Crystal and Molecular Structure of N-acetyl-L-glutamine

The crystal and molecular structure of the title compound has been determined by direct methods from diffractometer data. Crystals are orthorhombic, with Z= 4 in a unit cell of dimensions : a= 13.811 (10), b= 5.095(5), c= 12.914(10)Å, space group P212121. The structure was refined by least-squares to R 3.31% for 868 observed reflections. There is significant non-planarity of the peptide group and its nitrogen atom is significantly pyramidal. There is no correlation between the double-bond character and reactivity of the C–N bond of the terminal amide group in glutamine and acetamide

Biochemical and structural characterization of recombinant hyoscyamine 6 beta-hydroxylase from Datura metel L.

Hyoscyamine 6 beta-hydroxylase (H6H; EC 1.14.11.11), an important enzyme in the biosynthesis of tropane alkaloids, catalyzes the hydroxylation of hyoscyamine to give 6 beta-hydroxyhyoscyamine and its epoxidation in the biosynthetic pathway leading to scopolamine. Datura metel produces scopolamine as the predominant tropane alkaloid. The cDNA encoding H6H from D. mete! (DmH6H) was cloned, heterologously expressed and biochemically characterized. The purified recombinant His-tagged H6H from D. mete! (DmrH6H) was capable of converting hyoscyamine to scopolamine. The functionally expressed DmrH6H was confirmed by HPLC and ESI-MS verification of the products, 6 beta-hydroxyhyoscyamine and its derivative, scopolamine; the DmrH6H epoxidase activity was low compared to the hydroxylase activity. The K-m values for both the substrates, hyoscyamine and 2-oxoglutarate, were 50 mu M each. The CD (circular dichroism) spectrum of the DmrH6H indicated a preponderance of alpha-helicity in the secondary structure. From the fluorescence studies, Stern-Volmer constants for hyoscyamine and 2-oxoglutarate were found to be 0.14 M-1 and 0.56 M-1, respectively. These data suggested that the binding of the substrates, hyoscyamine and 2-oxoglutarate, to the enzyme induced significant conformational changes. (C) 2010 Elsevier Masson SAS. All rights reserved.

X-ray studies on crystalline complexes involving amino acids and peptides XIX. Effects of change in chirality in the complexes of succinic acid with dl- and l-arginine

Crystals of dl-arginine hemisuccinate dihydrate (I)(monoclinic; P21/c; a = 5.292, b = 16.296, c = 15.203 Å; α= 92.89°; Z = 4) and l-arginine hemisuccinate hemisuccinic acid monohydrate (II) (triclinic; P1; a = 5.099; b = 10.222, c = 14.626 Å; α= 77.31, β= 89.46, γ= 78.42°; Z = 2) were grown under identical conditions from aqueous solutions of the components in molar proportions. The structures were solved by direct methods and refined to R = 0.068 for 2585 observed reflections in the case of (I) and R = 0.036 for 2154 observed reflections in the case of (11). Two of the three crystallographically independent arginine molecules in the complexes have conformations different from those observed so far in the crystal structures containing arginine. The succinic acid molecules and the succinate ions in the structures are centrosymmetric and planar. The crystal structure of (II) is highly pseudosymmetric. Arginine-succinate interactions in both the complexes involve specific guanidyl-carboxylate interactions. The basic elements of aggregation in both the structures are ribbons made up of alternating arginine dimers and succinate ions. However, the ribbons pack in different ways in the two structures. (II) presents an interesting case in which two ionisation states of the same molecule coexist in a crystal. The two complexes provide a good example of the effect of change in chirality on stoichiometry, conformation, aggregation, and ionisation state in the solid state.

X-ray studies on crystalline complexes involving amino acids and peptides. XXI. Structure of a (1:1) complex between L-phenylalanine and D-valine

CsHllNO2.C9HilNO2, Mr = 282.3, P1, a = 5.245 (1), b = 5.424 (1), c = 14.414 (2) A, a = 97.86 (1), fl = 93-69 (2), y = 70-48 (2) °, V= 356 A 3, Z = 1, O m = 1-32 (2), Dx = 1.32 g cm-3, h(Mo Ka) = 0-7107 A, g = 5-9 cm-1, F(000) = 158, T= 298 K, R=0.035 for 1518 observed reflections with I>2tr(I). The molecules aggregate in double layers, one ayer made up of L-phenylalanine molecules and the other of D-valine molecules. Each double layer is stabilized by interactions involving main-chain atoms of both types of molecules. The interactions include hydrogen bonds which give rise to two head-to-tail sequences. The arrangement of molecules in the complex is almost the same as that in the structure of DL-valine (and DL-leucine and DL-isoleucine) except for the change in the side chain of L molecules. The molecules in crystals containing an equal number of L and O hydrophobic amino-acid molecules thus appear to aggregate in a similar fashion, irrespective of the precise details of the side chain.

X-ray studies on crystalline complexes involving amino acids and peptides. XXV. Structures of DL-proline hemisuccinic acid and glycyl-L-histidinium semisuccinate monohydrate and a comparative study of amino-acid and peptide complexes of succinic acid

DL-Proline hemisuccinic acid, C5H9NO2.1/2C4H6O4, M(r) = 174.2, P2(1/c) a = 5.254 (1), b = 17.480 (1), c = 10.230 (i) angstrom, beta = 119.60 (6)-degrees Z = 4, D(m) = 1.41 (4), D(x) = 1.42 g cm-3, R = 0.045 for 973 observed reflections. Glycyl-L-histidinium semisuccinate monohydrate, C8H13N4O3+.C4H5O4-.H2O, M(r) = 348.4, P2(1), a = 4.864 (1), b = 17.071 (2), c = 9.397 (1) angstrom, beta = 90.58-degrees, Z = 2, D(m) = 1.45 (1), D(x) = 1.48 g cm-3, R = 0.027 for 1610 observed reflections. Normal amino-acid and dipeptide aggregation patterns are preserved in the structures in spite of the presence of succinic acid/semisuccinate ions. In both the structures, the amino-acid/dipeptide layers stack in such a way that the succinic acid molecules/semisuccinate ions are enclosed in voids created during stacking. Substantial variability in the ionization state and the stoichiometry is observed in amino-acid and peptide complexes of succinic acid. Succinic acid molecules and succinate ions appear to prefer a planar centro-symmetric conformation with the two carboxyl (carboxylate) groups trans with respect to the central C=C bond. Considerable variation is seen in the departure from and modification of normal amino-acid aggregation patterns produced by the presence of succinic acid. Some of the complexes can be described as inclusion compounds with the amino acid/dipeptide as the 'host' and succinic acid/semisuccinate/succinate as the 'guest'. The effects of change in chirality, though very substantial, are not the same in different pairs of complexes involving DL and L isomers of the same amino acid.

Thermal decomposition of zirconyl oxalates I. Barium zirconyl oxalate

Conditions for the preparation of stoichiometric barium zirconyl oxalate heptahydrate (BZO) have been standardized. The thermal decomposition of BZO has been investigated employing TG, DTG and DTA techniques and chemical and gas analysis. The decomposition proceeds through four steps and is not affected much by the surrounding gas atmosphere. Both dehydration and oxalate decomposition take place in two steps. The formation of a transient intermediate containing both oxalate and carbonate groups is inferred. The decomposition of oxalate groups results in a carbonate of composition Ba2Zr2O5CO3, which decomposes between 600 and 800° and yields barium zirconate. Chemical analysis, IR spectra and X-ray powder diffraction data support the identity of the intermediate as a separate entity.Die Bedingungen für die Herstellung von stöchiometrischem Barium-zirconyl-oxalat Heptahydrat (BZO) wurden standardisiert. Die thermische Zersetzung von BZO wurde unter Einsatz der TG-, DTG- und DTA, sowie der chemischen und Gasanalyse untersucht. Die Zersetzung verläuft über vier Stufen und wird von der umgebenden Gasathmosphäre nicht besonders beeinflusst. Sowohl die Dehydratisierung als auch die Oxalatzersetzung erfolgt in zwei Stufen. Die Bildung einer intermediären Übergangsverbindung mit sowohl Oxalat- als auch Carbonatgruppen wirken hierbei mit. Die Zersetzung der Oxalatgruppen ergibt ein Carbonat der Zusammensetzung Ba2Zr2O5CO3, das zwischen 600 und 800° zersetzt wird und Bariumzirconat ergibt. Die Angaben der chemischen Analyse, der IR-Spekren und der Röntgen-Pulver-Diffraktion unterstützen die Identität der Intermediärverbindung als eine separate Einheit.On a standardisé les conditions de préparation de l'oxalate heptahydraté de zirconyle et de baryum (BZO) stoechiométrique. On a étudié la décomposition thermique de BZO par TG, TGD et ATD ainsi que par analyses chimiques et analyses des gaz. La décomposition a lieu en quatre étapes et n'est pas trop influencée par l'atmosphère ambiante. La déshydratation et la décomposition de l'oxalate ont lieu en deux étapes. Il se forme un composé intermédiaire de transition contenant à la fois les groupes oxalate et carbonate. La décomposition des groupes oxalate fournit un carbonate de composition Ba2Zr2O5CO3 qui se décompose entre 600 et 800° pour fournir du zirconate de baryum. L'analyse chimique, les spectres IR et la diffraction des rayons X sur poudre, apportent les preuves de l'existence d'un composé intermédiaire comme entité séparée.

Studies of fungi associated with Tomicus piniperda L. in Finland

The Scots pine bark beetle, Tomicus piniperda is a secondary colonizer of pine and other conifers. It is a native species from Europe and Asia that was recently introduced in North America. Although it is necessary to understand this insect's interactions with other organisms, few studies have focussed on its fungal associates. This study focused on the effect of latitude in the occurrence of fungi associated with T. piniperda. T. piniperda were collected from Pinus sylvestris in Northern (Rovaniemi) and Southern (Hyytiala) Finland. Both endo- and epi- mycota were isolated. The fungi were identified using a combination of morphological features and molecular data. The results revealed a great diversity of fungi species associated with T. piniperda, with a total of 3073 isolates representing 23 species. The most frequently isolated fungi in the bark beetles from Northern Finland were Beauvaria bassiana, Kuraishia sp. and Penicillium sp. whereas P. brevicompactum and Mortierella sp. were mostly observed in the South. Ophiostoma canum and O. minus were also observed. The number of isolates per insect in the north was 2.83 epi- and 2.38 for endo-mycota fungus. In the south, the number of isolates per insect was 4.1 for epi- and 3.5 for endo-mycota. Statistical analysis indicated that there was significant differences in fungal populations associated with the beetles in Southern and Northern Finland. There was however no significant difference between the epi- and endo-mycota fungal populations. The highest richness and diversity of the fungal species was observed in the South. However, the overall fungal diversity index analysis revealed that the mycobiota was undersampled.

4-Nitro 2-picoline-l-oxide complexes of lanthanide perchlorates

4-Nitro 2-picoline-l-oxide (NPicO) complexes of the formulae La (NPicO)5 (CIO4)3, Ln2 (NPicO)9 (C1O4)6 (Ln = Pr, Nd, and Gd) and Ln (NPicO)4 (CIO4)3 (Ln == Tb, Dy, Ho and Yb) have been synthesised and characterised by analysis, electrolytic conductance, infrared, proton NMR and electronic spectral data. A tentative coordination number of 6 for all the complexes have been assigned

Harvesting undelimbed Scots pine (Pinus sylvestris L.) from first thinnings for integrated production of kraft pulp and energy

The present study evaluates the feasibility of undelimbed Scots pine (Pinus sylvestris L.) for integrated production of pulp and energy in a kraft pulp mill from the technical, economic and environmental points of view, focusing on the potential of bundle harvesting. The feasibility of tree sections for pulp production was tested by conducting an industrial wood-handling experiment, laboratory cooking and bleaching trials, using conventional small-diameter Scots pine pulpwood as a reference. These trials showed that undelimbed Scots pine sections can be processed in favourable conditions as a blend with conventional small-diameter pulpwood without reducing the pulp quality. However, fibre losses at various phases of the process may increase when using undelimbed material. In the economic evaluation, both pulp production and wood procurement costs were considered, using the relative wood paying capability of a kraft pulp mill as a determinant. The calculations were made for three Scots pine first-thinning stands with the breast-height diameter of the removal (6 12 cm) as the main distinctive factor. The supply chains included in the comparison were based on cut-to-length harvesting, whole-tree harvesting and bundle harvesting (whole-tree bundling). With the current ratio of pulp and energy prices, the wood paying capability declines with an increase in the proportion of the energy fraction of the raw material. The supply system based on the cut-to-length method was the most efficient option, resulting in the highest residual value at stump in most cases. A decline in the pulp price and an increase in the energy price improved the competitiveness of the whole-tree systems. With short truck transportation distances and low pulp prices, however, the harvesting of loose whole trees can result in higher residual value at stump in small-diameter stands. While savings in transportation costs did not compensate for the high cutting and compaction costs by the second prototype of the bundle harvester, an increase in transportation distances improved its competitiveness. Since harvesting undelimbed assortments increases nutrient export from the site, which can affect soil productivity, the whole-tree alternatives included in the present study cannot be recommended on infertile peatlands and mineral soils. The harvesting of loose whole trees or bundled whole trees implies a reduction in protective logging residues and an increase in site traffic or payloads. These factors increase the risk of soil damage, especially on peat soils with poor bearing capacity. Within the wood procurement parameters which were examined, the CO2 emissions of the supply systems varied from 13 27 kg m3. Compaction of whole trees into bundles reduced emissions from transportation by 30 39%, but these reductions were insufficient to compensate for the increased emissions from cutting and compaction.

Timotein (Phleum pratense ssp. pratense L.) alkuperän vaikutus kylmänkestävyyteen, vernalisaatiovaatimukseen sekä kasvuun ja kehitykseen

Nurmiheinien merkitys maailmanlaajuisesti on merkittävä, sillä noin 69 % maapallon peltopinta-alasta on pysyvää laidunmaata tai niittyä. Suomessa nurmien osuus on noin 29 %, ja tuotanto perustuu pääosin intensiiviseen säilörehuntuotantoon. Yleisin nurmiheinälaji Suomessa on timotei (Phleum pratense ssp. pratense L.). Timotei on talvenkestävä ja soveltuu siksi pohjoisiin kasvuoloihin. Timoteilajikkeita jalostettaessa pohjoista alkuperää olevia vanhempaislinjoja käytetään hyvän talvenkestävyyden varmistamiseksi, eteläisiä tavoiteltaessa nopeaa kasvurytmiä. Ilmaston muutoksen ennustetaan lisäävän erilaisia äärioloja kuten myrskyjä ja sateita. Vuorokauden keskilämpötila nousee ja kasvukausi pidentyy. Lisäksi talvet muuttuvat sateisemmiksi. Muutokset näkyvät erityisesti pohjoisissa kasvuympäristöissä. Tutkimuksessa haluttiinkin selvittää eri alkuperää edustavien timoteilajikkeiden ja linjojen kylmänkestävyyttä, kasvu-, ja kehitysnopeutta sekä vernalisaation vaikutusta. Lisäksi tutkittiin syysviljojen vernalisaatiovasteen mittaamiseen käytettyjen menetelmien soveltuvuutta nurmille. Tutkimukseen kuului kaksivuotinen peltokoe sekä kasvatuskaappikoe. Vernalisaatio nopeutti timotein kasvua ja kehitystä. Tutkimuksen perusteella eteläistä alkuperää olevilla lajikkeilla kasvu- ja kukintavalmius oli olemassa ilman vernalisaatiota. Pohjoisilla lajikkeilla oli suurempi vernalisaatiovaste ja niiden kukkiminen ja kasvu nopeutui vernalisaation myötä. Vernalisaatiolla oli vaikutusta myös kasvuston rakenteeseen. Generatiivisten versojen määrä lisääntyi vernalisaation myötä, kun taas vegetatiivisten versojen määrä väheni. Kylmänkestävyys oli tutkimuksen perusteella riippuvainen syksyn karaistumisjakson pituudesta sekä jakson lämpösummasta (FH-COLD). Korkea keskilämpötila ja lyhyt karaistumisjakso heikensivät kylmänkestävyyttä. Vastaavasti karaistumiskauden lämpötilan ollessa välillä 0 °C:ta ja + 5 °C:ta ja jakson pituuden kasvaessa kylmänkestävyys lisääntyi. Tutkimuksen perusteella vernalisaatiolla oli selvä vaikutus timotein kasvuun ja kehitykseen. Pohjoista alkuperää olevat timoteit reagoivat vernalisaatioon eteläisiä enemmän. Osa pohjoisista linjoista vaati vernalisaation generatiivisten versojen muodostumiseen. Syysviljojen vernalisaatiovasteen mittausmenetelmät soveltuvat osin myös puhtaiden timoteilajikkeiden vernalisaation seurantaan.

Jakojuuriviljelyn vaikutus kasvihuonekurkun (Cucumis sativus L.) kasvuun ja kehitykseen

Kasvit ottavat vettä parhaiten kasteluravinneliuoksesta, jonka ravinnepitoisuus on pieni. Intensiivisessä kasvihuonetuotannossa käytetään silti kastelulannoituksessa usein korkeita ravinnepitoisuuksia ravinnepuutosten ja satotappioiden välttämiseksi. Jakojuuriviljelyssä kasvin juuriston annetaan kasvaa kahteen erilliseen kasvualustaosioon. Tällöin toiselle puolelle annetaan johtokyvyltään väkevää ja toiselle puolelle laimeaa ravinneliuosta. Erityisesti kasvihuonekurkun, joka on herkkä kasvualustan suolaisuuden aiheuttamille vedensaantiongelmille, on todettu hyötyvän tästä tekniikasta, mikä näkyy kasvaneina satoina. Tämän MTT Piikkiössä toteutetun kasvihuonekurkun jakojuuriviljelytutkimuksen tavoitteena oli tarkentaa tekniikkaa erityisesti kasteluliuosten johtokyvyn osalta. Yhtenäisjuuriviljelyn ja perinteisen jakojuuriviljelyn lisäksi kokeessa oli kaksi jakojuuriviljelykäsittelyä, joissa ravinneliuosväkevyyksiä vaihdettiin väliajoin juuriston toimintakyvyn parantamiseksi. Erillisessä osakokeessa tutkittiin erilaisten johtokyky-yhdistelmien vaikutusta kasvihuonekurkun vegetatiiviseen kasvuun maanpäällisten ja -alaisten kasvinosien välillä sekä juurten morfologiaan ja anatomiaan. Tulokset osoittivat, että jakojuuriviljely lisäsi kasvihuonekurkun sadontuottoa jopa 16 %, mutta ei vaikuttanut koko viljelykauden veden tai ravinteiden ottoon. Yhtenäisjuuriviljelyssä muodostui eniten piikkikärkisiä hedelmiä, mikä viittaa vedensaantiongelmiin haihdutustarpeen ollessa suurin. Viljelytekniikalla ei ollut vaikutusta kasvien vegetatiiviseen kasvuun tai kasvuston rakenteeseen. Lehtiruodeista tehdyt nitraatti- ja kaliummittaukset osoittivat, ettei kasteluliuosten ravinnepitoisuuksilla ollut vaikutusta juurten ravinteiden ottoon. Erilaisilla johtokyky-yhdistelmillä oli huomattavampi vaikutus kasvihuonekurkun juurten painoon kuin verson painoon tai varren pituuskasvuun. Lehtiruotianalyysit viittasivat ravinteiden erilaiseen allokointiin eri johtokyky-yhdistelmissä. Korkeiden johtokykyjen aiheuttama osmoottinen stressi johti muutoksiin juurten morfologiassa ja anatomiassa. Tulosten perusteella jakojuuriviljely paransi kehittyvien hedelmien kohdevahvuutta suhteessa muihin kohteisiin vaikuttamatta vegetatiiviseen kasvuun. Kun laimean ja väkevän ravinneliuoksen puolia vaihdettiin, juuristo otti joustavasti vettä ja ravinteita olosuhteiden määräämästä edullisemmasta johtokyvystä, jolloin kasvihuonekurkun viljelyssä saavutettiin merkittävä satoetu. Juuriston jakaminen vaikuttanee kasvien hormoniaineenvaihduntaan ja voi heikentää juuriston kasvua heikentämättä sen toimintakykyä, jolloin yhteyttämistuotteita kohdennetaan tehokkaammin maanpäällisten osien kasvuun.