Sulasuolareaktorit

Sulasuolareaktori on ydinreaktorityyppi, jota kehitettiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 1940-luvulta 1970-luvulle. Tänä aikana sulasuolatekniikkaa tutkittiin muun muassa kahden koereaktorin avulla. Vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen kiinnostus konseptia kohtaan heräsi uudelleen 2000-luvun alussa, kun Generation IV International Forum asetti sulasuolareaktorin yhdeksi mahdolliseksi neljännen sukupolven ydinreaktorityypiksi. Sulasuolareaktori poikkeaa merkittävästi nykyisin käytössä olevista tehoreaktoreista, joiden käyttämä polttoaine on sijoitettu kiinteinä nippuina reaktorin sydämeen. Sulasuolareaktorissa polttoaine on liuotettu sulaan suolaseokseen, joka kiertää koko primääripiirissä. Suolaseos toimii siis sekä fissiilinä polttoaineena että lämmönsiirron väliaineena. Reaktorin sydämessä on hidastimena grafiittia, ja polttoainesuola saavuttaa kriittisyyden vain grafiittimoderaattorin läpi kulkiessaan. Sulasuolareaktoreihin sisältyy monia mielenkiintoisia ominaisuuksia, kuten polttoaineen käynninaikainen jälleenkäsittely sekä kevytvesireaktorien käytetyn polttoaineen kierrättäminen. Konseptin kehittäminen vaatii kuitenkin huomattavan määrän teoreettista ja kokeellista tutkimustyötä, joten sulasuolareaktoreita ei näillä näkymin odoteta olevan kaupallisessa tuotannossa vielä lähitulevaisuudessa.

Ympäristöjärjestöjen juridis-poliittinen EU-aktiivisuus Vuosaaren satamakiistassa

1/2014 on lehden EU-erikoisnumero.

Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2015 : Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun

Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2015 – Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun on Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen Koulutus- ja kehittämispalvelut –ryhmän sekä Ramboll Management Consulting Oy:n yhteistyössä laatima selvitys ammattialojen ja työllisyyden kehitysnäkymistä. Raportti toimii työvoimakoulutuksen suunnittelun tukena tarjoten seurantatietoa Pirkanmaalla järjestetystä työvoimakoulutuksesta. Lisäksi raportti kokoaa yhteen ennakointitietoa ja ennusteita toimialojen ja ammattien tulevaisuudesta.

Cardiovascular health from childhood to adulthood – with special reference to early vascular changes. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study

Background: Recent recommendations aim to improve cardiovascular health (CVH) by encouraging the general population to meet positive and modifiable ideal CVH metrics: not smoking, being physically active, and maintaining normal weight, blood pressure, blood glucose and total cholesterol levels and a healthy diet. Aims: The aim of the present study was to report the prevalence of ideal CVH in children and young adults and study the associations of CVH metrics with markers of subclinical atherosclerosis. Participants and methods: The present thesis is part of the Cardiovascular Risk in Young Finns Study (Young Finns Study). Data on associations of CVH metrics and subclinical atherosclerosis were available from 1,898 Young Finns Study participants. In addition, joint analyses were performed combining data from the International Childhood Cardiovascular Cohort (i3C) Consortium member studies from Australia and the USA. Results: None of the participants met all 7 CVH metrics and thus had ideal CVH in childhood and only 1% had ideal CVH as young adults. The number of CVH metrics present in childhood and adulthood predicted lower carotid artery intima-media thickness, improved carotid artery distensibility and lower risk of coronary artery calcification. Those who improved their CVH status from childhood to adulthood had a comparable risk of subclinical atherosclerosis to participants who had always had a high CVH status. Conclusions: Ideal CVH proved to be rare among children and young adults. A higher number of ideal CVH metrics and improvement of CVH status between childhood and adulthood predicted a lower risk of subclinical atherosclerosis.

CISE-hanke ja rannikkovartiostotehtävät Suomessa

Euroopan komissio vahvisti kattavan meripolitiikan kehittämisen yhdeksi kauden 2005–2009 strategisista tavoitteistaan. Merten tehokas hallinnointi on EU:lle elinehto niin talouden kilpailukyvyn kuin ihmisten hyvinvoinninkin kannalta. Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka (Integrated Maritime Policy, IMP) kattaa kaikki meriin ja rannikkoalueisiin liittyvät hallinnonalat ja politiikanlohkot. Sen jalkauttamiseen pyritään hankkeilla jotka koordinoidaan EU-tasolla ja toteutetaan kansallisella tasolla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Eurooppalaisen merivalvontaverkoston luomiseksi aloitet-tua CISE-hanketta (Common Information Sharing Environment), joka kuuluu tärkeäksi nostetun Eurooppalaisen merivalvontaverkosto-hankkeen alle. Tutkimustehtävänä tässä tutkielmassa on selvittää EU:n CISE-hankkeen toteutuessaan tuomat mahdollisuudet Rajavartiolaitoksen rannikkovartiostotehtävien täyttämisessä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, analyysimenetelmä on induktiivinen lähdeaineistoanalyysi. Tutkielman keskeisen aineiston muodostavat EU:n CISE-hankkeen asiakirjat, asiantuntijahaastattelut, kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö sekä Rajavartiolaitoksen julkinen materiaali. Tutkimuksen perusteella suurimmat hyötyjät CISE-hankkeesta tulevat todennäköisesti olemaan moniviranomaistehtävät ja kansainvälistä yhteistyötä vaativat tehtävät, kuten suuret ympäristöonnettomuudet tai meripelastustehtävät, sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjunta rannikkoalueilla.

Plant-Herbivore Interaction in a Fragmented Landscape: Local Adaptation and Inbreeding

Reciprocal selection between interacting species is a major driver of biodiversity at both the genetic and the species level. This reciprocal selection, or coevolution, has led to the diversification of two highly diverse and abundant groups of organisms, flowering plants and their insect herbivores. In heterogeneous environments, the outcome of coevolved species interactions is influenced by the surrounding community and/or the abiotic environment. The process of adaptation allows species to adapt to their local conditions and to local populations of interacting species. However, adaptation can be disrupted or slowed down by an absence of genetic variation or by increased inbreeding, together with the following inbreeding depression, both of which are common in small and isolated populations that occur in fragmented environments. I studied the interaction between a long-lived plant Vincetoxicum hirundinaria and its specialist herbivore Abrostola asclepiadis in the southwestern archipelago of Finland. I focused on mutual local adaptation of plants and herbivores, which is a demonstration of reciprocal selection between species, a prerequisite for coevolution. I then proceeded to investigate the processes that could potentially hamper local adaptation, or species interaction in general, when the population size is small. I did this by examining how inbreeding of both plants and herbivores affects traits that are important for interaction, as well as among-population variation in the effects of inbreeding. In addition to bi-parental inbreeding, in plants inbreeding can arise from self-fertilization which has important implications for mating system evolution. I found that local adaptation of the plant to its herbivores varied among populations. Local adaptation of the herbivore varied among populations and years, being weaker in populations that were most connected. Inbreeding caused inbreeding depression in both plants and herbivores. In some populations inbreeding depression in herbivore biomass was stronger in herbivores feeding on inbred plants than in those feeding on outbred ones. For plants it was the other way around: inbreeding depression in anti-herbivore resistance decreased when the herbivores were inbred. Underlying some of the among-population variation in the effects of inbreeding is variation in plant phenolic compounds. However, variation in the modification of phenolic compounds in the digestive tract of the herbivore did not explain the inbreeding depression in herbivore biomass. Finally, adult herbivores had a preference for outbred host plants for egg deposition, and herbivore inbreeding had a positive effect on egg survival when the eggs were exposed to predators and parasitoids. These results suggest that plants and herbivores indeed exert reciprocal selection, as demonstrated by the significant local adaptation of V. hirundinaria and A. asclepiadis to one another. The most significant cause of disruption of the local adaptation of herbivore populations was population connectivity, and thus probably gene flow. In plants local adaptation tended to increase with increasing genetic variation. Whether or not inbreeding depression occurred varied according to the life-history stage of the herbivore and/or the plant trait in question. In addition, the effects of inbreeding strongly depended on the population. Taken together, inbreeding modified plant-herbivore interactions at several different levels, and can thus affect the strength of reciprocal selection between species. Thus inbreeding has the potential to affect the outcome of coevolution.

Postimerkit merisotataidon dokumentteina : Britannian ja Saksan laivastojen varustelu maailmansotien välisenä aikana

Merisodassa tapahtunut muutos – erityisesti konevoiman syrjäyttäessä purjeet ja raudan korvatessa puumateriaalin 1800-luvun loppupuolella – johti nykypäivänäkin merkittäviin merisodan teoreettisiin tarkasteluihin. Teorioihin pohjautuneet merisotataidon yleisperiaatteet saivat ensimmäisen maailmansodan aikana käytännön testauksensa. Voittajat ja häviäjät analysoivat taistelut sekä maailmalla vallinneen ripeän teknisen kehityksen, minkä seurauksena laivastojen varustelu kiihtyi uudestaan valtapolitiikan tueksi. Maailmansotien välisenä aikana pyrittiin kansainvälisin sopimuksin säätelemään suurten laivastojen, kuten Britannian, Ranskan, Italian, Japanin ja Yhdysvaltojen varustelukilpailua. Versaillesin rauhansopimus rajoitti samanaikaisesti Saksan merivoimien kokoa. Tässä työssä tutkitaan Britannian ja Saksan merivoimien varustelua ja merisotataidon kehittymistä maailmansotien välisenä aikana. Merisotataidon kehittymisen tarkastelu tapahtuu postimerkkien avulla. Postimerkki syntyi Englannissa vuonna 1840 ja sen käyttö yleistyi ympäri maailman lähes samanaikaisesti konevoimaa käyttäneiden laivojen kanssa. Postimerkkien kuva-aiheet olivat aluksi valtioiden päämiehiä, heraldiikkaa, maisemia tai abstrakteja aiheita. Vasta 1900-luvun alkupuolella kuva-aiheina saattoi olla lähes mitä vain, myös sotalaivojen kuvia. Postimerkkikokoelmastani erottuu tutkimusaiheeseen 335 merkkiä. Britannian ja Saksan kansallisarkistojen alkuperäislähteiden ja tutkimuskirjallisuuden dokumenttianalyysiin perustuvaa merisotataidon moninaista kehitystä verrataan tutkimuksessani postimerkkien kuva-aiheisiin ja niiden yksityiskohtiin 3 300 kertaa. Tällä menettelyllä pyrin selvittämään voiko postimerkkejä käyttää ja pitää merisotaidon kehityksen kattavina dokumentteina. Postimerkeissä satunnaisiksi jääneet virheet tai propaganda eivät vähennä merisotataidon kehityksen kuvaamisen dokumenttiarvoa. Postimerkkien sotalaivoihin liittyvät kuvat kattavat muutamaa laivaluokkaa lukuunottamatta molempien maiden kaikki taistelualuslajit- ja luokat. Postimerkeistä voidaan nähdä vanhat sotalaivat, niiden peruskorjaukset ja uudet luokat lentotukialuksista sukellusveneisiin. Alusten kuvat voidaan liittää Britannian kansainyhteisön muuttuneisiin strategisiin ja taktisiin tavoitteisiin niin Atlantilla kuin Kaukoidässä. Saksan merivoimien nousu Versaillesin rauhanehtojen rajoituksista ja lopulta pyrkimys Britannian kauppamerenkulun tuhoajaksi välittyy myös postimerkeistä. Yleinen sotatekninen kehitys, lentoneiden tulo merisotanäyttämölle ja aikanaan kansainvälisten tonnistorajoitusten poistuminen näkyvät postimerkeissä. Kokopostimerkin historian aikana vuoteen 2012 mennessä purjeettomien, nykyaikaisten sotalaivojen kuvia on julkaistu noin 3 350 postimerkillä, jotka on koottu Maailman suurin laivasto-osasto -postimerkkikokoelmaani noin 35 vuoden aikana

De aeternitate Dei

Invokaatio: A kai O.

Theses miscellaneae (1759)

Invokaatio: A kai O.

De Spiritu Sancto, et aeterna eius divinitate ac processione; nec non officio atque donis

Invokaatio: Sun to Theo trisbeltiso kai megiso.