Luokanopettajien asenteet ADHD-diagnosoituja ja diagnosoimattomia, levottomia oppilaita kohtaan

Tämän tutkielman tarkoituksena on pyrkiä kuvailemaan luokanopettajien asenteita perusopetuksessa olevia ADHD-diagnoosin saaneita oppilaita kohtaan. Tavoitteena on tutkia myös millaisia vaikutuksia diagnosoinnilla on opettajan työskentelyyn sekä miten opettajat näkevät diagnosoinnin vaikuttavan oppilaan koulunkäyntiin. Tutkielmassa selvitetään lisäksi opettajan koulutustaustan ja työkokemuksen keston merkitystä ADHD-diagnosoidun oppilaan kanssa työskentelyssä. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita myös opettajien suhtautumisesta moniammatilliseen yhteistyöhön ADHD-diagnosoituihin oppilaisiin liittyen. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä tilastojen mukaan lähes jokaisesta perusopetuksen luokasta löytyy ainakin yksi ADHD-diagnosoitu oppilas. Tutkimusjoukko muodostui 150 suomalaisesta alakoulun luokanopettajasta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka sisälsi väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksesta selvisi, että opettajien asenteet olivat myönteisempiä diagnosoituja oppilaita kuin muita diagnosoimattomia, levottomia oppilaita kohtaan. Opettajat kokivat diagnosoinnin positiivisena asiana sekä omaan työskentelyyn että oppilaan koulunkäyntiin liittyen. Koulutuksen ei koettu tarjoavan välineitä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kanssa työskentelyyn, mutta työkokemuksen merkitys koettiin positiivisena. Myös moniammatilliseen yhteistyöhön suhtauduttiin myönteisesti ja sen nähtiin helpottavan arkea erityisesti silloin, kun yhteistyö oli monipuolista ja toimivaa. Tulosten perusteella opettajien olisi tärkeä kiinnittää huomiota omiin asenteisiinsa ja suhtautumiseensa erityisesti, kun työskennellään ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kanssa. Opettajalla olisi hyvä olla selkeä tieto siitä, mikä ADHD-diagnoosi on ja millä tavoin se vaikuttaa opettajan työskentelytapoihin sekä oppilaan koulunkäyntiin. Hyvällä tietämyksellä ja tiedostamisella pystytään takaamaan oppilaille tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kohtelu yksilöllistä huomioimista unohtamatta.

"Säilytetään kulttuuriperintöä tanssin avulla” : Paritanssiharrastajien jakamat erityisyydet, niiden motiivit ja merkitykset aineettoman kulttuuriperinnön jatkumossa

Kulttuuriperinnön pro gradu –tutkielmani käsittelee paritanssin harrastajien jakamia motivaatioita ja erityisyyksiä, joita määritän aineettoman kulttuuriperinnön näkökulmasta viimeisen sadan vuoden aikana. Tutkimukseni perustuu tarkastelun kautta hankittuihin aineistoihin, joissa olen perehtynyt kulttuuriperintö-, perinne- ja tanssitutkimuksiin sekä kirjallisuuteen. Tutkimuskohteeni on porilainen Happy Dance tanssikoulu, jonka sadan kyselyvastauksen avulla muodostan niitä johtopäätöksiä, joiden vuoksi harrastaminen koetaan merkittäväksi. Tutkimuksessa selvitän harrastamisen syitä, seurauksia ja merkityksiä, joiden välityksellä myös yhteiskunnallinen näkökulma korostuu. Kyselyvastausten analysointi pohjautuu laadulliseen tutkimusmenetelmään, jonka kautta määritän aineettoman kulttuuriperinnön liittyvän paritanssiharrastuksen jatkumoon. Vertaan saatuja tutkimustuloksia laadullisen tutkimusmetodin mukaisesti aikaisempiin teorioihin, joiden perusteella paritanssi on muuttunut juhla-, pyhä- ja arjenrytmittäjänä olleesta huvista, nykyisenlaiseksi jokapäiväiseksi harrastamiseksi. Paritanssin harrastajat määrittävät harrastamisen syiksi itsensä kehittämisen ja tanssikuvioiden oppimisen, jonka motivoivana tekijänä korostuu myös harrastuksen sosiaalisuus. Paritanssin sosiaalisuuden pääpaino on harrastajien keskinäisissä keskusteluissa ja tanssiparin koskettamisessa. Tutkimuksessa ovat esillä myös paritanssin liikunnallisuuden vaikutukset sekä yleiseen hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnalliset näkökulmat. Tutkimuksen mukaan paritanssiharrastajat kohentavat omaa henkistä pääomaa tanssimalla, luoden samalla uutta aineetonta kulttuuriperintöä.

Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla.

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus-suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Estimativas de parâmetros de adaptabilidade e estabilidade de genótipos de alface (Lactuca sativa L.) em diferentes épocas e condições de cultivo

Dissertação (mestrado)—Universidade de Brasília, Faculdade de Agronomia e Medicina Veterinária, Programa de Pós-Graduação em Agronomia, 2016.

Sifilis adquirida

O vídeo apresenta os tipos de sífilis adquirida, as formas de transmissão, os tipos de exames necessários para detectar e tratar a doença, a terapêutica e as reações que ocorrem devido a terapêutica utilizada.