Limitations and information needs for engineered nanomaterial-specific exposure estimation and scenarios: recommendations for improved reporting practices

The aim of this paper is to describe the process and challenges in building exposure scenarios for engineered nanomaterials (ENM), using an exposure scenario format similar to that used for the European Chemicals regulation (REACH). Over 60 exposure scenarios were developed based on information from publicly available sources (literature, books, and reports), publicly available exposure estimation models, occupational sampling campaign data from partnering institutions, and industrial partners regarding their own facilities. The primary focus was on carbon-based nanomaterials, nano-silver (nano-Ag) and nano-titanium dioxide (nano-TiO2), and included occupational and consumer uses of these materials with consideration of the associated environmental release. The process of building exposure scenarios illustrated the availability and limitations of existing information and exposure assessment tools for characterizing exposure to ENM, particularly as it relates to risk assessment. This article describes the gaps in the information reviewed, recommends future areas of ENM exposure research, and proposes types of information that should, at a minimum, be included when reporting the results of such research, so that the information is useful in a wider context.

Genetic analysis of sudden cardiac death victims: a survey of current forensic autopsy practices.

Autopsy-negative sudden cardiac deaths (SCD) seen in forensic practice are most often thought to be the result of sudden arrhythmic death syndrome. Postmortem genetic analysis is recommended in such cases, but is currently performed in only a few academic centers. In order to determine actual current practice, an on-line questionnaire was sent by e-mail to members of various forensic medical associations. The questions addressed routine procedures employed in cases of sudden cardiac death (autopsy ordering, macroscopic and microscopic cardiac examination, conduction tissue examination, immunohistochemistry and electron microscopy, biochemical markers, sampling and storage of material for genetic analyses, toxicological analyses, and molecular autopsy). Some questions concerned the legal and ethical aspects of genetic analyses in postmortem examinations, as well as any existing multidisciplinary collaborations in SCD cases. There were 97 respondents, mostly from European countries. Genetic testing in cases of sudden cardiac death is rarely practiced in routine forensic investigation. Approximately 60% of respondents reported not having the means to perform genetic postmortem testing and 40% do not collect adequate material to perform these investigations at a later date, despite working at university hospitals. The survey demonstrated that many of the problems involved in the adequate investigation of SCD cases are often financial in origin, due to the fact that activities in forensic medicine are often paid by and dependent on the judicial authorities. Problems also exist concerning the contact with family members and/or the family doctor, as well as the often-nonexistent collaboration with others clinicians with special expertise beneficial in the investigation of SCD cases, such as cardiologists and geneticists. This study highlights the importance in establishing guidelines for molecular autopsies in forensic medicine.

Targeted therapy against multi-resistant bacteria in leukemic and hematopoietic stem cell transplant recipients: guidelines of the 4th European Conference on Infections in Leukemia (ECIL-4, 2011).

The detection of multi-resistant bacterial pathogens, particularly those to carbapenemases, in leukemic and stem cell transplant patients forces the use of old or non-conventional agents as the only remaining treatment options. These include colistin/polymyxin B, tigecycline, fosfomycin and various anti-gram-positive agents. Data on the use of these agents in leukemic patients are scanty, with only linezolid subjected to formal trials. The Expert Group of the 4(th) European Conference on Infections in Leukemia has developed guidelines for their use in these patient populations. Targeted therapy should be based on (i) in vitro susceptibility data, (ii) knowledge of the best treatment option against the particular species or phenotype of bacteria, (iii) pharmacokinetic/pharmacodynamic data, and (iv) careful assessment of the risk-benefit balance. For infections due to resistant Gram-negative bacteria, these agents should be preferably used in combination with other agents that remain active in vitro, because of suboptimal efficacy (e.g., tigecycline) and the risk of emergent resistance (e.g., fosfomycin). The paucity of new antibacterial drugs in the near future should lead us to limit the use of these drugs to situations where no alternative exists.

Ranking RegionalInnovation Policies: DEA-based Benchmarking in an European Setting

Seudullinen innovaatio on monimutkainen ilmiö, joka usein sijaitsee paikallisten toimijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen kentässä. Täten sitä on perinteisesti pidetty vaikeasti mitattavana ilmiönä. Työssä sovellettiin Data Envelopment Analysis menetelmää, joka on osoittautunut aiemmin menestyksekkääksi tapauksissa, joissa mitattavien syötteiden ja tuotteiden väliset suhteet eivät ole olleet ilmeisiä. Työssä luotiin konseptuaalinen malli seudullisen innovaation syötteistä ja tuotteista, jonka perusteella valittiin 12 tilastollisen muuttujan mittaristo. Käyttäen Eurostat:ia datalähteenä, lähdedata kahdeksaan muuttujsta saatiin seudullisella tasolla, sekä mittaristoa täydennettiin yhdellä kansallisella muuttujalla. Arviointi suoritettiin lopulta 45 eurooppalaiselle seudulle. Tutkimuksen painopiste oli arvioida DEA-menetelmän soveltuvuutta innovaatio-järjestelmän mittaamiseen, sillä menetelmää ei ole aiemmin sovellettu vastaavassa tapauksessa. Ensimmäiset tulokset osoittivat ylipäätään liiallisen korkeita tehok-kuuslukuja. Korjaustoimenpiteitä erottelutarkkuuden parantamiseksi esiteltiin ja sovellettiin, jonka jälkeen saatiin realistisempia tuloksia ja ranking-lista arvioitavista seuduista. DEA-menetelmän todettiin olevan tehokas ja kiinnostava työkalu arviointikäytäntöjen ja innovaatiopolitiikan kehittämiseen, sikäli kun datan saatavuusongelmat saadaan ratkaistua sekä itse mallia tarkennettua.

Strategic groupsin the European energy industry

Strategisten ryhmien teoria tarjoaa mahdollisuuden keskitason analyysiin yritysten ja toimialan välillä yritysten kilpailullisen aseman tarkasteluun. Strategiset ryhmät ovat samalla toimialalla toimivia yrityksiä, joilla on samanlaiset strategiset ominaisuudet, jotka kilpailevat samanlaisilla perusteilla tai jotka toteuttavat samanlaista strategiaa. Tässä tutkimuksessa strategisten ryhmien teoriaa on käytetty eurooppalaisten energiayritysten ryhmittelyyn. Tutkimuksessa oli mukana 104 energia-alan yritystä, jotka jaettiin viiteen strategiseen pääryhmään yritysten maantieteellisen toiminta-alueen ja koon mukaan. Jokainen ryhmä edustaa erilaista strategiaa. Muita strategisia ominaisuuksia, joita ovat diversifikaatioaste, tuotantoteknologia ja omistusmuoto, käytettiin muodostamaan alaryhmiä edellisistä pääryhmistä. Muodostettuja strategisia ryhmiä käytettiin seuraavaksi suoristuskykyerojen tutkimiseen ryhmien välillä. Suorituskykyä kuvaaviksi muuttujiksi valittiin liikevoitto-%, koko pääoman tuottoaste, vakavaraisuus-% ja current ratio. Tulokset osoittavat, että energiayritykset voidaan jakaa ryhmiin valittujen strategisten ominaisuuksien perusteella. Nämä yritysten strategiset valinnat eivät vaikuta merkittävästi yritysten taloudelliseen suorituskykyyn valittujen suorituskykymuuttujien osalta. Monikansalliset jättiläisyritykset ovat suorituskyvyltään heikoimpia ja eurooppalaiset suuryritykset parhaita ryhmiä, mutta erot eivät ole tilastollisesti merkittäviä. Ainut merkittävä ero suorituskykymuuttujissa oli vakavaraisuudessa monikansallisten ja eurooppalaisten suurten yritysten välillä. Muut suorituskykymuuttujat eivät eronneet ryhmien välillä tilastollisesti merkittävästi. Tilastollisesti merkittäviä eroja ei löydetty myöskään alaryhmien välillä.

The Mont Collon mafic complex (Austroalpine Dent Blanche nappe) : permian evolution of the Western European mantle

Résumé: Le complexe du Mont Collon (nappe de la Dent Blanche, Austroalpin) est l'un des exemples les mieux préservés du magmatisme mafique permien des Alpes occidentales. Il est composé d'affleurements discontinus et d'une stratification magmatique en son centre (Dents de Bertol) et est composé à 95% de roches mafiques cumulatives (gabbros à olivine et/ou cpx, anorthositiques, troctolites, wehrlites et wehrlites à plagioclase) et localement de quelques gabbros pegmatitiques. Ces faciès sont recoupés par de nombreux filons acides (aphtes, pegmatites quartziques, microgranodiorites et filons anorthositiques) et mafiques tardifs (dikes mélanocrates riches en Fe et Ti). Les calculs thermométriques (équilibre olivine-augite) montrent des températures de 1070-1120 ± 6°C, tandis que le thermomètre amphibole-plagioclase indique une température de 740 ± 40°C à 0.5 GPa pour les amphiboles magmatiques tardives. La geobarométrie sur pyroxène donne des pressions moyennes de 0.3-0.6 GPa, indiquant un emplacement dans la croûte moyenne. De plus, les températures obtenues sur des amphiboles coronitiques indiquent des températures de l'ordre de 700 ± 40°C confirmant que les réactions coronitiques apparaissent dans des conditions subsolidus. Les âges concordants U/Pb sur zircons de 284.2 ± 0.6 et 282.9 ± 0.6 Ma obtenus sur un gabbro pegmatitique et une pegmatitique quartzique, sont interprétés comme des âges de cristallisation. Les datations 40Ar/39Ar sur amphiboles des filons mélanocrates donnent un âge plateau de 260.2 ± 0.7 Ma, qui est probablement très proche de l'âge de cristallisation. Ainsi, cet age 40Ar/39Ar indique un second évènement magmatique au sein du complexe. Les compositions des roches totales en éléments majeurs et traces montrent peu de variations, ainsi que le Mg# (75-80). Les éléments traces enregistrent le caractère cumulatif des roches (anomalie positive en Eu) et révèlent des anomalies négatives systématiques en Nb, Ta, Zr, Hf et Ti dans les faciès basiques. Le manque de corrélation entre éléments majeurs et traces est caractéristique d'un processus de cristallisation in situ impliquant une quantité variable de liquide interstitiel (L) entre les phases cumulus. Les distributions des éléments traces dans les minéraux sont homogènes, indiquant une rééquilibration .subsolidus entre cristaux et liquide interstitiel. Un modèle quantitatif basé sur les équations de cristallisation in situ de Langmuir reproduisent correctement les concentrations en terres rares légères des minéraux cumulatifs montrant la présence de 0 à 35% de liquide interstitiel L pour des degrés de différenciation F de 0 à 45%, par rapport au faciès les moins évolués du complexe. En outre, les valeurs de L sont bien corrélées avec les proportions modales d'amphibole interstitielle et les concentrations en éléments incompatibles des roches (Zr, Nb). Le liquide parental calculé des cumulats du Mont Collon est caractérisé par un enrichissement relatif en terres rares légères et Th, un appauvrissement en terres rares lourdes typique d'une affinité transitionnelle (T-MORB) et une forte anomalie négative en Nb-Ta. Les roches cumulatives montrent des compositions isotopiques en Nd-Sr proches de la terre globale silicatée (BSE), soit 0.6<εNdi<+3.2, 0.7045<87Sr/86Sri<0.7056. Les rapports initiaux en Pb indiquent une source dans le manteau enrichi subcontinental lithosphérique, préalablement contaminé par des sédiments océaniques. Les dikes mélanocrates Fe-Ti sont représentatifs de liquides et ont des spectres de terres rares enrichis, une anomalie positive en Nb-Ta et des εNdi de +7, des 87Sr/86Sri de 0.703 et des rapports initiaux en Pb, similaires à ceux des basaltes d'île océanique, indiquant une source asthénosphérique modérément appauvrie. Ainsi, la fusion partielle du manteau lithosphérique subcontinental est induite par l'amincissement post-orogénique et la remontée de l'asthénosphère. Les filons mélanocrates proviennent, après délamination du manteau lithosphérique, de la fusion de l'asthénosphère. Abstract The early Permian Mont Collon mafic complex (Dent Blanche nappe, Austroalpine nappe system) is one of the best preserved examples of the Permian mafic magmatism in the Western Alps. It is composed of discontinuous exposures and a well-preserved magmatic layering (the Dents de Bertol cliff) crops out in the center part of the complex. It mainly consists of cumulative mafic rocks, which represent 95 vol-% of the mafic complex (ol- and cpx-bearing gabbros and rare anorthositic layers, troctolites, wehrlites and plagioclase-wehrlites) and locally pegmatitic gabbros. All these facies are crosscut by widespread acidic (aplites, quartz-rich pegmatites, microgranodiorites) and late mafic Fe-Ti melanocratic dikes. Olivine-augite thermometric calculations yield a range of 1070-1120 ± 6°C, while amphibole-plagioclase thermometer yields a temperature of 740 ± 40°C at 0.5 GPa. Pyroxene geobarometry points to a pressure of 0.3-0.6 GPa, indicating a middle crustal level of emplacement. Moreover, temperature calculations on the Mont Conon coronitic amphiboles indicate temperatures of 700 ± 40°C, close to those calculated for magmatic amphiboles. These temperatures confirm that coronitic reactions occurred at subsolidus conditions. ID-TIMS U/Pb zircon ages of 284.2 ± 0.6 and 282.9 ± 0.6 Ma obtained on a pegmatitic gabbro and a quartz-pegmatitic dike, respectively, were interpreted as the crystallization ages of these rocks. 40Ar/39Ar dating on amphiboles from Fe-Ti melanocratic dikes yields a plateau age of 260.2 ± 0.7 Ma, which is probably very close to the crystallization age. Consequently, this 40Ar/P39Ar age indicates a second magmatic event. Whole-rock major- and trace-element compositions show little variation across the whole intrusion and Mg-number stays within a narrow range (75-80). Trace-element concentrations record the cumulative nature of the rocks (e.g. positive Eu anomaly) and reveal systematic Nb, Ta, Zr, Hf and Ti negative anomalies for all basic facies. The lack of correlation between major and trace elements is characteristic of an in situ crystallization process involving variable amounts of interstitial liquid (L) trapped between the cumulus mineral phases. LA-ICPMS measurements show that trace-element distributions in minerals are homogeneous, pointing to subsolidus re-equilibration between crystals and interstitial melts. A quantitative modeling based on Langmuir's in situ crystallization equation successfully reproduced the Rare Earth Element (REE) concentrations in cumulitic minerals. The calculated amounts of interstitial liquid L vary between 0 and 35% for degrees of differentiation F of 0 to 45%, relative to the least evolved facies of the intrusion. Furthermore, L values are well correlated with the modal proportions of interstitial amphibole and whole-rock incompatible trace-element concentrations (e.g. Zr, Nb) of the tested samples. The calculated parental melt of the Mont Collon cumulates is characterized by a relative enrichment in Light REE and Th, a depletion in Heavy REE, typical of a transitional affinity (T-MORB), and strong negative Nb-Ta anomaly. Cumulative rocks display Nd-Sr isotopic compositions close to the BSE (-0.6 < εNdi < +3.2, 0.7045 < 87Sr/86Sri < 0.7056). Initial Pb ratios point to an origin from the melting of an enriched subcontinental lithospheric mantle source, previously contaminated at the source by oceanic sediments. The contrasted alkaline Fe-Ti melanocratic dikes are representative of liquids. They display enriched fractionated REE patterns, a positive Nb-Ta anomaly and εNdi of +7, 87Sr/86Sri of 0.703 and initial Pb ratios, all reminiscent of Ocean Island Basalt-type rocks, pointing to a moderately

A priori parameterisation of the CERES soil-crop models and tests against several European data sets

Mechanistic soil-crop models have become indispensable tools to investigate the effect of management practices on the productivity or environmental impacts of arable crops. Ideally these models may claim to be universally applicable because they simulate the major processes governing the fate of inputs such as fertiliser nitrogen or pesticides. However, because they deal with complex systems and uncertain phenomena, site-specific calibration is usually a prerequisite to ensure their predictions are realistic. This statement implies that some experimental knowledge on the system to be simulated should be available prior to any modelling attempt, and raises a tremendous limitation to practical applications of models. Because the demand for more general simulation results is high, modellers have nevertheless taken the bold step of extrapolating a model tested within a limited sample of real conditions to a much larger domain. While methodological questions are often disregarded in this extrapolation process, they are specifically addressed in this paper, and in particular the issue of models a priori parameterisation. We thus implemented and tested a standard procedure to parameterize the soil components of a modified version of the CERES models. The procedure converts routinely-available soil properties into functional characteristics by means of pedo-transfer functions. The resulting predictions of soil water and nitrogen dynamics, as well as crop biomass, nitrogen content and leaf area index were compared to observations from trials conducted in five locations across Europe (southern Italy, northern Spain, northern France and northern Germany). In three cases, the model’s performance was judged acceptable when compared to experimental errors on the measurements, based on a test of the model’s root mean squared error (RMSE). Significant deviations between observations and model outputs were however noted in all sites, and could be ascribed to various model routines. In decreasing importance, these were: water balance, the turnover of soil organic matter, and crop N uptake. A better match to field observations could therefore be achieved by visually adjusting related parameters, such as field-capacity water content or the size of soil microbial biomass. As a result, model predictions fell within the measurement errors in all sites for most variables, and the model’s RMSE was within the range of published values for similar tests. We conclude that the proposed a priori method yields acceptable simulations with only a 50% probability, a figure which may be greatly increased through a posteriori calibration. Modellers should thus exercise caution when extrapolating their models to a large sample of pedo-climatic conditions for which they have only limited information.

Catheterisation. Indwelling catheters in adults. Urethral and suprapubic. Evidence-based guidelines for best practice in urological health care

The EAUN Guidelines Working Group for indwelling catheters have prepared this guideline document to help nurses assess the evidence-based management of catheter care and to incorporate the guidelines’ recommendations into their clinical practice. These guidelines are not meant to be proscriptive, nor will adherence to these guidelines guarantee a successful outcome in all cases. Ultimately, decisions regarding care must be made on a case-by-case basis by healthcare professionals after consultation with their patients using their clinical judgement, knowledge and expertise.

The international multidisciplinary consensus conference on multimodality monitoring in neurocritical care: a list of recommendations and additional conclusions : a statement for healthcare professionals from the neurocritical care society and the European society of intensive care medicine.

Careful patient monitoring using a variety of techniques including clinical and laboratory evaluation, bedside physiological monitoring with continuous or non-continuous techniques and imaging is fundamental to the care of patients who require neurocritical care. How best to perform and use bedside monitoring is still being elucidated. To create a basic platform for care and a foundation for further research the Neurocritical Care Society in collaboration with the European Society of Intensive Care Medicine, the Society for Critical Care Medicine and the Latin America Brain Injury Consortium organized an international, multidisciplinary consensus conference to develop recommendations about physiologic bedside monitoring. This supplement contains a Consensus Summary Statement with recommendations and individual topic reviews as a background to the recommendations. In this article, we highlight the recommendations and provide additional conclusions as an aid to the reader and to facilitate bedside care.

Delivery of European Cross-Border Health Care and the Relevance and Effects of EU Regulations and Judicial Processes with Reference to Delivery of Drugs and Blood Donor Information Material.

Valtion rajat ylittävät terveyspalvelut Euroopan unionissa sekä Euroopan unionin säädösten merkitys ja vaikutus erityisesti lääkejakeluun ja verenluovuttajille jaettavaan tiedotusaineistoon Valtion rajat ylittävä terveydenhuolto on suuren kiinnostuksen kohteena Euroopan unionissa. Resurssien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla ja tiedon keskittäminen ovat tarpeen terveydenhuollon kustannusten alati noustessa. Terveydenhuoltopalvelut kuuluvat Euroopan sisämarkkinoiden vapaan liikkuvuuden piiriin. Euroopan unionilla ei ole kuitenkaan toimivaltaa säädellä terveydenhuoltojärjestelmiä, vaan sen mahdollisuudet ovat enimmäkseen kansanterveyden edistämisessä ja suojelussa, myös muilla toimialueilla kuin terveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Euroopan unionin säädösten vaikutusta terveydenhuoltosektoriin, erityisesti valtion rajat ylittäviin terveydenhuoltopalveluihin. Erityiskohteena olivat lääkemääräyksen toimittaminen toisen Euroopan unionin jäsenmaan apteekista, resepti-lääkkeiden maahantuonti omaan henkilökohtaiseen käyttöön, sähköisen lääkemääräyksen käyttö kansallisesti ja mahdollisuudet sen käyttöön eri jäsenmaiden välillä, online-apteekkien soveltuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoille sekä verenluovuttajille jaettavan tiedotusaineiston yhtenäistämistarve Euroopan unionin alueella. Tutkimuksen osa-alueiden aineisto koottiin vuosina 1999–2003, jolloin Euroopan unioniin kuului 15 jäsenmaata. Apteekit toimittivat useimmiten myös ei-kansalliset, toisessa Euroopan unionin jäsenmaassa annetut lääkemääräykset. Kaikki jäsenmaat rajoittivat lääkemääräyksen vaativien lääkkeiden maahantuontia. Rajoituksia oli maahantuontimäärissä ja -tavoissa. Lisäksi sairasvakuutuskorvausten saaminen ulkomailla lunastetuista reseptilääkkeistä oli hankalaa. Sähköiset lääkemääräykset olivat käytössä vain kahdessa maassa, mutta useissa maissa suunniteltiin niiden kokeilua. Standardit ja käyttöjärjestelmät olivat erilaisia eri maissa. Euroopan unionin alueelle on perustettu online-apteekkeja, joiden toiminta on kuitenkin vaatimatonta. Verenluovuttajille annettava tiedotusaineisto ei missään maassa täyttänyt veridirektiivin vaatimuksia. Tutkimuksen tulokset osoittivat kansallisten käytäntöjen eroavaisuuksien rajoittavan valtion rajat ylittäviä terveydenhuoltopalveluita. Vaikka Euroopan unionin tavoitteena ei ole yhtenäistää terveydenhuoltojärjestelmiä, on tarpeen arvioida uudelleen unionin ja jäsenmaiden välistä työnjakoa. Kansalliset terveydenhuoltojärjestelmät eivät ole erillään Euroopan sisämarkkinoista, jotka merkittävästi vaikuttavat terveydenhuoltoon.

Ranking Regional Innovation Policies: DEA-based Benchmarking in an European Setting

Seudullinen innovaatio on monimutkainen ilmiö, joka usein sijaitsee paikallisten toimijoiden keskinäisen vuorovaikutuksen kentässä. Täten sitä on perinteisesti pidetty vaikeasti mitattavana ilmiönä. Työssä sovellettiin Data Envelopment Analysis menetelmää, joka on osoittautunut aiemmin menestyksekkääksi tapauksissa, joissa mitattavien syötteiden ja tuotteiden väliset suhteet eivät ole olleet ilmeisiä. Työssä luotiin konseptuaalinen malli seudullisen innovaation syötteistä ja tuotteista, jonka perusteella valittiin 12 tilastollisen muuttujan mittaristo. Käyttäen Eurostat:ia datalähteenä, lähdedata kahdeksaan muuttujsta saatiin seudullisella tasolla, sekä mittaristoa täydennettiin yhdellä kansallisella muuttujalla. Arviointi suoritettiin lopulta 45 eurooppalaiselle seudulle. Tutkimuksen painopiste oli arvioida DEA-menetelmän soveltuvuutta innovaatiojärjestelmän mittaamiseen, sillä menetelmää ei ole aiemmin sovellettu vastaavassa tapauksessa. Ensimmäiset tulokset osoittivat ylipäätään liiallisen korkeita tehokkuuslukuja. Korjaustoimenpiteitä erottelutarkkuuden parantamiseksi esiteltiin ja sovellettiin, jonka jälkeen saatiin realistisempia tuloksia ja ranking-lista arvioitavista seuduista. DEA-menetelmän todettiin olevan tehokas ja kiinnostava työkalu arviointikäytäntöjen ja innovaatiopolitiikan kehittämiseen, sikäli kun datan saatavuusongelmat saadaan ratkaistua sekä itse mallia tarkennettua.

Uses of cancer registries for public health and clinical research in Europe : results of the European Network of Cancer Registries survey among 161 population-based cancer registries during 2010-2012

AIM: To provide insight into cancer registration coverage, data access and use in Europe. This contributes to data and infrastructure harmonisation and will foster a more prominent role of cancer registries (CRs) within public health, clinical policy and cancer research, whether within or outside the European Research Area. METHODS: During 2010-12 an extensive survey of cancer registration practices and data use was conducted among 161 population-based CRs across Europe. Responding registries (66%) operated in 33 countries, including 23 with national coverage. RESULTS: Population-based oncological surveillance started during the 1940-50s in the northwest of Europe and from the 1970s to 1990s in other regions. The European Union (EU) protection regulations affected data access, especially in Germany and France, but less in the Netherlands or Belgium. Regular reports were produced by CRs on incidence rates (95%), survival (60%) and stage for selected tumours (80%). Evaluation of cancer control and quality of care remained modest except in a few dedicated CRs. Variables evaluated were support of clinical audits, monitoring adherence to clinical guidelines, improvement of cancer care and evaluation of mass cancer screening. Evaluation of diagnostic imaging tools was only occasional. CONCLUSION: Most population-based CRs are well equipped for strengthening cancer surveillance across Europe. Data quality and intensity of use depend on the role the cancer registry plays in the politico, oncomedical and public health setting within the country. Standard registration methodology could therefore not be translated to equivalent advances in cancer prevention and mass screening, quality of care, translational research of prognosis and survivorship across Europe. Further European collaboration remains essential to ensure access to data and comparability of the results.

Survey on current practices for neurological prognostication after cardiac arrest.

PURPOSE: To investigate current practices and timing of neurological prognostication in comatose cardiac arrest patients. METHODS: An anonymous questionnaire was distributed to the 8000 members of the European Society of Intensive Care Medicine during September and October 2012. The survey had 27 questions divided into three categories: background data, clinical data, decision-making and consequences. RESULTS: A total of 1025 respondents (13%) answered the survey with complete forms in more than 90%. Twenty per cent of respondents practiced outside of Europe. Overall, 22% answered that they had national recommendations, with the highest percentage in the Netherlands (>80%). Eighty-nine per cent used induced hypothermia (32-34 °C) for comatose cardiac arrest patients, while 11% did not. Twenty per cent had separate prognostication protocols for hypothermia patients. Seventy-nine per cent recognized that neurological examination alone is not enough to predict outcome and a similar number (76%) used additional methods. Intermittent electroencephalography (EEG), brain computed tomography (CT) scan and evoked potentials (EP) were considered most useful. Poor prognosis was defined as cerebral performance category (CPC) 3-5 (58%) or CPC 4-5 (39%) or other (3%). When prognosis was considered poor, 73% would actively withdraw intensive care while 20% would not and 7% were uncertain. CONCLUSION: National recommendations for neurological prognostication after cardiac arrest are uncommon and only one physician out of five uses a separate protocol for hypothermia treated patients. A neurological examination alone was considered insufficient to predict outcome in comatose patients and most respondents advocated a multimodal approach: EEG, brain CT and EP were considered most useful. Uncertainty regarding neurological prognostication and decisions on level of care was substantial.

External Location Factors of Finnish Direct Investment in Central and Eastern European Transitional Economies

Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää suomalaisten suorien investointien maan valintaan vaikuttavia tekijöitä Itä- ja Keski-Euroopan kymmenessä siirtymätaloudessa. Empiirisessä osuudessa tarkasteltiin suomalaisten yritysten tärkeimpiä sijaintitekijöitä alueella ja yrityskohtaisten tekijöiden vaikutusta sijaintitekijöihin. Tutkimuksessa selvitettiin myös yritysten päämotiiveja investoida maihin. Laaditun investointikriteeristön mukaan maat pystyttiin laittamaan paremmuusjärjestykseen suomalaisen investoijan kannalta. Empiirisen osuuden aineisto kerättiin postikyselylomakkeella yrityksiltä, joilla on tai jotka ovat suunnittelemassa investointeja näihin maihin. Tutkimusote oli kvantitatiivinen. Tutkimustulokset osoittavat, että suomalaiset investoijat valitsevat Itä- ja Keski-Euroopan maan investointikohteeksi pääasiassa markkinapotentiaalin ja edullisten kustannusten perusteella. Myös infrastruktuuri vaikuttaa maan valintaan. Eri aloilla toimivien yritysten sijaintitekijöiden painotuksissa havaittiin eroja. Yrityksen koko ja päämotiivi vaikuttivat sijaintitekijöiden painotuksiin. Investointikriteereiden mukaan kaksi parasta investointimaata suomalaisille investoijille ovat Puola ja Viro. Vertailtaessa investointikriteereitä toteutuneisiin investointeihin voidaan todeta, että suomalaiset investoijat eivät ole hyödyntäneet investoinneilla saatavia etuja kaikissa kohdemaissa.