Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma Vuoksen vesienhoitoalueelle vuosille 2010-2015

Vesienhoidon EU:n laajuisena tavoitteena on kaikkien pintavesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Myös pohjavesien hyvä kemiallinen ja määrällinen tila tulee turvata eikä pinta- ja pohjavesien laatu saa nykyises¬tään heiketä. Vesienhoito on osa koko Euroopan laajuista, vesipolitiikan puitedirektiiviin pohjautuvaa työtä. Tavoitteiden täyttämiseksi on Kaakkois-Suomen pintavesille laadittu kaksi vesienhoidon toimenpideohjelmaa, joista toinen kattaa Vuoksen ja toinen Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen. Lisäksi alueelle on laadittu erillinen pohjavesiä koskeva toimenpideohjelma. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma Vuoksen vesienhoitoalueelle vuosille 2010–2015 sisältää tietoa alueen tärkeimmistä pintavesien kuormittajista, pintavesien ekologisesta ja kemiallisesta tilasta sekä pohjavesien määrällisestä ja laadullisesta tilasta. Siinä esitetään myös tärkeimmät toimenpiteet, joiden avulla vesistöjen ja pohjavesien hyvä tila pyritään saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä. Vaikka maatalous on useimmilla Vuoksen vesienhoitoalueen vesistöillä merkittävin kuormittaja, vesien tilaa heikentävät tekijät vaihtelevat hyvin paljon eri vesistöissä eikä yhtä kaikille vesistöille sopivaa ratkaisua ole olemassa. Vesien tilan parantamiseksi on tehtävä kohdennettuja toimenpiteitä myös mm. metsäteollisuuden, yhdyskuntajätevesien, haja-asutuksen, turvetuotannon ja metsätalouden kuormituksen sekä vesistörakentamisen aiheuttamien vaikutusten vähentämiseksi. Keinot tulee valita tapauskohtaisesti ja tietyillä vesistöillä tilan parantaminen vaatii myös kunnostustoimenpiteitä. Vesistöjen hyvää ekologista tilaa ei saavuteta kaikissa vesistöissä vuoteen 2015 mennessä, vaikka esitetyt toimenpiteet toteutettaisiin. Toimenpideohjelmat tarkistetaan kuuden vuoden välein jolloin arvioidaan uudestaan vesien tila ja toimet niiden kuntoon saattamiseksi.

Pirkanmaan pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015

Vesienhoidon tavoitteena on vesien hyvän tilan turvaaminen. Vesienhoito on koko Euroopan laajuista, vesipolitiikan puitedirektiiviin pohjautuvaa työtä. Vesipolitiikan puitedirektiivi on Suomessa pantu toimeen lailla vesienhoidon järjestämisestä (2004) ja siihen liittyvillä asetuksilla vesienhoitoalueista (2004), vesienhoidon järjestämisestä (2006) ja ympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (2006). Lisäksi on soveltuvin osin muutettu ympäristönsuojelulakia ja vesilakia. Näillä säädöksillä vesipuitedirektiivin mukainen toiminta on liitetty osaksi suomalaista vesien käyttöön, hoitoon ja suojeluun liittyvää toimintaa, jonka olennaisena perustana on edelleen ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Vesienhoitotyöhön kuuluva biologista näkökulmaa painottava vesien tilan arviointi, tilan seuranta, tilatavoitteiden asettaminen ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet kootaan vesienhoitosuunnitelmaksi, joka tehdään jokaiselle ns. vesienhoitoalueelle. Toimenpiteistä laaditaan erillinen toimenpideohjelma, jonka yhteenveto on osa vesienhoitosuunnitelmaa. Vesienhoidossa ja toimenpideohjelmien laadinnassa pyritään seuraaviin tavoitteisiin: • Pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene • Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä • Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä • Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään niin hyvä kuin näiden vesien muuttunut tila mahdollistaa (ns. ”hyvä saavutettavissa oleva tila”) • Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan • Tulvien ja kuivuuden haitallisia vaikutuksia vähennetään

Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueelle vuosille 2010-2015

Vesienhoidon EU:n laajuisena tavoitteena on kaikkien pintavesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Myös pohjavesien hyvä kemiallinen ja määrällinen tila tulee turvata eikä pinta- ja pohjavesien laatu saa nykyisestään heiketä. Vesienhoito on osa koko Euroopan laajuista, vesipolitiikan puitedirektiiviin pohjautuvaa työtä. Tavoitteiden täyttämiseksi on Kaakkois-Suomen pintavesille laadittu kaksi vesienhoidon toimenpideohjelmaa, joista toinen kattaa Vuoksen ja toinen Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen. Lisäksi alueelle on laadittu erillinen pohjavesiä koskeva toimenpideohjelma. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueelle vuosille 2010–2015 sisältää tietoa alueen tärkeimmistä pintavesien kuormittajista, pintavesien ekologisesta ja kemiallisesta tilasta sekä pohjavesien määrällisestä ja laadullisesta tilasta. Siinä esitetään myös tärkeimmät toimenpiteet, joiden avulla vesistöjen ja pohjavesien hyvä tila pyritään saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä. Vaikka maatalous on useimmilla Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesistöillä merkittävin kuormittaja, vesien tilaa heikentävät tekijät vaihtelevat hyvin paljon eri vesistöissä eikä yhtä kaikille vesistöille sopivaa ratkaisua ole olemassa. Vesien tilan parantamiseksi on tehtävä kohdennettuja toimenpiteitä myös mm. metsäteollisuuden, yhdyskuntajätevesien, haja-asutuksen, turvetuotannon ja metsätalouden kuormituksen sekä vesistörakentamisen aiheuttamien vaikutusten vähentämiseksi. Keinot tulee valita tapauskohtaisesti ja tietyillä vesistöillä tilan parantaminen vaatii myös kunnostustoimenpiteitä. Vesistöjen hyvää ekologista tilaa ei saavuteta kaikissa vesistöissä vuoteen 2015 mennessä, vaikka esitetyt toimenpiteet toteutettaisiin. Toimenpideohjelmat tarkistetaan kuuden vuoden välein jolloin arvioidaan uudestaan vesien tila ja toimet niiden kuntoon saattamiseksi.

Taxonomy, species richness and biogeography of Finnish crane flies (Diptera, Tipuloidea).

Biodiversity is unequally spread throughout terrestrial ecosystems. The highest species richness of animals and plants is encountered around the Equator, and naturalists observe a decrease in the number of creatures with increasing latitude. Some animal groups, however, display an anomalous species richness pattern, but these are exceptions to the general rule. Crane flies (Diptera, Tipuloidea) are small to large sized, non-biting nematoceran insects, being mainly associated with moist environments. The species richness of crane flies is highest in the tropics, but these insects are species rich and abundant in all biogeographic realms, boreal and arctic biomes included. The phylogeny and systematics of crane flies are still at an early stage and somewhat controversial. New species are constantly discovered even from temperate Europe, faunistically the best known continent. Crane flies have been rather neglected group of insects in Finland. The history of Finnish crane fly taxonomy and faunistics started in 1907, the year when Carl Lundström published his two first articles on tipuloids. Within roughly 100 years there have been only a handful of entomologists studying the Finnish fauna, and the species richness and natural history of these flies have remained poorly understood and mapped. The aim of this thesis is to clarify the taxonomy of Finnish crane flies, present an updated and annotated list of species and seek patterns in regional species richness and assemblage composition. Tipula stackelbergi Alexander has been revised (I). This species was elevated to a species rank from a subspecific rank under T. pruinosa Wiedemann and T. stackelbergi was also deleted from the list of European crane flies. Two new synonyms were found: T. subpruinosa Mannheims is a junior synonym of T. freyana Lackschewitz and T. usuriensis Alexander is a junior synonym of T. pruinosa. A new species Tipula recondita Pilipenko & Salmela has been described (II). Both morphology and COI (mtDNA) sequences were used in the assessment of the status of the species. The new species is highly disjunct, known from Finland and Russian Far East. A list of Finnish crane flies was presented, including the presence of species in the Finnish biogeographical provinces (III). A total of twenty-four species were formally reported for the first time from Finland and twenty-two previously reported species were deleted from the list. A short historical review on the studies of Finnish crane flies has been provided. The current list of Finnish species consists of 338 crane flies (IV, Appendix I). Species richness of all species and saproxylic/fungivorous species is negatively correlated with latitude, but mire-dwelling species show a reversed species richness gradient (i.e. an increase in the number of species toward north). Provincial assemblages displayed a strong latitudinal gradient and faunistic distance increased with increasing geographical distance apart of the provinces. Nearly half (48 %) of the Finnish crane flies are Trans-Palaearctic, roughly one-third (34 %) are West Palaearctic and only 16 and 2 % are Holarctic and Fennoscandian, respectively. Due to the legacy of Pleistocene glaciations, endemic Fennoscandian species are problematic and it is thus concluded that there are probably no true endemic crane flies in this region. Finally, there are probably species living within Finnish borders that have hitherto remained unnoticed. Based on subjective assessment, the number of “true” (i.e. recorded + unknown species) species count of Finnish crane flies is at minimum 350.

Brändirakkaustarina : narratologinen lähestymistapa kuluttajan ja brändin välisen emotionaalisen suhteen ymmärtämiseen

Tutkielman tarkoituksena oli pyrkiä selittämään kuluttajan ja brändin välistä emotionaalista suhdetta: sen syntyä, kehitystä ajassa ja vaikutusta brändisuhteen laatuun. Brändisuhteen laadulla tässä tutkielmassa viitattiin erityisesti uskollisuuteen brändiä kohtaan sekä haluun kuluttaa brändin tuotetarjooman eri tuotteita. Tarkastelun kohteena olivat ne seikat, jotka kuluttajat itse kokevat olevan tunnepitoisen suhteen kannalta olennaisia elementtejä ja tätä kautta määrittävän myös brändisuhdetta. Tutkimuksen lähestymistapa oli narratologinen, koska emotionaalisen suhteen voidaan aina katsoa olevan hyvin subjektiivinen ja ainutlaatuinen luonteeltaan. Narratologisuus tässä tutkimuksessa tarkoitti sitä, että brändisuhteen voi nähdä kuluttajan sisäisen tarinan kautta. Sisäinen tarina pitää sisällään yhteisen jaetun historian brändin kanssa ja siihen ladatut merkitykset. Narratologisten menetelmien kautta on mahdollista päästä lähemmäs kuluttajan kokemusta ilmiöstä. Aikaisempi tutkimus aiheesta oli hyvin pirstaleista, joten narratologinen lähestymistapa mahdollisti grounded theory-tyyppisen lähestymistavan. Tuloksista kävi ilmi, että emotionaalinen brändisuhde kehittyy kuluttajan eri elämänvaiheiden mukana, eikä se suinkaan ole samanlainen koko ajan. Brändisuhde on kuin elävä organismi, joka sopeutuu (tai ei sopeudu) muuttuvaan ympäristöönsä. Emotionaalinen side siis pitää kuluttajan kiinni brändissä, mutta suhteen muoto vaihtelee. Tutkimuksen tulokset valottavat myös emootioiden syntyä: emotionaalinen brändisuhde ei suinkaan synny yhden tekijän yksiselitteisenä tuloksena, vaan sen voi katsoa olevan monen tekijän summa. Voidaan myös sanoa, että siihen vaikuttavat toisaalta brändin tuotteiden tekninen suorituskyky ja toisaalta brändin kyky puhutella kuluttajaa henkilökohtaisella tasolla. Tutkimuksen tulokset puolsivat myös niiden tutkimusten tuloksia, joiden mukaan emotionaalinen brändisuhde vaikuttaa positiivisesti asiakkaiden uskollisuuteen sekä näkemyksiä, joiden mukaan emotionaalisia brändisuhteita esiintyy erityisesti brändiyhteisöissä.

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö maantieteen opetuksessa

Tieto- ja viestintätekniikan avulla tapahtuvan oppimisen pitäisi nykyään olla arkipäivää suomalaisessa koulumaailmassa. Kuitenkin opettajien, koulujen ja koulutuksen järjestäjien välillä on tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä suuria eroja. Tämän takia oppilaat ja opiskelijat joutuvat usein eriarvoiseen asemaan. Maantieteen opetus on ala, jolla tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön pitäisi olla luontevaa, koska se on oppiaineena jatkuvasti muuttuva ja uutta tutkimustietoa saadaan koko ajan. Keskeinen osa maantiedettä ovat myös paikkatieto ja erilaiset paikkatietojärjestelmät, jotka ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kehittyneet nopeasti. Paikkatieto ja paikkatietojärjestelmät tulisi ottaa huomioon myös kouluopetuksessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa suomalaisten maantieteen opettajien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä, paikkatiedon opetuksesta, paikkatiedon oppimisympäristön PaikkaOpin käytöstä ja soveltuvuudesta kouluopetukseen sekä lukion maantieteen opetuksen tavoitteiden saavuttamisesta. Tutkielma on tehty yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Tutkielma koostuu kahdesta eri osiosta, kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Kvantitatiivisessa osuudessa maantieteen opettajille tehtiin verkkokysely, jossa selvitettiin heidän opetuksessaan käyttämäänsä tieto- ja viestintätekniikkaa, paikkatiedon opetusta sekä lukion opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumista. Kvalitatiivisessa osuudessa edellä mainituista tutkimusaiheista saatuja tietoja syvennettiin tekemällä kuusi teemahaastattelua, joissa haastateltavilta kysyttiin tarkempia tietoja heidän tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstään sekä paikkatiedon opetuksestaan. Tutkielman keskeisiksi tuloksiksi nousivat seuraavat seikat: maantieteen opettajat ovat melko edistyksellisiä tieto- ja viestintätekniikan käyttäjiä ja paikkatietoa käytetään opetuksessa. Yleisesti kuitenkin opetussuunnitelman perusteiden maantieteen tavoitteiden toteutuminen ja saavuttaminen koetaan melko hankalaksi. Lisäksi helppokäyttöiselle paikkatiedon verkko-oppimisympäristölle on selvä tarve suomalaisessa kouluopetuksessa.

Ylä-Savon palvelukohteiden opastussuunnitelma

Palvelukohteilla tarkoitetaan tienkäyttäjille palveluja tarjoavia palveluyrityksiä ja -toimintoja. Palvelukohteiden opastukseen käytetään erilaisia opastusmerkkejä ja kohdetunnuksia. Opastusmerkkien asettaminen ja ylläpito ovat yleensä opastettavan kohteen ylläpitäjän vastuulla. Opastusmerkit edellyttävät tienpitäjän lupaa. Vuonna 2007 palvelukohteiden viitoitusuudistuksessa laajennettiin opastusmerkeissä ruskean värin käyttöä, lisättiin kohdetunnusten määrää ja otettiin käyttöön uusia opastusmerkkejä. Myös palvelukohteiden viitoitusohjeita ja yleisiä viitoitusperiaatteita tarkistettiin. Suunnitelman tavoitteena on saada Ylä-Savoon yhtenäinen, selkeä ja ajallisesti kestävä palvelukohteiden viitoitusjärjestelmä, joka helpottaa tienkäyttäjiä löytämään tarvitsemansa palvelut. Suunnittelualue käsittää Iisalmen, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Pielaveden, Sonkajärven ja Vieremän kuntien alueen. Suunnitelmaa laadittaessa on käytetty Tiehallinnon ohjeita ”Palvelukohteiden alueellisen opastussuunnitelma laatiminen” ja ”Palvelukohteiden viitoitus”. Suunnittelutyötä ovat ohjanneet Raimo Kaikkonen ja Hanna Turunen Pohjois-Savon ELY-keskuksesta sekä Juhana Ketola Pirkanmaan ELY-keskuksen valtakunnallisesta Liikenteen asiakaspalvelukeskuksesta. Suunnitelman laatimiseen ovat kuntayhdyshenkilöinä osallistuneet Jarmo Miettinen ja Jyrki Könttä Iisalmen kaupungista, Eero Ryhänen Keiteleen kunnasta, Jukka Jaakkola Kiuruveden kaupungista, Kirsti Tiirikainen Lapinlahden kunnast, Tuija Valta, Anu Lehto ja Vilma Kröger Pielaveden kunnasta, Jari Sihvonen ja Eero Pitkänen Sonkajärven kunnasta sekä Maija-Leena Kemppainen Vieremän kunnasta. Virpi Murtola on osallistunut työhön Ylä-Savon Kehitys Oy:n edustajana ja Riikka-Leena Lappalainen on toiminut alueen yrittäjien edustajana. Kuntayhdyshenkilöt ovat auttaneet palvelukohteiden ja niiden sisältämien palvelujen kartoittamisessa, osallistuneet suunnitelman esittelytilaisuuksiin sekä kommentoineet suunnitelmaluonnoksia. Marraskuussa 2012 on pidetty palvelukohdeyrittäjille ja sidosryhmille tarkoitetut suunnittelu- ja esittelytilaisuudet Iisalmessa ja Pielavedellä. Suunnitelmaluonnokset ovat marraskuussa 2012 olleet internetissä nähtävillä ja kommentoitavissa, jolloin niistä on saatu runsaasti palautetta. Palaute on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon suunnitelmaa viimeisteltäessä. Suunnitelman laatijana on toiminut Ramboll Finland Oy, jossa työstä ovat vastanneet Olli Mäkelä, Pilvi Lesch, Esa Laurikainen ja Susanna Kukkonen.

Integration of existing military capability models into the Comprehensive Capability Meta-model

Abstract—This paper discusses existing military capability models and proposes a comprehensive capability meta-model (CCMM) which unites the existing capability models into an integrated and hierarchical whole. The Zachman Framework for Enterprise Architecture is used as a structure for the CCMM. The CCMM takes into account the abstraction level, the primary area of application, stakeholders, intrinsic process, and life cycle considerations of each existing capability model, and shows how the models relate to each other. The validity of the CCMM was verified through a survey of subject matter experts. The results suggest that the CCMM is of practical value to various capability stakeholders in many ways, such as helping to improve communication between the different capability communities.

The holistic military capability life cycle model

Abstract - This paper reviews existing military capability models and the capability life cycle. It proposes a holistic capability life-cycle model (HCLCM) that combines capability systems with related capability models. ISO 15288 standard is used as a framework to construct the HCLCM. The HCLCM also shows how capability models and systems relate to each other throughout the capability life cycle. The main contribution of this paper is conceptual in nature. The model complements the existing, but still evolving, understanding of the military capability life cycle in a holistic and systemic way. The model also increases understanding and facilitates communication among various military capability stakeholders.

The Application of Enterprise Architecture Approach to Military Concept Development–Case Study

Abstract—Concept development and experimentation (CD&E) plays an important role in driving strategic transformation in the military community. Defence architecture frameworks, such as the NATO architecture framework, are considered excellent means to support CD&E. There is not much empirical evidence, however, to indicate how enterprise architectures (EA) are applied in the military community or particularly in military CD&E. Consequently, this paper describes and discusses empirical application of the EA approach in CD&E. The research method in the paper is a case study. Situational method engineering (SiME) is used as a framework to adapt the EA approach to the case project of the paper. The findings of the paper suggest that the EA is applicable to CD&E work, although all aspects of the original concept could not be expressed in the EA model of the case project. The results also show that the SiME method can support in applying the EA framework to the CD&E in the case project.

Asevelvollisuus kansalaisoikeutena

Asevelvollisuus kansalaisoikeutena – kuka kasvattaa, kuka kouluttaa? -seminaari järjestettiin Maanpuolustuskorkeakoulussa 12.10.2012. Arvoseminaarien sarja on saanut alkunsa vuonna 2002 ja ensimmäinen Nuoret, arvot ja maanpuolustus - hankkeen arvoseminaari toteutettiin vuonna 2009. Tällä kertaa seminaari pureutui syksyllä aktiivisesti mediassakin käytyyn keskusteluun nuorten syrjäytymisestä. Tämä julkaisu koostuu neljästä osasta. Ensimmäisestä osasta löytyvät Kadettikunnan puheenjohtaja, prikaatikenraali Jukka Ojalan ja Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraalimajuri Sakari Honkamaan aloituspuheenvuorot sekä Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Mika Hannulan tuomat tasavallan presidentti Sauli Niinistön terveiset seminaariväelle. Julkaisun toisessa osassa ovat Jari Sinkkosen, Juha Tuomisen sekä Leena-Maija Karttusen, Riikka Kuoppasalmen ja Päivi Granön seminaariesityksistään kirjoittamat artikkelit. Kolmanteen osaan saimme mielenkiintoisia kommenttiartikkeleita seminaariin osallistuneilta Aki-Mauri Huhtiselta, Juha Mälkiltä, Mikael Salolta, Janne Aallolta ja Sami Isoniemeltä. Neljännen osan muodostavat Sakari Nurmelan, Risto Sinkon sekä Antti-Tuomas Pulkan ja Johanna Anttosen arvotutkimuksista kokoamat artikkelit.