975 resultados para Dow, Harriet, 1810-1823.
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image
Resumo:
Schutzbrief and marriage permit for Bonuit Hayum, granted by Friedrich August, Herzog zu Nassau, Wiesbaden, manuscript and seal; includes English translation
Resumo:
Digital image
Resumo:
This study reports an investigation of the ion exchange treatment of sodium chloride solutions in relation to use of resin technology for applications such as desalination of brackish water. In particular, a strong acid cation (SAC) resin (DOW Marathon C) was studied to determine its capacity for sodium uptake and to evaluate the fundamentals of the ion exchange process involved. Key questions to answer included: impact of resin identity; best models to simulate the kinetics and equilibrium exchange behaviour of sodium ions; difference between using linear least squares (LLS) and non-linear least squares (NLLS) methods for data interpretation; and, effect of changing the type of anion in solution which accompanied the sodium species. Kinetic studies suggested that the exchange process was best described by a pseudo first order rate expression based upon non-linear least squares analysis of the test data. Application of the Langmuir Vageler isotherm model was recommended as it allowed confirmation that experimental conditions were sufficient for maximum loading of sodium ions to occur. The Freundlich expression best fitted the equilibrium data when analysing the information by a NLLS approach. In contrast, LLS methods suggested that the Langmuir model was optimal for describing the equilibrium process. The Competitive Langmuir model which considered the stoichiometric nature of ion exchange process, estimated the maximum loading of sodium ions to be 64.7 g Na/kg resin. This latter value was comparable to sodium ion capacities for SAC resin published previously. Inherent discrepancies involved when using linearized versions of kinetic and isotherm equations were illustrated, and despite their widespread use, the value of this latter approach was questionable. The equilibrium behaviour of sodium ions form sodium fluoride solution revealed that the sodium ions were now more preferred by the resin compared to the situation with sodium chloride. The solution chemistry of hydrofluoric acid was suggested as promoting the affinity of the sodium ions to the resin.
Resumo:
This article draws together seven practitioners and scholars from across the diffuse GeoHumanities community to reflect on the pasts and futures of the GeoHumanities. Far from trying to circle the intellectual wagons around orthodoxies of practice or intent, or to determine possibilities in advance, these contributions and the accompanying commentary seek to create connections across the diverse communities of knowledge and practice that constitute the GeoHumanities. Ahead of these six contributions a commentary situates these discussions within wider concerns with interdisciplinarity and identifies three common themes—possibilities practices, and publics—worthy of further discus- sion and reflection. The introduction concludes by identifying a fourth theme, politics, that coheres these three themes in productive and important ways.
Resumo:
The polyamidoamide (PAMAM) class of dendrimers was one of the first dendrimers synthesized by Tomalia and co-workers at Dow. Since its discovery the PAMAMs have stimulated many discussions on the structure and dynamics of such hyperbranched polymers. Many questions remain open because the huge conformation disorder combined with very similar local symmetries have made it difficult to characterize experimentally at the atomistic level the structure and dynamics of PAMAM dendrimers. The higher generation dendrimers have also been difficult to characterize computationally because of the large size (294852 atoms for generation 11) and the huge number of conformations. To help provide a practical means of atomistic computational studies, we have developed an atomistically informed coarse-grained description for the PAMAM dendrimer. We find that a two-bead per monomer representation retains the accuracy of atomistic simulations for predicting size and conformational complexity, while reducing the degrees of freedom by tenfold. This mesoscale description has allowed us to study the structural properties of PAMAM dendrimer up to generation 11 for time scale of up to several nanoseconds. The gross properties such as the radius of gyration compare very well with those from full atomistic simulation and with available small angle x-ray experiment and small angle neutron scattering data. The radial monomer density shows very similar behavior with those obtained from the fully atomistic simulation. Our approach to deriving the coarse-grain model is general and straightforward to apply to other classes of dendrimers.
Resumo:
Abstract. C25H44N20 , M r= 388.6, orthorhombic, P21212 I, a = 6.185 (2), b = 18.123 (2), c = 20.852 (2) A, U= 2337.2 A 3, Z = 4, D x = 1.104 Mg m -a, 2(Cu Ka) = 1.5418 A,/~ = 0.47 mm -~, F(000) = 864, T= 293 K. Final R - 0.038 for 1791 reflections with I >_ 3a(I). Rings A and C are in chair conformation. Ring B is in an 8fl,9a-half-chair conformation. Ring D adopts a conformation in between 13fl,14a-half-chair and 13t-envelope. There is a quasitrans fusion of rings A and B, whilst ring systems B/C and C/D are trans fused about the bonds C(8)-C(9)and C(13)-C(14).
Resumo:
A systematic structure analysis of the correlation functions of statistical quantum optics is carried out. From a suitably defined auxiliary two‐point function we are able to identify the excited modes in the wave field. The relative simplicity of the higher order correlation functions emerge as a byproduct and the conditions under which these are made pure are derived. These results depend in a crucial manner on the notion of coherence indices and of unimodular coherence indices. A new class of approximate expressions for the density operator of a statistical wave field is worked out based on discrete characteristic sets. These are even more economical than the diagonal coherent state representations. An appreciation of the subtleties of quantum theory obtains. Certain implications for the physics of light beams are cited.
Resumo:
Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen, millainen on toimivan siviili-sotilasyhteistyön merkitys epäonnistuneen valtion jälleenrakennusprosessissa. Se pyrkii selvittämään, kuinka Euroopan unionin Eulex-operaatiossa ja Naton Kfor-operaatiossa työskentelevien siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan asiantuntijoiden keskinäinen yhteistoiminta hyödyttää epäonnistuneen valtion jälleenrakennusprosessia. Aihetta lähestytään sekä yhteistyötoimijoiden että operaatioalueen näkökulmasta. Työn monipuolisuutta ja hyödynnettävyyttä on pyritty lisäämään alakysymyksillä: miten yhteistyö on huomioitu koulutusvaiheessa, minkälaista yhteistyö Eulex-ja Kfor-operaatioiden välillä oli Kosovossa ja miten yhteistyön ongelmat ja seuraukset näkyvät. Tutkimuksen tarkoituksena on osaltaan lisätä tietämystä melko vähän tutkitusta, mutta tärkeydeltään lisääntyvästä aiheesta. Tulevaisuuden entisestään monipuolistuviin kriiseihin tulee kyetä vastaamaan kokonaisvaltaisemmin, ja se edellyttää toimivaa yhteistyötä. Tapaustutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla sekä sotilaita että siviilikriisinhallinta-asiantuntijoita. Litteroitu materiaali on analysoitu käyttäen sisällönanalyysin periaatteita ja analysoidun kokonaisuuden perusteella on tehty johtopäätöksiä. Tutkimukseen sisältyy myös luotaus aiheen tulevaisuuteen. Epäonnistuneen valtion ajatus toimii vahvasti käytännöllisen tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Haastattelut ovat tutkimuksen päälähde, nmlta sen lisäksi melko tuoretta ja ajankohtaista aihetta käsittelevän työn tärkeimpiä lähteitä ovat Siviilikriisinhallinnan kansallinen strategia (2008) sekä Suomen kokonaisvaltainen kriisinhallintastrategia (2009) sekä muut aihetta käsittelevät julkaisut. Yhteistoiminnan osapuolten. Kosovossa Eulex-ja Kfor-operaatioiden, kannalta toimiva yhteistyö muun muassa lisää toimijoiden motivaatiota ja ammattitaitoa monipuolisesti, vähentää epäluuloja toista organisaatiota kohtaan sekä edesauttaa toimintaa tulevissa operaatioissa. Lisäksi onnistunut yhteistoiminta antaa positiivista esimerkkiä muille toimijoille, säästää resursseja, lisää tehokkuutta, parantaa tiedonvaihtoa, luo vakautta operaatioon sekä antaa uskottavuutta toimijoille. Operaatioalueen kannalta toimivan yhteistyön hyödyt ovat vieläkin moninaisemmat. Onnistunut yhteistyö mahdollistaa operaation onnistumisen ja sitä kautta olojen palautumisen normaaliksi. Toimiva yhteistyö edesauttaa omatoimista kehitystä sekä helpottaa paikallisten toimijoiden vastuunottoa, toiminnan kehitystä, transitioaskelten tehokasta suunnittelua ja paikallisten organisaatioiden ja toimintatapojen kehittymistä. Se myös varmistaa, että tuki saadaan käyttöön täysimääräisesti, toimii esimerkkinä paikallisten yhteistyön kehittämisessä, parantaa suunnittelumahdollisuuksia sekä mahdollistaa operaation tavoitteiden saavuttamisen. Toimijoiden välisen yhteistyön intensiteetti ja muodot täytyy aina sovittaa operaation vaatimuksia vastaaviksi. Siviili- ja sotilastoimijoiden välistä yhteistyötä voidaan kehittää muun muassa koulutuksen ja tutkimuksen myötä, kehitykselle tulee olemaan tarvetta, sillä yhteistyö kriisinhallintatoiminnassa tullee jatkossa entisestään lisääntymään ja tiivistymään.
Resumo:
Abstract. Peat surface CO2 emission, groundwater table depth and peat temperature were monitored for two years along transects in an Acacia plantation on thick tropical peat (>4 m) in Sumatra, Indonesia. A total of 2300 emission measurements were taken at 144 locations. The autotrophic root respiration component of the CO2 emission was separated from heterotrophic emissions caused by peat oxidation in three ways: (i) by comparing CO2 emissions within and beyond the tree rooting zone, (ii) by comparing CO2 emissions with and without peat trenching (i.e. cutting any roots remaining in the peat beyond the tree rooting zone), and (iii) by comparing CO2 emissions before and after Acacia tree harvesting. On average, the contribution of root respiration to daytime CO2 emission is 21 % along transects in mature tree stands. At locations 0.5 m from trees this is up to 80 % of the total emissions, but it is negligible at locations more than 1.3 m away. This means that CO2 emission measurements well away from trees are free of any root respiration contribution and thus represent only peat oxidation emission. We find daytime mean annual CO2 emission from peat oxidation alone of 94 t ha−1 yr−1 at a mean water table depth of 0.8 m, and a minimum emission value of 80 t ha−1 yr−1 after correction for the effect of diurnal temperature fluctuations, which resulted in a 14.5 % reduction of the daytime emission. There is a positive correlation between mean long-term water table depths and peat oxidation CO2 emission. However, no such relation is found for instantaneous emission/water table depth within transects and it is clear that factors other than water table depth also affect peat oxidation and total CO2 emissions. The increase in the temperature of the surface peat due to plantation development may explain over 50 % of peat oxidation emissions.