Researching effective approaches to cleaning in hospitals: Protocol of the REACH study, a multi-site stepped-wedge randomised trial

Background The Researching Effective Approaches to Cleaning in Hospitals (REACH) study will generate evidence about the effectiveness and cost-effectiveness of a novel cleaning initiative that aims to improve the environmental cleanliness of hospitals. The initiative is an environmental cleaning bundle, with five interdependent, evidence-based components (training, technique, product, audit and communication) implemented with environmental services staff to enhance hospital cleaning practices. Methods/design The REACH study will use a stepped-wedge randomised controlled design to test the study intervention, an environmental cleaning bundle, in 11 Australian hospitals. All trial hospitals will receive the intervention and act as their own control, with analysis undertaken of the change within each hospital based on data collected in the control and intervention periods. Each site will be randomised to one of the 11 intervention timings with staggered commencement dates in 2016 and an intervention period between 20 and 50 weeks. All sites complete the trial at the same time in 2017. The inclusion criteria allow for a purposive sample of both public and private hospitals that have higher-risk patient populations for healthcare-associated infections (HAIs). The primary outcome (objective one) is the monthly number of Staphylococcus aureus bacteraemias (SABs), Clostridium difficile infections (CDIs) and vancomycin resistant enterococci (VRE) infections, per 10,000 bed days. Secondary outcomes for objective one include the thoroughness of hospital cleaning assessed using fluorescent marker technology, the bio-burden of frequent touch surfaces post cleaning and changes in staff knowledge and attitudes about environmental cleaning. A cost-effectiveness analysis will determine the second key outcome (objective two): the incremental cost-effectiveness ratio from implementation of the cleaning bundle. The study uses the integrated Promoting Action on Research Implementation in Health Services (iPARIHS) framework to support the tailored implementation of the environmental cleaning bundle in each hospital. Discussion Evidence from the REACH trial will contribute to future policy and practice guidelines about hospital environmental cleaning. It will be used by healthcare leaders and clinicians to inform decision-making and implementation of best-practice infection prevention strategies to reduce HAIs in hospitals. Trial registration Australia New Zealand Clinical Trial Registry ACTRN12615000325​505

Novel surgical and imaging methods of the middle ear and temporal bone

Välikorvaleikkauksiin usein liittyvän välikorvan ja kuuloluuketjun kirurgisen rekonstruktion tavoitteena on luoda olosuhteet, jotka mahdollistavat hyvän kuulon sekä välikorvan säilymisen tulehduksettomana ja ilmapitoisena. Välikorvan rekonstruktiossa on käytetty implanttimateriaaleina perinteisesti potilaan omia kudoksia sekä tarvittaessa erilaisia hajoamattomia biomateriaaleja, mm. titaania ja silikonia. Ongelmana biomateriaalien käytössä voi olla bakteerien adherenssi eli tarttuminen vieraan materiaalin pintaan, mikä saattaa johtaa biofilmin muodostumiseen. Tämä voi aiheuttaa kroonisen, huonosti antibiootteihin reagoivan infektion kudoksessa, mikä usein käytännössä johtaa uusintaleikkaukseen ja implantin poistoon. Maitohappo- ja glykolihappopohjaiset biologisesti hajoavat polymeerit ovat olleet kliinisessä käytössä jo vuosikymmeniä. Niitä on käytetty erityisesti tukimateriaaleina mm. ortopediassa sekä kasvo- ja leukakirurgiassa. Niitä ei ole toistaiseksi käytetty välikorvakirurgiassa. Korvan kuvantamiseen käytetään ensisijaisesti tietokonetomografiaa (TT). TT-tutkimuksen ongelmana on potilaan altistuminen suhteellisen korkealle sädeannokselle, joka kasvaa kumulatiivisesti, jos kuvaus joudutaan toistamaan. Väitöskirjatyö selvittää uuden, aiemmin kliinisessä työssä rutiinisti lähinnä hampaiston ja kasvojen alueen kuvantamiseen käytetyn rajoitetun kartiokeila-TT:n soveltuvuutta korvan alueen kuvantamiseen. Väitöskirjan kahdessa ensimmäisessä osatyössä tutkittiin ja verrattiin kahden kroonisia ja postoperatiivisia korvainfektioita aiheuttavan bakteerin, Staphylococcus aureuksen ja Pseudomonas aeruginosan, in vitro adherenssia titaanin, silikonin ja kahden eri biohajoavan polymeerin (PLGA) pintaan. Lisäksi tutkittiin materiaalien albumiinipinnoituksen vaikutusta adherenssiin. Kolmannessa osatyössä tutkittiin eläinmallissa PLGA:n biokompatibiliteettia eli kudosyhteensopivuutta kokeellisessa välikorvakirurgiassa. Chinchillojen välikorviin istutettiin PLGA-materiaalia, eläimiä seurattiin, ja ne lopetettiin 6 kk:n kuluttua operaatiosta. Biokompatibiliteetin arviointi perustui kliinisiin havaintoihin sekä kudosnäytteisiin. Neljännessä osatyössä tutkittiin kartiokeila-TT:n soveltuvuutta korvan alueen kuvantamiseen vertaamalla sen tarkkuutta perinteisen spiraali-TT:n tarkkuuteen. Molemmilla laitteilla kuvattiin ohimo- eli temporaaliluita korvan alueen kliinisesti ja kirurgisesti tärkeiden rakenteiden kuvantumisen tarkkuuden arvioimiseksi. Viidennessä osatyössä arvioitiin myös operoitujen temporaaliluiden kuvantumista kartiokeila-TT:ssa. Bakteeritutkimuksissa PLGA-materiaalin pintaan tarttui keskimäärin korkeintaan saman verran tai vähemmän bakteereita kuin silikonin tai titaanin. Albumiinipinnoitus vähensi bakteeriadherenssia merkitsevästi kaikilla materiaaleilla. Eläinkokeiden perusteella PLGA todettiin hyvin siedetyksi välikorvassa. Korvakäytävissä tai välikorvissa ei todettu infektioita, tärykalvon perforaatioita tai materiaalin esiin työntymistä. Kudosnäytteissä näkyi lievää tulehdusreaktiota ja fibroosia implantin ympärillä. Temporaaliluutöissä rajoitettu kartiokeila-TT todettiin vähintään yhtä tarkaksi menetelmäksi kuin spiraali-TT välikorvan ja sisäkorvan rakenteiden kuvantamisessa, ja sen aiheuttama kertasäderasitus todettiin spiraali-TT:n vastaavaa huomattavasti vähäisemmäksi. Kartiokeila-TT soveltui hyvin välikorvaimplanttien ja postoperatiivisen korvan kuvantamiseen. Tulokset osoittavat, että PLGA on välikorvakirurgiaan soveltuva, turvallinen ja kudosyhteensopiva biomateriaali. Biomateriaalien pinnoittaminen albumiinilla vähentää merkittävästi bakteeriadherenssia niihin, mikä puoltaa pinnoituksen soveltamista implanttikirurgiassa. Kartiokeila-TT soveltuu korvan alueen kuvantamiseen. Sen tarkkuus kliinisesti tärkeiden rakenteiden osoittamisessa on vähintään yhtä hyvä ja sen potilaalle aiheuttama sädeannos pienempi kuin nykyisen korva-spiraali-TT:n. Tämä tekee menetelmästä spiraali-TT:aa potilasturvallisemman vaihtoehdon erityisesti, jos potilaan tilanne vaatii seurantaa ja useampia kuvauksia, ja jos halutaan kuvata rajoitettuja alueita uni- tai bilateraalisesti.

3D QSAR analysis of oxazolidinone antibacterials: can we predict?

Three-dimensional QSAR studies for substituted aryloxazolidinones 3–9 were conducted using TSAR 3.3. The in vitro activities (MICs) of the compounds against Staphylococcus aureus and Enterococcus faecalis exhibited a good correlation with the prediction made by the model using heat of formation and LUMO energies.

Synthesis, spectral characterization, in-vitro microbiological evaluation and cytotoxic activities of novel macrocyclic bis hydrazone

A macrocyclic hydrazone Schiff base was synthesized by reacting 1,4-dicarbonyl phenyl dihydrazide with 2,6-diformyl-4-methyl phenol and a series of metal complexes with this new Schiff base were synthesized by reaction with Co(II), Ni(II) and Cu(II) metal salts. The Schiff base and its complexes have been characterized by elemental analyses, IR, H-1 NMR, UV-vis, FAB mass, ESR spectra, fluorescence, thermal, magnetic and molar conductance data. The analytical data reveal that the Co(II), Ni(II) and Cu(II) complexes possess 2:1 metal-ligand ratios. All the complexes are non-electrolytes in DMF and DMSO due to their low molar conductance values. Infrared spectral data suggest that the hydrazone Schiff base behaves as a hexadentate ligand with NON NON donor sequence towards the metal ions. The ESR spectral data shows that the metal-ligand bond has considerable covalent character. The electrochemical behavior of the copper(II) complex was investigated by cyclic voltammetry. The Schiff base and its complexes have also been screened for their antibacterial (Escherichia coli, Staphylococcus aureus, Shigella dysentery, Micrococcus, Bacillus subtilis, Bacillus cereus and Pseudomonas aeruginosa) and antifungal activities (Aspergillus niger, Penicillium and Candida albicans) by MIC method. The brine shrimp bioassay was also carried out to study their in-vitro cytotoxic properties. (C) 2009 Elsevier Masson SAS. All rights reserved.

Antimicrobial effects of ethanolic extracts from Cuscuta reflexa Roxb. (Convolvulaceae).

Ethanolic whole plant extracts obtained from Cuscuta reflexa Roxb were screened against Gram positive (Bacillus subtilis and Staphylococcus aureus) and Gram negative (Escherichia coli and Salmonella typhi) bacteria to evaluate their antimicrobial activity. Of the four concentrations of plant extract tested (200 µg/mL, 300 µg/mL, 400 µg/mL or 500 µg/mL), 500 µg/mL elicited the greatest zones of bacterial inhibition across three of the bacteria. In contrast, the growth of Salmonella typhi was not halted regardless of extract concentration. At 200 µg/mL, only the growth of E. coli was inhibited. Overall, although the greatest antimicrobial activity was demonstrated to be against E. coli at a concentration of 500 µg/mL (24.6±0.24), upon comparison to the other bacteria, both B. cereus and S. aureus educed similar zones of inhibition upon comparison to their positive antibiotic control.

Amino acid sequence of the winged bean (Psophocarpus tetragonolobus) basic lectin. Adenine binding and identification of the active-site tryptophan residue

The complete amino acid sequence of winged bean basic agglutinin (WBA I) was obtained by a combination of manual and gas-phase sequencing methods. Peptide fragments for sequence analyses were obtained by enzymatic cleavages using trypsin and Staphylococcus aureus V8 endoproteinase and by chemical cleavages using iodosobenzoic acid, hydroxylamine, and formic acid. COOH-terminal sequence analysis of WBA I and other peptides was performed using carboxypeptidase Y. The primary structure of WBA I was homologous to those of other legume lectins and more so to Erythrina corallodendron. Interestingly, the sequence shows remarkable identities in the regions involved in the association of the two monomers of E. corallodendron lectin. Other conserved regions are the double metal-binding site and residues contributing to the formation of the hydrophobic cavity and the carbohydrate-binding site. Chemical modification studies both in the presence and absence of N-acetylgalactosamine together with sequence analyses of tryptophan-containing tryptic peptides demonstrate that tryptophan 133 is involved in the binding of carbohydrate ligands by the lectin. The location of tryptophan 133 at the active center of WBA I for the first time subserves to explain a role for one of the most conserved residues in legume lectins.

Ultrastructure of Biofilms Formed by Bacteria from Industrial Processes

Microorganisms exist predominantly as sessile multispecies communities in natural habitats. Most bacterial species can form these matrix-enclosed microbial communities called biofilms. Biofilms occur in a wide range of environments, on every surface with sufficient moisture and nutrients, also on surfaces in industrial settings and engineered water systems. This unwanted biofilm formation on equipment surfaces is called biofouling. Biofouling can significantly decrease equipment performance and lifetime and cause contamination and impaired quality of the industrial product. In this thesis we studied bacterial adherence to abiotic surfaces by using coupons of stainless steel coated or not coated with fluoropolymer or diamond like carbon (DLC). As model organisms we used bacterial isolates from paper machines (Meiothermus silvanus, Pseudoxanthomonas taiwanensis and Deinococcus geothermalis) and also well characterised species isolated from medical implants (Staphylococcus epidermidis). We found that coating of steel surface with these materials reduced its tendency towards biofouling: Fluoropolymer and DLC coatings repelled all four biofilm formers on steel. We found great differences between bacterial species in their preference of surfaces to adhere as well as their ultrastructural details, like number and thickness of adhesion organelles they expressed. These details responded differently towards the different surfaces they adhered to. We further found that biofilms of D. geothermalis formed on titanium dioxide coated coupons of glass, steel and titanium, were effectively removed by photocatalytic action in response to irradiation at 360 nm. However, on non-coated glass or steel surfaces irradiation had no detectable effect on the amount of bacterial biomass. We showed that the adhesion organelles of bacteria on illuminated TiO2 coated coupons were complety destroyed whereas on non-coated coupons they looked intact when observed by microscope. Stainless steel is the most widely used material for industrial process equipments and surfaces. The results in this thesis showed that stainless steel is prone to biofouling by phylogenetically distant bacterial species and that coating of the steel may offer a tool for reduced biofouling of industrial equipment. Photocatalysis, on the other hand, is a potential technique for biofilm removal from surfaces in locations where high level of hygiene is required. Our study of natural biofilms on barley kernel surfaces showed that also there the microbes possessed adhesion organelles visible with electronmicroscope both before and after steeping. The microbial community of dry barley kernels turned into a dense biofilm covered with slimy extracellular polymeric substance (EPS) in the kernels after steeping in water. Steeping is the first step in malting. We also presented evidence showing that certain strains of Lactobacillus plantarum and Wickerhamomyces anomalus, when used as starter cultures in the steeping water, could enter the barley kernel and colonise the tissues of the barley kernel. By use of a starter culture it was possible to reduce the extensive production of EPS, which resulted in a faster filtration of the mash.

Optical, Field-Emission, and Antimicrobial Properties of ZnO Nanostructured Films Deposited at Room Temperature by Activated Reactive Evaporation

ZnO nanostructures were deposited on flexible polymer sheet and cotton fabrics at room temperature by activated reactive evaporation. Room-temperature photoluminescence spectrum of ZnO nanostructured film exhibited a week intrinsic UV emission and a strong broad yellow-orange visible emission. TEM and HRTEM studies show that the grown nanostructures are crystalline in nature and their growth direction was indentified to be along [002]. ZnO nanostructures grown on the copper-coated flexible polymer sheets exhibited stable field-emissio characteristics with a threshold voltage of 2.74 V/mu m (250 mu A) and a very large field enhancement factor (beta) of 23,213. Cotton fabric coated with ZnO nanostructures show an excellent antimicrobial activity against Staphylococcus aureus bacteria (Gram positive), and similar to 73% reduction in the bacterial population is achieved compared to uncoated fabrics after 4 h in viability. Using a shadow mask technique, we also selectively deposited the nanostructures at room temperature on polymer substrates.

Real-Time PCR : A Molecular Approach to Investigate the Role of Intestinal Microbiota in the Pathophysiology of Irritable Bowel Syndrome

Irritable bowel syndrome (IBS) is a common multifactorial functional intestinal disorder, the pathogenesis of which is not completely understood. Increasing scientific evidence suggests that microbes are involved in the onset and maintenance of IBS symptoms. The microbiota of the human gastrointestinal (GI) tract constitutes a massive and complex ecosystem consisting mainly of obligate anaerobic microorganisms making the use of culture-based methods demanding and prone to misinterpretation. To overcome these drawbacks, an extensive panel of species- and group-specific assays for an accurate quantification of bacteria from fecal samples with real-time PCR was developed, optimized, and validated. As a result, the target bacteria were detectable at a minimum concentration range of approximately 10 000 bacterial genomes per gram of fecal sample, which corresponds to the sensitivity to detect 0.000001% subpopulations of the total fecal microbiota. The real-time PCR panel covering both commensal and pathogenic microorganisms was assessed to compare the intestinal microbiota of patients suffering from IBS with a healthy control group devoid of GI symptoms. Both the IBS and control groups showed considerable individual variation in gut microbiota composition. Sorting of the IBS patients according to the symptom subtypes (diarrhea, constipation, and alternating predominant type) revealed that lower amounts of Lactobacillus spp. were present in the samples of diarrhea predominant IBS patients, whereas constipation predominant IBS patients carried increased amounts of Veillonella spp. In the screening of intestinal pathogens, 17% of IBS samples tested positive for Staphylococcus aureus, whereas no positive cases were discovered among healthy controls. Furthermore, the methodology was applied to monitor the effects of a multispecies probiotic supplementation on GI microbiota of IBS sufferers. In the placebo-controlled double-blind probiotic intervention trial of IBS patients, each supplemented probiotic strain was detected in fecal samples. Intestinal microbiota remained stable during the trial, except for Bifidobacterium spp., which increased in the placebo group and decreased in the probiotic group. The combination of assays developed and applied in this thesis has an overall coverage of 300-400 known bacterial species, along with the number of yet unknown phylotypes. Hence, it provides good means for studying the intestinal microbiota, irrespective of the intestinal condition and health status. In particular, it allows screening and identification of microbes putatively associated with IBS. The alterations in the gut microbiota discovered here support the hypothesis that microbes are likely to contribute to the pathophysiology of IBS. The central question is whether the microbiota changes described represent the cause for, rather than the effect of, disturbed gut physiology. Therefore, more studies are needed to determine the role and importance of individual microbial species or groups in IBS. In addition, it is essential that the microbial alterations observed in this study will be confirmed using a larger set of IBS samples of different subtypes, preferably from various geographical locations.

Synthesis, structure and DNA cleavage studies of coumarin analogues of tetrahydroisoquinoline and protoberberine alkaloids

Novel molecular matrices have been derived from coumarin-4-acetic acids and beta-phenylethylamines using the Bischler-Napieralski protocol which has led to the synthesis of analogues of tetrahydropapaverine in which the dimethoxybenzene moiety has been replaced by substituted coumarins. One carbon homologation has led to cyclization at the C3 position of coumarin generating the protoberberine skeleton. Structures have been confirmed by diffraction studies. The results showed that compounds 6e, 6f, 7e and 7f were found to be very effective against DNA samples of Gram positive bacterium Staphylococcus aureus and fungus Aspergillus niger. (C) 2010 Elsevier Masson SAS. All rights reserved.

Koagulaasinegatiivisten stafylokokkien aiheuttama utaretulehdus naudalla –kirjallisuuskatsaus ja patogeneesitutkimus kokeellisen infektiomallin avulla

Koagulaasinegatiivisia stafylokokkeja (KNS) on pidetty ja osittain pidetään edelleenkin vähäpätöisinä utaretulehdusta aiheuttavina bakteereina. Tämä on johtunut niiden aiheuttaman utaretulehduksen lievästä taudinkuvasta ja korkeasta paranemisprosentista, verrattuna esimerkiksi koagulaasipositiivisen Staphylococcus aureuksen aiheuttamaan utaretulehdukseen. Utaretulehdusdiagnostiikassa on näinollen tyydytty määrittämään KNS:t ainoastaan ryhmätasolle, ei lajitasolle. KNS:n esiintyvyys utaretulehdusten aiheuttajina on lisääntynyt jatkuvasti. Niistä on tullut Suomessa ja monessa muussakin maassa yleisimmin utaretulehdusnäytteistä eristetty taudinaiheuttaja. Joillakin tiloilla KNS:t ovat voineet muodostua jo karjaongelmaksikin. Tämä on herättänyt tutkijoiden ja karjanomistajien kiinnostuksen kyseistä bakteeriryhmää ja sen merkitystä kohtaan. Maidontuottajia KNS-bakteeriryhmä kiinnostaa eniten maidon laadun kannalta, koska KNS-tulehdus aiheuttaa muutoksia maidossa ja nostaa solulukua. KNS-tulehdukset ovat yleisimpiä ensikoilla, jotka ovat karjojen uudistumisen perusta. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään tämänhetkiseen tietoon KNS:n yleispiirteistä, niiden esiintyvyyteen, merkitykseen utaretulehduksen aiheuttajana, mikrobilääkeresistenssiin, etiologiaan ja taudinaiheutuskykyyn. Lisäksi käsitellään utareen puolustusmekanismeja sekä maidon tulehdusindikaattoreita. Kirjallisuuskatsauksen lopussa keskitytään KNS-tulehdusten hoitoon ja ehkäisyyn. Kokeellisessa osassa kuvataan tekemämme tartutuskoe, jossa kahdeksaan kerran poikineeseen lehmään tartutettiin peräkkäin S. epidermidis ja S. simulans. Tartutuksen jälkeen seurasimme mm. lehmien yleisoireita, maitomäärää, maidon solupitoisuutta sekä maidon entsyymiaktiivisuuksia. Koejärjestelyt perustuivat Simojoki ym. vuonna 2005 tekemään pilottikokeeseen. Kokeessa havaittiin eroavaisuuksia käyttämiemme KNS-lajien aiheuttamissa utaretulehduksissa. Tulosten perusteella voitiin todeta, että S. simulans aiheuttaa lehmälle voimakkaamman tulehdusvasteen kuin S. epidermidis. Lisätietoa eri KNS-lajien ominaisuuksista kaivataan edelleen ja uusia tutkimuksia julkaistaankin jatkuvasti. Jos tulevissa tutkimuksissa saadaan yhä enemmän todisteita KNS:n välisistä taudinaiheutuskyvyn eroista, epidemiologiasta sekä resistenssitilanteesta, uskon, että koagulaasinegatiivisia stafylokokkeja aletaan tyypittää lajitasolle asti. Lajitason tietämys mahdollistaisi yhä tehokkaampien utareterveyssuunnitelmien tekemisen KNS-tartuntojen ehkäisyä varten sekä yksityiskohtaisempien hoito-ohjeiden antamisen.

Sosiaalisen elämän persoonallis-onttinen luonne : Tutkielma Lutherin alkutilaopista

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, ovatko sosiaaliset järjestykset Martti Lutherin (1483-1546) mukaan Jumalan erityisesti asettamia. Johdannossa luotiin katsaus moderniin Luther-tutkimukseen. Aikaisemmassa tutkimuksessa havaittiin vallitsevan erimielisyyttä siitä, ovatko sosiaaliset järjestykset Jumalan erityisesti asettamia luomisjärjestyksiä (Schöpfungsordnungen), vai ovatko ne Jumalasta vain välillisesti riippuvaisia, järjen vapaasti muutettavissa olevia sosiaalisen elämän muotoja. Lutherin mukaan ihmisen elämälle on luonteenomaista osallisuus kolmesta sosiaalisesta järjestyksestä. Liittyen keskiaikaiseen käsitykseen Luther puhuu kirkon (ecclesia), perheen (oeconomia) ja yhteiskunnan (politia) järjestyksistä, joista kaksi edellistä olivat olemassa jo alkutilassa. Yhteiskunta sai alkunsa vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Tässä tutkimuksessa ihmisen sosiaalisen elämän tarkastelu rajattiin koskemaan alkutilan sosiaalisia järjestyksiä. Tutkimus suoritettiin kaksiosaisesti. Ensimmäisessä pääjaksossa selvitettiin, minkälainen ontologinen luonne ihmisen sosiaalisella elämällä on. Luther ymmärtää teologian tehtävän kaksiosaisesti Jumalan ja ihmisen tuntemiseksi (cognitio Dei et hominis). Teologia ja erityisesti Raamattu sisältävät Lutherin mukaan luonnon kaikkia aspekteja koskevaa tietoa. Tästä syystä immanenttiin todellisuuteen kuuluvien sosiaalisten järjestysten rajaaminen teologisen tiedon ulkopuolelle ei ole perusteltua. Karl Hollin Luther-tulkinnan tavoin tutkimuksessa havaittiin, että ihmisen ja Jumalan suhde perustuu tahdonyhteyteen, josta seuraa ihmisessä Jumalan sana vaikutuksesta syntyvä usko. Tahdonyhteyden johdosta ihminen tulee osalliseksi Jumalan persoonallisista ominaisuuksista siten, että Jumalan mielenliikkeet heijastuvat ihmisen psyykkisiin ominaisuuksiin. Erityisesti tahdon ja järjen alueilla tapahtuvaa partisipaatiota jumalalliseen luontoon voidaan luonnehtia persoonallis-onttiseksi. Persoonallis-onttinen partisipaatio vaikuttaa sekä ihmisen yksilölliseen elämäntodellisuuteen Jumalan kuvana (imago Dei) että yhteisölliseen elämäntodellisuuteen sosiaalisissa järjestyksissä. Toisessa pääjaksossa havaittiin, että kirkko ja perhe ovat Jumalan erityisillä asetussanoilla perustamia sosiaalisia järjestyksiä, joita voidaan kutsua luomisjärjestyksiksi. Sosiaalisina järjestyksinä kirkko ja perhe eivät kuulu Jumalan inhimilliselle järjelle antaman valtuutuksen (mandatum Dei) piiriin. Saman luonteiseen Jumalan käskyyn (mandatum) perustuva kirkko on järjestys (institutio), joka antaa Jumalan sanan voimalla ihmisen "juopuneelle" mielelle muodon (forma). Kirkko ylläpitää ihmisen persoonallis-onttista partisipaatiota sakramentin ja saarnan välityksellä. Jumalanpalveluksesta Jumala puhuttelee ihmistä inhimillisellä kielellä, antaen muodon sekä ihmisen uskolle että immanentit elämänalueet käsittävälle ulkoiselle kuuliaisuudelle. Sosiaaliset normit syntyvät, kun Jumala puhuttelee ihmistä kirkossa. Perheen havaittiin olevan Jumalan asettama sosiaalinen järjestys (institutio), jonka piiriin kuuluvat miehen ja naisen välisen avioliiton lisäksi taloudellinen toiminta ja kasvatus. Avioliitto on luonteeltaan pyhä ja Jumalan käskyyn perustuva. Perhe mahdollistaa ihmisen lisääntymisen, antaen ulkoiselle työlle ja lasten kasvatukselle sosiaalisen struktuurin. Perheen piiriin kuuluva elämä on riippuvainen kirkosta, sillä jumalanpalveluksen ja saarnaviran välittämä Jumalan sana antaa perheessä tapahtuvalle ulkoiselle kuuliaisuudelle muodon. Perhe on riippuvainen persoonallis-onttisesta partisipaatiosta. Tämä ilmenee myös siten, että langenneessa tilassa perhettä koskeva tieto on riippuvainen teologiasta.

Antimicrobial activity of highly stable silver nano particles embedded in agar-agar matrix as a thin film

Highly stable silver nanoparticles (Ag NPs) in agar-agar (Ag/agar) as inorganic-organic hybrid were obtained as free-standing film by in situ reduction of silver nitrate by ethanol. The antimicrobial activity of Ag/agar film on Escherichia coli (E. coil), Staphylococcus aureus (S. aureus), and Candida albicans (C albicans) was evaluated in a nutrient broth and also in saline solution. In particular, films were repeatedly tested for antimicrobial activity after recycling. UV-vis absorption and TEM studies were carried out on films at different stages and morphological studies on microbes were carried out by SEM. Results showed spherical Ag NPs of size 15-25 nm, having sharp surface plasmon resonance (SPR) band. The antimicrobial activity of Ag/agar film was found to be in the order, C. albicans > E. coil > S. aureus, and antimicrobial activity against C. albicans was almost maintained even after the third cycle. Whereas, in case of E. coil and S. aureus there was a sharp decline in antimicrobial activity after the second cycle. Agglomeration of Ag NPs in Ag/agar film on exposure to microbes was observed by TEM studies. Cytotoxic experiments carried out on HeLa cells showed a threshold Ag NPs concentration of 60 mu g/mL, much higher than the minimum inhibition concentration of Ag NPs (25.8 mu g/mL) for E. coli. The mechanical strength of the film determined by nanoindentation technique showed almost retention of the strength even after repeated cycle. (C) 2010 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Bovine mastitis caused by coagulase-negative staphylococci : host response and bacterial factors

Coagulase-negative staphylococci (CNS) are the most common bacteria isolated in bovine subclinical mastitis in many countries, and also a frequent cause of clinical mastitis. The most common species isolated are Staphylococcus (S) chromogenes, S. simulans, S. epidermidis, and S. xylosus. One half of the intramammary infections (IMI) caused by CNS persist in the udder. The pathogenesis of IMI caused by CNS is poorly understood. This dissertation focuses on host response in experimental intramammary infection induced by S. chromogenes, S. epidermidis and S. simulans. Model for a mild experimental CNS infection was developed with S. chromogenes (study I). All cows were infected and most developed subclinical mastitis. In study II the innate immune response to S. epidermidis and S. simulans IMI was compared in eight cows using a crossover design. A larger dose of bacteria was used to induce clinical mastitis. All cows became infected and showed mild to moderate clinical signs of mastitis. S. simulans caused a slightly stronger innate immune response than S. epidermidis, with significantly higher concentrations of the interleukins IL-1beta and IL-8 in the milk. The spontaneous elimination rate of the 16 IMIs was 31%, with no difference between species. No significant differences were recorded between infections eliminated spontaneously or remaining persistent, although the response was stronger in IMIs eliminated spontaneously, except the concentration of TNF-α, which remained elevated in persistent infections. Lactoferrin (Lf) is a component of the humoral defence of the host and is present at low concentrations in the milk. The concentration of Lf in milk is high during the dry period, in colostrum, and in mastitic milk. The effect of an inherent, high concentration of Lf in the milk on experimental IMI induced with S. chromogenes was studied in transgenic cows that expressed recombinant human Lf in their milk. Human Lf did not prevent S. chromogenes IMI, but the host response was milder in transgenic cows than in normal cows, and the former eliminated infection faster. Biofilm production has been suggested to promote persistence of IMI. Phenotypic biofilm formation and slime producing ability of CNS isolates from bovine mastitis was investigated in vitro. One-third of mastitis isolates produced biofilm. Slime production was less frequent for isolates of the most common mastitis causing species S. chromogenes and S. simulans compared with S. epidermidis. No association was found between the phenotypic ability to form biofilm and the persistence of IMI or severity of mastitis. Slime production was associated with persistent infections, but only 8% of isolates produced slime.

Photolabeling of the EcoP15 DNA methyltransferase with S-adenosyl-l-methionine

Radioactivity from S-adenosyl-L-[methyl-H-3] methionine ([methyl-H-3]AdoMet) was bound to the EcoP15 DNA methyltransferase (M.EcoP15) following short-wave ultraviolet (UV) irradiation. The labeled protein was subjected to polyacrylamide-gel electrophoresis in the presence of sodium dodecyl sulfate (SDS-PAGE), and detected by fluorography and autoradiography. Labeling was found to be dependent on the concentration of AdoMet and time of UV irradiation. The photolabeling by [methyl-H-3]AdoMet was specific and blocked by S-adenosyl-L-homocysteine (AdoHcy) and sinefungin which are known to function as competitive inhibitors. Limited digestion of the M EcoP15-AdoMet adduct by Staphylococcus aureus protease V8 generated three peptides of approx. 50, 32 and 30 kDa; Interestingly, only the 30-kDa peptide fragment contained radioactivity, as detected by SDS-PAGE, followed by fluorography and autoradiography. Further, sequencing of a few amino acids at the N-terminus of these peptides showed that the 30-kDa fragment was the N-terminal portion of M.EcoP15, These results suggest that photolabeling is at the AdoMet-binding site and that the N-terminal half of M.EcoP15 may be involved in substrate binding.