850 resultados para Kauppinen, Risto
Resumo:
We measured condensation particle (CP) concentrations and particle size distributions at the coastal Antarctic station Neumayer (70°39'S, 8°15'W) during two summer campaigns (from 20 January to 26 March 2012 and 1 February to 30 April 2014) and during polar night between 12 August and 27 September 2014 in the particle diameter (Dp) range from 2.94 nm to 60.4 nm (2012) and from 6.26 nm to 212.9 nm (2014). During both summer campaigns we identified all in all 44 new particle formation (NPF) events. From 10 NPF events, particle growth rates could be determined to be around 0.90±0.46 nm/h (mean ± std; range: 0.4 nm/h to 1.9 nm/h). With the exception of one case, particle growth was generally restricted to the nucleation mode (Dp < 25 nm) and the duration of NPF events was typically around 6.0±1.5 h (mean ± std; range: 4 h to 9 h). Thus in the main, particles did not grow up to sizes required for acting as cloud condensation nuclei. NPF during summer usually occurred in the afternoon in coherence with local photochemistry. During winter, two NPF events could be detected, though showing no ascertainable particle growth. A simple estimation indicated that apart from sulfuric acid, the derived growth rates required other low volatile precursor vapours.
Resumo:
We discuss experiences gained by porting a Software Validation Facility (SVF) and a satellite Central Software (CSW) to a platform with support for Time and Space Partitioning (TSP). The SVF and CSW are part of the EagleEye Reference mission of the European Space Agency (ESA). As a reference mission, EagleEye is a perfect candidate to evaluate practical aspects of developing satellite CSW for and on TSP platforms. The specific TSP platform we used consists of a simulate D LEON3 CPU controlled by the XtratuM separation micro-kernel. On top of this, we run five separate partitions. Each partition ru n s its own real-time operating system or Ada run-time kernel, which in turn are running the application software of the CSW. We describe issues related to partitioning; inter-partition communication; scheduling; I/O; and fault-detection, isolation, and recovery (FDIR)
Resumo:
Top Row: Maura P. Boran, Michelle M. Bernier, Pamela S. Reed, Catherine G. Dollries, Dorinda K. Nance, Sheila M. Raftery, Sandra J. Toner, Nancy E. Naeckel, Jill M. Cornell, Amy C. Wikol, Valerie A. Quaderer, Debra A. Davis, Beth I. Craigie, Lynne L. Stallworth, Elizabeth Foote
Row 2: Jill A. Stockwell, Katherine A. Allen-Bridson, Elizabeth J. Henry, Yvonne M. Levernois, Kristen Ligness, Karen Riffel, Carol Hayes, Lori Follmer, Laura Risto, Lisa Crouch, Kelli J. Chandler, Debra L. Browning, Cassandra L. Milne, Venus M. Varner
Row 3: Tamara D. Haas, Betsy A. Mahlke, Linda D. Dillard, Rebecca A. Miller, Julie A. Hatch, Kimberly E. Kinning, Elizabeth A. Bole, Sharon Szetela
Row 4: Jill Y. Frye, C. Holly Trentacoste, Hristine S. Cavanaugh, Shari W. Goldstein
Row 5: Lisa A. Danto, Laura L. Greig, Kristen L. Jacobus, Mary E. Zukowski, Tracy L. Park, Alicia L. Hempstead
Row 6: Catherine A. Mehall, Leigh A. Baguley, Heide Milbrandt-Godke, Tina Vasher, Cindy L. Bishop, Jayne C. Grun
Row 7: Paula M. Daoust, Cindy T. Cassidy, Sally J. Williams, Theresa Harris, Cheryl E. Easley, Janice B. Lindberg, Rhetaugh G. Dumas, Sally A. Sample, Shake Ketefian, Lori S. Smith, Teresa L. O'Brien, Lauren A. Christoff, Susan R. Stein
Row 8: Amy L. Manley, Jennifer L. Elie, Linda L. Grabowski, Cheryl L. Pavlik, Dana S. Berry, Kriste L. Fedon, Lynn M. Shute, Kathleen J. Burns, Suzanne L. Farhat, Kathryn E. Grant, Catharina M. Ojert, Laurie A. Klemczak, Caroline E. Broida, Mary M. Heikkinen
Row 9: Shelley A. Howington, Rita A. Mclemore, Shirley A. Stratton, Laura A. Sweeney, Bonnie L. Woods, Mary D. Wheatley, Colleen M. Brown, Ilze E. Sturis, Karen A. Gilbert, Amy L. Mayne, Jennifer L. Borucki, Connie L. Passon, Caryn A. Spielman, Judy L. Buhler
Resumo:
The Semantic Web has come a long way since its inception in 2001, especially in terms of technical development and research progress. However, adoption by non- technical practitioners is still an ongoing process, and in some areas this process is just now starting. Emergency response is an area where reliability and timeliness of information and technologies is of essence. Therefore it is quite natural that more widespread adoption in this area has not been seen until now, when Semantic Web technologies are mature enough to support the high requirements of the application area. Nevertheless, to leverage the full potential of Semantic Web research results for this application area, there is need for an arena where practitioners and researchers can meet and exchange ideas and results. Our intention is for this workshop, and hopefully coming workshops in the same series, to be such an arena for discussion. The Extended Semantic Web Conference (ESWC - formerly the European Semantic Web conference) is one of the major research conferences in the Semantic Web field, whereas this is a suitable location for this workshop in order to discuss the application of Semantic Web technology to our specific area of applications. Hence, we chose to arrange our first SMILE workshop at ESWC 2013. However, this workshop does not focus solely on semantic technologies for emergency response, but rather Semantic Web technologies in combination with technologies and principles for what is sometimes called the "social web". Social media has already been used successfully in many cases, as a tool for supporting emergency response. The aim of this workshop is therefore to take this to the next level and answer questions like: "how can we make sense of, and furthermore make use of, all the data that is produced by different kinds of social media platforms in an emergency situation?" For the first edition of this workshop the chairs collected the following main topics of interest: • Semantic Annotation for understanding the content and context of social media streams. • Integration of Social Media with Linked Data. • Interactive Interfaces and visual analytics methodologies for managing multiple large-scale, dynamic, evolving datasets. • Stream reasoning and event detection. • Social Data Mining. • Collaborative tools and services for Citizens, Organisations, Communities. • Privacy, ethics, trustworthiness and legal issues in the Social Semantic Web. • Use case analysis, with specific interest for use cases that involve the application of Social Media and Linked Data methodologies in real-life scenarios. All of these, applied in the context of: • Crisis and Disaster Management • Emergency Response • Security and Citizen Journalism The workshop received 6 high-quality paper submissions and based on a thorough review process, thanks to our program committee, the decision was made to accept four of these papers for the workshop (67% acceptance rate). These four papers can be found later in this proceedings volume. Three out of four of these papers particularly discuss the integration and analysis of social media data, using Semantic Web technologies, e.g. for detecting complex events in social media streams, for visualizing and analysing sentiments with respect to certain topics in social media, or for detecting small-scale incidents entirely through the use of social media information. Finally, the fourth paper presents an architecture for using Semantic Web technologies in resource management during a disaster. Additionally, the workshop featured an invited keynote speech by Dr. Tomi Kauppinen from Aalto university. Dr. Kauppinen shared experiences from his work on applying Semantic Web technologies to application fields such as geoinformatics and scientific research, i.e. so-called Linked Science, but also recent ideas and applications in the emergency response field. His input was also highly valuable for the roadmapping discussion, which was held at the end of the workshop. A separate summary of the roadmapping session can be found at the end of these proceedings. Finally, we would like to thank our invited speaker Dr. Tomi Kauppinen, all our program committee members, as well as the workshop chair of ESWC2013, Johanna Völker (University of Mannheim), for helping us to make this first SMILE workshop a highly interesting and successful event!
Resumo:
Kotona Suomessa-hanke (ESR) teetti selvityksen kotoutumista tukevan koulutuksen malleista, joissa pääasiallisena tai yhtenä keskeisenä kohderyhmänä ovat kotona lapsiaan hoitavat maahanmuuttajavanhemmat. Selvityksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva Suomessa järjestettävistä lastenhoidon sisältävistä koulutuksista sekä viitoittaa tietä kohti valtakunnallista toimintamallia kotona lasten kanssa olevien vanhempien kotoutumista tukevan koulutuksen osalta. Kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumista tukevalla koulutuksella tarkoitetaan tässä selvityksessä sellaista koulutusta, joka mahdollistaa pienten lasten hoitamisen kotona ja kotoutumista tukevaan koulutukseen osallistumisen. Kyseessä on pääasiallisesti kielikoulutus, mutta usein koulutukseen liittyy muita kotoutumisen tukemiseen liittyviä elementtejä. Selvitystä varten tunnistettiin valtakunnallisesti 35 koulutusmallia, joista 9 valittiin tarkempaan tarkasteluun. Koulutusmallit pyrittiin valitsemaan siten, että eri maantieteelliset alueet olivat edustettuina ja että tarkasteltaviin malleihin valikoitui sekä kolmannen sektorin että kuntien järjestämiä koulutuksia. Selvityksessä koulutukset jäsennettiin kahteen kategoriaan eli kielitaidon kehitystä korostaviin ja sosiaalisia tavoitteita korostaviin koulutuksiin. Kielitaidon kehitystä korostavia malleja yhdistää tietynlainen kurssimuotoisuus ja kuntavetoisuus. Sosiaalisia tavoitteita korostavia malleja järjestävät erityisesti järjestöt matalan kynnyksen periaatteella. Kotona lapsiaan hoitaville maahanmuuttajavanhemmille suunnatuille koulutuksille on yhä lisääntyvää kysyntää tulevaisuudessa. Toiminnan kehittämistä ei voida ohjata yhdellä valtakunnallisella ratkaisulla, vaan koulutusten laajentuminen on riippuvaista kuntien aktiivisuudesta. Kuntien tulee oman tilannearvionsa perusteella tehdä ratkaisuja sopivista toimintamalleista. Rahoittamalla ja järjestämällä toimintaa kunta voi vaikuttaa koulutuksen tavoitteisiin, laatuun ja pitkäjänteisyyteen. Matalan kynnyksen toimintamuotojen aktivoiminen ja resursointi puolestaan on helpoin ja nopein tapa lisätä toiminnan volyymia.
Resumo:
Tämä pro gradu tutkielma käsittelee seksuaalisen kansarunouden kognitiivisia käsitemetaforia. Tutkielmassa selvitetään, millaiset käsitejärjestelmät motivoivat 1800-luvun kansanrunouden seksuaaliaiheista ilmaisua. Tämän lisäksi suomenkielisestä aineistosta paljastuneita käsitejärjestelmiä verrataan muiden kielten ilmaisuista konstruoituihin käsitejärjestelmiin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko seksuaaliaiheisia kielenilmaisuja tutkimalla saada tietoa kansanomaista seksuaalisuutta koskevaa ajattelua jäsentävistä käsitejärjestelmistä. Tutkielman aineisto on kerätty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston Lönnrotiana 1–30 -kokoelmasta, joka koostuu Elias Lönnrotin muistiinpanemasta ja toimittamasta kansanrunoudesta. Aineiston laajuus on noin kuusituhatta säettä seksuaaliaiheista kansanrunoutta. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii kognitiivisen kielitieteen käsitemetaforateoria. Tutkielmassa tehtävä käsitemetafora-analyysi pohjaa tulkintansa aineiston ilmaisuista tehtävään sanastolliseen analyysiin. Työssä tehtävän analyysin ohella tulosten tulkinnassa hyödynnetään käsitemetaforaan ja sanastontutkimukseen keskittyviä tutkimuksia, joiden tarkoitus on havainnollistaa kielenulkoisten ilmiöiden kuten sukupuolen ja seksuaalisuuden suhdetta kieleen. Lisäksi työssä kiinnitetään huomiota tutkimusaineiston ilmaisujen allitteraatioon. Tutkielman keskeisin tutkimustulos on havainto siitä, että tutkimusaineiston seksuaali-ilmauksia motivoi tietty joukko käsitemetaforia, joiden perusteella on produktiivista muodostaa uusia seksuaaliaiheisia ilmaisuja myös nykysuomessa. Toisaalta ilmaisujen muotoon vaikuttaa tutkimusaineiston luonteenomainen taipumus allitteraatioon, mutta näyttää siltä, että äänteellisyyden tasolla toimivaa allitteraatiota enemmän ilmausten sisältöjä ohjailevat kognitiiviset käsitemetaforat. Monet analyysin tuloksena paljastuneista käsitemetaforista motivoivat myös muiden kielten ilmaisuja. Seksuaali-ilmausten sisältöön vaikuttaa toisin sanoen jokin kielestä riippumaton ilmiö, jonka tässä työssä tulkitaan olevan kognitiivinen käsitemetafora. Tämän tutkielman tuloksia voidaan käyttää lähtökohtana kielen ja seksuaalisuuden suhdetta tarkastelevalle jatkotutkimukselle.
Resumo:
Tämän tutkielman tutkimuskohteena ovat J. R. R. Tolkienin teoksen The Hobbit (1937) erisnimet ja niiden käännökset kahdessa eri suomennoksessa. Suomennokset ovat Risto Pitkäsen Lohikäärmevuori (1973) ja Kersti Juvan Hobitti (1985). Tutkimuksessa selvitetään, millaisia käännösstrategioita suomentajat ovat käyttäneet erisnimien kääntämiseen ja eroaako strategioiden käyttö eri erisnimiluokkien välillä. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, säilyvätkö erisnimien funktiot ja merkitykset käännöksissä. Tutkimus on empiirinen ja kvalitatiivinen. Analyysin apuna käytettiin vakiintunutta käännösstrategialuokittelua. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että koko teosten osalta kummassakin suomennoksessa on erisnimien kääntämiseen useimmin käytetty käännöstä ja korvaamista. Suurin ero suomentajien välillä on ollut lainan ja osalainan käytössä, sillä Juva on käyttänyt näitä huomattavasti useammin kuin Pitkänen. Erisnimiluokkien välillä ei ollut kovin suuria eroja. Juva on käyttänyt lainaa useammin henkilönnimissä kuin paikannimissä, kun taas Pitkänen on suosinut korvaamista useammin henkilönnimissä kuin paikannimissä. Suomentajat ovat useimmiten säilyttäneet erisnimien alkuperäiset funktiot käännöksissään. Eniten vaihtelua oli identifioivan, deskriptiivisen ja fiktionaalistavan funktion osalta. Funktion siirtymiseen vaikutti muun muassa, oliko erisnimi yksi- vai moniosainen. Moniosaisen erisnimen funktio säilyi yleisesti ottaen useammin kuin yksiosaisen. Erisnimien merkitysten tutkiminen osoitti, että jos alkuperäisen nimen merkitys ei ollut säilynyt käännöksessä, nimi oli joko saanut uuden merkityksen, jo olemassa ollut merkitys oli muuttunut tai jokin alkuperäinen merkitys oli hävinnyt käännetystä nimestä. Pitkäsen käännöksissä oli useammin uusia merkityksiä kuin Juvalla, hävinneitä merkityksiä oli kummallakin vain muutamia ja muuttuneita merkityksiä oli kummankin käännöksissä. Erisnimien merkitykset olivat suurimmaksi osaksi kuitenkin säilyneet samoina kuin lähdeteoksessa. Käännösstrategioiden valinnalla ei ollut suoraa yhteyttä erisnimien funktioiden tai merkitysten säilymiseen poistoa ja osapoistoa lukuun ottamatta.
Resumo:
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää voimassa olevan oikeuden perusteella, millaiseksi vierasvelkapantinsaajan asema muodostuu velallisen ja pantinantajan konkurssissa. Panttausta koskevaa yleistä lainsäädäntöä on melko vähän, mutta vierasvelkapanttauksen osalta keskeisimmät säännökset ovat kodifioitu lakiin takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta. Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annettu laki ei kuitenkaan sääntele esimerkiksi tehokkaan panttioikeuden perustamista eikä pantin realisointiin liittyviä tilanteita. Soveltamisohjeita näihin tilanteisiin tulee hakea panttausta koskevasta muusta, varsin hajanaisesta lainsäädännöstä. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää tämän pohjaltaan hajanaisen lainsäädännön, lainvalmistelutöiden sekä oikeuskirjallisuuden perusteella, minkälaista suojaa vierasvelkapantinsaaja saa konkurssissa ja millä edellytyksin. Selvitän tutkielman alussa vierasvelkapanttauksen tehokkaalle perustamiselle asetettuja edellytyksiä sekä niiden merkitystä konkurssitilanteessa. Tämän jälkeen tutkin panttioikeuden voimassapysymistä konkurssissa sekä pantinsaajalle tähän liittyen asetettuja velvoitteita. Lisäksi tutkin pantinsaajalla olevia realisointioikeuksia ja niiden rajoituksia sekä pantinsaajan mahdollisuuksia suojautua konkurssitakaisinsaannilta. Tutkielmani kannalta tärkeimpiä lähdeteoksia ovat Erkki Havansi: Esinevakuusoikeudet 1992; Risto Koulu: Konkurssioikeus 2009; Jarno Tepora – Janne Kaisto – Esa Hakkola: Esinevakuudet 2009; Sakari Wuolijoki – Mika Hemmo: Pankkioikeus 2013; Jarmo Tuomisto: Saatavan panttaus 2015 sekä Vierasvelkavakuus ja velallisen insolvenssista johtuva takaisinsaantiriski oikeuskäytännön valossa 2004. Vierasvelkapantinsaajalla on edelleen vahva asema sekä päävelallisen että pantinantajan konkurssissa. Vahvan suojan saaminen edellyttää kuitenkin, että panttioikeus on tehokkaasti perustettu noudattaen muun muassa julkivarmistukselle asetettuja vaatimuksia. Lisäksi nykyiset luotonantajan tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset asettavat luotoantajalle velvollisuuksia, joiden laiminlyöminen tarkoittaa luotonantajan saaman panttihyödyn vähenemistä. Edes vuoden 2004 konkurssilakiin otetuilla säännöksillä, joilla heikennettiin pantinsaajan etuoikeuksia entisestä, ei ole ollut merkittäviä negatiivisia vaikutuksia pantinsaajan oikeuksiin konkurssissa. Pantinsaajan tärkeimpiä taloudellisia etuoikeuksia ei ole tarkoituksenmukaista kaventaa. Lähinnä vain menettelyllisiin etuoikeuksiin voidaan lainsäädännöllä puuttua.
Resumo:
Tutkielman aiheena on köyhyyden vähentäminen talouskasvua edistämällä. Tutkimuskysymys on, miten talouskasvu vaikuttaa köyhyyteen ja kuinka poliittisessa päätöksenteossa voitaisiin huomioida saatuja tutkimustuloksia. Tutkielmassa pyritään tunnistamaan, millaisella politiikalla talouskasvusta saisi köyhiä suosivampaa. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus. Tutkielman johtopäätöksinä todetaan, että talouskasvu keskimäärin hyödyttää köyhiä, mutta valittu empiirinen malli vaikuttaa tuloksiin. Tässä tutkielmassa mukana olleissa empiirisissä malleissa talouskasvu keskimäärin hyödytti köyhiä korkeintaan saman verran kuin muuta väestöä. Tulevaisuudessa köyhyyspolitiikan pitäisi perustua enemmän eriarvoisuuden vähentämiseen kuin talouskasvun edistämiseen. Tällä hetkellä on kuitenkin olemassa alueita, joissa eriarvoisuuden vähentämisellä ei tulla saavuttamaan niin merkittävää köyhyyden vähentymistä kuin talouskasvun avulla on mahdollista. Eriarvoisuus on tekijä, joka vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin ansaita ja kerätä varallisuutta. Lisäksi se on tekijä, joka vaikuttaa siihen, kuinka hyvin valtio onnistuu vähentämään köyhyyttä. Talouskasvun lisäksi valtiossa pitää olla sopivat olosuhteet, jotta köyhyys vähenisi, pelkkä talouskasvu ei ole riittävää. Eriarvoisuuden vähentäminen on keino, jolla talouskasvusta saadaan enemmän irti köyhyyden vähentämiseksi