Kolahtaako Kotimainen? Kuluttajien käsitys SOK:n Kotimaista-tuotesarjan nestemäisten maitotaloustuotteiden laadusta

Kaupan omat merkit ovat perinteisesti mielletty heikkolaatuisiksi substituuteiksi valmistajien brändituotteille. Kaupan omia merkkejä myydään kuitenkin tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, ja kaupan omat merkit ovat nousseet sellaiseen asemaan, että ne voivat olla laadukkaita sekä tarjota kuluttajille muutakin kuin taloudellista lisäarvoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiseksi kuluttajat kokevat SOK:n Kotimaista-tuotesarjan maitotaloustuotteiden laadun. Tutkimusongelmat olivat 1. Mistä tekijöistä kuluttajien käsitykset Kotimaista-tuotesarjan laadusta muodostuvat? 2. Millainen Kotimaista-tuotesarjan maitotaloustuotteiden laatu on kuluttajien mielestä verrattuna maitotaloustuotteissa yleisesti tärkeinä pidettyihin tekijöihin? sekä 3. Miten käyttökokemus sekä henkilökohtaiset ja tilannesidonnaiset tekijät vaikuttavat kuluttajien käsityksiin Kotimaista-tuotesarjan maitotaloustuotteiden laadusta? Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään kaupan omien merkkien ominaispiirteitä sekä kuluttajan kokeman laadun muodostumista elintarvikkeissa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisenä kyselynä, johon vastaajia kutsuttiin Facebookin, Turun yliopiston sekä Turun Osuuskaupan verkkosivujen kautta. Näytteeseen vastaajia valikoitui 240. Kotimaista-tuotesarjan nestemäiset maitotaloustuotteet jaettiin neljään tuoteryhmään, jotka olivat maidot, kermat, jogurtit ja muut ruoanlaittoon liittyvät tuotteet. Kuluttajien käsityksiä Kotimaista-tuotesarjan laadusta verrattiin maitotaloustuotteissa yleisesti tärkeinä pidettyihin ominaisuuksiin epäparametristen testien avulla. Lisäksi tutkittiin käyttökokemuksen ja laatuarvioiden välistä yhteyttä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vastaajat kokivat Kotimaista-tuotesarjan laadukkaaksi. Ominaisuudet, joita vastaajat pitivät maitotaloustuotteissa tärkeimpinä, korostuivat parhaimpina Kotimaista-tuotesarjassa. Kotimaista-tuotesarjaa ei pidetty järin laadukkaana pakkauksen, eettisyyden ja lisäaineettomuuden osalta, mutta näitä ei koettu yleisesti tärkeiksi ominaisuuksiksi. Suomalaisuus nousi vahvasti esille Kotimaista-tuotesarjassa, joten tuotteiden kotimaisuus-imago toteutui hyvin. Käyttökokemus vaikutti käsitykseen laadusta muiden kuin jogurttien kohdalla. Suurempi käyttökokemus johti positiivisempaan käsitykseen laadusta. Vanhempi väestö koki laadun selvästi heikommaksi kuin nuoremmat, ja useammin S-ryhmässä asioivat kokivat laadun selvästi paremmaksi kuin harvemmin asioivat. Naiset kokivat laadun hieman paremmaksi kuin miehet. Tulotasolla, korkea-asteen koulutuksella ja kotitalouden koolla ei ollut vaikutusta käsityksiin Kotimaista-tuotesarjan maitotaloustuotteiden laadusta.

Quality of outsourced IT services in different degrees of offshoring

The Finnish IT service market can be described to be at a turning point. The clients are ever more interested on services delivered from offshore but certain issues keep them cautious. There is a lack of knowledge on what implications different degrees of offshoring have on service quality. Although there has been significant amount of research related to both service quality and offshoring, several questions are unanswered, terminology remains ambivalent and research findings are inconsistent. The study focuses on the interception of these two fields. The purpose of the study is to learn more about service quality in different degrees of offshoring. At the same time it aims to contribute in narrowing the research gaps. The degree of offshoring can be divided to three delivery modes: onshore, collaboration and offshore. The study takes a mixed method approach where the quantitative and qualitative phases are executed sequentially. First data was gathered from incident management system. Resolution time in different degrees of offshoring was analyzed with Kruskal-Wallis and Jonckheere-Terpstra tests. In addition, the compliance to Service Level Agreement (SLA) in different degrees of offshoring was examined with cross tabulation. The findings from the quantitative analysis suggested that the services with offshore delivery mode perform the best in terms of promptness and SLA compliance. However, several issues were found related to the data and for that reason, the findings should be considered with prudence. After the quantitative analysis, the study moved on to qualitative data collection and analysis. Four semi-structured interviews were held. The interviewees represented different organizational roles and had experiences from different delivery modes. Several themes were covered in the interviews, including: the concept of quality, the subjectivity or objectivity of service quality, expectations and prejudices towards offshore deliveries, quality produced in India, proactiveness of offshore resources, quality indicators and the scarcity of collaborative deliveries. Several conclusions can be made from the empirical research. Firstly, the quality in different delivery modes was found to be controversial topic. Secondly, in the collaborative delivery covered in the study, the way tasks and resources are allocated seem to cause issues. On the other hand inexperienced offshore resources are assigned to the delivery and on the other hand only routine tasks are assigned to the resources. This creates a self-enforcing loop that results in low motivation, low ownership and high employee turnover in offshore. Nevertheless, this issue is not characteristic only to collaborative deliveries but rather allocation of tasks and resources. Moreover, prejudices were identified to affect the perceived service quality in non-predictable way. The research also demonstrated that there is a need in focal company for further data gathering and analysis.

Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuullinen sijoittaminen hedgerahastoihin − merkitykset ja tulkinnat

Suomalaisia työeläkevakuutusyhtiöitä koskevassa laissa ei ole säädetty sijoittamista ohjaavista vastuullisuuskriteereistä, mutta yhtiöiden odotetaan siitä huolimatta sijoittavan vastuullisesti. Vastuuton sijoitustoiminta voi johtaa legitimiteetin menettämiseen ja uhata liiketoimintaa. Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuullinen sijoittaminen hedgerahastoihin on tutkimusalue, jota ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena oli kuvata ja analysoida suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuulliselle sijoittamiselle rakentamaa merkitystä ja sen tulkintaa hedgerahastosijoittamisessa. Tutkielman tavoitteena oli myös analysoida hedgerahastojen vastuullisuuden edistämistä sekä siihen liittyviä haasteita ja niiden ratkaisumahdollisuuksia. Tutkielma toteutettiin toiminta-analyyttisena tutkimuksena, jossa aineiston keruutapana käytettiin teemahaastatteluja. Yhteensä haastateltiin viittä henkilöä neljästä eri työeläkevakuutusyhtiöstä. Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että vastuullinen sijoittaminen tarkoittaa työeläkevakuutusyhtiöille lakien mukaan sijoittamista, ESG-asioiden eli ekologisten, yhteiskunnallisten ja hallintotapa-asioiden huomioimista sijoitusanalyysissa, vastuullista omistajuutta sekä UN PRI:n periaatteiden ja muiden kansainvälisten ohjeistojen noudattamista. Vastuullinen sijoittaminen on integroitu yhtiöissä kaikkeen sijoitustoimintaan. Hedgerahastosijoittamisessa vastuullisen sijoittamisen rooli korostuu riskienhallinnan työkaluna. Yhtiöt pyrkivät tunnistamaan mahdolliset kriittiset talous- ja maineriskit jo valintavaiheessa. Eniten huomiota kiinnitetään hedgerahastojen hallintotapa-asioihin, koska ne ovat riskienhallinnan kannalta kriittisiä. Hedgerahastojen ei tarvitse täyttää kaikkia yhtiöiden vastuullisuuskriteereitä ennen sijoituksen tekemistä. Yhtiöt pyrkivät edistämään hedgerahastojen vastuullisuutta omistuksen aikana vaikuttamisen keinoin. Hedgerahastojen vastuullisuuden edistäminen koettiin haasteelliseksi useista syistä. Ratkaisuiksi haasteisiin yhtiöt näkivät aktiivisen jatkuvan dialogin he dgerahastojen managereiden kanssa sekä yhteistyön muiden sijoittajien kanssa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että työeläkevakuutusyhtiöiden vastuulliselle sijoittamiselle rakentama merkitys on samanlainen. Vastuullinen sijoittaminen on yhtiöille taloudellisen, oikeudellisen ja moraalisen vastuun kantamista. Yhtiöt huomioivat ESG-tekijät siltä osin, millainen vaikutus niillä on hedgerahastojen riskeihin ja tuottoihin. Taloudelliset asiat ovat loppukädessä niitä, jotka hallitsevat yhtiöiden vastuullista sijoittamista hedgerahastoihin. Tämä korostaa eläkkeiden turvaamista, joka on yhtiöiden pääasiallinen tehtävä.

Myymälähenkilöstön sitoutuminen ja motivaatio kohdeorganisaatiossa

Tutkielman tavoitteena oli selvittää myymälähenkilöstön sitoutumiseen ja motivointiin vaikuttavia tekijöitä. Tarkoituksena oli löytää keinoja, joilla organisaatio voisi motivoida työntekijöitä parempaan suoriutumiseen ja joilla vahvistaa henkilöstön sitoutumista organisaatioon. Empiirinen tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tapaustutkimusmenetelmällä ja tukitusmetodina käytettiin teemahaastattelua. Haastateltava otosryhmä koostui kohdeorganisaation myymälähenkilöstön työtekijöistä. Tutkimuksessa saatiin selville, että työntekijöiden sitoutumisen tasoon selkeimmin vaikuttavat tekijät ovat kannustava työilmapiiri, luottamusta rakentava viestintä ja työntekijän kuunteleminen esimiestyössä. Motivaation osalta tärkeimmiksi vaikuttajiksi tutkimuksessa nousi positiivinen ilmapiiri ja oikeudenmukainen palkitseminen.

Strategisen osaamisen johtaminen, casetutkimus energia-alan yrityksestä

Strateginen osaaminen on yrityksen strategian toteutumisen kannalta olennaista osaamista. Sen tunnistamista voidaan pitää koko strategisen osaamisen johtami-sen tärkeimpänä – ja vaikeimpana - vaiheena. Vasta sen jälkeen, kun strategiset osaamisalueet on tunnistettu, voidaan niitä menestyksekkäästi johtaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat strategisen osaamisen tunnistamiseen ja johtamiseen. Tutkimus suoritettiin laadullisena tapaustutkimuksena energia-alan yrityksessä ja empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla konsernin johtoryhmän jäseniä. Tutkimustulos osoittaa, että strategisen osaamisen tunnistamisen ja johtamisen kannalta ratkaisevaa on yrityksen strategisten linjausten vieminen riittävän konk-reettiselle tasolle. Mitä turbulenssisempi toimintaympäristö on, sitä tiheämmin strategisen osaamisen kehittämisen suuntaa tulee tarkastella.

Henkilöstöjohtamisen ja työkuorman hallinnan yhteys organisaatiositoutumiseen suomalaisilla palkansaajilla

Tutkielmassani tarkastelen henkilöstöjohtamisen sekä autonomian ja stressin eli yhdessä työkuormituksen hallinnan yhteyttä organisaatiositoutumiseen. Pohdin millä tavalla palkansaajan sitoutuminen organisaatioon rakentuu; ovatko tärkeämmässä asemassa työn hallintaan liittyvät tekijät vai organisaation panostus henkilöstöönsä? Etsin optimaalista autonomia- stressi- ja henkilöstöjohtamisen onnistuneisuustasoa, jolla palkansaajan sitoutuneisuus on maksimissaan. Pohdin myös organisatorisen sitoutumisen roolia nykytyöelämässä ja niitä motiiveja, joilla palkansaajien työnkuvien painetasapainoa ja työn tuottavuutta säädellään. Olen myös kiinnostunut mahdollisista yhteisvaikutusmekanismeista, joita organisaatiositoutumisen selittäjillä saattaa olla. Tutkimusmateriaalinani käytän kansainvälisen MEADOW -konseptin mukaista poikkileikkausaineistoa Työelämän käytännöt 2012: työntekijät (N=1711). Tutkimusmenetelmänä käytän lineaarista regressiota. Tulokset osoittavat, että suomalaiset ovat suurelta osin hyvin sitoutuneita työpaikkoihinsa ja selittäjäjoukostani tärkein tekijä tässä on henkilöstöjohtaminen. Keskitasoiseen sitoutumiseen päästään jo tyydyttävälläkin henkilöstöjohtamisella, sen sijaan korkean tason sitoutuneisuus edellyttää johtamisen onnistumista – mielellään myös jonkin verran autonomiaa. Työstressiä siedetään hyvin, jos vain henkilöstöjohtaminen tai vaihtoehtoisesti autonomia-asiat ovat kunnossa. Selittäjillä on yhteisvaikutuksia, ne täydentävät ja tarvittaessa paikkaavat toisiaan. Autonomian sitoutumista nostava efekti ja stressin sitä laskeva efekti ovat suhteellisen pienehköjä verrattuna henkilöstöjohtamisen suureen merkitykseen sitoutumisen rakentumisessa. Tulosta selittää palkansaajien korkea halu sitoutua, mutta myös henkilöstöjohtamisen kokonaisvaltaisuus. Organisaatiolta tuleva tuki ja kannustus ovat työnkuvaakin tärkeämpi tekijä sitoutumisessa. Tutkimukseni vahvistaa myös oletuksen siitä, että palkansaajan sitouttaminen on mahdollista hänen väestöllisiin taustaominaisuuksiinsa katsomatta.

Myyjien tietämyksen jakaminen organisaatiolle osana myyntiprosessia

Diplomityön tavoitteena on tutkia myyjien tietämyksen jakamista ja sen yhteyttä myyntiprosessiin. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Työssä pyritään löytämään kirjallisuuden pohjalta yhteydet myyntiprosessin vaiheiden ja vaatimusten sekä myyjien tietämyksen jakamisen väliltä. Teoreettisena taustana esitellään myyntiprosessin kuvauksia, vaiheita ja haasteita yleisellä tasolla, jotta löydetään tehokkaan prosessin edellyttämät tekijät. Lisäksi tutkitaan tietämyksen vaikutusta myyntitehokkuuteen ja etsitään tietämyksen jakamiseen ja hyödyntämiseen vaikuttavia tekijöitä yleisesti ja myyntityöhön liittyen. Työn soveltavassa osuudessa tarkasteltiin tietämyksen kannalta tärkeitä myyntiprosessin vaiheita: asiakasvalinta, esivalmistelu, presentaatio ja neuvottelu sekä kaupan päättäminen. Jokaisessa vaiheessa todettiin olevan hyötyä myyjien tietämyksen jakamisesta. Läpikäydyn aineiston pohjalta tehtiin kaksi keskeistä huomiota. Ensinnäkin myyjien tietämyksen jakaminen on johdettavissa suoraan osaksi myyntiprosessia ja tietämyksellä on merkittävä rooli myyntityössä. Toiseksi myyntiprosessi ja myyjien tietämyksen jakaminen edellyttävät monia samoja asioita. Asiakas ja asiakkaan tarpeet ovat molemmissa keskiössä ja molempiin linkittyy henkilökuntaa yli osastorajojen. Tietoa on olemassa paljon joten on tärkeää suunnata resurssit oleelliseen. Tietotekniikan kehitys auttaa myyntitoiminnan jäsentämisessä ja tietämyksen jakamisessa, mutta on syytä pitää mielessä, että tietotekniikan rooli on tukitoiminto. Molemmat ovat turhia jos sovittuja pelisääntöjä ei noudateta. Lisäksi onnistunut implementointi edellyttää johdon sitoutumista ja riittävän laajaa henkilökunnan osallistamista.

Itsenäisen Suomen ratsuväen varusteiden kehitys talvisotaan mennessä

Itsenäisen Suomen ratsuväen tarina on monivivahteinen ja hyvin mielenkiintoinen. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Suomen ratsuväki syntyi hyvin erikoislaatuisissa ja poikkeuksellisissa sodan vaikeissa olosuhteissa. Osaltaan juuri tämä seikka antaa oman erityislaatuisen leimansa suomalaiselle ratsuväelle sekä tuo mielenkiintoista lisämakua tutkimukselle. Tutkimuksen kohteena ovat ratsuväelle ulkoisesti näkyvimmät piirteet, joita ovat ratsuväen asusteet ja varusteet sekä ratsuväen käyttämät ampuma- ja teräaseet. Juuri näistä tekijöistä tunnetaan suomalainen ratsuväki. Käsittelyn piiriin kuuluvat sekä miehen että hevosen varusteet. Ajallisesti tutkimus ajoittuu vuosien 1917 ja 1939 väliseen ajanjaksoon. Joiltakin osin, kun se tutkimuksen kannalta on tärkeää, tutkimuksessa palataan käsiteltävää ajanjaksoa aikaisempaan aikaan. Tutkimuksen pääpaino ajoittuu itsenäisyyden ensimmäisille vuosille sekä 20- ja 30-lukujen vaihteen molemmin puoliseen ajanjaksoon, jolloin tapahtui eniten muutoksia suomalaisen ratsuväen varustuksessa. Tietoa suomalaisen ratsuväen varusteista ja vaatetuksesta on olemassa, mutta se on hyvin sirpalemaista ja osittain vaikeasti saatavilla. Tästä johtuen on hyvin vaikea hahmottaa oikeaa kokonaiskuvaa suomalaisen ratsuväen varusteista, asusteista ja aseistuksesta. Se kuinka kyseiset ratsuväen varusteet, asusteet ja aseet ovat kehittyneet ja mitkä kaikki tekijät ovat olleet vaikuttamassa kehitykseen jää myös hyvin usein vaille riittävän täsmällistä vastausta. Muun muassa juuri syyseuraussuhteisiin tämä tutkimus pyrkii antamaan vastauksia. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa ymmärrettävä ja havainnollinen kuva suomalaisen ratsuväen varusteista, vaatetuksesta ja aseistuksesta itsenäisen Suomen ensi vuosikymmeninä. Tutkimus pyrkii valottamaan myös varusteiden historiallisia taustoja ja niiden kehittymistä ajan saatossa. Tarkoituksena on selvittää ja eritellä erilaisia syy-yhteyksiä varusteiden ja aseistuksen kehittymiselle. Jotta itse tutkittavaan asiaan pääsisi pureutumaan paremmin ja oikeiden syy-yhteyksien löytämiseksi, on tutkimuksessa paneuduttu joiltakin osin huomattavasti pintapuolista syvällisemmin asiaan vaikuttaneisiin tapahtumiin. Näin on toimittu esimerkiksi Vapaussodan osalta. Tutkimuksessa pyritään löytämään se kehityslinja, jota suomalainen ratsuväen mies- ja hevoskohtainen varustus on kulkenut. Tutkimuksen tärkeimpänä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että suomalaisen ratsuväen miehistön ja ratsun varusteita kehitettiin määrätietoisesti tarkasteltavana ajanjaksona. Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina kehittyminen oli hyvin pitkälle lukumäärällistä kehittymistä. Tärkeintä tavoite oli tuolloin saada vastasyntynyt ratsuväki ylipäätään varustettua. Määräävimmäksi tekijäksi nousi varustuksen ja aseistuksen yhtenäistäminen. Varsinaista pitkäjänteistä kehitystyötä ei juurikaan kyetty tekemään. Poikkeuksena olivat teräaseet ja palveluspuvut, joiden mallit saatiin kehitettyä. Teräaseiden hankintaan päästiin kuitenkin vasta 20-luvulla. Vasta 20-luvun puolivälin paikkeilla ratsuväen varustusta lähdettiin kehittämään määrätietoisesti eteenpäin kaikilla eri osa-alueilla. Erityisesti kehitettiin ratsusatuloita ja niihin kuuluvia varusteita. Kolmekymmentäluvun puoliväliin tultaessa uudet satulamallit oli saatu kehitettyä Ratsuväkiprikaatin pitkäjänteisen kehitystyön tuloksena. Myös yksittäisen miehen varusteita kehitettiin määrätietoisesti 20-luvun lopulta aina 30-luvun puoliväliin saakka, jolloin varusteissa päästiin Talvisotaa edeltäneelle laatutasolle. Aseistuksen osalta 30-luvun puolivälissä käyttöön otettu ratsuväenkivääri m/27 oli suomalaisen ratsuväen asekehityksen huipentuma. Teräaseiden osalta kehitys pysähtyi jo 20-luvun puoliväliin, jolloin syntyi ranskalaisen ratsuväensapelin muunnoksena niin sanottu suomalainen ratsuväen miekka.

Customer Knowledge Transfer in MNCs

The purpose of this Master’s thesis was to study customer knowledge transfer processes in multinational corporations (MNCs). The main objective was to examine how customer knowledge is transferred in MNCs and what kind of factors enhance or inhibit the knowledge transfer process, and to create a framework on the basis of the existing literature and the empirical findings. In this thesis the factors were organized according to whether they are properties of the unit involved in knowledge management, properties of relationships between the units or properties of the knowledge itself. There are various properties that influence knowledge transfer but in this thesis the focus was on examining the relevant findings from the customer knowledge viewpoint. Empirical results show that internal fragmentation in the MNC seems to be inherent in this type of organization, and may cause many problems in customer knowledge transfer and utilization. These knowledge transfer inhibitors rise from the organization’s properties: it’s absorptive capacity, motivation, organizational culture, and the two dimensions of knowledge. However, in spite of the inherent forces causing internal fragmentation and inhibiting knowledge transfer, moderate customer knowledge and expertise codification, cooperative working practices among the experts, and socialization mechanisms posed by the headquarters seem to help maintain customer knowledge transfer, and value creation in the long-term relationship. This value creation can be seen to be based on accessing and integrating a wide variety of knowledge resources in order to create a coherent product and service offering.

Avaintekstejä kulttuurihistoriaan

Avaintekstejä kulttuurihistoriaan avaa kulttuurihistorian tutkijoiden oivallusten syntyä esikuvallisten tekstien äärellä. Kirja esittelee lukijalle, miten empiirisesti painottuneesta tutkimuskirjallisuudesta löytää metodologisen sisällön. Tekijät kysyvät, miten tietyissä teoksissa teoria ja empiria kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka on innoittanut kulttuurihistorian tutkijoita. Keskeinen kysymys ei siis ole, mitä kulttuurihistoria on vaan miten kulttuurihistoria on. Kirjassa esitellään sekä klassisia että varsin tuoreitakin tekstejä Jacob Burckhardtista David Nyeen, Max Weberistä Paddy Scannelliin. Kansien välissä tapaamme niin keskeisiä ja tunnettuja kulttuurihistorioitsijoita, kuten esimerkiksi Natalie Zemon Davisin ja Robert Darntonin, kuin myös Virginia Woolfin, Martin Heideggerin ja Thomas Kuhnin kulttuurihistoriallisesti luettuina. Teos keskustelee periodien ja temaattisten rajojen ylitse, sillä kulttuurihistoriassa renessanssiajan Englantiin sijoittuva tutkimusaihe voi kertoa 1800-luvun tutkijalle enemmän kuin arvaisikaan, ja populaarikulttuurilla voi olla paljonkin tekemistä sukupuolijärjestelmän tai tilaproblematiikan kanssa.

Pienistä puroista ne isotkin joet kasvaa. Valmentavan lisäopetuksen vaikutuksia oppijan oppimismotivaatioon.

Tällä tutkielmalla on pyritty selvittämään miten yksityisten palveluntarjoajien tarjoama valmentava lisäopetus vaikuttaa oppijoiden oppimismotivaatioon ja oppimiseen. Lisäksi tutkielmalla selvitettiin valmentavan lisäopetuksen ja kouluopetuksen eroja sekä niiden merkitsevyyttä oppijan kokemalle oppimisen mielekkyydelle ja aktiivisuudelle oppimistilanteissa. Tuloksia heijastettiin myös kouluissa oppimisen ja oppimismotivaation kontekstissa esiintyviin ongelmiin. Viitekehyksenä tutkielmassa toimivat valmentavan lisäopetuksen aihepiirissä tehdyt aikaisemmat kansainväliset tutkimukset, suomalaisen koulutuksen nykytilannetta valottavat tutkimukset sekä erilaiset oppimismotivaatiota käsittelevät teoriat. Näiden elementtien avulla on pyritty luomaan kattava kokonaiskuva lisäopetuksen toiminnasta ja mahdollisuuksista sekä oppimismotivaatiosta. Tutkimuksen kohdejoukko koostuu valmentavaa lisäopetuspalvelua tuottavan yrityksen aktiivista ja passiivisista oppija-asiakkaista sekä yhteistyöyrityksen tuottamista asiakastyytyväisyyskyselyiden aineistoista vuosilta 2011–2014. Lisäopetusoppijoita tutkielmaan osallistui 49 täyttämällä laadullisen kyselyn, joka analysoitiin teemoittelemalla. Asiakastyytyväisyyskyselyihin oli osallistunut yhteensä 304 vastaajaa, joiden vastauksen käsiteltiin myös teemoittelemalla. Tärkeimmät oppimiseen ja oppimismotivaatioon vaikuttavat tekijät valmentavan lisäopetuksen kontekstissa ovat osaava opettaja, opetuksen joustavat järjestämismahdollisuudet sekä opetuksen yksilöllisyys. Myös oppijan tunteilla, vaikutusmahdollisuuksilla, saadulla palautteella ja tavoitteilla oli vaikutusta motivaatioon. Tulosten perusteella valmentava lisäopetus takasi oppimisympäristön, joka antoi mahdollisuuden oppijan aktiivisuuteen ja mielekkyyden kokemiseen.

Suorituskyvyn johtaminen metalliteollisuuden yrityksessä

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat tärkeimpiä yrityksen suorituskyvyn johtamisessa metalliteollisuusyrityksessä. Tavoitteena on myös löytää tekijät, joilla henkilökunta saadaan motivoitua ja sitoutettua yrityksen toimintaan. Lisäksi tavoitteena on saada selvitettyä kohdeyrityksen suorituskyvyn johtamisen nykytila. Tutkimus on empiirinen tutkimus, jossa käytetään kvantitatiivista eli määrällistä analyysia. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastellaan tutkimuksen aihetta perehtymällä aikaisempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Kohdeyrityksen nykytilan kartoituksessa käytettiin valmista SUMO-kartoitusta, joka mittaa työmotivaation ja toiminnan tehostumisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Suorituskyvyn menestyksellinen johtaminen metalliteollisuusyrityksessä vaatii toimivaa suorituskyvyn mittaamisjärjestelmää, jota analysoimalla pystytään tekemään päätöksiä tulevaisuuden toimenpiteistä. Suorituskyvyn mittaaminen pitäisi lisäksi kytkeä palkitsemiseen. Työntekijöiden työmotivaatioon ja sitoutumiseen voidaan vaikuttaa monella tapaa. Työmotivaatioon ja sitoutumiseen vaikuttavat työntekijöiden vaikutus- ja koulutusmahdollisuudet sekä palkitseminen, viestintä ja tavoitteet. Näiden tekijöiden luomisessa johtaminen on avainasemassa.

Työhön ja ammattiin liittyvä koulutustarve Suomessa

Tässä aikuiskasvatuksen pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin suomalaisten työikäisten kokemaa työhön tai ammattiin liittyvää koulutustarvetta. Tutkielman tavoitteena oli kuvata työhön tai ammattiin liittyvää koulutustarpeen ilmiötä yksilön näkökulmasta ja tarkastella siihen liittyviä tekijöitä. Työhön ja ammattiin liittyvällä eli ammatillisella lisäkoulutuksella tarkoitettiin koulutusta, jota lisätään tai täydennetään aikaisemmin suoritettua ammatillista koulutusta. Teoreettisena viitekehyksenä oli koulutustarve ja -motivaatio sekä työelämän muutos ja epävarmuustekijät. Lisäksi kuvailtiin aikuiskoulutuksen käsitettä ja koulutukseen osallistumista, jotka ovat kiinteästi yhteydessä ammatilliseen lisäkoulutukseen. Tutkimus oli kvantitatiivinen. Analyysiosuudessa kuvailtiin koulutustarpeen ilmenemistä, siihen yhteydessä olevia tekijöitä, koulutukseen osallistumisen esteitä sekä siitä saatavia odotettuja hyötyjä. Tutkimus osoitti, että koulutustarve on yksilöllistä ja käsitteenä laaja. Aineistona oli Tilastokeskuksen keräämä Aikuiskoulutustutkimus 2012 -aineisto (N = 4 114), johon haastateltiin 18–69-vuotiaita henkilöitä. Aineiston analyysiin käytettiin ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysiä, Kruskall-Wallisin ja Friedmanin testejä. Tuloksista käy ilmi, että noin vajaa puolet työikäisistä koki työhön tai ammattiin liittyvää koulutustarvetta ja heistä enemmistö oli naisia. Suurimmat koulutustarvetta kokevat ryhmät olivat 25–34-vuotiaat sekä alemmat ja ylemmät toimihenkilöt. Työhön ja ammattiin liittyvä koulutustarve kohdistui useimmin johtamiseen ja hallinnointiin, tietotekniikkaan, terveyden- ja sairaudenhoitoon, vieraisiin kieliin sekä rakennus- ja maanmittaustekniikkaan. Myös koetuilla työelämän epävarmuustekijöillä oli yhteyttä koulutustarpeen kokemiseen. Neljä vastaajaa kymmenestä piti todennäköisenä työtehtäviensä merkittävää muutosta seuraavien viiden vuoden aikana ja kolmannes vastaajista koki työttömyyden tai lomautuksen uhkaa. Koulutushalukkaiden koulutukseen osallistumisen esteinä olivat useimmiten ajan käyttöön liittyvät tekijät, kun taas koulutushaluttomien ensisijainen syy osallistumattomuudelle oli koulutuksen kokeminen tarpeettomana. Työhön tai ammattiin liittyvää koulutustarvetta kokevat uskoivat, että lisäkoulutus auttaisi uuden työpaikan saannissa, uralla etenemisessä ja nykyisten työtehtävien hoitamisessa.

Siirtyminen ilmaisesta versiosta maksulliseen Spotify-musiikkipalvelussa

Freemiumilla tarkoitetaan liiketoimintamallia, jossa tuotteen perusominaisuudet annetaan kuluttajan käyttöön ilmaiseksi, mutta kehittyneemmät ominaisuudet ja premium-sisältö ovat maksullisia. Freemium-mallissa olennaista on löytää hyvä tasapaino ilmaisversion ja maksullisen version välille. Hyvä ilmainen versio houkuttelee tehokkaasti uusia käyttäjiä, mutta myös maksullisen version tulee tarjota lisäarvoa, jotta käytöstä oltaisiin valmiita myös maksamaan. Tutkielmassa selvitettiin eri tekijöiden, kuten ohjelmaversioiden ominaisuuksien vaikutusta käyttäjien siirtymään ilmaisversiosta maksulliseen musiikin suoratoistopalvelussa, Spotifyssa, sekä tutkittiin arvonmuodostuksen kehitystä ostopäätöksen jälkeen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin haastattelemalla henkilöitä, joilla oli kokemusta Spotifyn maksullisen version käyttämisestä. Tutkimuksen perusteella eniten vaikutusta konversioon ilmaisversiosta maksulliseen oli versioiden teknisillä eroavaisuuksilla. Näistä tärkeimpiä konversion kannalta olivat ilmaisversion käyttöä heikentävät tai rajoittavat ominaisuudet: Tärkein yksittäinen peruste maksulliseen versioon siirtymiseen oli mainoksista eroon pääseminen, mutta myös kuuntelurajoitukset vaikuttivat päätökseen merkittävästi. Maksullisen version lisäominaisuuksista mobiiliversio ja offline-tila olivat molemmat myös tärkeitä ostopäätöksen kannalta, mutta esimerkiksi maksullisen version paremmalla äänenlaadulla ei juuri ollut vaikutusta konversioon. Teknisten eroavaisuuksien lisäksi ostopäätökseen vaikuttivat myös mm. sosiaaliset tekijät ja olosuhteiden muutokset. Suurin osa käyttäjistä koki maksullisesta versiosta saadun lisäarvon pysyneen samankaltaisena myös ostopäätöksen jälkeen. Jälkeenpäin saadun arvon suhdetta hintaan ei enää arvioitu niin tarkasti kuin ostohetkellä. Teknisten eroavaisuuksien muuttaminen on helpoin tapa vaikuttaa siihen, miten paljon lisäarvoa käyttäjät maksullisesta versiosta saavat. Versioiden eroavaisuuksia säätelemällä pystytään vaikuttamaan siihen, miten suureksi konversioprosentti muodostuu.

Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuullinen sijoittaminen hedgerahastoihin − merkitykset ja tulkinnat

Suomalaisia työeläkevakuutusyhtiöitä koskevassa laissa ei ole säädetty sijoittamista ohjaavista vastuullisuuskriteereistä, mutta yhtiöiden odotetaan siitä huolimatta sijoittavan vastuullisesti. Vastuuton sijoitustoiminta voi johtaa legitimiteetin menettämiseen ja uhata liiketoimintaa. Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuullinen sijoittaminen hedgerahastoihin on tutkimusalue, jota ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena oli kuvata ja analysoida suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuulliselle sijoittamiselle rakentamaa merkitystä ja sen tulkintaa hedgerahastosijoittamisessa. Tutkielman tavoitteena oli myös analysoida hedgerahastojen vastuullisuuden edistämistä sekä siihen liittyviä haasteita ja niiden ratkaisumahdollisuuksia. Tutkielma toteutettiin toiminta-analyyttisena tutkimuksena, jossa aineiston keruutapana käytettiin teemahaastatteluja. Yhteensä haastateltiin viittä henkilöä neljästä eri työeläkevakuutusyhtiöstä. Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että vastuullinen sijoittaminen tarkoittaa työeläkevakuutusyhtiöille lakien mukaan sijoittamista, ESG-asioiden eli ekologisten, yhteiskunnallisten ja hallintotapa-asioiden huomioimista sijoitusanalyysissa, vastuullista omistajuutta sekä UN PRI:n periaatteiden ja muiden kansainvälisten ohjeistojen noudattamista. Vastuullinen sijoittaminen on integroitu yhtiöissä kaikkeen sijoitustoimintaan. Hedgerahastosijoittamisessa vastuullisen sijoittamisen rooli korostuu riskienhallinnan työkaluna. Yhtiöt pyrkivät tunnistamaan mahdolliset kriittiset talous- ja maineriskit jo valintavaiheessa. Eniten huomiota kiinnitetään hedgerahastojen hallintotapa-asioihin, koska ne ovat riskienhallinnan kannalta kriittisiä. Hedgerahastojen ei tarvitse täyttää kaikkia yhtiöiden vastuullisuuskriteereitä ennen sijoituksen tekemistä. Yhtiöt pyrkivät edistämään hedgerahastojen vastuullisuutta omistuksen aikana vaikuttamisen keinoin. Hedgerahastojen vastuullisuuden edistäminen koettiin haasteelliseksi useista syistä. Ratkaisuiksi haasteisiin yhtiöt näkivät aktiivisen jatkuvan dialogin hedgerahastojen managereiden kanssa sekä yhteistyön muiden sijoittajien kanssa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että työeläkevakuutusyhtiöiden vastuulliselle sijoittamiselle rakentama merkitys on samanlainen. Vastuullinen sijoittaminen on yhtiöille taloudellisen, oikeudellisen ja moraalisen vastuun kantamista. Yhtiöt huomioivat ESG-tekijät siltä osin, millainen vaikutus niillä on hedgerahastojen riskeihin ja tuottoihin. Taloudelliset asiat ovat loppukädessä niitä, jotka hallitsevat yhtiöiden vastuullista sijoittamista hedgerahastoihin. Tämä korostaa eläkkeiden turvaamista, joka on yhtiöiden pääasiallinen tehtävä