UG2-päivityksen vaikutus lentämiseen ohjaajan näkökulmasta

Hawk-suihkuharjoitushävittäjän UG2-päivitys suoritettiin parantamaan ohjaamon avioniikkaa vastaamaan paremmin suihkuharjoitushävittäjälle asetettavia vaatimuksia. Päivitys parantaa ohjaajan ja lentokoneen välistä rajapintaa integroimalla ohjaajalle näkyvää informaatiota. Informaatio näytetään nyt pääosin HUD:n ja MFD:n avulla. Ohjaajan ei tarvitse rakentaa tilannetietoisuuttaan monista eri mittareista, vaan HUD ja MFD tarjoavat tietoa valmiina kokonaisuuksina. Vanha Hawkin avioniikkajärjestelmä tarjoaa paljon samoja tietoja, mutta ne ovat esillä erillisinä mittareina alhaalla mittaripaneeleissa. Päivityksen ansiosta peruslentäminen ja tilannetietoisuuden rakentaminen helpottuu. Vapautuva kapasiteetti on käytettävissä tehtävän kannalta oleellisemmille tekijöille ja lentoturvallisuuteen. HUD:n edut ovat tietojen keskeinen sijainti tuulilasilla, sekä tietojen integroitu esittäminen. Oleellisimmat integroidun informaation symbolit HUD:lla ovat CDM ja FPM, jotka kertovat ohjaajalle nopealla silmäyksellä oleellisimman tilannetiedon lentotilaan liittyen. HUD sisältää lentotilasta kertovan informaation ja tärkeimmät tiedot navigointiin liittyen. MFD:n TSD-valinta tukee ohjaajaa maantieteellisen tilannetietoisuuden rakentamisessa. TSD tarjoaa ohjaajalle tarkan sijaintitiedon karttapohjalle piirrettynä. Tällaista järjestelmää ei vanhassa Hawkin järjestelmässä ollut, vaan paikantaminen perustui paperikarttaan ja maaston seuraamiseen. Lennolle valmistautuminen ei enää vaadi ohjaajalta yhtä paljon aikaa ja resursseja, sillä uusi järjestelmä tukee ohjaajaa suunnistusreitillä. UG2-päivitys ei muuta Hawkin suoritusarvoja. Päivitys vaikuttaa taktiseen lentämiseen tilannetietoisuuden paranemisen ja peruslentämisen helpottumisen kautta. Uusi avioniikkajärjestelmä tukee ohjaajaa ja ottaa ihmisen ominaisuudet huomioon paremmin kuin vanha järjestelmä. Päivitys mahdollistaa koulutusohjelmien laajentamisen ja koulutuksen viemisen pidemmälle säästäen kalliimpia lentotunteja päätorjuntahävittäjällä.

Paperikartattoman ohjaamon vaatimukset merivartiotoiminnassa : PV08-luokan partioveneen aluskohtainen soveltuvuus

PV08-luokan partiovene on uusin merivartioston työvene, jota käytetään merivartiotoiminnan eri tehtävissä. Merivartioston erilaiset tehtävät, aluksen nopeus ja toiminta-alueen ulottuvuus väylästöjen ulkopuolelle asettavat haasteita turvalliselle navigoinnille. Tämä tutkielma käsittelee PV08-luokan partioveneen soveltuvuutta paperikartattomalle ohjaamolle. Tutkielman tarkoituksena on selvittää ja analysoida onko nykyisellä integroidulla navigointijärjestelmällä ja elektronisen merikartan esitysjärjestelmällä mahdollisuuksia korvata paperikarttaa vaarantamatta merkittävästi aluksen ja merenkulun turvallisuutta. Tutkimusaineisto kerättiin elektronista merikarttaa koskevista tutkimuksista ja opinnäytetöistä, paperikartattoman ohjaamon vaatimuksiin liittyvistä standardeista, pysyväisasiakirjoista, PV08-luokan partioveneen laitteiden käyttömanuaaleista, merenkulkujärjestöjen julkaisuista ja artikkeleista sekä käyttäjien kautta saatujen käyttökokemusten perusteella tehdystä haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista kirjallisuusselvitystä sekä asiantuntijoiden ja käyttäjien haastatteluita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että partioveneen integroidun merenkulkujärjestelmän puolesta paperikartattomuuteen voitaisiin siirtyä, mutta vaihtelevien olosuhteiden aiheuttamat haasteet sekä väyläalueiden ulkopuolella rajoitettu elektronisen kartta-aineiston saatavuus ja luotettavuus eivät toistaiseksi mahdollista paperikartattomuutta. Partioveneen toiminta-alue on varsin haasteellinen ja tehtävän suorittamisen edellyttävät toimenpiteet, kuten etsintäkuviot, ovat hankalia toteuttaa nykyisellä elektronisen merikartan esitysjärjestelmällä. Tutkimuksen tuloksena on, että nykyisellä merenkulkujärjestelmällä varustettu partiovene ei sovellu korvaamaan paperikarttoja merivartiotoiminnan navigoinnille asettamien haasteiden takia. Tehtävien suorittamiseksi vaadittavat toimenpiteet elektronisen merikartan osalta, kuten etsintäkuvion piirtäminen, ovat liian haasteellisia esitysjärjestelmän piirtotyökalujen puutteellisuudesta johtuen. Laitteiden ominaisuudet ja toimintavarmuus eivät yllä vaaditulle tasolle, jonka merivartiotoiminta asettaa. Haastatteluista saadut mielipiteet elektronisen merikartan esitysjärjestelmän käytöstä tukevat paperikarttojen käyttöä.

Etsintämenetelmien käyttö Suomen meripelastustoimessa

Tämä tutkimus keskittyi tarkastelemaan meripelastuksen johtamisjärjestelmää. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, käskevätkö meripelastusjohtajat järjestelmällisesti etsintä- ja pelastusyksiköille etsintämenetelmien käytön. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa olivat alusyksiköille käsketyt etsintämenetelmät, niissä meripelastustapauksissa, joissa ihmisen voitiin olettaa joutuneen veden varaan. Tutkimustehtävän pääkysymykseen, onko etsintämenetelmien käyttö järjestelmällistä?, pyrittiin vastaamaan alakysymyksillä kuinka yleistä etsintämenetelmien käyttö on? ja mitä etsintämenetelmiä käytetään eniten? Empiirisen tutkimuksen päämenetelmänä käytettiin hypoteettis-induktiivista -menetelmää. Hypoteesia, jonka mukaan Suomen meripelastustoimessa etsintämenetelmien käyttö on yleistä ja käytetyin etsintämenetelmä on yhdensuuntaismenetelmä, pyrittiin koettelemaan mittauksella. Etsintään liittyvien tietojen keruu suoritettiin vuosien 2006–2010 meripelastusraporttien tapauksista, joissa oli määritetty kokonaisetsintäalue. Tutkimuksen rajausten ja tarkennusten perusteella näistä tapauksista 52:lle suoritettiin mittaus etsintämenetelmien käytöstä. Tuloksia pyrittiin yleistämään Suomen meripelastustoimen laajuuteen. Mittaustulosten perusteella etsintämenetelmiä käytetään vain kolmanneksessa tapauksista, ja käytetyin etsintämenetelmä on reittietsintä. Näin ollen hypoteesi, joka perustuu Meripelastusoppaaseen ja Rajavartiolaitoksen opetusmateriaaliin, on mittausten perusteella täysin paikkansa pitämätön. Mittaustuloksille pyrittiin löytämään tukea ja syitä asiantuntijahaastattelulla. Haastattelun mukaan todennäköinen syy odottamattomille mittaustuloksille ovat meripelastusraporttien osittain puutteelliset tiedot etsinnästä. Meripelastusraporttien mahdolliset vajavaisuudet perustuvat Etsintä -sovelluksen käytön erilaisiin toimintakäytänteisiin, jotka johtuvat sovelluksen kankeaksi koetuista käyttömahdollisuuksista. Etsinnän suunnitteluohjelman kehittämiselle tai uusimiselle saattaakin olla tarvetta. Johtuen erilaisiksi muodostuneista käyttötavoista, Etsintä-sovelluksen kirjaukset eivät todennäköisesti ole tarpeeksi faktisia ja kelpaavia tieteellisen tutkimuksen lähteeksi. Juridisesta näkökulmasta tarkasteltuna dokumentoinnin puutteellisuus on huolestuttava piirre meripelastusjohtajan julkisen vallan käytössä.

Johtaja-asemassa olevien naisten johtamisen haasteet

Maailmalla jatkuvasti kasvava naisjohtajien määrä ja naisten yhteiskunnallisen aseman muutos lisää tarvetta tehdä tutkimuksia näihin aihepiireihin liittyen. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää mitkä tekijät vaikuttavat naisjohtajien johtamistyyleihin sotilasorganisaatiossa, joka usein tunnetaan miesvaltaisena alana. Tutkimustehtäväni oli tutkia asioita, jotka vaikuttavat naisjohtajien johtamistyyleihin sotilasorganisaatiossa. Miten sotilasorganisaatio vaikuttaa naisjohtajien johtamistyyliin. Alakysymyksinä on perinteiden ja käytänteiden vaikutus johtamiselle, sekä sotilasorganisaation asettamien haasteiden vaikutus johtamiselle. Toisena keskeisenä tutkimuskysymyksenä on miten miehet suhtautuvat naisjohtajaan sotilasorganisaatiossa. Alakysymyksinä on asenteiden vaikutus naisjohtajan johtamiskäyttäytymiseen, sekä fyysisten tekijöiden vaikutus johtamiseen. Tutkimusmenetelmänä käytin kirjallisuuteen perustuvaa tutkimusta. Aiheeseen lisää tietoa tuotin tekemällä kyselyn kuudelle naisjohtajalle ja kuudelle miesjohtajalle. Aihe on pilkottu kuuteen osa-alueeseen, jotka etenevät selvässä kronologisessa järjestyksessä johdannosta aina päätelmiin. Tutkimus pohjautuu kirjallisiin lähteisiin, sekä tekemääni kyselyyn, jonka tarkoitus on tuottaa osin lisää tietoa jo olemassa oleviin kirjallisiin lähteisiin, sekä tukea jo saatuja tuloksia. Käsittelen aihetta suurimmaksi osaksi gender näkökulmasta, jolloin tutkin sitä miten mm. ympäristö, käytänteet ja asenteet vaikuttavat naisiin johtajina eri organisaatioissa. Tutkimuksen tulokset syvensivät jo olemassa olevista tutkimuksista saatua tietoa naisjohtajista. Tuloksista kävi ilmi, että naisjohtajat otettiin hyvin vastaan sotilasorganisaatiossa ja heidän johtamistyylinsä nähtiin saavan aikaan hyviä lopputuloksia, vaikka se jollain osaalueilla erosi miesten johtamistyyleistä huomattavasti. Naisten fyysisiä ominaisuuksia tarkasteltaessa todettiin, ettei mahdollisilla fyysisillä puutteilla tai heikkouksilla ollut suurta vaikutusta johtajaan itseensä toimittaessa rauhanajan toimintaympäristössä. Sen sijaan naisten biologiset ominaisuudet kuten koko asetti haasteita tietyissä tehtävissä, joissa jouduttiin toimimaan mm. raskaiden kantamusten kanssa. Yhteenvetona voitiin kuitenkin todeta, ettei nämäkään asiat vaikuta suuresti johtamiskäyttäytymiseen tai johtajaan vaan kokonaisuus tekee hyvän johtajan oli sitten mies tai nainen.

Naisten toimintakykyyn vaikuttavat tekijät vapaaehtoisen asepalveluksen aikana

Tutkimuksen tarkoituksena oli saavuttaa havaintoja tärkeimmistä tekijöistä, jotka muokkaavat naisten toimintakykyä asepalveluksen aikana. Tutkimuksessa oltiin myös kiinnostuneita tärkeimmistä kehittämistarpeista toimintakyvyn ylläpidon näkökulmasta ja miten kouluttaja voi vaikuttaa vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten toimintakyvyn muokkautumiseen. Tuloksena lisäksi saavutetaan kehittämis- ja jatkotutkimusesityksiä. Tähän kvalitatiiviseen tutkimukseen kuului myös lomakehaastattelu. Aineistonkeruu suoritettiin lomakehaastatteluna sähköpostin välityksellä ja siihen osallistui yhteensä 11 reserviupseeri- tai aliupseerikurssin suorittanutta naisjohtajaa. Tutkimusaineistona on käytetty lomakehaastattelujen kautta tuotettua aineistoa. Tutkimuksessa ilmeni, että vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien naisten toimintakykyä muokkasivat muun muassa liikuntakoulutuksen nousujohteisuus, vastaanotettu palaute, ryhmähengen muodostuminen ja kotona saatu kasvatus. Varsinkin palveluksen alussa kouluttajan rooli toimintakyvyn muokkaajana on tärkeä myöhemmän palveluksen onnistumisen kannalta. Kouluttajan tärkeimpinä ominaisuuksina naisten toimintakyvyn muokkaantumiselle ovat esimerkillisyys ja yksilöiden tasa-arvoinen kohtelu.

Lentoharjoituksen suunnittelu : taktinen lentotoiminta

Ilmavoimien lentokoulutus on pitkäkestoinen ja nousujohteinen prosessi. Lentokoulutuksen tavoitteena on kouluttaa ilmavoimille ammattitaitoisia lentoupseereita. Lentoharjoitukset ovat tärkeä osa ilmavoimien lentäjien koulutusta. Ne harjaannuttavat ohjaajia toimimaan koulutuksensa mukaisesti normaalista poikkeavassa toimintaympäristössä ja olosuhteissa. Lentoharjoituksen toteutus vaatii huolellista suunnittelua ja organisointia. Tässä tutkielmassa käsitellään lentoharjoituksen suunnittelua projektiupseerin näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan taktista lentotoimintaa yleisellä tasolla sekä taktisen lentokoulutuksen erityispiirteitä lentoharjoituksen suunnitteluun liittyen. Tutkimuksessa käytetään tutkimusmenetelmänä kirjallisuustutkimusta ja se on toteutettu teoreettisena tutkimuksena. Lähdeaineistona on käytetty tutkimuksen teoriasta julkaistuja teoksia, eri lentoharjoituksista julkaistuja käskyjä ja asiakirjoja sekä HW-lentokoulutusohjelmia. Lisäksi tutkimusta on täydennetty yhdellä asiantuntijahaastattelulla, jonka pohjalta tutkimuskysymyksiin on etsitty vastauksia. Tutkielman johtopäätöksistä syntyy näkemys siitä, mitä lentoharjoituksen suunnittelussa on otettava huomioon, ja mitä tehtäviä projektiupseerilla on lentoharjoituksen suunnitteluun liittyen. Lentoharjoituksen suunnittelussa on huomioitava paljon eri tekijöitä, kuten harjoituksen tavoitteen asettelu, henkilöstön, kaluston ja huollon organisointi ja johtaminen sekä tarvittavat tukeutumispalvelut. Projektiupseerin tehtäviin kuuluu harjoituksen suunnittelu harjoituksen johtajan ohjeiden mukaan. Projektiupseerin tulee suunnittelussa huolehtia esimerkiksi eri toimialojen yhteistoiminnan organisoinnista ja tukeutumispalveluiden järjestämisestä harjoitustukikohdassa.

Lentueen päällikkö pedagogisena johtajana

Tässä tutkimuksessa arvioidaan, miten lentueen päällikkö kykenee pedagogisen johtamisen keinoin vaikuttamaan lentueessa lentokoulutusta saavien lento-oppilaiden oppimistuloksiin. Tutkimuksessa keskitytään lentokoulutusta Vinka- ja Hawk-kalustolla antaviin lentueisiin. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, millaisia käytännön keinoja lentueen päälliköllä on vaikuttaa oppimistuloksiin pedagogisen johtamisen keinoin. Aihe on ajankohtainen johtuen puolustusvoimiin kohdistuvista säästötoimenpiteistä, jotka aiheuttavat lentotuntien vähenemistä ilmavoimissa. Lento-oppilaiden tulee oppia samat tiedot ja taidot, vaikka aikaa on kuitenkin käytössä vähemmän kuin aikaisemmin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu pedagogisen johtamisen sekä oppivan organisaation mallien ympärille. Tutkimuksessa on käytetty tutkimusmenetelmänä kvalitatiivista sisällönanalyysia. Tutkimalla pedagogisesta johtamisesta sekä oppivasta organisaatiosta laadittuja tutkimuksia kyettiin tekemään johtopäätöksiä, miten lentueen päällikön pedagoginen johtaminen vaikuttaa lentueessa työskenteleviin lento-oppilaisiin. Lisäksi tutkimuksessa laadittiin pedagogisen johtajan keinovalikoima, joka lentueen päälliköllä on käytössä jokapäiväisessä työssään. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että lentueen päälliköllä on mahdollisuus pedagogisen johtamisen keinoin vaikuttaa positiivisesti oppimistuloksiin. Lentueen päälliköllä on mahdollisuus pedagogisen johtamisen keinoin luoda lentueeseen oppimista tukeva ilmapiiri, mikä motivoi lento-oppilaita ja parantaa todennäköisesti oppimistuloksia. Tulevaisuudessa lentueiden päälliköiden tulisi tiedostaa pedagogisen johtamisen mahdollisuus sekä sen vaikutus lentueen toimintaan. Pedagoginen johtaja voi saada lentueeseen aikaan oppimista paremmin tukevan ilmapiirin, joka vaikuttaa positiivisesti toimintaan lentueessa. Pedagogisesti johtamalla lentueen päällikkö voi pedagogisen johtamisen keinoin saada koulutuksessa olevat lentäjät paremmin motivoituneiksi, jolloin he suoriutuvat tehtävistään paremmin ja antavat täyden työpanoksensa. Tällaisessa tilanteessa lento-oppilaiden oppimistulokset todennäköisesti paranevat ja lentokoulutusten keskeytyksiltä voidaan mahdollisesti välttyä.

Sotilaslentäjien fyysiseen toimintakykyyn liittyvien tutkimusten menetelmät maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytetöissä

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdytään sotilaslentäjien fyysistä toimintakykyä käsittelevien opinnäytetöiden tutkimusmenetelmiin. Tarkoituksena on selvittää, mitä tutkimusmenetelmiä tutkimukseen valituissa kandidaatintutkielmissa ja pro gradu - tutkielmissa on käytetty. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään tutkimusmenetelmien hyötyjä ja rajoitteita, pohtimaan opinnäytteiden asetelmia suhteessa tutkimusmenetelmiin sekä selventämään fyysisen toimintakyvyn terminologiaa. Tutkielma on teoreettinen ja luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty perinteistä eli narratiivista kirjallisuuskatsausta. Käsittelyyn valittiin 15 kandidaatintutkielmaa ja 20 pro gradu -tutkielmaa, jotka liittyvät sotilaslentäjien fyysiseen toimintakykyyn. Opinnäytteet ovat valmistuneet vuonna 2003 tai sen jälkeen. Opinnäytteistä tehtiin havaintoja, joiden pohjalta pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Kandidaatintutkielmissa päätutkimusmenetelmänä on käytetty kirjallisuuskatsausta. Tutkielmista 13 oli teoreettisia ja kaksi sisälsi suppean empiirisen tutkimuksen. Pro gradu - tutkielmista 17 oli empiirisiä ja kolme teoreettisia. Tutkielmista neljä oli luonteeltaan kvalitatiivisia, 10 kvantitatiivisia ja kuudessa kvantitatiivisen menetelmän tukena oli käytetty kvalitatiivisia menetelmiä. Termit fyysinen toimintakyky ja fyysinen suorituskyky rinnastettiin tutkimuksissa usein keskenään. Kandidaatintutkielmien kirjallisuuskatsaukset ovat tarkoituksenmukaisia kandidaatintutkielman ohjemittaan ja tutkielman tekemiseen käytettävissä olevaan aikaan nähden. Pro gradu -tutkielmia ohjaa empiiriseen suuntaan tutkielmien aihepiiri. Empiirisille tutkimuksille on sopinut usein parhaiten kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä. Aihepiiriä ajatellen on kuitenkin syytä muistaa, että fyysiseen toimintakykyyn voidaan vaikuttaa lähinnä fyysisen kasvatuksen kautta. Tämän suunnittelua ja toteutumista voisi tutkia tarkemmin kvalitatiivisten menetelmien avulla. Terminologian osalta fyysinen suorituskyky olisi tutkielman perusteella loogisinta ymmärtää fyysisen toimintakyvyn alakäsitteenä.

Taktisen osaamisen kehittyminen HW2 -lentokoulutuksessa

Lentokoulutus on olennainen osa lentoupseerin ammattitaitoa. Koulutus on nousujohteista ja yhtenä merkittävänä kokonaisuutena siihen sisältyy taktinen lentokoulutus. Se käsittää yksinkertaistettuna ilmataistelu- ja ilmasta maahan -koulutuksen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan taktisen osaamisen kehittymistä HW2-lentokoulutusvaiheessa. Tutkimuksessa käsitellään taktiikan määritelmää, oppimisen ja arvioinnin yleistä teoriapohjaa sekä HW2- lentokoulutusohjelman sisältöä ja arviointia taktisen osaamisen kehittymisen kannalta. Tutkimus toteutettiin teoreettisesti laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistoanalyysia. Lähdeaineistoksi tutkimukseen kerättiin taktiikkaa, oppimista ja arviointia käsittelevää kirjallisuutta. Lisäksi taktista lentotoimintaa ja lentokoulutuksen arviointia tarkasteltaessa aineistona käytettiin HW2-lentokoulutusohjelmaa ja arviointiohjetta sekä muita ilmavoimien lentotoimintaa ohjaavia asiakirjoja. Taktiikka on käsitteenä hyvin monipuolinen. Se ymmärretään useasti toimintaympäristöstä riippumatta liittyvän joukon käytöksi taistelussa tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Oppimista taas tulkitaan usein eri teoriamallien avulla. Eri mallit korostavat eri asioita oppimistulosten saavuttamiseksi, mutta yleisesti korostetaan oppilaan omia mahdollisuuksia vaikuttaa oppimisprosessiin. Oppimisen arviointia voidaan suorittaa eri tavoilla. Sen lähtökohtana on kuitenkin oltava oppimisen tehostaminen ja oppilaan kyky kehittää itseään. HW2-lentokoulutusohjelman tarkoituksena on antaa oppilaille perusteet ilmataistelukoulutuksesta Hawk-kalustolla ja todeta heidän Hornet-koulutuskelpoisuus. Jokaiselle lentotehtävälle on ohjelmassa määritelty tavoite, joka kasvaa koulutuksen edetessä. Tutkimuksessa käy ilmi, että taktiikka on merkittävässä osassa HW2-lentokoulutuksessa. HW2-koulutus antaa ohjaajalle perusteet ilmataistelukoulutuksesta ja taktiikka korostuu koulutuksen sisällössä koko ajan. Oppilaiden taitotason kehittyessä myös taktinen osaaminen kehittyy. Samalla oppilaille syntyy kyky hahmottaa ilmataisteluun liittyviä kokonaisuuksia entistä paremmin koulutuksen vaikeusasteen kasvaessa jatkuvasti. Taktisen osaamisen kehittymistä myös arvioidaan läpi lentokoulutusohjelman. Arviointi perustuu jokaiselle lennolle etukäteen asetettuun tavoitteeseen.

Operatiivisen tulenkäytön ampumatarvikkeet

Operatiivinen tulenkäyttö on vaikuttamista taisteluista irti olevaan viholliseen. Tällaisia vihollisjoukkoja ovat esimerkiksi reservit, johtamispaikat ja tykistöjoukot. Käytännössä kyseisistä joukoista suuri osa on panssaroituja joukkoja, joihin perinteisillä sirpaleammuksilla vaikuttaminen on haastavaa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä ampumatarvikkeet ovat soveltuvia operatiiviseen tulenkäyttöön. Tätä varten tutkimuksessa tarkastellaan ulkomailla kehitettävien ja käytettävien erikoisampumatarvikkeiden ominaisuuksia sekä selvitetään, millä ampumatarvikkeilla Suomessa tällä hetkellä toteutetaan operatiivisen tulenkäytön tehtävät. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus, jonka lähdemateriaalina käytetään Kenttätykistöoppaita sekä aiheeseen liittyviä aiempia tutkimuksia. Tutkimuksen johtopäätöksinä ovat, että nykyisin käytössä olevat sirpale- ja kuorma-ammukset ovat vaikutukseltaan hyviä tilanteissa, joissa ei vaadita äärimmäistä tarkkuutta tai suurta kantamaa. Operatiivisen tulenkäytön maalit ovat usein laajoja aluemaaleja, mutta sisältävät kuitenkin pistemäisiä, yksittäisiä kohteita. Kun vaatimuksena ovat pitkät ampumaetäisyydet ja pistemäisten kohteiden tuhoaminen, on tarkkuutta parannettava putkivaiheen jälkeen lentorataa korjaamalla. Tehokkaaseen kauaskantoiseen vaikuttamiseen on käytettävä täsmäammuksia, jotka kykenevät muuttamaan lentorataansa tarpeen mukaan sekä hakeutumaan kohteeseen tarkasti. Tällaisia ampumatarvikkeita onkin ulkomailla olemassa tai kehitteillä. Hakeutumiskeinoina täsmäampumatarvikkeilla on laservalaisuun hakeutuminen tai ampumatarvikkeen omiin sensoreihin perustuva hakeutuminen. Laservalaisuun hakeutuminen aiheuttaa valaisevalle tulenjohtajalle paljastumisriskin, koska valaisua on suoritettava useiden sekuntien ajan. Omilla sensoreilla hakeutuvat ammukset eivät muodosta tällaista riskiä, tai riski on ainakin pienempi.

Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tuki- ja liikuntaelinoireet

Kirjallisuudesta välittyy useitten vuosikymmenten ajalta tietämys sotilaslentämisen fyysisestä kuormittavuudesta. G-voimista aiheutuva kuormittuminen näyttää johtavan joko akuutisti tai pitkäaikaisesti lentäjän tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä alentaviin ongelmiin. Erityisesti on selvitetty niskan alueen työperäisten ongelmien syntyä, jolloin on havaittu lentotoiminnan fyysisen kuormittavuuden johtavan ennenaikaiseen rakenteelliseen rappeumaan, haittaa aiheuttavan oireen lisäksi. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan ammatista johtuvista eli työperäisistä oireista kärsii vähintään 2/3 kaikista sotilaslentäjistä. Tietyin edellytyksin lentäjien kaularangan alueen rappeuma on Suomessa hyväksytty ammattitaudiksi vuodesta 1995 alkaen. On arveltu, että hyvästä fyysisestä suorituskyvystä olisi apua tuki- ja liikuntaelin (TULE)-oireilun ennaltaehkäisemisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tutkimusnäyttö tästä on lentäjien osalta ollut toistaiseksi erittäin niukkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten sotilaslentäjien työperäisen TULE-oireilun esiintyvyyttä, oireista koetun haitan tasoa, lentäjien fyysisen kunnon tasoja virkauran aikana ja näitten kaikkien välisiä yhteyksiä sekä työperäisen TULE-oireen merkitystä sotilaan toimintakykyyn. Tutkimus jakautui kahteen osaan. Poikkileikkauksena lentotoimintaperäisiä TULE-oireita kartoitettiin kyselytutkimuksella, johon vastasi vuositarkastuksen yhteydessä 267 lentäjää vuosina 2004-2005. Joukosta poimittiin ne 195 lentäjää, jotka olivat suorittaneet yleissotilaalliset kuntotestit puolen vuoden sisällä kyselyyn vastaamisesta, ja mitatut testitulokset yhdistettiin kyselytutkimusaineistoon. Tässä aineistossa toteutettiin fyysisesti erilailla kuormittuvien lentäjäryhmien välisiä vertailuja fyysisen kunnon, TULE-esiintyvyyden ja koetun haitan suhteen. Poikkileikkausosassa tutkittiin myös lentäjien virkauran aikaisia tasoeroja yleissotilaallisissa kuntotesteissä (n=195) verrattuna muihin suomalaisiin sotilaisiin. Lisäksi (N=289) selvitettiin ilmailulääketieteellisen tarkastuksen yhteydessä mitattuja, ns. ammatillisia fyysisiä erityisominaisuuksia eri ikäluokissa. Pitkittäisosassa seurattiin 67:n Hawk-suihkuharjoituskoneella aloittaneen Ilmavoimien sotilaslentäjien lentouran aikaista lentotoimintaperäisten TULE-oireitten esiintyvyyttä vuosien 1996 ja 2008 välillä. Lisäksi tutkittiin lentäjien kontakteja työterveyshuoltoon, oireen aiheuttamaa lentokelvottomuusaikaa, työn kuormituksen kumulatiivista kertymää lentotuntien lisääntyessä ja TULE-oireiden esiintyvyyden kannalta kriittisiä ajankohtia lentouran aikana. Tulokset osoittivat, että kaikki seurannassa olleet suomalaiset sotilaslentäjät kokivat jonkinasteisen lentotoimintaperäisen TULE-oireen uransa aikana. Niskan ammattitautiluokituksen tasoisen ongelman esiintyvyys oli 4 % koko lentäjäpopulaatiosta ja 10 % suihkuharjoituskonevaiheen jo läpäisseistä, mutta vastaavanlaisia TULE-ongelmia, ilman riittävää näyttöä ammattitaudista, esiintyi lähes joka kolmannella sotilaslentäjällä. Alaselän osalta lentäjät oireilivat lähes samassa määrin, mutta näitä oireita ei toistaiseksi ole mahdollista määrittää ammattitaudiksi. Lentäjät kävivät varsin vähän valittamassa oireistaan työterveyshuoltoon, jossa käytäneen vasta silloin, kun oire jo selvästi heikentää työtehtävissä vaadittavaa toimintakykyä. Merkittävin lentotoimintaperäisten oireitten esiintymisen kasvu ajoittui 200 Hawk-lentotunnin kohdalle, jolloin koneella saavutetaan eräänlainen optimaalinen G-indeksi eli taktisen liikehtelyn G-tasoylitysten vaihtelu. Tämän jälkeen lentäjät ovat erityisen alttiina akuuteille lennonaikaisille TULE-ongelmille. Oireitten esiintyminen kasvoi eksponentiaalisesti noin 600 lentotuntiin asti. Monimuuttujamallien mukaan työperäisen TULE-oireen esiintyvyysriskiä vähensivät alaraajojen hyvä motoriikka, korkeat valintapisteet ja korkea kaulan fleksion voimataso maksimaalisessa isometrisessä testissä. Yleissotilaallisilla kuntotasoilla ei ollut yhteyttä oireiluun, mutta lihaskunnoltaan voimakkaimmat lentäjät kärsivät tilastollisesti merkittävästi vähemmän haittaa lentotoimintaperäisistä TULE-oireistaan. Yleissotilaallisissa kuntotesteissä lentäjät olivat parempia kuin muut suomalaiset sotilaat. Aktiivisimman lentouran aikana, 30-40-vuotiaina, lentäjien fyysinen suorituskyky oli normaaliväestöön nähden vain keskimääräinen ja urheilijoihin nähden keskimääräistä heikompi. Käytännössä lentäjät eivät kyenneet ylläpitämään valintavaiheen fyysistä suorituskykyään edes kadettivaiheen loppuun asti. Huomattavaa oli lisäksi, että aktiivisen lentouran päätyttyä fyysinen kunto näytti jossain määrin palautuvan kohti lähtötasoa lentäjien ikääntymisestä huolimatta. Lentäjien valintavaiheen aikana mitatun fyysisen suorituskyvyn tason säilyminen aktiivisen lentopalveluksen loppuun asti vaatisi lentäjien fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kehittämisen tehostamista koulutuksen ja työuran eri vaihessa. Tähän tavoitteeseen nähden Ilmavoimien fyysisen kasvatuksen järjestelyt vaikuttivat alimitoitetuilta. Operatiivisesti huolestuttavaa oli Ilmavoimien ohjaajien fyysisen suorituskyvyn heikentyminen silloin, kun heidän taitojensa puolesta olisi pitänyt olla suorituskykyisimpiä taistelutehtäviinsä. Myös lentäjän terveyttä ja toimintakykyä pitäisi pystyä reaaliaikaisemmin seuraamaan koko lentouran aikana. Ilmavoimille suositellaan moniammatillista lähestymistä sotilaslentäjien toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveysriskien hallintaan yhdessä liikunnan, työterveyshuollon, lentoturvallisuusalan ja operatiivisen suunnittelun asiantuntijoitten kanssa. Lisäksi suositellaan avoimempaa ja eettisesti kestävämpää suhtautumista ammattiin liittyvien terveysongelmien kuvaamiseen sekä fyysisen kunnon kysymyksiin jo lentäjien rekrytointivaiheessa.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan laintulkinnalliset ongelmat

Tutkielman tavoitteena on paneutua yksityisen pysäköinninvalvonnan lain-tulkinnallisiin ongelmiin Suomessa. Lähtökohtana kysymyksenasettelulle on kansallinen lainsäädäntö, oikeustapaukset, sopimusoikeudelliset peri-aatteet ja oikeuskirjallisuus. Julkinen pysäköinninvalvonta on Suomessa poliisin ja kuntien vastuulla. Suomessa ei ole voimassa yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevaa omaa lakia. Yksityisen pysäköinninvalvonnan on nykyisellään katsottu si-sältävän merkittävää julkisen vallan käyttöä, jolloin se tekee siitä perustus-lain vastaista. Samalla yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan kuitenkin nähdä sopimukseen perustuvana, laillisena, liiketoimena. Näkökulmien pohdinta tuo esiin laintulkinnallisia ongelmia sekä ongelmia, jotka liittyvät sopimuksen syntymisen kriteereihin.

Yritysten rooli kehitysmaiden alueellisessa kehityksessä: yritystoiminnasta vaihtoehtoisia ratkaisuja virallisen kehitysavun ongelmiin?

Kehitysmaiden alueellisen kehityksen edistäminen, köyhyys ja kehitysavun toimivuus ovat saaneet paljon huomiota osakseen kansainvälisessä keskustelussa. Sekä alueellinen kehitys että kehitysavun kenttä ovat hyvin monimutkaisia kokonaisuuksia, eivätkä kehitysmaiden kehitykseen liittyvät kysymykset täten ole helppoja. Virallinen kehitysapu ei ole yltänyt toivottuihin tuloksiin ja se onkin saanut paljon kritiikkiä osakseen. Yritykset ovat merkittävä tekijä etenkin alueellisen taloudellisen kasvun ja kehityksen, ja sitä kautta kokonaisvaltaisemman kehityksen, edistämisessä. Tästä huolimatta yritystoiminta ei ole saanut osakseen merkittävää huomiota kansainvälisessä kehityskeskustelussa. Tutkielmassa tarkastellaankin yritysten roolia kehitysmaiden alueellisessa kehityksessä. Erityisesti halutaan selvittää, millaisia ratkaisuvaihtoehtoja yritystoiminta voi tarjota niillä alueellisen kehityksen alueilla, joilla virallisen kehitysavun voidaan nähdä epäonnistuneen. Kyseessä on syntetisoiva tutkielma. Tutkimusta on täten tehty tutustumalla laajasti alueellista kehitystä, virallista kehitysapua ja yritystoimintaa käsittelevään kirjallisuuteen. Tämän pohjalta havaittiin, että virallisessa kehitysavussa tulisi keskittyä nykyistä enemmän ihmisoikeuksiin tarpeiden sijaan, vastaanotettujen apurahamäärien vakauteen, kunnollisen palautteen saamiseen, politiikkaan ja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen. Näiden viiden osa-alueen takana nähtiin puutteita seuraavissa kehitystekijöissä: inhimillisen pääoman vahvistamisessa, vakaan kasvun tavoittelemisessa, palautteen saamisen tärkeyden ymmärtämisessä, poliittisen vallan hajauttamisessa ja pitkän aikavälin kasvun ja kehityksen lähteisiin panostamisessa. Yritykset voivat vahvistaa inhimillistä pääomaa työllisyyden kautta suoraan ylläpitämällä kyvykkyyksiä tai välillisesti kannustamalla kouluttautumista. Yritystoiminnan nähtiin myös tarjoavan paremmat mahdollisuudet vakaan kasvun saavuttamiselle kuin virallisen kehitysavun. Markkinat antavat yrityksille palautetta ihmisten tarpeista ja toisaalta menestyminen markkinoilla edellyttää paikallisen toimintaympäristön tuntemista ja yritysvastuun kantamista. Yritysten työllistävä vaikutus auttaa hajauttamaan poliittista valtaa suoraan voimauttamalla ihmisiä tai välillisesti vähentämällä tiedon ja osaamisen kasautumista hallitsevalle eliitille. Teknologisella edistymisellä, innovoinnilla ja yrittäjyydellä on tärkeä sija yritysmaailmassa, ja ne puolestaan ovat keskeisiä pitkän aikavälin alueellisen kasvun ja kehityksen lähteitä. Yritystoimintaa voisi siis hyödyntää nykyistä enemmän kehitysmaiden alueellisen kehityksen edistämisessä niillä osa-alueilla, joilla yritykset voivat tuottaa tuloksia tehokkaasti.