A magyarországi vend (szlovén) nyelvű irodalom bibliografiája /

"Kűlőnlenyomat a 'Magyar Kőnyvszemle' 1902. Évfolyamából."

Bericht über die Ergebnisse des vergleichenden 3-jährigen Düngungsversuches zu Roggen im ersten, Gerste im zweiten und Hafer im dritten Jahr.

Sonderabdruck aus der Baltischen Wochenschrift für Landwirtschaft, Gewerbfleiss & Handel in Dorpat, 1 1888, Nr. 41; 1889, Nr. 48; 1890, Nr. 51 und 52.

KIELI- JA KULTTUURIYMPÄRISTÖN MERKITYS OSTOPAIKAN VALINNASSA Kotitalouksien ostopaikan valintaan vaikuttavat tekijät Paraisilla

Turun seudun kotitalouksien ostokäyttäytymistä on viimeisten noin 25 vuoden aikana tutkittu paljon. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulussa vuosina 1990–1995 toteutetun Länsikeskus- ja vuosina 2001–2006 toteutetun Mylly-tutkimuksen tutkimusalueisiin ovat kuuluneet Turku ja sitä ympäröivät lähikunnat. Huolimatta Paraisten kuulumisesta Turun lähikuntiin ja vastaavasta lyhyehköstä fyysisestä etäisyydestä Turkuun, niin se ei ole kuulunut kummankaan edellä mainitun tutkimuksen tutkimusalueeseen Tutkimus tarkastelee Paraisten kotitalouksien ostopaikan valintaa ja ostokäyttäytymistä kielijakauman näkökulmasta. Kieli vaikuttaa ostopaikan valintaan sekä demografisena että kulttuurisena tekijänä. Mahdollisuus tulla ymmärretyksi sekä saada palvelua omalla äidinkielellään on tärkeä näkökulma, joka vaikuttaa erityisesti erikoistavarakaupassa. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on kielen merkitys ostopaikan valintaan eli onko viralliselta äidinkieleltään suomen-, ruotsin- tai kaksikielisten kotitalouksien välillä havaittavissa eroja ostopaikan valinnassa ja siihen liittyvissä valintaperusteissa. Tutkimuksen maantieteellisenä kohteena on Paraisten kaupunki vuoden 2007 kuntarajan mukaan. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen ja sen empiirisen analyysin lähdeaineisto kerättiin satunnaisotannalla valituille paraislaisille asuntokunnille (=asunto-osoite) lähetetyllä postikyselyllä elo-syyskuun taitteessa vuonna 2007. Saadut vastaukset analysoitiin SPSS- ohjelman avulla. Tutkimuksessa mukana olevat kielet olivat suomi ja ruotsi. Tutkimukseen luokiteltiin kolme ryhmää, joista käytetään seuraavia nimityksiä: suomenkieliset, ruotsinkieliset ja kaksikieliset asuntokunnat. Ostopaikan valintaa on tutkittu suhteellisen vähän kielen ja kulttuurin merkityksen näkökulmasta. Suurin osa lähdekirjallisuudessa löydetyistä tutkimuksista on tehty kaksikielisissä valtioissa kuten Kanada ja Belgia. Ostopaikan valintaa on myös tutkittu tietyn kulttuurisen ryhmän näkökulmasta. Kielen, kulttuurin ja kollektiivisen identiteetin merkitys yksilölle ja ryhmälle tuodaan myös esille. Lisäksi kuluttajien ostopaikan valintaan liittyvät teoriat on käsitelty. Paraisten keskustan merkitys päivittäistavaroiden ostopaikkana on vahva ja kaikki vastaajat suosivat sijainnin vuoksi oman kunnan kauppoja etenkin arkisin. Kieliryhmittäin tarkasteltuna päivittäis- ja erikoistavarakaupan ostopaikan valinnassa esiintyy pientä hajontaa. Kielen merkitys päivittäistavaroiden ostopaikan valintaperusteena eroaa ostoajankohdan sekä kieliryhmien välillä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että äidinkielellä saatavan palvelun merkitys korostui ruotsinkielisillä kotitalouksilla päivittäis- ja erikoistavaroiden ostopaikan valintakriteerissä sekä erityisesti kun kysyttiin ostosten tekoon liittyviä koettuja hankaluuksia. Monipuolisen vähittäiskaupan tarjonnan merkitys Paraisten kaupunkikuvalle ja keskustan elinvoimaisena säilyttämiselle on suuri. Päivittäistavarakauppa on keskittynyt Paraisten ydinkeskustaan ja sen asema säilyy tulevaisuudessakin vahvana kaikilla kieliryhmillä. Mahdollisuus saada palvelua läheltä kotia omalla äidinkielellä puolestaan vahvistaa erikoisliikkeiden mahdollisuuksia toimia Paraisilla.

Elämänlaadun kokeminen ja alkoholinkäyttö varhais- ja keskivanhuudessa

Tämän tutkielman aiheena oli ikääntyneiden alkoholinkäyttö ja sen yhteys koettuun elämänlaatuun. Tutkimuksen aineistona oli kaksi Ikihyvä Päijät-Häme –hankkeen terveyskyselyaineistoa vuosilta 2002 ja 2008. Tutkimukseen osallistui 2814 päijäthämäläistä henkilöä vuonna 2002 ja 2064 henkilöä vuonna 2008. Vastaajat olivat syntyneet vuosien 1926 ja 1950 välillä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ikääntyneet käyttävät alkoholia, millaisia eroja sukupuolten ja ikäryhmien välillä on sekä miten alkoholinkäyttötottumukset muuttuvat iän karttuessa. Tämän lisäksi tutkielman tarkoituksena oli tarkastella ikääntyneiden elämänlaadun kokemista elämän eri osa-alueilla sekä alkoholinkäytön yhteyttä siihen. Tutkielmassa käytettiin pääsääntöisesti kvantitatiivisia menetelmiä. Määrällistä kyselyaineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnin, khin neliö –testin, keskiarvotestien, pääkomponenttianalyysin sekä logistisen regressioanalyysin keinoin. Lisäksi kyselyllä kerättyjä avoimia vastauksia analysoitiin teemoittelemalla. Ensimmäisenä seurantavuonna joka viides vastaaja oli täysin raitis ja noin 8 prosenttia kuului suurkuluttajiin. Alkoholinkäyttö oli runsaampaa miehillä kuin naisilla, samaten nuoremmat vertailuryhmät joivat enemmän kuin vanhemmat. Tulokset olivat samankaltaiset myös vuonna 2008. Täysin raittiiden osuus lisääntyi hieman seurannan aikana mutta runsaimmin kuluttavien osuus säilyi samana. Suuri osa ikääntyvistä nautti ainakin silloin tällöin enemmän alkoholia kuin riskirajojen perusteella olisi suositeltavaa. Tärkeimpiä asioita ikääntyneiden elämänlaadun kannalta olivat hyvä terveys ja toimintakyky sekä hyvät läheiset ihmissuhteet. Myös hyvä asuinympäristö, mielekäs vapaa-aika sekä turvattu toimeentulo olivat tärkeitä. Runsas alkoholinkäyttö oli yhteydessä heikompaan koettuun elämänlaatuun sekä ihmissuhteissa, terveydentilassa, asumisessa että varallisuudessa. Sen sijaan muilla kuin alkoholin suurkuluttajilla vastaavia eroja ei havaittu. Silloin tällöin esiintyvä alkoholinkäyttö oli yhteydessä myönteisesti koettuun vapaa-aikaan. Ikääntyneiden kanssa työskentelevien tulisi osata tunnistaa ja ottaa puheeksi liiallinen alkoholinkäyttö. Oikea-aikainen palveluiden tarjoaminen ehkäisisi ongelmien kasautumista ja iäkkään henkilön syrjäytymistä. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan koulutusta työntekijöille sekä moniammatillista yhteistyötä.

Vierasvelkapantinsaajan asema konkurssissa

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää voimassa olevan oikeuden perusteella, millaiseksi vierasvelkapantinsaajan asema muodostuu velallisen ja pantinantajan konkurssissa. Panttausta koskevaa yleistä lainsäädäntöä on melko vähän, mutta vierasvelkapanttauksen osalta keskeisimmät säännökset ovat kodifioitu lakiin takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta. Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annettu laki ei kuitenkaan sääntele esimerkiksi tehokkaan panttioikeuden perustamista eikä pantin realisointiin liittyviä tilanteita. Soveltamisohjeita näihin tilanteisiin tulee hakea panttausta koskevasta muusta, varsin hajanaisesta lainsäädännöstä. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää tämän pohjaltaan hajanaisen lainsäädännön, lainvalmistelutöiden sekä oikeuskirjallisuuden perusteella, minkälaista suojaa vierasvelkapantinsaaja saa konkurssissa ja millä edellytyksin. Selvitän tutkielman alussa vierasvelkapanttauksen tehokkaalle perustamiselle asetettuja edellytyksiä sekä niiden merkitystä konkurssitilanteessa. Tämän jälkeen tutkin panttioikeuden voimassapysymistä konkurssissa sekä pantinsaajalle tähän liittyen asetettuja velvoitteita. Lisäksi tutkin pantinsaajalla olevia realisointioikeuksia ja niiden rajoituksia sekä pantinsaajan mahdollisuuksia suojautua konkurssitakaisinsaannilta. Tutkielmani kannalta tärkeimpiä lähdeteoksia ovat Erkki Havansi: Esinevakuusoikeudet 1992; Risto Koulu: Konkurssioikeus 2009; Jarno Tepora – Janne Kaisto – Esa Hakkola: Esinevakuudet 2009; Sakari Wuolijoki – Mika Hemmo: Pankkioikeus 2013; Jarmo Tuomisto: Saatavan panttaus 2015 sekä Vierasvelkavakuus ja velallisen insolvenssista johtuva takaisinsaantiriski oikeuskäytännön valossa 2004. Vierasvelkapantinsaajalla on edelleen vahva asema sekä päävelallisen että pantinantajan konkurssissa. Vahvan suojan saaminen edellyttää kuitenkin, että panttioikeus on tehokkaasti perustettu noudattaen muun muassa julkivarmistukselle asetettuja vaatimuksia. Lisäksi nykyiset luotonantajan tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset asettavat luotoantajalle velvollisuuksia, joiden laiminlyöminen tarkoittaa luotonantajan saaman panttihyödyn vähenemistä. Edes vuoden 2004 konkurssilakiin otetuilla säännöksillä, joilla heikennettiin pantinsaajan etuoikeuksia entisestä, ei ole ollut merkittäviä negatiivisia vaikutuksia pantinsaajan oikeuksiin konkurssissa. Pantinsaajan tärkeimpiä taloudellisia etuoikeuksia ei ole tarkoituksenmukaista kaventaa. Lähinnä vain menettelyllisiin etuoikeuksiin voidaan lainsäädännöllä puuttua.

Vieraan pääoman ehtoinen välipääomarahoitus ja määräysvalta

Tämän tutkimuksen kohteena ovat vieraan pääoman ehtoiset välipääoma-rahoitusinstrumentit sekä tämänkaltaisiin rahoitusinstrumentteihin mahdollisesti liittyvät vieraan pääoman sijoittajan määräysvaltaoikeudet osakeyhtiössä. Tutkimuksessa on kyse ensisijaisesti lainopillisesta eli oikeusdogmaattisesta tutkimuksesta, mutta tutkimuksessa hyödynnetään jonkin verran myös oikeustaloustieteellistä tutkimusmetodia. Tutkimuksessa tarkastellaan ensinnäkin minkälaisia vaikutusvaltaa tuovia ominaisuuksia ja erityisiä sopimusehtoja velkapohjaisiin välipääomainstrumentteihin voidaan liittää. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitetään, voiko tämänkaltaisissa rahoitusinstrumenteissa esiintyä sen luonteista vaikutusvaltaa, jota voidaan pitää yrityskauppavalvonnan yhteydessä tarkoitettuna määräysvaltana. Tässä tarkoituksessa tutkimuksessa kiinnitetään huomiota ensinnäkin velkainstrumentteihin liittyviin erityisiin sopimusehtoihin eli kovenantteihin. Tämän lisäksi tutkimus tarkastelee sellaisia velkaluonteisia välipääomainstrumentteja, joiden nojalla velkojalla on oikeus saavuttaa oman pääoman sijoittajan asema osakeyhtiössä. Tutkimuksen mukaan rahoitussopimuksiin ja yleisesti vieraan pääoman luonteisiin välipääomainstrumentteihin voi sisältyä kovenantteja, joiden nojalla velkoja voi tosiasiallisesti vaikuttaa yhtiössä tehtäviin liiketoimintaratkaisuihin. Erityisesti sopimusehdot, jotka edellyttävät velkojan suostumusta tietyille yrityksen liiketoimille tai joiden nojalla velkojalla on oikeus vaikuttaa yhden tai useamman yhtiön hallituksen jäsenen valintaan antavat velkarahoittajalle vaikutusvaltaa yhtiössä. Tällöin voi tietyissä tilanteissa olla perusteltua arvioida rahoitussopimuksen ehtoihin perustuvaa vieraan pääoman ehtoisen välipääomasijoittajan vaikutusvaltaa siten, että velkojalle sopimusehtojen nojalla kuuluva vaikutusvalta yhtiössä merkitsee yrityskauppavalvonnan yhteydessä tarkoitettua tosiasiallista määräysvaltaa. Edellä mainitun kaltaisia tilanteita on tutkimuksen mukaan kuitenkin pidettävä lähtökohtaisesti poikkeuksellisina etenkin siitä syystä, että kovenantteihin perustuvan vaikutusvallan tarkoituksena on pääasiallisesti toimia velkojan riskinhallintavälineenä ja turvata velkojan saatavia eikä mahdollistaa tämän tavoitteen ylittävää, ja näin kilpailuoikeudellisessa mielessä määräysvaltana pidettävän vaikutusvallan käyttöä. Sitä vastoin sellaisiin velkapohjaisiin välipääomainstrumentteihin, joiden nojalla velkoja voi halutessaan saada osakeomistuksen yhtiöstä, voi puolestaan liittyä myös kysymys määräysvallan syntymisestä.

Edunvalvonta ja kuolinpesä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kuolinpesää holhoustoimilaissa tarkoitetun edunvalvonnan näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat kuolinpesän selvittämiseen liittyvät eri vaiheet: kuolinpesän hallinnon järjestäminen, perunkirjoitus, pesänselvitystoimien tekeminen sekä ositus ja perinnönjako. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä keskeisiä vaikutuksia holhoustoimilain soveltaminen tuo mukanaan pesänselvitykseen. Tarkastelun kohteena on voimassa oleva oikeus, ja lähteenä on käytetty aihetta käsittelevää lainvalmisteluaineistoa, aiheen kannalta keskeistä oikeuskirjallisuutta, oikeuskäytäntöä sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja. Tutkimusmetodi on lainopillinen. Edunvalvonnassa olevan henkilön eli päämiehen edustaminen kuolinpesään liittyvissä asioissa kuuluu lähtökohtaisesti edunvalvojan tehtävään. Tutkielmassa keskeiselle sijalle nousee edunvalvojan ja päämiehen oikeudellisen suhteen tarkastelu. Tässä suhteessa keskeisellä sijalla ovat edunvalvojaan kohdistuva huolellisuusvelvollisuus sekä edunvalvojan velvollisuus noudattaa kaikessa toiminnassaan päämiehen etua. Edunvalvojan huolellisuusvelvollisuudella voidaan katsoa olevan korostunut merkitys silloin, kun päämiehellä on kytkös kuolinpesään. Lähtökohtaisesti päämiehen edun mukaista on, että edunvalvoja ryhtyy kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joita päämiehen jäämistösaannon asianmukainen toteuttaminen edellyttää. Edunvalvojan on huomioitava päämiehensä oikeudellinen asema kuolinpesässä ja esitettävä päämiehensä puolesta kaikki sellaiset vaatimukset, jotka vaikuttavat päämiehen ositus- tai jakoasemaan. Edunvalvonnan kestäessä tulee kiinnittää huomiota myös päämiehen itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Tutkielmassa tarkastellaan edunvalvontaa rintaperillisen, lesken, muun perillisen sekä testamentinsaajan näkökulmasta. Päämiehen edun ja edunvalvojan huolellisuusvelvollisuuden näkökulmasta tarkastellaan erityisesti ositus- ja perinnönjakomenettelyä sekä tasinkoon, ennakkoperintöön, lakiosasääntelyyn sekä leskensuojasäännöksiin liittyviä kysymyksiä. Tutkielmassa nostetaan myös esiin ongelmia, jotka voivat muodostua esteeksi päämiehen jäämistöön perustuvien oikeuksien toteutumiselle. Tällaisina voidaan nähdä edunvalvojan tiedonsaantiin liittyvät ongelmat, edunvalvojien erilaiset osaamistasot sekä yleisen edunvalvonnan resursointi.

Varsinaissuomalaisten nuorten kouluhyvinvointi ja sen muutokset vuosina 2008 - 2012

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Varsinais-Suomalaisten 9.luokkalaisten nuorten kouluhyvinvointia vuosina 2008, 2010 ja 2012. Tutkimuksen aineisto koostuu Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus Cyrin, Nuoret luupin alla -tutkimusaineistoihin edellä mainituilta vuosilta. Tämän tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 4946 nuoren vastauksesta. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki Varsinais-suomen alueella asuvat nuoret, jotka olivat vastanneet Nuoret luupin alla –tutkimukseen vuosina 2008, 2010 ja 2012. Kouluhyvinvointia tutkitaan tässä tutkimuksessa Konun (2002) kouluhyvinvointimallia apuna käyttäen. Kouluhyvinvointimallista käytetään niitä osatekijöitä, jotka ovat rinnastettavissa Allardtin (1976) hyvinvointiteorian osatekijöihin (having, loving, being), joihin myös Konun kouluhyvinvointimalli perustuu. Kouluhyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Konun (2002) luoman kouluhyvinvointimallin kolmea osatekijää; koulun olosuhteita, sosiaalisia suhteita koulussa sekä itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia koulussa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että nuorten kouluhyvinvoinnissa ei ole tapahtunut radikaaleja muutoksia tutkimusvuosina. Nuorten varsinaissuomalaisten oppilaiden kokemusten suunta kouluhyvinvoinnista on ollut parempaan päin. Tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten sekä asuinpaikan mukaan löytyy eri kouluhyvinvoinnin osatekijöissä eri tutkimusvuosina. Maaseudulla asuvat oppilaat kokivat koulunolosuhteet paremmiksi kahtena ensimmäisenä tutkimusvuotena, mutta erot ovat tasaantuneet viimeiseen tutkimusvuoteen tultaessa. Asuinpaikka ei vaikuttanut oppilaiden kokemuksiin itsensä toteuttamisen mahdollisuuksista koulussa eikä kokemuksiin opettajien ja oppilaiden välisistä sosiaalisista suhteista. Asuinpaikka vaikutti oppilaiden kokemuksiin oppilaiden keskinäisistä sosiaalisista suhteista, vain keskimmäisenä tutkimusvuotena siten, että maaseudulla asuvat oppilaat kokivat suhteet paremmiksi. Sukupuolten välillä oli eroja koetuissa koulun olosuhteissa kahtena viimeisenä tutkimusvuotena, siten että ensin pojat kokivat koulun olosuhteet paremmiksi ja viimeisenä tutkimusvuotena tytöt kokivat olosuhteet paremmiksi. Pojat kokivat myös itsensä toteuttamisen mahdollisuudet koulussa paremmiksi kahtena viimeisenä tutkimusvuotena. Sukupuolten kokemuksissa oppilaiden keskinäisistä sosiaalisista suhteista ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta opettajien ja oppilaiden sosiaaliset suhteet pojat kokivat tilastollisesti merkitsevästi paremmiksi kaikkina tutkimusvuosina.

”En haluu istuu kotona. En haluu istuu kotona vaan.”. Akkulturaatioasenteet ja vertaistuen merkitys Suomeen muuttaneille naisille suunnatussa DaisyLadies-järjestössä

Koko Eurooppaan vaikuttavan turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisen myötä on tärkeää tarkastella maahan muuttaneiden kotoutumista ja kotouttamisen edistämistä. Erityisesti maahanmuuttajanaisia käsittelevää tutkimusta tarvitaan lisää (Martikainen & Tiilikainen, 2008). Graduni on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka käsittelee maahan muuttaneille naisille suunnatun DaisyLadies-järjestön työkokeilua. DaisyLadies ry on vuonna 2002 Turussa perustettu järjestö, joka tarjoaa maahanmuuttajanaisille puolen vuoden mittaista kotoutumista tukevaa työkokeilujaksoa. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksän DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvan naisen haastattelusta, joista kaksi tehtiin tulkin avulla. Aineisto kerättiin lokakuussa 2015 ja helmikuussa 2016. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessani paneudun DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvien naisten akkulturaatioasenteisiin. Sosiaalipsykologi J. W. Berry (1980) kehitti teorian akkulturaatioprosessista, jossa kaksi kulttuuria ovat pitkäkestoisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja imevät vaikutteita toisiltaan. Akkulturaatioteoria tiivistyy kahteen tutkittaville osoitettuun kysymykseen: ”kuinka tärkeänä pidän alkuperäisen kulttuurini säilyttämistä?” ja ”kuinka tärkeänä pidän sitä, että minulla on myönteisiä suhteita valtaväestön edustajien kanssa?”. Vastaukset näihin kysymyksiin kertovat, tuleeko maahan muuttanut integroitumaan, assimiloitumaan, separoitumaan vai marginalisoitumaan uuteen yhteiskuntaan. Keskityn tutkimuksessani akkulturaatioasenteisiin eli siihen, millaista toimintaa haastateltavat pitävät ideaalina. Asenteet eivät kerro varsinaisesta toiminnassa, vaan siitä, miten toimittaisiin, jos toimittaisiin omien arvojen mukaisesti. Akkulturaatioasenteiden lisäksi tarkastelen DaisyLadiesin työkokeilun naisille tarjoamia hyötyjä. Keskityn erityisesti vertaistuen merkitykseen naisten kotoutumisessa, koska vertaistuki nousi aineistostani merkittäväksi tekijäksi. Esittelen tutkimuksessani myös haastatteluissa ilmenneitä kehittämisehdotuksia DaisyLadiesin työkokeiluun liittyen. Näin työkokeilua on mahdollista kehittää entistä toimivammaksi. Tutkimuksessani ilmeni, että DaisyLadiesin työkokeiluun osallistuvilla naisilla on integraatiomyönteinen akkulturaatioasenne. Kaikki haastattelemani naiset olivat motivoituneita ymmärtämään suomalaista kulttuuria, oppimaan suomenkieltä ja asettumaan Suomeen. He kokivat tärkeäksi myös lähtökulttuurinsa säilyttämisen ja yhteydenpidon lähtömaahan. DaisyLadiesin työkokeilun suurimpina hyötyinä pidettiin suomenkielenoppimista ja vertaistukea muiden maahan muuttaneiden naisten kanssa. Työkokeilun toimivuutta haluttiin parantaa yhdenmukaistamalla kielenopetusta, huolehtimalla entistä paremmin järjestön tilojen infrastruktuurista ja logistiikasta.

Kioskikirjallisuuden suomentamisen historiaa. Esimerkkitapauksena Ed McBainin The Pusher ja sen suomennokset

Tutkielmani käsittelee kioskikirjallisuuden suomennosten historiaa ja sitä, miten kioskikirjasarjoissa julkaistuja teoksia on suomennosvaiheessa lyhennetty. Suomessa on tehty vain vähän akateemista tutkimusta kioskikirjallisuudesta. Varsinkin siitä, miten ja millaisissa oloissa kioskikirjoja on suomennettu, on vain vähän tietoa. Tutkielman teoreettinen pohja on deskriptiivinen käännöstutkimus. Tutkin kioskikirjallisuutta aikakautensa ilmiönä ja pohdin sitä, miten aikakauden normit ja suomentajien asema ovat vaikuttaneet kioskikirjallisuuden suomennoksiin. Hyödynnän myös Gideon Touryn käännösnormeihin liittyvää tutkimusta. Pohdin tutkimuksessani lisäksi sitä, toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tutkimissani suomennoksissa. Tutkielman empiirisessä osassa analysoin sitä, miten kioskikirjoja on lyhennetty ja mitä niihin on lisätty suomennosvaiheessa. Tutkimusmateriaalina on Ed McBainin teos The Pusher (1956) ja sen kaksi suomennosta, Vaasa Oy:n Ilves-sarjassa julkaistu Poikani on narkomaani? (1963, suom. Uolevi Maajärvi) ja Grammamies (1973, suom. Kalevi Nyytäjä). Sain tutkimuksessani selville, että Uolevi Maajärven suomennokseen tekemät poistot kohdistuivat pääasiassa seuraavanlaisiin tekstisegmentteihin: muistelu, kielellinen leikittely, epämiellyttäviksi koetut aiheet, toistoa sisältävät kappaleet, poliisitutkimuksen kuvaus ja henkilöhahmojen välisen vuorovaikutuksen kuvaus. Maajärvi oli myös lisännyt suomennokseensa kääntäjän huomautuksia. Maajärven suomennokseen tekemät poistot ja lisäykset eivät vaikeuttaneet kirjan pääjuonen seuraamista, mutta niiden kautta teoksesta katosi Ed McBainin kirjoitustyylille ominaisia aspekteja, kuten tarkat poliisitoiminnan kuvaukset. Maajärven suomennosta on todennäköisesti ensisijaisesti lyhennetty, jotta se sopisi pituudeltaan paremmin kustantajan kirjasarjaan. Suomennokseen tehdyissä poistoissa voidaan kuitenkin nähdä mm. suomentajan itsesensuuria. Kalevi Nyytäjän suomennos noudatti pääsääntöisesti alkuperäistekstiä. Käännösanalyysin perusteella suomennosten julkaisuajankohtien välisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut selkeitä muutoksia, esimerkiksi tabu-aiheiden kääntämiseen liittyvissä normeissa. Käännösvertailun perusteella tutkimusmateriaalini tuki jossain määrin uudelleenkääntämishypoteesin olettamusta, jonka mukaan uudemmat käännökset ovat ensimmäisiä käännöksiä vieraannuttavampia.

Viittomakielen tulkkikoulutus Suomessa ja Ranskassa. Katsaus historiasta nykypäivään.

Tämän tutkielman tarkoituksena on luoda katsaus viittomakielen tulkkikoulutuksen historiaan ja nykytilaan Suomessa ja Ranskassa. Tätä tarkoitusta varten havainnoitiin suomalaisia ja ranskalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia ja pohdittiin, mikä niissä on samanlaista ja erilaista. Viittomakielen tulkkaus on tiiviisti kietoutunutta viittomakielen ja kuurojen aseman kehitykseen, ja niitä on vaikea tarkastella erillisinä kokonaisuuksina. Tästä syystä tarkastelussa olivat lisäksi viittomakielen kehitys ja asema nyky-yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänä oli tulkkikoulutusten opetussuunnitelmien strukturoitu havainnointi. Ensin vertailtiin suomalaisia koulutuksia toisiinsa ja sen jälkeen ranskalaisia koulutuksia toisiinsa. Viimeiseksi vertailtiin vielä suomalaisia koulutuksia ranskalaisiin. Vertailua helpotettiin taulukoimalla opetussuunnitelmista saadut tiedot uuteen muotoon vertailukriteerien perusteella. Tulkkikoulutusten kriteereiksi valikoitui yleistason kriteerejä, jotta tutkimusalue ei laajenisi liikaa. Taustalla oli ajatus siitä, että koulutuksissa on suuria eroavaisuuksia tutkintojen tasoista ja suomalaisten ja ranskalaisten koulutusjärjestemien erilaisuudesta johtuen. Ranskalaisia ja suomalaisia viittomakielen tulkkikoulutuksia lähdettiin tarkastelemaan kahden eri hypoteesin pohjalta. Ensinnäkin ajateltiin, että Ranskassa on pidemmät perinteet viittomakielentulkkien koulutuksessa, koska kuurojenopetus alkoi Ranskassa aikaisemmin kuin Suomessa. Toiseksi ajateltiin, että viittomakielen tulkkikoulutuksen ja tulkkauksen asema on yhtä vahva Suomessa ja Ranskassa. Tulkkauksen aseman ajateltiin kytkeytyvän yleisemmin kuurojen asemaan ja sitä tarkasteltiin lainsäädännön kannalta. Koulutusten vertailussa todettiin, että selvimmät samankaltaisuudet maiden koulutusten välillä löytyvät koulutusten luonteesta, hakuedellytyksistä, pääsykokeista ja harjoittelusta. Selvimmät erot liittyvät tutkinnon tasoon ja viittomakielentaitoon koulutukseen pääsyn edellytyksenä. Muut erot liittyvät opetuksen laajuuteen viittomakielessä ja tulkkausopinnoissa. Hypoteesien osalta todettiin, etteivät ne pitäneet paikkaansa. Suomessa järjestettiin ensimmäinen yhden viikonlopun pituinen viittomakielentulkkikurssi vuonna 1962. Ranskassa ensimmäinen, yhden viikon pituinen kurssi järjestettiin lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1981. Tämän perusteella kuurojenopetuksen pitemmillä perinteillä ei ole yhteyttä tulkkikoulutuksen aloittamiseen. Suomessa viittomakieli tunnustettiin perustuslaissa vuonna 1995. Lisäksi Suomessa on säädetty laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista sekä viittomakielilaki, jotka turvaavat paremmin kuurojen oikeuksia yhteiskunnassa. Ranskan kansallisessa lainsäädännössä on yksi laki vuodelta 2005, jossa viittomakieli tunnustetaan erilliseksi kielekseen, laki tasa-arvoisista kansalaisoikeuksista ja osallistumismahdollisuuksista vammaisille.

”Kuin olisin itse ollut lintu”. Inhimillinen ja ei-inhimillinen Hannele Huovin Höyhenketjussa ja Siiri Enorannan Painajaisten lintukodossa

Tutkimukseni tavoitteena on tutkia inhimillisen ja ei-inhimillisen sekoittumista, kytköksiä ja samuutta Hannele Huovin Höyhenketjussa (2002) ja Siiri Enorannan Painajaisten lintukodossa (2012). Tarkastelen kohdeteosteni henkilöhahmojen inhimillisyyden ja ei-inhimillisyyden rakentumista. Toinen keskeinen tutkimuskysymykseni on, kuinka teoksissa esiintyvät henkilöhahmot ja ympäristöt materiaalisesti muodostuvat. Kumpikin tutkimani teos edustaa suomalaista nuortenfantasiaa. Teosten maailmat ovat runsaita ja niistä on löydettävissä hahmoja, jotka eivät selkeästi ole niin inhimillisiä kuin ei-inhimillisiäkään. Molemmissa teoksissani keskeisiä ovat luonto-kulttuuri-oppositiot, jotka selkeimmin näkyvät teosten pääpareissa: Höyhenketjussa matkaa tekevät lintu ja tyttö, Painajaisten lintukodossa poika ja robotti. Tutkimuksessani purankin näitä kulttuurisesti omaksuttuja oppositioita ja pyrin osoittamaan, että luonto ja kulttuuri ovat enemmänkin verkottuneet, päällekkäin menevät kategoriat kuin kaksi toisilleen vastakkaista maailmaa. Haluan tutkimuksessani irrottautua siitä perinteestä, jossa luonto tai ei-inhimillinen nähdään vertauskuvana ihmisen toiminnalle. Haluan ymmärtää luonnon nimenomaan luonnoksi; linnun linnuksi; koneen koneeksi. En myöskään keskity tarkastelemaan sitä, mitä teokset pyrkivät opettamaan luonnosta tai luonnonsuojelusta. Minua kiinnostavat luonto ja ei-inhimillinen sellaisenaan, ilman inhimillisyyden peiliä. Teoreettiset lähtökohtani ovat ekokriittisessä ja posthumanistisessa tutkimuksessa. Tärkeimmät käsitteeni ovat inhimillinen, ei-inhimillinen ja materiaalisuus. Inhimillinen ja ei-inhimillinen ovat vakiintunut vastinpari, jossa inhimillinen tarkoittaa ihmistä ja ei-inhimillinen kaikkea, joka määrittyy ihmisyyden ulkopuolella. Materiaalisuus tarkoittaa tutkimuksessani nimenomaan kohdeteosten maailmojen sisäistä materiaalisuutta, sitä kuinka teosten maailmat konkreettisesti rakentuvat. Hyödynnän materiaalisuuden uutta tulkintaa, jossa materia nähdään elävänä ja aktiivisena toimijana. Lopputuloksena avautuu maailmoja, joissa inhimillisen ja ei-inhimillisen sekä materiaalisen ja ei-materiaalisen rajat ovat ylitettävissä ja purettavissa.

Cytogenetic And Morphologic Approaches Of Hybrids From Experimental Crosses Between Triatoma Lenti Sherlock & Serafim, 1967 And T. Sherlocki Papa Et Al., 2002 (hemiptera: Reduviidae).

The reproductive capacity between Triatoma lenti and Triatoma sherlocki was observed in order to verify the fertility and viability of the offspring. Cytogenetic, morphological and morphometric approaches were used to analyze the differences that were inherited. Experimental crosses were performed in both directions. The fertility rate of the eggs in crosses involving T. sherlocki females was 65% and 90% in F1 and F2 offspring, respectively. In reciprocal crosses, it was 7% and 25% in F1 and F2 offspring, respectively. The cytogenetic analyses of the male meiotic process of the hybrids were performed using lacto-acetic orcein, C-banding and Feulgen techniques. The male F1 offspring presented normal chromosome behavior, a finding that was similar to those reported in parental species. However, cytogenetic analysis of F2 offspring showed errors in chromosome pairing. This post-zygotic isolation, which prevents hybrids in nature, may represent the collapse of the hybrid. This phenomenon is due to a genetic dysregulation that occurs in the chromosomes of F1. The results were similar in the hybrids from both crosses. Morphological features, such as color and size of connexive and the presence of red-orange rings on the femora, were similar to T. sherlocki, while wins size was similar to T. lenti in F1 offspring. The eggshells showed characteristics that were similar to species of origin, whereas the median process of the pygophore resulted in intermediate characteristics in the F1 and a segregating pattern in F2 offspring. Geometric morphometric techniques used on the wings showed that both F1 and F2 offspring were similar to T. lenti. These studies on the reproductive capacity between T. lenti and T. sherlocki confirm that both species are evolutionarily closed; hence, they are included in the brasiliensis subcomplex. The extremely reduced fertility observed in the F2 hybrids confirmed the specific status of the species that were analyzed.