Letters regarding election of trustees

Digital image

Manuscript Items relating to the Civil War, including letters

Digital image

CD4+ alpha beta T cell and gamma delta T cell responses to Mycobacterium tuberculosis. Similarities and differences in Ag recognition, cytotoxic effector function, and cytokine production.

CD4+ and gamma delta T cells are activated readily by Mycobacterium tuberculosis. To examine their role in the human immune response to M. tuberculosis, CD4+ and gamma delta T cells from healthy tuberculin-positive donor were studied for patterns of Ag recognition, cytotoxicity, and cytokine production in response to M. tuberculosis-infected mononuclear phagocytes. Both T cell subsets responded to intact M. tuberculosis and its cytosolic Ags. However, CD4+ and gamma delta T cells differed in the range of cytosolic Ags recognized: reactivity to a wide m.w. range of Ags for CD4+ T cells, and a restricted pattern for gamma delta T cells, with dominance of Ags of 10 to 15 kDa. Both T cell subsets were equally cytotoxic for M. tuberculosis-infected monocytes. Furthermore, both CD4+ and gamma delta T cells produced large amounts of IFN-gamma: mean pg/ml of IFN-gamma in supernatants was 2458 +/- 213 for CD4+ and 2349 +/- 245 for gamma delta T cells. By filter-spot ELISA (ELISPOT), the frequency of IFN-gamma-secreting gamma delta T cells was one-half of that of CD4+ T cells in response to M. tuberculosis, suggesting that gamma delta T cells on a per cell basis were more efficient producers of IFN-gamma than CD4+ T cells. In contrast, CD4+ T cells produced more IL-2 than gamma delta T cells, which correlated with diminished T cell proliferation of gamma delta T cells compared with CD4+ T cells. These results indicate that CD4+ and gamma delta T cell subsets have similar effector functions (cytotoxicity, IFN-gamma production) in response to M. tuberculosis-infected macrophages, despite differences in the Ags recognized, IL-2 production, and efficiency of IFN-gamma production.

Buckled nano rod - a two state system: quantum effects on its dynamics

We consider a suspended elastic rod under longitudinal compression. The compression can be used to adjust potential energy for transverse displacements from the harmonic to the double well regime. The two minima in potential energy curve describe two possible buckled states. Using transition state theory (TST) we have calculated the rate of conversion from one state to other. If the strain epsilon = 4 epsilon c the simple TST rate diverges. We suggest a method to correct this divergence for quantum calculations. We also find that zero point energy contributions can be quite large so that single mode calculations can lead to large errors in the rate.

Expected Performance of the ATLAS Experiment - Detector, Trigger and Physics

A detailed study is presented of the expected performance of the ATLAS detector. The reconstruction of tracks, leptons, photons, missing energy and jets is investigated, together with the performance of b-tagging and the trigger. The physics potential for a variety of interesting physics processes, within the Standard Model and beyond, is examined. The study comprises a series of notes based on simulations of the detector and physics processes, with particular emphasis given to the data expected from the first years of operation of the LHC at CERN.

Luonnonhoitopellot maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden edistämisessä

Luonnonhoitopellot lisättiin uutena vapaaehtoisena toimenpiteenä maatalouden ympäristötukeen vuonna 2009. Luonnonhoitopeltoihin kuuluvat monivuotiset nurmipellot sekä niitty-, riista- ja maisemakasveilla kylvetyt pellot. Toimenpiteen avulla pyritään suojelemaan ja lisäämään maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta sekä muun muassa vähentämään maatalouden ravinnehuuhtoumia. Vuonna 2010 luonnonhoitopeltoja oli yli seitsemän prosenttia Suomen viljelyalasta. Luonnonhoitopeltojen ympäristövaikutusten arvioiminen ja toimenpiteen kehittäminen on tärkeää, jotta toimenpiteeseen käytettävät varat eivät valu hukkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen merkitys luonnonhoitopelloilla on maatalousympäristön monimuotoisuuden kannalta; millaiset luonnonhoitopellot ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia; ja kuinka toimenpidettä kannattaa kehittää. Kysymyksiin pyrittiin vastaamaan tutkimalla putkilokasvilajistoa, -lajirikkautta ja kasvillisuuden rakennetta erilaisilla luonnonhoitopelloilla, sekä vertaamalla luonnonhoitopeltojen kasvillisuutta pientareiden ja niittyjen kasvillisuuteen. Maastotyö luonnonhoitopelloilla tehtiin kesällä 2010 Uudenmaan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskusalueilla. Lisäksi tutkimuslohkoista kerättiin tietoja viljelijäkyselyn kautta. Niittypellot osoittautuivat tutkimuksessa lajirikkaimmaksi luonnonhoitopeltotyypiksi, mikä selittynee lähinnä sillä, että ne kylvetään heikosti kilpailukykyisellä siemenseoksella. Nurmi- ja niittypelloilla lohkon viljavuus korreloi negatiivisesti lajirikkauden kanssa. Lajikoostumukseltaan kaikki luonnonhoitopellot eroavat toisistaan sekä maatalousympäristön puoliluonnontilaisista elinympäristöistä, ja lisäävät siten monimuotoisuutta maisematasolla. Luonnonhoitopeltojen lajisto ei ole kuitenkaan suojelun kannalta erityisen arvokasta. Toimenpiteen maatalousympäristöä rikastuttavaa vaikutusta vähentää, että tällä hetkellä valtaosa luonnonhoitopelloista on monivuotisia nurmipeltoja. Luonnonhoitopeltojen siemenseoksia kehittämällä, perustamis- ja hoitomenetelmiä tutkimalla ja neuvontaan panostamalla voidaan lisätä luonnonhoitopeltojen arvoa niin luonnon, viljelijän kuin yhteiskunnankin kannalta.

Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus C-tukialueella

Sika- ja siipikarjatilojen määrä Suomessa on vähentynyt koko EU-jäsenyyden ajan tuotannon keskittyessä yhä suurempiin yksiköihin. Tuotantomäärät ovat kasvaneet, mutta viljelijöiden tulotaso on alentunut, joten maatalouden ulkopuoliset ammatit houkuttelevat luopumaan eläinten pidosta tai maataloudesta kokonaan. Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoksen taloudellisena kannustimena otettiin vuonna 2009 käyttöön sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus, jota maksetaan kompensaationa sika- ja siipikarjataloudesta luopuville viljelijöille. Tämän työn tarkastelukohteena on rakennemuutoskorvaus C-tukialueella, jossa yksinään on lähes yhtä paljon sika- ja siipikarjatiloja kuin A- ja B-alueilla yhteensä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset sika- ja siipikarjatilat sekä koko C-alueella että C-alueen eri osissa ovat hakeneet rakennemuutoskorvausta ja miten tilat ovat alueellisesti sijoittuneet. Maatalouden rakennepolitiikalla pyritään vaikuttamaan maatalouden yhteiskunnalliseen rakenteeseen. Rakennepoliittisilla toimilla pyritään vähentämään viljelijöiden ja tilojen määrää, jolloin maataloustulo jakaantuu pienemmälle viljelijämäärälle taaten heille suuremmat tulot. Maatalouden rakennemuutosta tapahtuu, kun maatalouden rakenteessa tapahtuu tietyllä aikavälillä muutos. Rakennemuutoksessa ja -kehityksessä on alueellisia eroja. Aluetaloustiede pyrkii selittämään, mistä alueelliset erot johtuvat ja miksi alueet erilaistuvat. Suomessa eri maakunnilla on eroja ja omia alueellisia ominaispiirteitään, joilla on suuri merkitys alueen työllisyyteen ja väestön sijoittumiseen alueella. Eri maakunnissa työllisyystilanne on vaihteleva, mutta joka maakunnassa on kuitenkin työvoimapulaa useissa sellaisissa ammateissa, joihin eläinten tai tilan pidon lopettavien viljelijöiden olisi mahdollista työllistyä. Sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus on kansallinen kotieläintuki, jota maksetaan tilakohtaisen viitemäärän perusteella tiloille, jotka ovat juuri lopettaneet sika- ja siipikarjatuotantonsa tai aikovat sen lopettaa. Korvausta on voitu maksaa tukiehdot täyttävälle tuenhakijalle joko vuosina 2009–2010 tai vuosina 2010–2011 ja sen maksimimäärä on tilaa kohden enintään 20000 euroa vuodessa. Kahden korvausvuoden jälkeen tilan viitemäärä lakkautetaan ja sen jälkeen tilalle ei enää makseta sika- ja siipikarjatalouden tukia. Tilan on kuitenkin edelleen mahdollista jatkaa sika- ja siipikarjatuotantoaan markkinaehtoisena. Tutkimuksen aineisto on 389 tilan tiedot sisältävä Tiken raportti tukityypin 1612 (sika- ja siipikarjatalouden rakennemuutoskorvaus, pohjoinen) tukihakutiedoista vuodelta 2010. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja koska havaintoaineisto kattaa kaikki C-alueen korvauksenhakijat, tehtiin tutkimus kokonaistutkimuksena. Tutkimustulosten mukaan 63 % korvausta hakeneista tiloista sijoittuu C1-alueelle ja 54 % Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle. Kuntatasolla eniten rakennemuutoskorvaustiloja oli Närpiössä. C-alueella tuenhakijat olivat iältään 20–71-vuotiaita. Hakijoista 62 % harjoitti päätuotantosuuntanaan viljanviljelyä ja peltoalaa kaikilla hakijoilla oli hallinnassaan lähes 16000 ha. Rakennemuutoskorvausta maksettiin C-alueella yhteensä yli 2,3 miljoonaa euroa. Kun rakennemuutoskorvauksen viitemäärät kahden korvausvuoden jälkeen lakkautetaan, poistuu tuo-tannosta yli 9600 ey. Sekä C-alueella että kaikki ELY-keskukset huomioiden oli korvauksenhakijoita kaikkia ikäluokkia tarkasteltaessa eniten 50–59-vuotiaissa. Eniten hakijoita oli viitemääräluokassa 10,01–20 ey ja viljelyalaluokassa 25,01–40 ha, vähiten luokissa 40,01–50 ey ja 50,01 ey tai enemmän sekä 150,01 ha tai enemmän. Yleisin maksuluokka oli 3000,01–4500 euroa, harvinaisin 15000,01–20000 euroa. Rakennemuutoskorvauksella saavutettuja hyötyjä ja kustannuksia on toistaiseksi vaikea määritellä, koska vuoden 2011 maksatus on vielä kesken.

The effect of particle size on performance of cathode materials of Li-ion batteries

Beginning with the ‘frog-leg experiment’ by Galvani (1786), followed by the demonstrations of Volta pile by Volta (1792) and lead-acid accumulator by Plante´ (1859), several battery chemistries have been developed and realized commercially. The development of lithium-ion rechargeable battery in the early 1990s is a breakthrough in the science and technology of batteries. Owing to its high energy density and high operating voltage, the Li-ion battery has become the battery of choice for various portable applications such as note-book computers, cellular telephones, camcorders, etc. Huge efforts are underway in succeeding the development of large size batteries for electric vehicle applications. The origin of lithium-ion battery lies in the discovery that Li+-ions can reversibly be intercalated into/de-intercalated from the Van der Walls gap between graphene sheets of carbon materials at a potential close to the Li/Li+ electrode. By employing carbon as the negative electrode material in rechargeable lithium-ion batteries, the problems associated with metallic lithium in rechargeable lithium batteries have been mitigated. Complimentary investigations on intercalation compounds based on transition metals have resulted in establishing LiCoO2 as the promising cathode material. By employing carbon and LiCoO2, respectively, as the negative and positive electrodes in a non-aqueous lithium-salt electrolyte,a Li-ion cell with a voltage value of about 3.5 V has resulted.Subsequent to commercialization of Li-ion batteries, a number of research activities concerning various aspects of the battery components began in several laboratories across the globe. Regarding the positive electrode materials, research priorities have been to develop different kinds of active materials concerning various aspects such as safety, high capacity, low cost, high stability with long cycle-life, environmental compatibility,understanding relationships between crystallographic and electrochemical properties. The present review discusses the published literature on different positive electrode materials of Li-ion batteries, with a focus on the effect of particle size on electrochemical performance.

A Novel C-Terminal Homologue of Aha1 Co-Chaperone Binds to Heat Shock Protein 90 and Stimulates Its ATPase Activity in Entamoeba histolytica

Cytosolic heat shock protein 90 (Hsp90) has been shown to be essential for many infectious pathogens and is considered a potential target for drug development. In this study, we have carried out biochemical characterization of Hsp90 from a poorly studied protozoan parasite of clinical importance, Entamoeba histolytica. We have shown that Entamoeba Hsp90 can bind to both ATP and its pharmacological inhibitor, 17-AAG (17-allylamino-17-demethoxygeldanamycin), with K-d values of 365.2 and 10.77 mu M, respectively, and it has a weak ATPase activity with a catalytic efficiency of 4.12 x 10(-4) min(-1) mu M-1. Using inhibitor 17-AAG, we have shown dependence of Entamoeba on Hsp90 for its growth and survival. Hsp90 function is regulated by various co-chaperones. Previous studies suggest a lack of several important co-chaperones in E. histolytica. In this study, we describe the presence of a novel homologue of co-chaperone Aha1 (activator of Hsp90 ATPase), EhAha1c, lacking a canonical Aha1 N-terminal domain. We also show that EhAha1c is capable of binding and stimulating ATPase activity of EhHsp90. In addition to highlighting the potential of Hsp90 inhibitors as drugs against amoebiasis, our study highlights the importance of E. histolytica in understanding the evolution of Hsp90 and its co-chaperone repertoire. (C) 2014 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Evolutionary and structural analyses of heterodimeric proteins composed of subunits with same fold

Heterodimeric proteins with homologous subunits of same fold are involved in various biological processes. The objective of this study is to understand the evolution of structural and functional features of such heterodimers. Using a non-redundant dataset of 70 such heterodimers of known 3D structure and an independent dataset of 173 heterodimers from yeast, we note that the mean sequence identity between interacting homologous subunits is only 23-24% suggesting that, generally, highly diverged paralogues assemble to form such a heterodimer. We also note that the functional roles of interacting subunits/domains are generally quite different. This suggests that, though the interacting subunits/domains are homologous, the high evolutionary divergence characterize their high functional divergence which contributes to a gross function for the heterodimer considered as a whole. The inverse relationship between sequence identity and RMSD of interacting homologues in heterodimers is not followed. We also addressed the question of formation of homodimers of the subunits of heterodimers by generating models of fictitious homodimers on the basis of the 3D structures of the heterodimers. Interaction energies associated with these homodimers suggests that, in overwhelming majority of the cases, such homodimers are unlikely to be stable. Majority of the homologues of heterodimers of known structures form heterodimers (51.8%) and a small proportion (14.6%) form homodimers. Comparison of 3D structures of heterodimers with homologous homodimers suggests that interfacial nature of residues is not well conserved. In over 90% of the cases we note that the interacting subunits of heterodimers are co-localized in the cell. Proteins 2015; 83:1766-1786. (c) 2015 Wiley Periodicals, Inc.

Optimal Guidance for Accurate Lunar Soft Landing with Minimum Fuel Consumption using Model Predictive Static Programming

In this paper the soft lunar landing with minimum fuel expenditure is formulated as a nonlinear optimal guidance problem. The realization of pinpoint soft landing with terminal velocity and position constraints is achieved using Model Predictive Static Programming (MPSP). The high accuracy of the terminal conditions is ensured as the formulation of the MPSP inherently poses final conditions as a set of hard constraints. The computational efficiency and fast convergence make the MPSP preferable for fixed final time onboard optimal guidance algorithm. It has also been observed that the minimum fuel requirement strongly depends on the choice of the final time (a critical point that is not given due importance in many literature). Hence, to optimally select the final time, a neural network is used to learn the mapping between various initial conditions in the domain of interest and the corresponding optimal flight time. To generate the training data set, the optimal final time is computed offline using a gradient based optimization technique. The effectiveness of the proposed method is demonstrated with rigorous simulation results.

Influencia de rotación de cultivos y métodos de control sobre la dinámica de las malezas y el crecimiento, desarrollo y rendimiento del sorgo (Sorghum bicolor (L) Moench) var. D-55)

En la Estación Experimental de Las Mercedes municipio de Managua, se inició en la época de postrera en 1991, un experimento de rotación de cultivos bajo diferentes niveles de control de malezas. El presente trabajo evaluó el efecto de los cultivos antecesores sorgo, maíz y pepino con tres niveles de control de malezas : químico, período crítico y limpias periódicas a la dinámica de la cenosis de malezas, crecimiento y rendimiento del cultivo sucesor sorgo. Cuando antecedió el pepino la abundancia de maleza fue mayor con 504 Ind/m2 reduciéndose considerablemente a la cosecha obteniendo una biomasa promedio de 133.9 gr/m2. Sucedió lo contrario con maíz como cultivo antecesor ya que al principio la abundancia fue de 201 Ind/m2 y se obtuvo la mayor biomasa con 259.8 gr/m2 y para sorgo-sorgo tuvo valores de 232 Ind/m2 y a la cosecha en menor valor en biomasa de sorgo 130.0 gr/m2. En el rendimiento se enmarcó una tendencia a favor de maíz como cultivo antecesor con 1878 Kg/ha de sorgo, mientras sorgo-sorgo obtuvo un rendimiento de 1839 Kg/ha comparándose con pepino como antecesor con 1832 Kg/ha de sorgo. Comparando los controles aquí hubo diferencias significativas y en mayor valor le correspondió al control químico con 2048.0 Kg/ha, control período crítico con 1786 Kg/ha y el menor valor le correspondió a limpia periódica con sólo 1715 Kg/ha. En el control período crítico presentó mayor abundancia la maleza al inicio con 444 Ind/m2, teniendo una reducción hasta 62 Ind/m2 en la cosecha. El control químico tuvo un comportamiento similar que el control período crítico con 295 Ind/m2, reduciendo al final del ciclo con 135 Ind/m2. El control limpias periódicas tuvo al inicio la menor abundancia con 200 Ind/m2, reduciendo a la cosecha a 3 Ind/m2.

Caracterización y evaluación preliminar de veintiocho accesiones de frijol común (Phaseolus vulgaris L.)

El presente trabajo se realizó en Octubre de 1990 en la estación experimental La Compañía, situada en el departamento de Carazo en la IV reglón, con el objetivo de caracterizar y evaluar preliminarmente 28 variedades criollas de frijol común (Phaseolus vulgaris l.). El germoplasma fue colectado por el programa de Recursos Genéticos Nicaragüenses en diferentes zonas del país. En las condiciones ecológicas en las que se desarrolló el ensayo, el material evaluado presentó variación en la mayoría de los caracteres considerados. Presentaron rendimiento relativo superior• a testigo Rev., 79-A las accesiones 1800, 2086, 2681; 2704, 2708, 2679, •1786, 1784, 1672, 1223, 2085, 2143, 240, 2674, 2348 y 2676. Los menores porcentajes- • de severidad de la enfermedad Mustia hilachosa ( Thanatephorus cucumeris) lo mostraron las accesiones 2979 y 2681. Se presenta un catálogo de las 28 accesiones estudiadas conteniendo el valor máximo, medio, mínimo, desviación estándar y coeficiente de variación para los caracteres cuantitativos y la moda para los caracteres cualitativos considerados.

内旋流流化床内颗粒运动规律的试验与数值研究

通过冷态试验与数值模拟研究了不同布风下装有∧字型布风板的内旋流流化床的流动特性，并进行了对比．气固两相数值模拟结果表明，固相流场产生了大尺度旋流，而且与试验观察到的现象相似．对固相颗粒速度分析表明非均匀布风使内旋流流化床的底部和顶部产生了气、固两相强烈的横向和纵向运动．相比较来说，对称的非均匀布风扩散能力要比均匀布风的扩散能力强．

Experimental Investigation of the Velocity Effect on Adhesion Forces with an Atomic Force Microscope Atomic Force Microscope

Capillary forces are significantly dominant in adhesive forces measured with an atomic force microscope (AFM) in ambient air, which are always thought to be dependent on water film thickness, relative humidity, and the free energy of water film. We study the nature of the pull-off force on a variety of surfaces as a function of tip velocity. It is found that the capillary forces are of relatively strong dependence on tip velocity. The present experiment is expected to provide a better understanding of the work mechanism of AFM in ambient air.