Tuomioesityksen käsittely dispositiivisen periaatteen ja tuomiovallan käytön suhteen kannalta

Tuomioesitys on uudenlainen rikosoikeudenkäynnin perustava asiakirja, syyteneuvottelujen päätteeksi syyttäjän ja vastaajan kesken laadittu esitys rikosasian ratkaisemisesta. Tuomioesitys käsitellään tunnustamisoikeudenkäynnissä, vastaajan tunnustuksen luotettavuuden arviointiin keskittyvässä kevennetyssä pääkäsittelyssä. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä rikosasian käsittely tuomioesityksen muodossa merkitsee tuomioistuimen tuomiovallan käytön kannalta. Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin, millaista määräysvaltaa asianosaisille on annettu yhtäältä tuomioesityksenä käsiteltävän rikosasian muotoamisessa ja toisaalta sen käsittelyyn vaikuttamisessa. Tämän lisäksi tarkastellaan, miten mainitunlainen asianosaisten määräysvallan lisäys vaikuttaa tuomioistuimen tuomiovallan käyttöön. Periaatteiden tasolla tutkielmassa on kyse dispositiivisen periaatteen voimistumisesta tuomioistuimen harkintavallan kustannuksella. Syytteestä poiketen tuomioistuin on sidottu tuomioesitykseen otetun teonkuvauksen lisäksi tuomioesityksen mukaiseen teon oikeudelliseen arviointiin ja siihen valittuihin rikosnimikkeisiin. Tuomioesityksen käsittelyssä tuomioistuimen harkintavaltaa on rajattu, mutta tuomioistuimella on kuitenkin harkintavaltaa rangaistuksen mittaamisessa. Koska tuomioistuin voi myös jättää tuomioesityksen käsittelyn sillensä ja irtaantua asian käsittelystä ottamatta kantaa vastaajan syyllisyyteen, tuomiovallan käytön voidaan katsoa säilyvän pääpiirteissään tuomioistuimella myös tunnustamisoikeudenkäynnissä. Tuomioesityksen tuomioistuinkäsittely sisältää kuitenkin muodollisen tuomiovallan käytön piirteitä, joiden voimistumista rikosprosessissa ei voida pitää toivottavana kehityksenä. Tutkielmassa on hyödynnetty oikeusdogmaattista tutkimusotetta ja lähdeaineistona pääosin kotimaista oikeuskirjallisuutta ja virallisaineistoa.

Suomen maakuntien työttömyys, muuttoliike ja omistusasuminen

Alueelliset erot taloudellisessa kehityksessä Suomessa ovat kärjistyneet viime vuosikymmenten aikana, kun palveluyhteiskunnan murros on keskittänyt Suomen talouskasvua etelä- ja länsirannikon kasvukeskuksiin. Aiemmissa empiirisissä tutkimuksissa Suomen työmarkkinoilla on havaittu olevan säännönmukaisia alueellisia piirteitä. Työttömyyden alue-erojen on havaittu olevan suuria ja myös ajallisesti pysyviä, eikä alueellisten työttömyysasteiden ole havaittu lähentyvän toisiaan pitkällä aikavälillä. Alueelliset työttömyysasteet ovat kuitenkin kehittyneet samansuuntaisesti kansantaloudellisten suhdanteiden mukana, joskin kausi- ja suhdannevaihtelu on ollut voimakkaampaa Itä- ja Pohjois-Suomessa verrattuna Etelä-Suomeen. Alueellisen työn kysynnän on havaittu sopeutuvan lähinnä työttömyysasteen välityksellä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työn kysyntä- ja tarjontashokit vaikuttavat alueelliseen kehitykseen käyttäen mittareina muuttoliikettä ja työttömyyttä. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen vaikutus omistusasumisen suhteellisella osuudella kaikista asumistyypeistä on muuttoliikkeeseen ja työttömyyteen. Esitettyjen teorioiden mukaan korkea omistusasumisen osuus jarruttaa muuttoliikettä ja näin se hidastaa muuttoliikkeen työttömyyttä tasaavaa vaikutusta. Tämän tutkimuksen metodologiaksi valittiin vektoriautoregressiivisen (VAR) mallin muodostamisen, joka soveltui käyttöön sen nauttiessa suosiota tuoreimpien alueellisen kehitysten tutkimusmenetelmänä sekä sen soveltuessa mainiosti käytetylle pitkälle aikasarja-aineistolle. VAR-mallin lähestymistavaksi otettiin Toda-Yamamoton Granger-kausaalisuusmenetelmä. Todan ja Yamamoton esittämän Granger-kausaalisuusmenetelmän tärkeimpiä ansioita on se, että Granger-kausaalisuuden määrittämiseksi VAR-malleja voidaan muodostaa muuttujien tasoilla ja yleisiä rajoitteita voidaan testata luotettavasti, vaikka aikasarjat olisivat integroituneita tai yhteisintegroituneita. Tarkastelussa käytetty aineisto on maakuntatason aineisto työttömyysasteista ja nettomuuttoliikkeestä vuosilta 1987–2013. Tarkastelu etenee mallin stationaarisuus- ja sopivuustarkastelujen kautta varsinaiseen kausaalisuustarkasteluun Wald-testin kriteerien perusteella. Suoritetun empiirisen mallin avulla saatiin selville monenlaisia kausaalisuusvaikutuksia, mikä ei toisaalta ollut yllättävää peilaten tuloksia aiempaan tutkimukseen kotimaisen alueellisen kehityksen osalta. Kaksisuuntaista Granger-kausaalisuutta löydettiin kahden pohjoisen maakunnan osalta, tarjontavetoista kehitystä kuvaavaa, nettomuuttoliikkeen Granger-aiheuttamaa työttömyyttä, löydettiin Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnista. Sen sijaan kysyntävetoista kehitystä ilmaisevaa, työttömyys Granger-aiheuttaa nettomuuttoliikettä, vaikutusta voitiin huomata olevan Keski- ja Itä-Suomen maakunnissa. Tilastollisesti merkityksettömiä tuloksia havaittiin myös jonkin verran ja ne kohdistuivat länsirannikon ja Keski-Suomen alueen maakuntiin. Omistusasumisen osuudet eivät olleen mukana VAR-mallissa aineiston rajoittuneisuuden vuoksi. Jatkotarkastelussa maakuntien VAR-mallin tulosten perusteella pyrittiin löytämään yhteneväisyyksiä maakuntien välillä käyttäen apuna omistusasumisen keskimääräisiä osuuksia. Tulokset olivat kuitenkin hyvin hajanaisia, eikä omistusasumisen suuruuden vaikutuksista pystytty tässä tutkimuksessa löytämään luotettavia tuloksia.

Suomen maakuntien työttömyys, muuttoliike ja omistusasuminen

Alueelliset erot taloudellisessa kehityksessä Suomessa ovat kärjistyneet viime vuosikymmenten aikana, kun palveluyhteiskunnan murros on keskittänyt Suomen talouskasvua etelä- ja länsirannikon kasvukeskuksiin. Aiemmissa empiirisissä tutkimuksissa Suomen työmarkkinoilla on havaittu olevan säännönmukaisia alueellisia piirteitä. Työttömyyden alue-erojen on havaittu olevan suuria ja myös ajallisesti pysyviä, eikä alueellisten työttömyysasteiden ole havaittu lähentyvän toisiaan pitkällä aikavälillä. Alueelliset työttömyysasteet ovat kuitenkin kehittyneet samansuuntaisesti kansantaloudellisten suhdanteiden mukana, joskin kausi- ja suhdannevaihtelu on ollut voimakkaampaa Itä- ja Pohjois-Suomessa verrattuna Etelä-Suomeen. Alueellisen työn kysynnän on havaittu sopeutuvan lähinnä työttömyysasteen välityksellä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työn kysyntä- ja tarjontashokit vaikuttavat alueelliseen kehitykseen käyttäen mittareina muuttoliikettä ja työttömyyttä. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen vaikutus omistusasumisen suhteellisella osuudella kaikista asumistyypeistä on muuttoliikkeeseen ja työttömyyteen. Esitettyjen teorioiden mukaan korkea omistusasumisen osuus jarruttaa muuttoliikettä ja näin se hidastaa muuttoliikkeen työttömyyttä tasaavaa vaikutusta. Tämän tutkimuksen metodologiaksi valittiin vektoriautoregressiivisen (VAR) mallin muodostamisen, joka soveltui käyttöön sen nauttiessa suosiota tuoreimpien alueellisen kehitysten tutkimusmenetelmänä sekä sen soveltuessa mainiosti käytetylle pitkälle aikasarja-aineistolle. VAR-mallin lähestymistavaksi otettiin Toda-Yamamoton Granger-kausaalisuusmenetelmä. Todan ja Yamamoton esittämän Granger-kausaalisuusmenetelmän tärkeimpiä ansioita on se, että Granger-kausaalisuuden määrittämiseksi VAR-malleja voidaan muodostaa muuttujien tasoilla ja yleisiä rajoitteita voidaan testata luotettavasti, vaikka aikasarjat olisivat integroituneita tai yhteisintegroituneita. Tarkastelussa käytetty aineisto on maakuntatason aineisto työttömyysasteista ja nettomuuttoliikkeestä vuosilta 1987–2013. Tarkastelu etenee mallin stationaarisuus- ja sopivuustarkastelujen kautta varsinaiseen kausaalisuustarkasteluun Wald-testin kriteerien perusteella. Suoritetun empiirisen mallin avulla saatiin selville monenlaisia kausaalisuusvaikutuksia, mikä ei toisaalta ollut yllättävää peilaten tuloksia aiempaan tutkimukseen kotimaisen alueellisen kehityksen osalta. Kaksisuuntaista Granger-kausaalisuutta löydettiin kahden pohjoisen maakunnan osalta, tarjontavetoista kehitystä kuvaavaa, nettomuuttoliikkeen Granger-aiheuttamaa työttömyyttä, löydettiin Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnista. Sen sijaan kysyntävetoista kehitystä ilmaisevaa, työttömyys Granger-aiheuttaa nettomuuttoliikettä, vaikutusta voitiin huomata olevan Keski- ja Itä-Suomen maakunnissa. Tilastollisesti merkityksettömiä tuloksia havaittiin myös jonkin verran ja ne kohdistuivat länsirannikon ja Keski-Suomen alueen maakuntiin. Omistusasumisen osuudet eivät olleen mukana VAR-mallissa aineiston rajoittuneisuuden vuoksi. Jatkotarkastelussa maakuntien VAR-mallin tulosten perusteella pyrittiin löytämään yhteneväisyyksiä maakuntien välillä käyttäen apuna omistusasumisen keskimääräisiä osuuksia. Tulokset olivat kuitenkin hyvin hajanaisia, eikä omistusasumisen suuruuden vaikutuksista pystytty tässä tutkimuksessa löytämään luotettavia tuloksia.

Kun maito ei riitä – näkemyksiä lastenneuvolan imetysohjauksesta

Imetys on luonnollinen tapa tarjota vauvoille ravintoa, jota he tarvitsevat kasvaakseen ja kehittyäkseen. Sen on myös todettu olevan lukuisilla tavoilla hyödyksi vauvalle ja äidille. Imetys päättyy usein äidin kokemukseen maidon riittämättömyydestä. Maidon riittämättömyyteen voidaan vaikuttaa imetysohjauksen keinoin, mutta imetysohjauksen toteutus on vaihtelevaa eikä se aina ole näyttöön perustuvaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla äitien ja terveydenhoitajien näkemyksiä lastenneuvolan imetysohjauksesta, kun haasteena on maidon riittämättömyys. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa lastenneuvolan imetysohjauksen kehittämis- ja koulutustarpeista. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulomakkeella syksyn 2015 ja talven 2016 aikana erään länsisuomalaisen kunnan lastenneuvoloista. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Terveydenhoitajien (n = 8) ja äitien (n = 8) haastattelut analysoitiin erikseen induktiivisella sisällön analyysillä. Tuloksista kävi ilmi, että aika oli terveydenhoitajien näkemyksen mukaan imetysohjausta eniten määrittävä tekijä. Se vaikutti terveydenhoitajien mahdollisuuksiin saada järjestettyä nopeasti imetysohjausta, lähteä kotikäynnille sekä vastata perheenjäsenten tarpeisiin. Äidin ennakkokäsitys maidon riittämättömyydestä vaikutti ajan tarpeeseen. Eniten aikaa tarvittiin, kun äidillä oli vankka täysimetystoive ja maidon riittämättömyys tuli äidille yllätyksenä. Äidit näkivät imetysohjauksen olevan vaihtelevaa. Imetysohjausnäkemykseen vaikuttivat äidin ennakkokäsitys maidon riittämättömyydestä, imetysohjauksen tunnelma sekä ajan ja vauvan tarpeiden väliset ristiriidat. Imetysohjausnäkemys oli negatiivisin, kun maidon riittämättömyys tuli yllätyksenä äidille, aikaa oli käytettävissä vain rajallisesti ja tieto oli puutteellista. Erityisesti perusteluiden puuttuminen vaikutti äitien näkemykseen tiedon puutteesta. Neuvolahuoneiden kodinomaisuuteen ja imetysystävällisyyteen panostamalla voidaan tukea imetysohjauksen toteutumista neuvolaolosuhteissa. Ajanvarausvastaanoton tuomiin haasteisiin ratkaisuna saattaisi olla ryhmämuotoinen akuuttivastaanotto tai videovälitteinen imetysohjaus. Tiedon ja perustelujen puutteeseen voidaan todennäköisesti vaikuttaa terveydenhoitajien täydennyskoulutuksella. Lisäksi riittävä ajan käyttö imetysohjauksessa ja imetysohjauksen oikea- aikaisuus saattavat edistää äidin mahdollisuuksia riittävään tietoon ja perusteluihin.

Harrastajat lainsäädännön harmaalla alueella: fanikääntäminen ja tekijänoikeudet

Käännösala on muutoksen kynnyksellä. Uusia kääntämisen muotoja syntyy uuden teknologian, erityisesti internetin tarjoaman uuden, entistä vuorovaikutteisemman kommunikaatiotavan ansiosta. Ammattikääntäjien lisäksi nykyään käännöksiä tekevät myös vapaaehtoiset harrastajat, ja tässä tutkimuksessa tarkemmin rajattu aihe on fanikääntäminen, jota voidaan pitää omana kääntämisen lajina omine konventioineen ja sääntöineen. Fanikääntäminen on lisäksi asettanut käännösalan uudenlaisten kysymysten eteen niin käännösstrategioiden kuin kääntämisen eettisyyden suhteen. Tutkimuksessa selvitetään kyselylomakkeen avulla fanikääntämistä japanilaisen sarjakuvan eli mangan piirissä. Tämä scanlation-käsitteellä tunnettu, jo muutaman vuosikymmenen ajan jatkunut toiminta on pohjimmiltaan laitonta, joten sen voisi kuvitella olevan ongelmallista. Yllättävän usein oikeudenhaltijat kuitenkin katsovat toimintaa läpi sormiensa, sillä se voidaan nähdä myös mainoksena, jonka myötä manga-sarjat saavat uusia yleisöjä. Tässä tutkimuksessa keskitytään ennen kaikkea scanlation-toiminnan eettisten ulottuvuuksien tarkasteluun tekijänoikeuksien näkökulmasta. Perinteisten kansallisten lakien lisäksi entistä globaalimmassa maailmassa vaaditaan myös kansainvälistä lainsäädäntöä, jonka yhdenmukaistamiseen ja tehokkuuteen on tekijänoikeuksienkin osalta paneuduttu monin kansainvälisin sopimuksin. Vaikka tekijänoikeudet perinteisesti kuuluvat myös kääntäjille, on tilanne laittomalta pohjalta tapahtuvassa fanikääntämisessä monimutkaisempi. Tutkimuksen kvalitatiivinen kyselytutkimus on suunnattu kahdelle kohderyhmälle, scanlation-toimintaa harjoittaville harrastelijaryhmille sekä toisaalta scanlation-julkaisujen lukijoille. Kyselylomake rakentui kahden hypoteesin ympärille. Ensimmäisen hypoteesin mukaisesti pyrittiin selvittämään, vaikuttaako vastaajan ikä, maantieteellinen sijainti tai luettujen sarjojen genre siihen, koetaanko scanlation tekijänoikeuksia loukkaavana toimintana. Toinen hypoteesi oli, että scanlation-ryhmässä tai muussa yhteydessä kääntäjänä toimiminen vaikuttaa siihen, miten vahvasti vastaaja on tietoinen paitsi lähdeteoksen oikeudenhaltijan oikeuksista, myös omista tekijänoikeuksistaan scanlation-julkaisun kääntäjänä. Hypoteesien tarkastelun lisäksi tutkimuksessa pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon uutta tietoa scanlation-toiminnasta ilman ennakko-oletuksia. Hypoteesien paikkansapitävyys ei selvinnyt tutkimuksessa, mutta ne eivät myöskään yksiselitteisesti kumoutuneet: suppean vastaajajoukon seurauksena tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä. Suppeasta vastaajajoukosta huolimatta tuloksissa näkyy piirteitä siitä, että Aasiassa scanlation-toimijat ovat tietoisempia tekijänoikeuksistaan kuin länsimaissa, mutta tämänkin tuloksen varmistamiseksi lisätutkimukset ovat tarpeen. Jatkotutkimuksia ajatellen havainnointiin perustuvat menetelmät saattaisivat antaa syvällisempää tietoa scanlationin kaltaisesta suhteellisen tutkimattomasta ilmiöstä.

”Kuin olisin itse ollut lintu”. Inhimillinen ja ei-inhimillinen Hannele Huovin Höyhenketjussa ja Siiri Enorannan Painajaisten lintukodossa

Tutkimukseni tavoitteena on tutkia inhimillisen ja ei-inhimillisen sekoittumista, kytköksiä ja samuutta Hannele Huovin Höyhenketjussa (2002) ja Siiri Enorannan Painajaisten lintukodossa (2012). Tarkastelen kohdeteosteni henkilöhahmojen inhimillisyyden ja ei-inhimillisyyden rakentumista. Toinen keskeinen tutkimuskysymykseni on, kuinka teoksissa esiintyvät henkilöhahmot ja ympäristöt materiaalisesti muodostuvat. Kumpikin tutkimani teos edustaa suomalaista nuortenfantasiaa. Teosten maailmat ovat runsaita ja niistä on löydettävissä hahmoja, jotka eivät selkeästi ole niin inhimillisiä kuin ei-inhimillisiäkään. Molemmissa teoksissani keskeisiä ovat luonto-kulttuuri-oppositiot, jotka selkeimmin näkyvät teosten pääpareissa: Höyhenketjussa matkaa tekevät lintu ja tyttö, Painajaisten lintukodossa poika ja robotti. Tutkimuksessani purankin näitä kulttuurisesti omaksuttuja oppositioita ja pyrin osoittamaan, että luonto ja kulttuuri ovat enemmänkin verkottuneet, päällekkäin menevät kategoriat kuin kaksi toisilleen vastakkaista maailmaa. Haluan tutkimuksessani irrottautua siitä perinteestä, jossa luonto tai ei-inhimillinen nähdään vertauskuvana ihmisen toiminnalle. Haluan ymmärtää luonnon nimenomaan luonnoksi; linnun linnuksi; koneen koneeksi. En myöskään keskity tarkastelemaan sitä, mitä teokset pyrkivät opettamaan luonnosta tai luonnonsuojelusta. Minua kiinnostavat luonto ja ei-inhimillinen sellaisenaan, ilman inhimillisyyden peiliä. Teoreettiset lähtökohtani ovat ekokriittisessä ja posthumanistisessa tutkimuksessa. Tärkeimmät käsitteeni ovat inhimillinen, ei-inhimillinen ja materiaalisuus. Inhimillinen ja ei-inhimillinen ovat vakiintunut vastinpari, jossa inhimillinen tarkoittaa ihmistä ja ei-inhimillinen kaikkea, joka määrittyy ihmisyyden ulkopuolella. Materiaalisuus tarkoittaa tutkimuksessani nimenomaan kohdeteosten maailmojen sisäistä materiaalisuutta, sitä kuinka teosten maailmat konkreettisesti rakentuvat. Hyödynnän materiaalisuuden uutta tulkintaa, jossa materia nähdään elävänä ja aktiivisena toimijana. Lopputuloksena avautuu maailmoja, joissa inhimillisen ja ei-inhimillisen sekä materiaalisen ja ei-materiaalisen rajat ovat ylitettävissä ja purettavissa.

Estudo eletroquímico comparativo do aço ISO 5832-9 em diferentes meios de interesse biológico

Foi estudado o comportamento eletroquímico a 37°C do aço inoxidável ISO 5832-9, em meios de NaCl 0,9 %, de Ringer Lactato e meio mínimo de Eagle (MEM), por voltametria linear e análises da superfície por microscopia eletrônica de varredura (MEV) e por espectroscopia por dispersão de energia (EDS). Foram feitos ensaios mecânicos e testes de toxicidade. O aço ISO 5832-9 se encontra passivado no potencial de corrosão e não apresenta corrosão por pite nos três meios estudados em toda faixa de potencial investigada, desde o potencial de corrosão até 50 mV acima do potencial de transpassivação. Em meio de MEM, no entanto, as análises por MEV e EDS mostraram que o referido aço, nesse valor mais elevado de potencial, apresentou um comportamento diferente, com perda das inclusões de óxido de manganês. Os potenciais de corrosão, Ecorr (potencial de circuito aberto estacionário) bem como os valores de densidade de corrente de passivação, variaram na seguinte ordem: Ecorr, RL < Ecorr, NaCl < Ecorr, MEM. e jMEM << jRL ≅ jNaCl. No ensaio de citotoxicidade, o aço foi caracterizado como não-tóxico.

Decreased perinatal sunshine duration is associated with increased non-affective but not affective psychosis birth rates

We have previously found an association between variations in schizophrenia birth rates and varyinglevels of perinatal sunshine duration. This study examines whether such an association can also be found for Ža. affective psychosis, and Žb. broadly defined nonaffective psychoses. Data for individuals born between 1931 and 1970 in Australia with ICD9 Other PsychosisŽ295–299.were obtained from the Queensland Mental Health Statistical System. ‘Affective psychosis’ included affective psychosis, schizo-affective psychosis, and depressive and excitative non-organic psychoses. ‘Non-affective psychosis’ included chizophrenia, paranoid disorders and other non-organic psychoses. Those receiving both affective and non-affective psychotic diagnoses were excluded. Rates per 10,000 live monthly general population births were calculated. For each month, we assessed the agreementŽusing the kappa statistic. between trends in Ža. birth rates and Žb. long-term trends in seasonally adjusted perinatal sunshine duration. The analyses were performed separately for males and females. There were 6265 with non-affective psychosis ŽMs3964 rate 66r10,000; Fs2299 44r10,000. and 2858 with affective psychosisŽMs1392 24r10,000; Fs1466 28r10,000.. There were no significant associations between Ža. affective psychosis birth rates for either males or females and Žb. sunshine duration. There was a significant association between nonaffective psychosis birth rates for males only and Žb. sunshine duration Žkappas0.15 p-0.001.. This suggests that, as a risk factor, the effect of reduced perinatal sunshine is specifically associated with males who develop non-affective psychosis. The Stanley Foundation supported this project.

Low-Level Laser Therapy in Chronic Autoimmune Thyroiditis: A Pilot Study

Background and Objectives: Chronic autoimmune thyroiditis (CAT) remains the most common cause of acquired hypothyroidism There is currently no therapy that is capable of regenerating CAT-damaged thyroid tissue The objective of this study was to gauge the value of applying low-level laser therapy (LLLT) in CAT patients based on both ultrasound studies (USs) and evaluations of thyroid function and thyroid autoantibodies. Study Design/Materials and Methods: Fifteen patients who had hypothyroidism caused by CAT and were undergoing levothyroxine (LT4) treatment were selected to participate in the study Patients received 10 applications of LLLT (830 nm, output power 50 mW) in continuous mode, twice a week, using either the punctual technique (8 patients) or the sweep technique (7 patients), with fluence in the range of 38-108 J/cm(2) USs were performed prior to and 30 days after LLLT USs included a quantitative analysis of echogenicity through a gray-scale computerized histogram index (El). Following the second ultrasound (30 days after LLLT), LT4 was discontinued in all patients and, if required, reintroduced Truodothyronine, thyroxine (T4), free T4, thyrotropin, thyroid peroxidase (TPOAb) and thyroglobulin (TgAb) antibodies levels were assessed before LLLT and then 1, 2, 3, 6, and 9 months after LT4 withdrawal. Results: We noted all patients` reduced LT4 dosage needs, including 7 (47%) who did not require any LT4 through the 9-month follow-up The LT4 dosage used pre-LLLT (96 +/- 22 mu g/day) decreased in the 9th month of follow-up (38 23 mu g/day; P<0.0001) TPOAb levels also decreased (pre-LLLT = 982 +/- 530 U/ml, post-LLLT = 579 454 U/ml, P = 0 016) TgAb levels were not reduced, though we did observe a post-LLLT increase in the EI (pre-LLLT = 0 99 +/- 0.09, post-LLLT= 1.21 +/- 0.19, P=0.001) Conclusion: The preliminary results indicate that LLLT promotes the improvement of thyroid function, as patients experienced a decreased need for LT4, a reduction in TPOAb levels, and an increase in parenchymal echogenicity Lasers Surg. Med. 42:589-596, 2010. (C) 2010 Wiley-Liss, Inc

The validity of self-reported energy intake as determined using the doubly labelled water technique

In the 1980s the development of the doubly labelled water (DLW) technique made it possible to determine the validity of dietary assessment methods using external, independent markers of intake in free-living populations. Since then, the accuracy of self-reported energy intake (EI) has been questioned on a number of occasions as under-reporting has been found to be prevalent in many different populations. This paper is a review of investigations using the DLW technique in conjunction with self-reported EI measures in groups including adults, children and adolescents, obese persons, athletes, military personnel and trekking explorers. In studies where a person other than the subject is responsible for recording dietary intake, such as parents of young children, EI generally corresponds to DLW determined energy expenditure. However, in instances where the subjects themselves report their intake, EI is generally under-reported when compared with energy expenditure. It was originally believed that this phenomenon of under-reporting was linked to increased adiposity and body size, however, it is now apparent that other factors, such as dietary restraint and socio-economic status, are also involved. This paper therefore aims to present a more comprehensive picture of under-reporting by tying in the findings of many DLW studies with other studies focusing particularly on the characteristics and mechanisms for under-reporting. Awareness of these characteristics and mechanisms will enable researchers to obtain more accurate self-reports of EI using all dietary recording techniques.

Self-reported calcium intake and bone mineral content in children and adolescents

Objective: We examined the relationship between self-reported calcium (Cal intake and bone mineral content (BMC) in children and adolescents. We hypothesized that an expression of Ca adjusted for energy intake (El), i.e., Ca density, would be a better predictor of BMC than unadjusted Ca because of underreporting of EI. Methods: Data were obtained on dietary intakes (repeated 24-hour recalls) and BMC (by DEXA) in a cross-section of 227 children aged 8 to 17 years. Bivariate and multivariate analyses were used to examine die relationship between Ca, Ca density, and the dependent variables total body BMC and lumbar spine BMC. Covariates included were height, weight, bone area, maturity age, activity score and El. Results: Reported El compared to estimated basal metabolic rate suggested underreporting of El. Total body and lumbar spine BMC were significantly associated with El, but not Ca or Ca density, in bivariate analyses. After controlling for size and maturity, multiple linear regression analysis revealed unadjusted Ca to be a predictor of BMC in males in the total body (p = 0.08) and lumbar spine (p = 0.01). Unadjusted Ca was not a predictor of BMC at either site in females. Ca density was not a better predictor of BMC at either site in males or females. Conclusions: The relationship observed in male adolescents in this study between Ca intake and BMC is similar to that seen in clinical trials. Ca density did not enable us to see a relationship between Ca intake and BMC in females, which may reflect systematic reporting errors or that diet is not a limiting factor in this group of healthy adolescents.

Energy intake and energy expenditure in elite lightweight female rowers

Purpose: The training program undertaken by many athletes will affect directly the total, habitual energy requirements of that individual. Unless that energy requirement is met via the diet and or supplementation, chronic negative energy balance will ensue, which will have both short-term and long-term effects not only on performance but also on general health. The aim of this research was therefore to determine the energy expenditure (EE) and hence energy requirements of lightweight female rowers and, further, to compare this with their self-reported energy intake (EI). Methods: The El of seven lightweight female rowers was measured using a self-reported 4-d weighed dietary record. EE was determined using the doubly labeled water (DLW) technique over a 14-d period. Results: The mean (+/-SD) age, height, and weight of the subjects was 20 (+/-1.1) yr, 168.8 (+/-4.7) cm, and 60.9 (+/-23) kg, respectively. The rowers self-reported El was 2214 (+/-313) kcal.d(-1) and their total EE was 3957 (+/-1219) kcal.d(-1). After adjusting total EE for changes in body weight (mean (+/-SD) - 1.2 (+/-1.2) kg), the comparison between adjusted El and reported showed a bias to underreporting of 1133 (+/-1539) kcal.d(-1) or 34%. The bias was not consistent across adjusted El, and two of the seven subjects overreported their intake. Conclusions: Due to the underreporting of EI, diet recording may not be an appropriate way of assessing energy requirements in lightweight female rowers. A benefit of accurately determining energy requirements, as with DLW, is that female lightweight rowers will be able to successfully manipulate their EI and achieve the set weight cut-off for participation without compromising their health or performance.

Resting energy expenditure and body composition in children with myelomeningocele

Purpose : Myelomeningocele is a complex disease often complicated by obesity for reasons not well understood. The objectives of this study were to determine body composition and energy expenditure of children with MMC. Methods : Resting energy expenditure (REE), body composition and anthropometry were measured in 19 children with MMC (12 M, 7 F). Total energy expenditure (TEE) was estimated using a 3-day activity record. Energy intake (EI) was measured in seven children (5 M, 2 F) with MMC. Data were then compared with predicted values. Results : Mean REE ( n = 19) was 4680 ±1452 kJ/day (96.1 ±18.1% of predicted REE). The range was large (45.8-125.7% of predicted REE). TEE ( n = 7) was 4344 ±2376 kJ/day, hence only 73 34% of predicted TEE. EI ( n = 7) was 6560 ±1329 kJ/day, approximating a normal energy requirement. Overall, BCM was lower than expected values. Conclusions : REE in children with MMC is variable when compared to predicted values. TEE was found to be lower in children with MMC than predicted values and EI was similar to predicted values in this group of seven children. BCM is reduced in children with MMC when compared to expected values.

Sentidos que emergem do/circulam no trabalho docente na educação infantil

Este estudo focaliza a constituição do trabalho docente na Educação Infantil (EI), tomando como referência o cenário da EI articulado ao campo profissional, vinculado às especificidades da EI, na indissociabilidade do educar e do cuidar, no contexto de transformações do sistema educativo e da expansão da oferta da EI. Perspectiva compreender os sentidos que emergem do/circulam no trabalho docente na EI das auxiliares de creche e professoras que atuam com crianças de zero a três anos, quando mediadas por um processo de formação. É sustentado pelos pressupostos teórico-metodológicos bakhtinianos vinculados aos referenciais do trabalho docente e da formação no campo da educação infantil, com base numa configuração dialógica da compreensão. Articula essa ancoragem à pesquisa de abordagem qualitativa por meio dos procedimentos metodológicos de observação participante e entrevistas, tendo como campo de estudo a experiência de uma instituição de Educação Infantil. Os resultados demonstram tensionamentos entre formação continuada e vivência profissional, estendendo-se às profissionais docentes em situação funcional díspar diante da perspectiva pedagógica da indissociabilidade do educar e do cuidar. Os sentidos que emergiram e circularam, a partir das rodas de conversa propostas nesta pesquisa, abrangem a complexidade do trabalho docente na EI, configurado por lógicas hierárquicas no exercício da docência. Tais fundamentos incidem na diluição de um trabalho educativo pautado no compromisso pedagógico e na formação das crianças, pois, da forma como vêm sendo ampliadas e flexibilizadas as contratações, intensificam a fragilidade da função docente, no que tange à formação mínima exigida em lei para atuar na EI quanto na formação continuada.

Efeito da privação de sono paradoxal e do bloqueio da síntese da corticosterona sobre os limiares da reação de defesa induzida pela estimulação elétrica da matéria cinzenta periaquedutal e colículo superior

O Transtorno do pânico (TP) é um transtorno mental comum que afeta até 5% da população em algum momento da vida, sendo caracterizada pela presença de ataques de pânico (AP) recorrentes. Constitui uma psicopatologia que pode ser afetada pela privação do sono (PS), relação que ainda é pouco compreendida. Neste contexto, modelos experimentais de AP e de PS são ferramentas úteis na investigação dessa possível correlação, especialmente motivado pela crescente condição de privação de sono, que tem se tornado cada vez mais frequente na sociedade moderna. Assim, este estudo avaliou os efeitos da privação de sono paradoxal (PSP) sobre os limiares dos comportamentos defensivos induzidos por estimulação intracraniana (EI) da MCPD e CS de ratos num modelo experimental de AP, assim como verificou a influência da corticosterona sobre esses limiares. Foram utilizados 160 ratos Wistar machos (300g), organizados em 4 grupos com 40 animais cada, como se segue: Grupo Controle (CTR) submetido à EI, porém sem PSP; Grupo Privação (PRV), submetido à EI e privado por 96 horas; Grupo Privação + Bloqueio da corticosterona (PRB), submetido ao tratamento com metirapona, EI, e privado por 96 horas, e Grupo Controle + Bloqueio da corticosterona (CTB), submetido ao tratamento com metirapona e EI, porém sem privação de sono. Após 10 dias do implante cirúrgico intracraniano de eletrodo na MCPD e CS, os animais passaram por 5 sessões de estimulação, como se segue: 1ª (TRI) considerada triagem - imediatamente antes da privação, 2ª (P48) após 48h de privação, 3ª (P96) após 96h de privação, 4ª (R48) após 48h de retirada da privação e 5ª (R96) após 96h de retirada da privação. As curvas de limiares das respostas individuais de defesa obtidas nas várias sessões de estimulação da MCPD e CS (TRI, P48, P96, R48 e R96) dos ratos foram comparadas entre si, bem como as curvas de limiares de uma dada resposta nos diferentes grupos (CTR, PRV, CTB e PRB). Além disso, os níveis de corticosterona (CORT) foram dosados nas diferentes sessões de EI, e comparadas num mesmo grupo, bem como nos diferentes grupos. No grupo CTR, todos os comportamentos foram iguais em todas as sessões quando comparados à TRI, entretanto, nos animais privados (PRV), o limiar do galope (GLP) reduziu significativamente em R48 e R96, não ocorrendo xix alterações nos demais comportamentos. Em contraste, no grupo PRB, o Trote (TRT) aumentou a partir de P48, enquanto o GLP não foi alterado em nenhuma sessão de EI. Na comparação entre os grupos, em Salto (SLT), Micção (MIC), Exoftalmia (EXO), Imobilidade (IMO), Defecação (DEF), TRT e GLP, não sofreram alterações decorrentes da CORT produzida decorrente da PSP, sugerindo que a corticosterona não altera os comportamentos defensivos característicos do Ataque de Pânico. Em adição, tais resultados sugerem que os efeitos tardios da PSP sobre os limiares de GLP possivelmente se devam a mecanismos neuroquímicos tempo-dependente.