965 resultados para Brandsen, Federico, 1785-1827
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image
Resumo:
Lists of participants in Prof. August Boeck‘s philological societies in Berlin and in Heidelberg, circa 1822-1857, compiled by Klaus Grotsch.
Resumo:
Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa. Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana. Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, unio , on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan. Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena. Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät Jumalalle antautumisen ja luonteen käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa. Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.
Resumo:
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskysymystä Seitsemännen päivän adventtikirkon oppiäiti Ellen Whiten (1827 1915) terveysopetuksessa. White tunnetaan ennen kaikkea näyistään, joiden välityksellä hän koki saavansa Jumalalta hyvinvointiin liittyviä ohjeita. White kirjoitti näkyjensä innoittama terveysoppaita ja julisti pääasiassa Yhdysvalloissa yli 70 vuotta. Päälähteenäni ovat kaksi Whiten omaelämäkertaa vuosilta 1880 ja 1915 sekä 83 artikkelia, jotka hän julkaisi adventistien johtavassa terveyslehdessä, Health Reformerissa, vuosina 1866 1878. Tutkimuskysymykseni ovat, miksi White osoitti lähes kaiken terveyteen liittyvän opetuksensa naisille ja miten hän ymmärsi terveyden osana naisen roolia ja tehtäviä. Tulkintani mukaan White julisti naisille, sillä hän uskoi, että naisen asema oli selkeytettävä. Yhdysvallat teollistui ja kaupungistui nopeasti 1800-luvulla, mikä aiheutti naisille taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi toinen suuri herätys (1800 1830) synnytti keskustelua naisen roolista. Monet kirkot antoivat naisille luvan esimerkiksi saarnaamiseen, mutta Yhdysvalloissa vahvistui samaan aikaan myös käsitys naisesta kodin uskonnollisena johtajana. Ymmärrän, että Whiten mukaan ratkaisu naisen sekavaan asemaan oli terveys. Uskon, että Whiten mukaan nainen pystyi ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa, mikäli hän pysyi terveenä ja oppi tuntemaan terveyden periaatteet. Toisaalta White sai vaikutteita naisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustajilta. He ajattelivat, että vain koulutettu ja terve nainen kykeni vapautumaan avioliitosta. Toisaalta White oli naisasianaisia maltillisempi. Hän ymmärsi, että vain terve ja terveyskoulutuksen saanut nainen saattoi olla hyvä äiti. Ellen White osallistui terveysopetuksellaan keskusteluun myös naisen uskonnollisesta roolista. White oli itse kiertelevä terveyssaarnaaja. Silti hän ymmärsi, että muiden naisten kutsumus oli olla terve ja koulutettu äiti. White korosti äitien pyhyyttä luultavasti siksi, että hän pyrki turvaamaan oman auktoriteettiasemansa Adventtikirkossa. White myös luultavasti ymmärsi roolinsa ja tehtävänsä poikkeuksellisiksi ja arvosti vilpittömästi äitiyttä. Whiten mukaan äidin tehtävä oli kasvattaa terveitä ja moraalisia kansalaisia. Tehtävän arvon hän perusteli aikansa tieteellisillä teorioilla. White korosti luonnontieteilijä Charles Darwinin (1809 1882) evoluutioteorian mukaisesti, että äidin velvollisuus oli siirtää lapsilleen hyvä terveys. Käsityksensä terveyden ja moraalin suhteesta hän selitti frenologialla, jonka mukaan ihmisen elämäntavat vaikuttivat hänen luonteenpiirteisiinsä. White oli myös todennäköisesti kiinnostunut sosiaalitieteilijä Herbert Spencerin (1820 1903) ajatuksista, joiden mukaan kansalaisten kehittyessä myös yhteiskunta jalostui yhä paremmaksi. Vaikka White perusteli opetustaan modernilla tieteellä, hän oli ennen kaikkea uskonnollinen julistaja. Hän kuului 1840-luvulla herätyssaarnaaja William Millerin (1782 1849) liikkeeseen, jonka jäsenet uskoivat, että Jumala tuhoaa Yhdysvallat viimeisellä tuomiolla, mikäli kansan moraalin tila ei nopeasti kohene. Millerin liikkeen painotukset säilyivät Adventtikirkossa, joka perustettiin vuonna 1863. Siten White ymmärsi, ettei äiti ollut vastuussa vain perheensä ja kansansa maallisesta hyvinvoinnista vaan myös heidän pelastuksestaan. Whiten käsitys äidistä on mielestäni ristiriitainen. White antoi äideille paljon valtaa, mutta myös suuren vastuun. Hän korosti äitien arvokkuutta, mutta toisaalta he eivät olleet hänen mukaansa korvaamattomia. White ei myöskään huomioinut naisia, jotka eivät olleet äitejä.
Resumo:
Supramolecular ordering of organic semiconductors is the key factor defining their electrical characteristics. Yet, it is extremely difficult to control, particularly at the interface with metal and dielectric surfaces in semiconducting devices. We have explored the growth of n-type semiconducting films based on hydrogen-bonded monoalkylnaphthalenediimide (NDI-R) from solution and through vapor deposition on both conductive and insulating surfaces. We combined scanning tunneling and atomic force microscopies with X-ray diffraction analysis to characterize, at the submolecular level, the evolution of the NDI-R molecular packing in going from monolayers to thin films. On a conducting (graphite) surface, the first monolayer of NDI-R molecules adsorbs in a flat-lying (face-on) geometry, whereas in subsequent layers the molecules pack edge-on in islands (Stranski–Krastanov-like growth). On SiO2, the NDI-R molecules form into islands comprising edge-on packed molecules (Volmer–Weber mode). Under all the explored conditions, self-complementary H bonding of the imide groups dictates the molecular assembly. The measured electron mobility of the resulting films is similar to that of dialkylated NDI molecules without H bonding. The work emphasizes the importance of H bonding interactions for controlling the ordering of organic semiconductors, and demonstrates a connection between on-surface self-assembly and the structural parameters of thin films used in electronic devices.
Resumo:
Background Treatment guidelines recommend watchful waiting for children older than 2 years with acute otitis media (AOM) without perforation, unless they are at high risk of complications. The high prevalence of chronic suppurative otitis media (CSOM) in remote Aboriginal and Torres Strait Islander communities leads these children to be classified as high risk. Urban Aboriginal and Torres Strait Islander children are at lower risk of complications, but evidence to support the subsequent recommendation for watchful waiting in this population is lacking. Methods/Design This non-inferiority multi-centre randomised controlled trial will determine whether watchful waiting is non-inferior to immediate antibiotics for urban Aboriginal and Torres Strait Islander children with AOM without perforation. Children aged 2 − 16 years with AOM who are considered at low risk for complications will be recruited from six participating urban primary health care services across Australia. We will obtain informed consent from each participant or their guardian. The primary outcome is clinical resolution on day 7 (no pain, no fever of at least 38 °C, no bulging eardrum and no complications of AOM such as perforation or mastoiditis) as assessed by general practitioners or nurse practitioners. Participants and outcome assessors will not be blinded to treatment. With a sample size of 198 children in each arm, we have 80 % power to detect a non-inferiority margin of up to 10 % at a significance level of 5 %, assuming clinical improvement of at least 80 % in both groups. Allowing for a 20 % dropout rate, we aim to recruit 495 children. We will analyse both by intention-to-treat and per protocol. We will assess the cost- effectiveness of watchful waiting compared to immediate antibiotic prescription. We will also report on the implementation of the trial from the perspectives of parents/carers, health professionals and researchers. Discussion The trial will provide evidence for the safety and effectiveness of watchful waiting for the management of AOM in Aboriginal and Torres Strait Islander children living in urban settings who are considered to be at low risk of complications.
Resumo:
FTIR-spektroskopia (Fourier-muunnosinfrapunaspektroskopia) on nopea analyysimenetelmä. Fourier-laitteissa interferometrin käyttäminen mahdollistaa koko infrapunataajuusalueen mittaamisen muutamassa sekunnissa. ATR-liitännäisellä varustetun FTIR-spektrometrin käyttö ei edellytä juuri näytteen valmistusta ja siksi menetelmä on käytössä myös helppo. ATR-liitännäinen mahdollistaa myös monien erilaisten näytteiden analysoinnin. Infrapunaspektrin mittaaminen onnistuu myös sellaisista näytteistä, joille perinteisiä näytteenvalmistusmenetelmiä ei voida käyttää. FTIR-spektroskopian avulla saatu tieto yhdistetään usein tilastollisiin monimuuttuja-analyyseihin. Klusterianalyysin avulla voidaan spektreistä saatu tieto ryhmitellä samanlaisuuteen perustuen. Hierarkkisessa klusterianalyysissa objektien välinen samanlaisuus määritetään laskemalla niiden välinen etäisyys. Pääkomponenttianalyysin avulla vähennetään datan ulotteisuutta ja luodaan uusia korreloimattomia pääkomponentteja. Pääkomponenttien tulee säilyttää mahdollisimman suuri määrä alkuperäisen datan variaatiosta. FTIR-spektroskopian ja monimuuttujamenetelmien sovellusmahdollisuuksia on tutkittu paljon. Elintarviketeollisuudessa sen soveltuvuutta esimerkiksi laadun valvontaan on tutkittu. Menetelmää on käytetty myös haihtuvien öljyjen kemiallisten koostumusten tunnistukseen sekä öljykasvien kemotyyppien havaitsemiseen. Tässä tutkimuksessa arvioitiin menetelmän käyttöä suoputken uutenäytteiden luokittelussa. Tutkimuksessa suoputken eri kasvinosien uutenäytteiden FTIR-spektrejä vertailtiin valikoiduista puhdasaineista mitattuihin FTIR-spektreihin. Puhdasaineiden FTIR-spektreistä tunnistettiin niiden tyypilliset absorptiovyöhykkeet. Furanokumariinien spektrien intensiivisten vyöhykkeiden aaltolukualueet valittiin monimuuttuja-analyyseihin. Monimuuttuja-analyysit tehtiin myös IR-spektrin sormenjälkialueelta aaltolukualueelta 1785-725 cm-1. Uutenäytteitä pyrittiin luokittelemaan niiden keräyspaikan ja kumariinipitoisuuden mukaan. Keräyspaikan mukaan ryhmittymistä oli havaittavissa, mikä selittyi vyöhykkeiden aaltolukualueiden mukaan tehdyissä analyyseissa pääosin kumariinipitoisuuksilla. Näissä analyyseissa uutenäytteet pääosin ryhmittyivät ja erottuivat kokonaiskumariinipitoisuuksien mukaan. Myös aaltolukualueen 1785-725 cm-1 analyyseissa havaittiin keräyspaikan mukaan ryhmittymistä, mitä kumariinipitoisuudet eivät kuitenkaan selittäneet. Näihin ryhmittymisiin vaikuttivat mahdollisesti muiden yhdisteiden samanlaiset pitoisuudet näytteissä. Analyyseissa käytettiin myös muita aaltolukualueita, mutta tulokset eivät juuri poikenneet aiemmista. 2. kertaluvun derivaattaspektrien monimuuttuja-analyysit sormenjälkialueelta eivät myöskään muuttaneet tuloksia havaittavasti. Jatkotutkimuksissa nyt käytettyä menetelmää on mahdollista edelleen kehittää esimerkiksi tutkimalla monimuuttuja-analyyseissa 2. kertaluvun derivaattaspektreistä suppeampia, tarkkaan valittuja aaltolukualueita.
Resumo:
The paper describes the sensitivity of the simulated precipitation to changes in convective relaxation time scale (TAU) of Zhang and McFarlane (ZM) cumulus parameterization, in NCAR-Community Atmosphere Model version 3 (CAM3). In the default configuration of the model, the prescribed value of TAU, a characteristic time scale with which convective available potential energy (CAPE) is removed at an exponential rate by convection, is assumed to be 1 h. However, some recent observational findings suggest that, it is larger by around one order of magnitude. In order to explore the sensitivity of the model simulation to TAU, two model frameworks have been used, namely, aqua-planet and actual-planet configurations. Numerical integrations have been carried out by using different values of TAU, and its effect on simulated precipitation has been analyzed. The aqua-planet simulations reveal that when TAU increases, rate of deep convective precipitation (DCP) decreases and this leads to an accumulation of convective instability in the atmosphere. Consequently, the moisture content in the lower-and mid-troposphere increases. On the other hand, the shallow convective precipitation (SCP) and large-scale precipitation (LSP) intensify, predominantly the SCP, and thus capping the accumulation of convective instability in the atmosphere. The total precipitation (TP) remains approximately constant, but the proportion of the three components changes significantly, which in turn alters the vertical distribution of total precipitation production. The vertical structure of moist heating changes from a vertically extended profile to a bottom heavy profile, with the increase of TAU. Altitude of the maximum vertical velocity shifts from upper troposphere to lower troposphere. Similar response was seen in the actual-planet simulations. With an increase in TAU from 1 h to 8 h, there was a significant improvement in the simulation of the seasonal mean precipitation. The fraction of deep convective precipitation was in much better agreement with satellite observations.
Resumo:
Reaction of Cu2(O2CMe)4(H2O)2 with 1,2-diaminoethane(en) in ethanol, followed by the addition of NH4PF6, led to the formation of a covalently linked 1D polymeric copper(II) title complex showing alternating [Cu2(en)2(OH)22+] and [Cu2(O2CMe)4] units in the chain and the shortest Cucdots, three dots, centeredCu separation of 2.558(2) Å in the tetraacetato core.
Resumo:
alpha,beta-Dehydrophenylalanine residues constrain the peptide backbone to beta-bend conformation. A pentapeptide containing four consecutive (Delta Phe) residues has been synthesised and crystallised. The peptide Boc-LAla-Delta Phe-Delta Phe-Delta Phe-Delta Phe-NHMe (C45H46N6O7, MW = 782.86) was crystallised from an acetonitrile/methanol mixture. The crystal belongs to the orthorhombic space group P2(1)2(1)2(1) With a = 19.455(6), b = 20.912(9), c = 11.455(4) Angstrom and Z = 4. The X-ray (MoKalpha, lambda = 0.7107 Angstrom) intensity data were collected using the Rigaku-AFC7 diffractrometer. The crystal structure was determined by direct methods and refined using the least-squares technique, R = 8.41% for 1827 reflections with \F-o\ > 4 sigma\F-o\. The molecule contains the largest stretch of consecutive dehydrophenylalanine residues whose crystal structure has been determined so far. The peptide adopts left-handed 3(10)-helical conformation despite the presence of LAla at the N-terminus. The mean phi, psi values, averaged across the last four residues are 56.8 degrees and 17.5 degrees, respectively. There are four 4-->1 intramolecular hydrogen bonds, characteristic of the 3(10)-helix. In the crystal each molecule interacts with four crystallographically symmetric molecules with one hydrogen bond each.
Resumo:
In the present investigation, various kinds of textures, namely, unidirectional, 8-ground, and random were attained on the die surfaces. Roughness of the textures was varied using different grits of emery papers or polishing powders. Then pins made of Al-4Mg alloys were slid against steel plates at various numbers of cycles, namely, 1, 3, 5, 10 and 20 using pin-on-plate reciprocating sliding tester. Tests were conducted at a sliding velocity of 2 minis in ambient conditions under both dry and lubricated conditions. A constant normal load of 35 N was applied in the tests. The morphologies of the worn surfaces of the pins and the formation of transfer layer on the counter surfaces were observed using a scanning electron microscope. Surface roughness parameters of the plates were measured using an optical profilometer. In the experiments, it was observed that the coefficient of friction and formation of the transfer layer depend on the die surface textures under both dry and lubricated conditions. More specifically, the coefficient of friction decreases for unidirectional and 8-ground surfaces while for random surfaces it increases with number of cycles. However, the coefficient of friction is highest for the sliding perpendicular to the unidirectional textures and least for the random textures under both dry and lubricated conditions. The difference in friction values between these two surfaces decreases with increasing number of cycles. The variation in the coefficient of friction under both dry and lubrication conditions is attributed to the change in texture of the surfaces during sliding. (C) 2011 Elsevier B.V. All rights reserved.