Kätilötyötä Ruotsi-Suomessa : 1700-luvun naisammattilaisten historiaa ja ylempien säätyjen synnytyskulttuuria

Kirjallisuusarvostelu

Kirjeet ja eliittien kasvatus

Kirjallisuusarvostelu

Kohti porvarillista sivistyneistön ihannetta : erottautumisen taito helsinkiläiseliitin parissa 1740-luvulta 1820-luvulle

Kirjallisuusarvostelu

Au-äideistä sukuverkostoihin

Kirjallisuusarvostelu

Jorma Kalela haastaa historiankirjoittajat jalkautumaan yleisön joukkoon

Kirjallisuusarvostelu

Ikäjohtaminen ja alaistaidot – askel kohti parempaa työmotivaatiota: case: Rauman kaupungin vanhuspalvelut

Tämän päivän työelämä on hektistä ja muutoksia tapahtuu koko ajan. Työntekijöiltä vaaditaan yhä monipuolisempia kykyjä ja valmiuksia jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Pystyäkseen vastaamaan vaatimuksiin ja innostuakseen työstään työntekijä tarvitsee hyvän työmotivaation. Tämän tutkimuksen pääongelma on ”Mistä työntekijöiden työmotivaatio koostuu ja miten sitä voidaan edistää ikäjohtamisen ja alaistaitojen avulla case-organisaatiossa?” Ongelmaan pyritään löytämään vastaus selvittämällä mitä ikäjohtaminen on, miten se esiintyy kohdeorganisaatiossa ja miten alaistaitoja käyttämällä voidaan vaikuttaa esimies-alaissuhteeseen ja sen myötä ikäjohtamiseen. Lisäksi työssä esitetään tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijöiden päätökseen siirtyä eläkkeelle. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Porterin & Milesin työmotivaatioteoriaan pohjautuvaa teemahaastattelua. Teoria auttaa hahmottamaan työmotivaatioon liittyviä tekijöitä ja ymmärtämään niiden vaikutuksia kokonaisuuteen. Erillisenä aihealueena motivaatioteorian ulkopuolelta käsiteltiin haastateltavien eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä. Haastatteluja tehtiin kymmenen, viisi vanhainkodin ja viisi kotihoidon työntekijöille. Haastattelujen mukaan ikääntyneiden vanhuspalvelutyöntekijöiden työmotivaatio oli hyvällä tasolla. He olivat hyvin sitoutuneita työhönsä ja työ oli heille tärkeä elämänsisältö. Eniten työntekijöitä motivoi asiakkaat ja heiltä saatu palaute, työpaikan ilmapiiri sekä työn vaihtelevuus. Näistä asiakkaiden kanssa työskentely mainittiin tärkeimpänä tekijänä, jonka takia haastateltavat jaksoivat työtä tehdä. Parannettavaa löydettiin esimiehen ja alaisten välisestä vuorovaikutuksesta sekä tiedonkulusta. Organisaatiossa käytettiin joitakin ikäjohtamisen työkaluja, kuten ikäohjelmaa, mutta haastateltavien mielestä ikätietoisuutta voisi hyödyntää vielä paremmin esimerkiksi työntekijöiden kouluttamisessa. Alaistaitojen käyttö oli ikääntyneillä työntekijöillä monipuolista, mutta esimies-alaissuhteen kehittämiseen ja vuorovaikutukseen toivottiin kiinnitettävän enemmän huomiota. Työntekijät olivat kuitenkin kokonaisuudessaan tyytyväisiä tai hyvin tyytyväisiä työhönsä, vaikka toimintakyvyn säilyminen huolestutti lähes kaikkia työntekijöitä. Toimintakyky olikin tärkein eläkepäätökseen vaikuttava tekijä vapaa-ajan aktiviteettien lisäksi. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että on tärkeää pyrkiä tukemaan henkilöstön työmotivaatiota vahvistamalla siihen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä ja vähentämällä kielteisesti vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että työmotivaatioon positiivisesti vaikuttamalla voidaan mahdollistaa työntekijöiden tuloksellinen toiminta ja mielenkiinnon säilyminen työtä kohtaan. Näillä tekijöillä puolestaan näyttäisi olevan positiivinen vaikutus työntekijän päätökseen jatkaa työssään normaalia eläkeikää pidempään.

Suomen ja Ruotsin puolustusvoimauudistusten tausta ja tavoitteet : Vertaileva näkökulma

Suomen ja Ruotsin puolustusvoimauudistukset ovat erittäin ajankohtainen teema. Suomessa viimeisin uudistus on parhaillaan käynnissä. Sen on tarkoitus olla valmis vuonna 2015. Ruotsissa on käynnissä sen puolustusvoimien historian suurin muu-tos. Uutisoinnissa uudistuksia on käsitelty laajasti. Tutkimuksessa verrataan Suo-men ja Ruotsin puolustusvoimauudistuksia. Työn tarkoituksena on selvittää miten ja miksi Suomi ja Ruotsi ovat puolustuksensa uudistaneet sekä verrata mitä näillä uu-distuksilla tavoitellaan. Päätutkimusongelmana on selvittää miten Suomen ja Ruotsin puolustusvoimauudis-tukset eroavat toisistaan. Tutkimus toteutettiin vertailevana tapaustutkimuksena, jossa tärkeimmiksi lähteiksi valittiin valtioiden viimeisimmät poliittiset ohjausasiakir-jat. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen ympäristö on keskenään hyvin samanlai-nen. Silti puolustusvoimauudistukset eroavat toisistaan selvästi. Keskeisin ero puo-lustusvoimauudistusten tavoitteissa on kansainvälisyyden painotuksessa. Suomes-sa uudistuksella tavoitellaan sisäisiä ja Ruotsissa ulkoisia etuja.

Iranin islamilaisen tasavallan sotilasstrategia

Sotilasstrategia tarkoittaa tapaa, jolla asevoimia käytetään valtion tai liittouman poliittisen johdon määrittämien päämäärien saavuttamiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Iranin islamilaisen tasavallan sotilasstrategiaa ja Iranin sotilasstrategista valintaa selittäviä taustatekijöitä. Tutkimuksen päämääränä on selvittää mikä on Iranin sotilasstrategia. Tutkimuksen päämenetelminä käytetään aluetutkimusta ja operaatioanalyysiä. Sotilasstrategiaan vaikuttavia taustatekijöitä tarkastellaan aluetutkimuksen näkökulmasta. Aluetutkimus on monitieteellinen koulukunta joka pyrkii maantieteen, kulttuurin, lingvistiikan, historian ja politiikan tutkimuksen keinoin lisäämään ymmärrystä maantieteellisesti rajatusta alueesta. Iranin sotilasstrategian olemusta tarkastellaan operaatioanalyyttisellä menetelmällä, jolla pyritään selvittämään tarkastelun kohteen poliittisia ja sotilaallisia toimia, erityisesti sitä mihin kohde voi kyetä. Tutkimuksen primäärilähteistönä käytetään turvallisuuspolitiikan tutkimuslaitosten dokumentteja. Muita merkittäviä lähteitä ovat kansainväliset uutistoimistot sekä Iranin asevoimien toimintaa avoimista lähteistä seuraavat yksilöt ja yhteisöt. Iranin sotilasstrategia on hybridisodankäynnin muoto johon sisältyy konventionaalinen asevoima ja pelote, epäsymmetrinen sodankäynti sekä ulkomaisten aseellisten ryhmittymien aseistaminen, rahoittaminen ja kouluttaminen. Laajasta turvallisuusnäkökulmasta Iranin sotilasstrategiaan liittyy läheisesti myös terrorismi, aseiden salakuljetus ja informaatiosodankäynti. Sotilasstrategisia valintoja selittävät Iranin vallankumouskaartin vahva asema maan sisäpolitiikassa, valtionjohdon pelko vastavallankumouksesta ja etnisistä jännitteistä, sotateknologiset ja – taloudelliset puutteet, maan vuoristoinen topografia sekä maan ulkopoliittinen eristyneisyys. Iranin varsin puolustuksellisen sotilasstrategian perusteella maan turvallisuuspoliittisena päämääränä on vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen niin kotimaisilta kuin ulkomaisilta uhkilta. Sotilaallisten toimien lisäksi Iran pyrkii lisäämään turvallisuuttaan parantamalla suhteitaan lähinaapureihin diplomaattisin ja taloudellisin keinoin.

Stalin : teräksinen sotilasjohtaja

Josif Vissarionovitš Stalin on yksi 1900-luvun historian tunnetuimmista henkilöistä. Hän kohosi georgialaisesta suutarinpojasta Neuvostoliiton diktaattoriksi, jonka suorasta tai epäsuorasta käskystä miljoonat menettivät henkensä tai joutuivat vankileireille. Stalin toimi myös koko maailman suurimpien asevoimien ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana. Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen kirjallisuustutkimus. Stalinin toimintaa sotilasjohtajana käsitellään eri ajanjaksoina silloin, kun hän on ollut suorassa johtosuhteessa punaarmeijaan. Tutkimus on rajattu aikavälille 1918–1945 ja sen painopiste on toisen maailmansodan tapahtumissa. Tutkimusongelmana on: millainen Stalin oli sotilaallisena johtajana? Tutkimuksen lähteet ovat julkaistuja teoksia. Aineisto koostuu pääosin muistelmista. Tutkimusmenetelmänä on käytetty deduktiivisen päättelyn keinoja. Tutkimusta lähestytään sotilasjohtajuuden näkökulmasta. Olisiko Neuvostoliitto pärjännyt toisessa maailmansodassa ilman Stalinia? Todennäköisesti olisi. Voidaan spekuloida, miten sodassa olisi käynyt, jos Stalin ei olisi tuhonnut Neuvostoliiton pätevimpiä upseereja ja sotataidon kehittäjiä. Todennäköisesti Neuvostoliiton tappiot olisivat olleet paljon pienemmät. Toisaalta Stalin ei sodan alun jälkeen ollut taakaksi Neuvostoliiton sotaponnistuksille. Toisin kuin Hitler, jonka kyvyt sotilasjohtajana vain heikkenivät sodan edetessä, Stalin oppi koko sodan ajan uusia asioita eikä tehnyt samoja virheitä uudelleen. Silti Stalinia voidaan parhaimmillaankin eli vuosina 1944–1945 pitää korkeintaan keskinkertaisena sotilasjohtajana.

Mikrohistoriallisesti aateliskasvatuksesta

Teema: Arviointi.

Suomalainen da Vinci -koodi

Teema: Arviointi.