Close encounters: international exhibitions and the material culture of the British Empire, c.1880-1940

Apparitions of empire and imperial ideologies were deeply embedded in the International Exhibition, a distinct exhibitionary paradigm that came to prominence in the mid-nineteenth century. Exhibitions were platforms for the display of objects, the movement of people, and the dissemination of ideas across and between regions of the British Empire, thereby facilitating contact between its different cultures and societies. This thesis aims to disrupt a dominant understanding of International Exhibitions, which forwards the notion that all exhibitions, irrespective of when or where they were staged, upheld a singular imperial discourse (i.e. Greenhalgh 1988, Rydell 1984). Rather, this thesis suggests International Exhibitions responded to and reflected the unique social, political and economic circumstances in which they took place, functioning as cultural environments in which pressing concerns of the day were worked through. Understood thus, the International Exhibition becomes a space for self-presentation, serving as a stage from which a multitude of interests and identities were constructed, performed and projected. This thesis looks to the visual and material culture of the International Exhibition in order to uncover this more nuanced history, and foregrounds an analysis of the intersections between practices of exhibition-making and identity-making. The primary focus is a set of exhibitions held in Glasgow in the late-1880s and early-1900s, which extends the geographic and temporal boundaries of the existing scholarship. What is more, it looks at representations of Canada at these events, another party whose involvement in the International Exhibition tradition has gone largely unnoticed. Consequently, this thesis is a thematic investigation of the links between a municipality routinely deemed the ‘Second City of the Empire’ and a Dominion settler colony, two types of geographic setting rarely brought into dialogue. It analyses three key elements of the exhibition-making process, exploring how iconographies of ‘quasi-nationhood’ were expressed through an exhibition’s planning and negotiation, its architecture and its displays. This original research framework deliberately cuts across strata that continue to define conceptions of the British Empire, and pushes beyond a conceptual model defined by metropole and colony. Through examining International Exhibitions held in Glasgow in the late-Victorian and Edwardian periods, and visions of Canada in evidence at these events, the goal is to offer a novel intervention into the existing literature concerning the cultural history of empire, one that emphasises fluidity rather than fixity and which muddles the boundaries between centre and periphery.

1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva kulttuuriperinnön rakennusaineena

Tutkimus tarkastelee niitä tapoja, joilla 1940-luvun italialainen neorealistinen elokuva rakentaa kansakuntaa yhdistävää kulttuuriperintöä kulttuuriperintöyhteisön ylläpitämäs-sä kulttuuriperintöprosessissa. Neorealistiset elokuvat ovat todellisuutta peilaavia realis-tisia fiktioelokuvia ja kollektiivisia mentaalihistoriallisia todisteita, jotka sisältävät men-neisyyttä koskevaa tulkintaa, jota voidaan käyttää identiteettityössä. Kulttuuriperintöyh-teisön identiteettityön rinnalla kansallisen identiteetin käsite liittyy olennaisesti tutki-mukseen, sillä Italian yhtenäisyys on koettu ongelmalliseksi yhdistymisestä lähtien. Tar-kastelen elokuvien esiin tuomaa yhteisöllisyyttä ja kansallisen identiteetin tulkintoja myös suhteessa aikaisempaan italialaiseen elokuvaan. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat italialaisen neorealismin pääteokset Roberto Rosselli-nin Rooma, avoin kaupunki, Vittorio De Sican Polkupyörävaras ja Luchino Viscontin Ossessione sekä Maa järisee. Niiden yhteyteen neorealismista käyty keskustelu yleensä painottuu, joten tutkimuksen aikarajaus on 1943–1948. Menetelmänä tutkimuksessa on elokuvien lähiluku ja teoreettisena viitekehyksenä on kulttuuriperintöyhteisön historioi-van, monumentalisoivan ja omaksuvan identiteettityön teoria. Elokuvien yhteisöllisiin piirteisiin keskittyvän lähiluvun tukena olen käyttänyt italialaista elokuvaa, neorealismia, kulttuuriperintöä ja kansallisesta identiteettiä koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Rooma, avoin kaupunki -elokuvan sankarihahmot edustavat kulttuuriperintöyhteisölle yhteisiä menneisyyden symboleita ja keksittyjä perinteitä, jotka luovat ajallista jatku-vuutta. Merkittävinä ja omaksuttavina symboleina hahmot tukevat kulttuuriperintöpro-sessin monumentalisoivaa ja omaksuvaa identiteettityötä sekä muistin paikkana ne vah-vistavat yhteenkuuluvuutta. Neorealistisissa elokuvissa on historioivaa identiteettityötä tukevaa jaettua historiaa, joka liittää kulttuuriperintöyhteisön jäseniä menneisyydestä tulevaisuuteen liukuvaan ajalliseen jatkumoon. Elokuvissa on myös arkipäiväisen natio-nalismin piirteitä, joita omaksuvalla identiteettityöllä omaksutaan kulttuuriperinnön ra-kennusaineeksi. Arkipäiväisinä symboleina ovat koti, perhe ja nainen, jotka liittyvät ita-lialaisuuteen ja toimivat toisista yhteisöistä erottautumisen piirteinä. Elokuvissa konstitu-tiivista ulkopuolta edustavat vihollishahmot ja univormupukuiset toimijat. Hahmot erot-tautuvat yhteisöstä, jolloin erottautumisella vahvistetaan kulttuuriperintöyhteisön osalli-suuskokemusta yhteisön symboleihin. Neorealistiset elokuvat tarjoavat tulkintoja, jotka kulttuuriperintöyhteisö voi ottaa osaksi kulttuuriperinnön rakentamista.

Flight tests of the ramjet on aircraft designed by N. N. Polikarpov in 1939-1940

Photocopied from an unknown journal or work.

Dinámicas de componentes religiosos y prácticas de medicina indígena. Santa Rosa Loma Larga: Una Comunidad Popoluca del Sur de Veracruz. La segunda evangelización en el Sotavento (1940-2000) ¿Otra cara hegemónica de la modernidad?

636 p.

De-venir Hombre…Mujer Paso de la villa de la candelaria a la ciudad de Medellín 1900-1940

En este ensayo Ángela Garcés presenta cómo la modernidad es disolución, esto significa que el nuevo espacio antropológico que con él se crea, es un espacio donde es más importante la circulación y la mutación que la sustancia. Y no porque lo real desaparezca de forma apocalíptica, sino que lo real emerge como una nueva manera de ser, es, como la quieren los futuristas italianos: un nuevo dominio, donde lo real se ha vuelto evanescente y fluido, porque la velocidad ha comenzado a intervenir en todas las entidades del nuevo universo maquínico. Y es en este nuevo mundo rupturista en donde nos coloca la autora., pues es el lugar donde todo se disuelve en el aire. De alguna manera fue la experiencia de Baudelaire, tan bien trabajado por Ángela en sus viajes extraordinarios, del París de Asuman y de los impresionistas que se afanaron por lograr técnicas para captar la vida móvil y efervescente que se desplegaba en la gran ciudad y en sus lugares privilegiados de exhibición: Los Bulkevares, el café, el teatro, la ópera, los pasajes, las grandes exposiciones universales, los parques visitados por la burguesía al borde del Sena, etc. Ángela desplegará la existencia de estos cuerpos masculinos y femeninos en los espacios y tiempos de la metrópolis emergente. Por ello la problemática de la identidad se desprenderá de cualquier nostalgia naturalista, señalando, en cambio, las relaciones que tiene con la modernización de los imaginarios, que afectan tanto al dispositivo tecno-económico de la ciudad desrterritorializada, como a los cuerpos que se desprenden y se atrincheran en remodificaciones nuevas, para esbozar lo que ella denomina vidas separadas. Inquietante situación, pues con ello la idea emancipatoria de la ilustración había sido amansada por la sociedad burguesa y su doble moral. Late también en el fondo, parte de nuestra historia machista, que sólo comenzó a adquirir nuevos tintes de liberación femenina en Medellín, a partir del Festival de Ancón, y nuestra versión local del gap between generation impulsado por el movimiento Hippie, mundialmente expandido. Base como ejemplo el caso Débora Arango para ilustrar las formas ambiguas de esa encarnación de los imaginarios modernos, que reterritorializó las posibilidades de los que significaba la modernidad femenina: si lo virtual ya se había conseguido como proceso de desnaturalización, lo posible como figura latente de lo realizable tuvo su moratoria gracia a las voces y al poder del Ansíen Régimen, presidido por una burguesía recalcitrante y los poderes políticos aliados con la iglesia, en el país del Sagrado Corazón de Jesús.

Elsa Köhler (1879-1940): Eine fast vergessene Pionierin der Bildungsforschung

Nach der Biographie der österreichischen Pädagogin und Psychologin Elsa Köhler (1879-1940) werden in diesem Beitrag ihre Pionierleistungen bei der Grundlegung der empirischen Bildungsforschung beschrieben. Als Lehrerin war sie früh um den Einbezug des Entwicklungsstands von Schülern in die Didaktik im Sinne der Entwicklung differentieller Unterrichtsansätze bemüht. Am Psychologischen Institut der Universität Wien lernte sie bei Karl Bühler die für longitudinale Einzelfallanalysen der Entwicklung von Kindern und Jugendlichen konzipierten quantitativen und qualitativen Beobachtungs- und Protokolltechniken kennen und weitete diese Methoden als erste auf die pädagogische Situation im Unterricht, auf Schülergruppen und auf die Analyse der Entwicklung ganzer Schulklassen aus. Sie trug Wesentliches dazu bei, dass empirische Forschungsmethoden in reformpädagogische Ansätze der 1920er und 1930er Jahre Eingang fanden und machte ihre in der pädagogischen Situation durchgeführten Entwicklungsanalysen für die Entwicklungsberatung zur Optimierung der Selbststeuerung von Schülern fruchtbar. Elsa Köhler verband Grundlagenforschung mit einem starken Anwendungsbezug in den klassischen Bereichen der auf die Kindheit und das Jugendalter bezogenen Entwicklungspsychologie sowie in den Bereichen der Pädagogischen Psychologie und Pädagogik, die heute unter der Bildungsforschung subsumiert werden. Die Beschäftigung mit ihr ist von fachhistorischer Bedeutung und kann zudem auch Impulse für die moderne interdisziplinär ausgerichtete Bildungsforschung geben. (DIPF/Orig.)

Del milagro mexicano a la crisis del sistema político, 1940-2012

Tras ordenar la vida política, social y económica del país a partir de 1940, los gobiernos posrevolucionarios se abocaron hacia la realización del crecimiento económico mediante la modernización y el desarrollo industrial en un complejo proceso que ha cambiado de rumbo y derivado en importantes cambios sociales.

Orson Welles y el cine de Hollywood en la década de 1940

Tratando-se de uma publicação espanhola, o título e o resumo são apresentados em espanhol mas o artigo está em português.

Atlantic Threads: Singer in Spain and Mexico, 1860-1940

This dissertation examines the role of Singer in the modernization of sewing practices in Spain and Mexico from 1860 to 1940. Singer marketing was founded on gendered views of women’s work and gendered perceptions of the home. These connected with sewing practices in Spain and Mexico, where home sewing remained economically and culturally important throughout the 1940s. "Atlantic Threads" is the first study of the US-owned multinational in the Hispanic World. I demonstrate that sewing practices, and especially practices related to home sewing that have been considered part of the private sphere and therefore not an important historical matter, contributed to the building of one the first global corporation. I examine Singer corporate records and business strategies that have not been considered by other scholars such as the creation of the Embroidery Department in the late nineteen-century. Likewise, this dissertation challenges traditional narratives that have assumed that Spain and Mexico were peripheral to modernity. I look at Singer corporate records in Spain and Mexico and at regional government and cultural sources to demonstrate how Singer integrated Spain and Mexico within its business organization. Singer's marketing was focused on the consumer, which contributed to make the company part of local sewing businesses and cultures.

Retro-Neoliberalism: Elite Counter-Protest in Latin America, 1940-1975

This research challenges the origin story of neoliberalism in Latin America. Drawing on archival data from the Mont Pèlerin Society and the personal archives of leading but neglected figures in the post-war push to rebuild economic liberalism, I present a historical geography of elite counter-protest that both predates and broadens the generally accepted “birth” of neoliberalism in 1970s Chile. Beginning in the 1940s, Latin American elites found common cause with key figures from economic liberalism’s most radical wing: the Austrian School. While existing literature links the onset of neoliberalism in Chile to the Austrian School, particularly with respect to the School’s influence on the early Mont Pèlerin Society, this dissertation is the first comprehensive inquiry to place the Austrian tradition in the ideational and organizational landscape of Latin America. Embracing a new mission that promised to save the soul of Western civilization, Latin America’s retro-neoliberal leaders collaborated with transnational actors to build a network of Austrian-inspired think-tanks and institutes of higher learning in the region. These organizations, in turn, served as recruiting mechanisms to found the Hispanic quarter of the Mont Pèlerin Society, which was dominated not (as might be assumed) by Chileans, but rather by retro-neoliberal elites from Mexico, Argentina, Guatemala, and Venezuela. By 1975, when scholars began analyzing how a run-of-the-mill economics department had been transformed into a bastion of free-market thinking in Chile, an entire neoliberal university was up and running in Guatemala, exposing all students, regardless of discipline, to the Austrian tradition – the crowning achievement of Latin America’s retro-neoliberal network. Investigating, and accounting for, the development and impact of this initiative sheds new light on the neoliberal landscape in Latin America, and raises important questions for the study of neoliberalism more broadly.

Paul Cox, 1940-2016

Obituary for Australian filmmaker Paul Cox

Posture and body mechanics, by Loraine Frost, 1940.

This bulletin is a guide to the teaching of general fundamentals of posture and good use of the body in movement, primarily for young girls as and boys.