiikkaselvitys on tehty Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelman rinnalla tukemaan suunnitelmaa sek�� toimimaan maakuntakaavoituksen taustatietona. Selvitys kartoittaa laajasti maakunnan maank��ytön, liikenteen ja logistiikan nykytilaa, yhteistoiminnan sujuvuutta ja kehittämistarpeita. Liikennejärjestelmäsuunnitelmassa kehittämisen painopistealueiksi on määritelty maank��ytön tiivistäminen, palvelurakenteet, saavutettavuuden kannalta tehokkaiden alueiden kehittäminen, maank��ytön muutosalueiden määrittäminen sek�� joukko- ja kevytliikenteen edistäminen. Näitä painopisteitä on painotettu myös tässä maank��yttö-, liikenne- ja logistiikkaselvityksessä. Selvityksen taustaksi tehtiin laaja nykytila-analyysi, jossa tarkasteltiin maakunnan maank��ytön, liikenteen ja logistiikan nykytilaa. Työn tausta-aineistoa kerättiin myös kahdella kyselyllä. Toinen suunnattiin Pohjanmaan alueella toimivien teollisuuden ja kaupan yrityksille tavoitteena selvittää niiden näkemyksiä kuljetustarpeista, liikenneverkon puutteista ja maank��yttöön liittyvistä tarpeista. Toinen kysely suunnattiin Pohjanmaan kunnille ja sillä selvitettiin kuntien maank��yttöön ja liikenteen kehittämiseen liittyviä kehitystarpeita. Maank��ytön nykytilan ja sen kehittämissuuntien tarkentamiseksi marraskuussa 2011 järjestettiin lisäksi kuntien kaavoituksesta vastaaville henkilöille suunnattu työpaja. Tavoitteena oli löytää seutukuntien merkittävimmät kasvukohteet, elinkeinoelämälle tärkeät kohteet ja väylät sek�� tuoda esiin eri seutukuntien erityistarpeet.