Äidin raskausajan D-vitamiinitilanteen yhteys lapsen luustoon yhden vuoden iässä

Johdanto: Raskaudenaikaisen D-vitamiinin puutoksen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti syntyvän lapsen luuston kasvuun. Myös lapsen riittävä D-vitamiinin saanti on merkittävä tekijä lapsen luuston hyvinvoinnissa. Suomalaisten odottavien äitien D-vitamiinin saanti on usein puutteellista, eikä D-vitamiinia muodostu iholla talvikuukausina Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi. Suomalaisten raskaana olevien naisten heikko D-vitamiinitilanne saattaa vaikuttaa lasten luuston terveyteen. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia ovatko raskauden aikainen D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanne ja D-vitamiinin saanti vuoden iässä yhteydessä luuntiheyden ja -mineraalipitoisuuden muutoksiin lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Aineisto ja menetelmät: Raskausaikana rekrytoiduista 126 äiti-lapsi-parista vuoden iässä seurantakäynnille saapui 89 (69 %). Lapsilta otettiin verinäyte ja siitä määritettiin D-vitamiinitilannetta kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) immunoentsymometrisellä menetelmällä. Lasten sääriluu tutkittiin pQCT-menetelmällä. Vastaavat tutkimukset oli suoritettu sekä lapsille että äideille synnytyksen jälkeen. Äitien seerumin 25(OH)D-pitoisuus alkuraskauden aikana määritettiin THL:n keräämistä verinäytteistä. Lapsilta kerättiin kolmen vuorokauden ruokapäiväkirja sekä kyselylomake, joiden avulla selvitettiin D-vitamiinin saanti ruokavaliosta, D-vitamiinilisän käyttö ja taustatekijöitä. Äideille suoritettiin lyhyt haastattelu koskien lapsen terveyttä ja kehitystä. Tilastollinen tarkastelu suoritettiin SPSS (versio 16.0) –ohjelmalla. Korrelaatioanalyysilla selvitettiin minkä tekijöiden kanssa 1-vuotiaan luuston laatua kuvaavat muuttujat ja niissä tapahtuneet muutokset korreloivat. Regressioanalyysilla tutkittiin selittääkö raskausajan D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanteen muutos tai lapsen D-vitamiinin saanti yhden vuoden iässä luustomuuttujien muutoksia. Monimuuttujamallin avulla tarkasteltiin, onko raskaudenaikainen D-vitamiinitilanne lineaarisesti yhteydessä luumuuttujien arvoihin. Tulokset: Lasten D-vitamiinin saanti ylitti keskimäärin suositukset (KA 12,3 ?g/vrk), mutta 20 %:lla seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli riittämätön (< 50 nmol/l). Seurantakäynnin aikaan yhä imetetyillä lapsilla Dvitamiinitilanne oli heikompi kuin ei-imetetyillä (p=0,044). Luun mineraalimäärä (BMC, engl. bone mineral content) oli kasvanut eniten niillä lapsilla, joiden äitien D-vitamiinitilanne oli ollut heikoin raskauden aikana ja vähiten niillä, joilla D-vitamiinitilanne raskausaikana oli ollut riittävä. Tulos ei kuitenkaan yltänyt merkitsevälle tasolle (p=0.069). Muissa luumuuttujissa viitteitä yhteyksistä ei löytynyt. Taustatietoja tarkastellessa havaittiin merkitsevä negatiivinen yhteys raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen sairastamien nuhakuumeiden lukumäärän välillä (p=0.044). Johtopäätökset: Lasten D-vitamiinin saanti oli suositusten mukaista, mutta siitä huolimatta osalla lapsista Dvitamiinitilanne ei ollut optimaalinen. Erot BMC:n muutoksessa ryhmien välillä viittaavat saavutuskasvuun eli heikomman D-vitamiinitilanteen vaikutus luustoon kompensoituu BMC:n osalta ensimmäisen elinvuoden aikana. Pitkäkestoisia lisätutkimuksia raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen luuston yhteyksistä suuremmilla tutkimusotoksilla tarvitaan.

Platinum particles supported on titanium nitride: an efficient electrode material for the oxidation of methanol in alkaline media

In the present study, titanium nitride which shows exceptional stability, extreme corrosion resistance, good electronic conductivity and adhesion behaviour is used to support platinum particles and then used for methanol oxidation in an alkaline medium. The catalyst shows very good CO tolerance for the electrochemical oxidation of methanol. In situ infrared spectroelectrochemical data show the remarkable ability of TiN to decompose water at low over potentials leading to -OH type functional groups on its surface which in turn help in alleviating the carbon monoxide poisoning associated with methanol oxidation. TiN supported catalysts are found to be very good in terms of long term stability, exchange current density and stable currents at low over voltages. Supporting evidence from X-ray photoelectron spectroscopic data and cyclic voltammetry clearly demonstrates the usefulness of TiN supported Pt catalysts for efficient methanol oxidation in alkaline media.

Synthetic and physicochemical studies of uranium complexes with semicarbazone and hydrazone

Uranyl complexes of two Schiff bases, semicarbazone and hydrazone containing OON donor atoms have been synthesized and characterized on the basis of NMR, IR and electronic spectral studies, conductance, magnetic susceptibility and thermogravimetric data. The 1H NMR spectrum of the semicarbazone complex shows low field signals due to OH, NH and ---CH=N groups at 10.23, 9.31 and 8.17 ppm, respectively. The aromatic protons appear in the range 7.74–7.40 ppm. On complexation with U(VI) the signals due to OH and NH disappear evidently due to their participation in coordination. The coordination number of the o-vanillin semicarbazone (oVSC) complex is 6 whereas, that of the o-vanillin isonicotinic acid hydrazone (oVINAH) complex is 8, in addition to the two oxygen atoms already bonded to U(VI) in each species. The thermograms show the presence of 3 and 2 water molecules in these complexes, respectively and the IR spectral data also support the above conclusion. Suitable structures have been assigned.

Effect of morphology and particle size on the ionic conductivities of composite solid electrolytes

A model incorporating the surface conductivity and morphology of the composite solid electrolytes is envisaged to explain their conduction behaviour. The conductivity data on LinX−50 m/o Al2O3 (X = F−, Cl−, Br−, CO32−, SO42−, PO43−) composites prepared by thermal decomposition of LinX·2nAl(OH)3·mH2O salts and Li2SO4−A (A=Al2O3, CeO2, Y2O3, Yb2O3, Zr2O3, ZrO2 and BaTiO3) composites prepared by mechanical mixing of the components are examined in the light of this model. It is surmised that the particle size of both the dispersoids and the hosts not only influence the ionic conductivity of the host matrix but also affect its bulk properties.

Electroless nickel hydroxide: synthesis and characterization

An electroless method of nickel hydroxide synthesis through the complexation-precipitation route which yields a fine particle material having a specific surface area of 178 m2 g–1 has been described. The morphology of this material as revealed by electron microscopy is distinctly different from the turbostratic nature of electrosynthesized nickel hydroxide. While the long range structure as shown by the X-ray diffraction pattern is similar to that of beta-Ni(OH)2, the short range structure as revealed by infrared spectroscopy incorporates characteristics similar to that of agr-Ni(OH)2. Cyclic voltammetry studies show that the electroless nickel hydroxide has a higher coulombic efficiency (>90%), a more anodic reversible potential and a higher degree of reversibility compared to the electrosynthesized nickel hydroxide and conventionally prepared nickel hydroxide.

Kansallisen Edistyspuolueen suhtautuminen laajaan armahduskysymykseen, tullipolitiikkaan ja kieltolakiin.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Kansallisen Edistyspuolueen suhtautumista laajaan armahduskysymykseen, tullipolitiikkaan ja kieltolakiin aikavälillä 1919 - 1930. Tutkielma selvittää oliko edistyspuolue erimielinen ja hajautunut erilaisiin klikkeihin kyseessä olevien aiheiden suhteen, ja omaksuivatko nämä ryhmittyvät erilaisia liberalistisia suuntauksia näihin aiheisiin nähden. Lisäksi selvitetään oliko puolue jakautunut oikeistoon ja vasemmistoon sen aikaisessa puoluekentässä. Tutkielman tarkoituksena on myös valottaa edistyspuolueen historiaa, josta ei ole aikaisemmin kirjoitettu paljoakaan. Puolue oli 1920-luvulla hyvin merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa edustaen suomalaista liberalismia ja edistysmielisyyttä, ja vaikka sen suosio kääntyi 30-luvulle tultaessa laskuun, tulisi sitä tutkia tulevaisuudessa huomattavasti perusteellisemmin. Edistyspuolue ja sen seuraajat eli kansanpuolue, Vapaamielisten Liitto, Liberaalinen Kansanpuolue ja uusi nuorsuomalainen puolue kuihtuivat yksi toisensa jälkeen ja olivat lähinnä isojen puolueiden apupuolueita. Tällä tavalla kysymys liberalismin elinvoimaisuuden puutteesta Suomessa kytkeytyy edistyspuolueen ja sen seuraajien kohtaloon. Edistyspuolue oli klassinen kaaderipuolue, joka tarkoittaa sitä, että lähteiden etsiminen ja kartoittaminen on tavallista työläämpää. Se oh liberalististen puolueiden tapaan erittäin huonosti organisoitunut eikä tuottanut paljoa lähteitä verrattuna sellaisiin suurin puolueisiin ja massaliikkeisiin kuten SDP, maalaisliitto ja SKDL. Tästä kertoo paljon se, että suurin osa edistyspuolueen eduskuntaryhmän pöytäkirjoista maailmansotien väliseltä ajalta on hävinnyt. Aikaisempaa tutkimusta ei näin ollen ole paljoa löydettävissä. Tutkielmassa tukeudutaan pääasiallisesti Kansallisen Edistyspuolueen puoluearkistoon sekä sen sisältämiin pöytäkirjoihin ja eduskunnan pöytä- ja asiakirjoihin, joiden avulla tarkastellaan ja analysoidaan puolueen yksittäisiä jäseniä ja organisaatioita. Kansallinen Edistyspuolue sirpaloitui eri asiakokonaisuuksien suhteen erilaisiin rruehpideryhmiin, jotka edustivat liberalismin eri suuntauksia. Tästä johtuen asioista päättäminen on vaikeata ja lopulta jopa mahdotonta. Puolueen edustamat liberaalisuus ja edistysmielisyys aiheuttivat edistyspuolueen sisällä selvän ristiriidan liberalismia edustavien yksilön oikeuksien ja vapauksien sekä edistystä edustavien valtiovallan vastuun ja roolin välille. Näin ollen liberalismin perusideat ja edistystä edustava sosiaalinen vastuu hyvinvointi-ajattelun muodossa asettuivat vastakkain. Edistyspuolueen johto painotti voimakkaasti liberalismia yksilön vapauksineen ja valintoineen, vaikka todellisuudessa puolue-eliitti monesti määritteli yksipuolisesti arvot ja päämäärät yksilöiden valinnanvapauden kustannuksella. Puolue on toisaalta edistyksellinen ja toisaalta liberaali. Se toimi eri yhteiskunnallisten kysymysten suhteen eri tavalla, ja sen edustama liberalismi sai myös erilaisia muotoja kulloisestakin kysymyksestä riippuen.

Rihmamatolääkkeiden vaikutuskohteita. Betuliinin johdannaisia mahdollisiksi uusiksi yhdisteiksi

Jokisokeus eli onkosersiaasi on ihmisen loismatotauti, jota aiheuttaa Onchocerca volvulus -rihmamato. Tautia esiintyy trooppisilla alueilla Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tartunnan saaneita on noin 37 miljoonaa. Jokisokeus ilmenee iho- ja silmäoireina. Oireet johtuvat loisen nuorimmista muodoista eli mikrofilarioista. Jokisokeutta vastaan on käyty jakamalla lähinnä mikrofilarioihin tehoavaa ivermektiiniä. Tarvetta olisi lääkkeelle, joka tappaisi aikuiset madot tai steriloisi naaraat. Rokote olisi vielä parempi vaihtoehto. Antibiootit on uusi hoitokeino, sillä O. volvuluksella on elintärkeänä symbionttina Wolbachia-bakteeri. Doksisykliini tappaa vähintään 60 prosenttia aikuisista madoista ja steriloi naaraita, mutta kuuri kestää viikkoja. Yksi lupaava yhdiste on emodepsidi, jolla on loismatolääkkeille uusi vaikutusmekanismi. Rihmamatolääkkeiksi on testattu lukuisia yhdisteitä. Jotkut niistä inhiboivat entsyymejä, joilla madot kiertävät ihmisen immuunipuolustusta. Toiset häiritsevät neljä kertaa tapahtuvaa nahanvaihtoa. Hyvä lääkkeiden vaikutuskohde on loiselle välttämätön mutta puuttuu nisäkkäiltä. Betuliini on triterpeeni, jota on runsaasti koivun tuohessa. Betuliini ja monet sen johdannaiset ovat farmakologisesti aktiivisia yhdisteitä, joita tutkitaan etenkin syöpä- ja HIV-lääkkeiksi. Helsingin yliopiston lääkekemian ryhmä on syntetisoinut ja tutkinut lukuisia johdoksia. Jotkin niistä ovat lupaavia esimerkiksi Leishmania-alkueläimiin, Chlamydia pneumoniae -bakteeriin ja alfaviruksiin. Siksi yhdisteitä kannattaisi tutkia muihinkin taudinaiheuttajiin, kuten rihmamatoihin. Sekä Wolbachialla että C. pneumoniaella on sama lipidisynteesireitti, joka on kummallekin elintärkeä. Betuliinista syntetisoitiin johdoksia, joissa betuliinin alkoholeja on hapetettu karbonyyleiksi ja joihin on liitetty typpiheterorengas. Sekä Leishmania donovani että L. braziliensis -tutkimuksissa tehokkain oli formyylibetuliinin heterosykli. Vaikka valmistettuja yhdisteitä ei ole tutkittu rihmamatotesteissä, jatkossa voisi syntetisoida johdannaisia, joissa karbonyylien tilalla on typpirakenteita, koska C. pneumoniaehen hyvin tehonneessa yhdisteessä betuliinin OH-ryhmien tilalla on oksiimi.

Crystal structures, spectral and magnetic properties of (µ-hydroxo)(µ-acetato)dicopper(II) complexes containing chelating amines

The reaction of [Cu2(O2CMe)4(H2O)2] with N, N, N′, N′-tetramethylethane- 1,2-diamine (tmen) in ethanol yielded the dicopper(II) complex [Cu2(OH)(O2CMe)(tmen)2][ClO4]21. A similar reaction with N, N- dimethylethane- 1,2-diamine (dmen) afforded a crystalline product 2 in which two dicopper(II) complexes, [Cu2(OH)(O2CMe)(dmen)2][ClO4]22a and [Cu2(OH)(O2CMe)(H2O)2(dmen)2][ClO4]22b, are cocrystallized in a 1 : 1 molar ratio along with 2NaClO4. The crystal structures of 1 and 2 have been determined. The complexes have an asymmetrically dibridged [Cu2(µ-OH)(µ-O2CMe)]2+ core. The co-ordination geometry of the metal is square planar (CuO2N2). The copper atoms in 2b have a square-pyramidal CuO3N2 co-ordination sphere. The Cu Cu distances and Cu–O–Cu angles in 1, 2a and 2b are 3.339(2), 3.368(3), 3.395(7)Å, 120.1(2), 116.4(1) and 123.6(2)°, respectively. Complex 1 exhibits an axial ESR spectrum in a methanol glass giving g∥= 2.26 (A∥= 164 × 10–4 cm–1) and g⊥= 2.04. The ESR spectra obtained from the bulk material of the dmen product are indicative of the presence of two dimers, viz. complex 2a(g∥= 2.25, A∥= 165 × 10–4 cm–1; g⊥= 2.03) and 2b(g∥= 2.19, A∥= 184 × 10–4 cm–1; g⊥= 2.0). Variable-temperature magnetic susceptibility measurements on these complexes show an intramolecular antiferromagnetic coupling in the dimeric core. The fitting parameters are J=–27.8 cm–1, g= 2.1 for complex 1 and J=–10.1 cm–1, g= 2.0 for 2. The magnetostructural properties of the complexes are discussed. There is a linear correlation of the –2J values with the Cu Cu distances among dibridged complexes having square-planar copper(II) centres.

Synthesis, structure and electrochemical properties of complexes with a (μ-oxo)bis-(μ-carboxylato)diruthenium(III) core

Reaction of [Ru2O(O2CR)2(MeCN)4(PPh3)2](ClO4)2 (1) with 1,2-diaminoethane (em) in MeOH---H2O yielded a mixture of products, from which a purple diamagnetic and 1:2 electrolytic diruthenium(III) complex, [Ru2O(O2CR)2(en)2(PPh3)2](ClO4)2 (2), was isolated along with a trace by-product of [Ru2O(O2CR)2(en)2(PPh3)2](ClO4)(MeCONH) (3) (R = C6H4-p-X : X = H, a; OMe, b; Me, c). Complex 3b has been characterized by X-ray diffraction analysis. The structure shows the presence of a (Ru2(?-O)(?-O2CR)22+)_core, with the metal centre bonded to an unidentate PPh3 and a bidentate chelating en terminal ligand. The Ru�Ru distance and the Ru�O�Ru angle in the core are 3.255(3) Å and 119.1(4)°. The amidate anion, formed presumably by nucleophilic attack of OH? on the MeCN ligand in complex 1, remains uncoordinated to the metal. In MeCN/0.1 M [NBun4]ClO4 complex 2 exhibits a nearly reversible Ru2III,III?Ru2III,IV couple near 0.9 V and an irreversible Ru2III,III?Ru2III,II process at ?0.6 V (vs S.C.E.). The mechanistic aspects of the substitution and nucleophilic reactions in the formation of complexes 2 and 3 are discussed. References

Membranes of Cationic Gemini Lipids based on Cholesterol with Hydroxyl Headgroups and their Interactions with DNA and Phospholipid

Two series of cholesterol-based cationic gemini lipids with and without hydroxyl functions at the headgroups possessing different lengths of polymethylene -(CH2)(n)-] (n = 3, 4, 5, 6, 12) spacer have been synthesized. Each gemini lipid formed stable suspension in water. The suspensions of these gemini lipids in water were investigated using transmission electron microscopy, dynamic light scattering, zeta potential measurements and X-ray diffraction to characterize the nature of the individual aggregates formed therein. The aggregation properties of these gemini lipids in water were found to strongly depend upon the length of the spacer and the presence of hydroxyl group at the headgroup region. Lipoplex formation (DNA binding) and the release of the DNA from such lipoplexes were performed to understand the nature of interactions that prevail between these cationic cholesterol aggregates and duplex DNA. The interactions between such gemini lipids and DNA depend both on the presence of OH on the headgroups and the spacer length between the headgroups. Finally, we studied the effect of incorporation of each cationic gemini lipid into dipalmitoyl phosphatidylcholine vesicles using differential scanning calorimetry. The properties of the resulting mixed membranes were found again to depend upon the nature of the headgroup and the spacer chain length.

Composition Driven Monolayer to Bilayer Transformation in a Surfactant Intercalated Mg-Al Layered Double Hydroxide

The structure and organization of dodecyl sulfate (DDS) surfactant chains intercalated in an Mg-Al layered double hydroxide (LDH), Mg(1-x)Alx(OH)(2), with differing Al/Mg ratios has been investigated. The Mg-Al LDHs can be prepared over a range of compositions with x varying from 0.167 to 0.37 and therefore provides a simple system to study how the organization of the alkyl chains of the intercalated DDS anions change with packing density; the Al/Mg ratio or x providing a convenient handle to do so. Powder X-ray diffraction measurements showed that at high packing densities (x >= 0.3) the alkyl chains of the intercalated dodecyl sulfate ions are anchored on opposing LDH sheets and arranged as bilayers with an interlayer spacing of similar to 27 angstrom. At lower packing densities (x < 0.2) the surfactant chains form a monolayer with the alkyl chains oriented flat in the galleries with an interlayer spacing of similar to 8 angstrom. For the in between compositions, 0.2 <= x < 0.3, the material is biphasic. MD simulations were performed to understand how the anchoring density of the intercalated surfactant chains in the Mg-Al LDH-DDS affects the organization of the chains and the interlayer spacing. The simulations are able to reproduce the composition driven monolayer to bilayer transformation in the arrangement of the intercalated surfactant chains and in addition provide insights into the factors that decide the arrangement of the surfactant chains in the two situations. In the bilayer arrangement, it is the dispersive van der Waals interactions between chains in opposing layers of the anchored bilayer that is responsible for the cohesive energy of the solid whereas at lower packing densities, where a monolayer arrangement is favored, Coulomb interactions between the positively charged Mg-Al LDH sheets and the negatively charged headgroup of the DDS anion dominate.

Evidence for the involvement of multiple pathways in the biodegradation of 1- and 2-methylnaphthalene by pseudomonas putida CSV86

Pseudomonas putida CSV86, a soil bacterium, grows on 1- and 2-methylnaphthalene as the sole source of carbon and energy. In order to deduce the pathways for the biodegradation of 1- and 2-methylnaphthalene, metabolites were isolated from the spent medium and purified by thin layer chromatography. Emphasis has been placed on the structural characterisation of isolated intermediates by CC-MS, demonstration of enzyme activities in the cell free extracts and measurement of oxygen uptake by whole cells in the presence of various probable metabolic intermediates. The data obtained from such a study suggest the possibility of occurrence of multiple pathways in the degradation of 1- and 2-methylnaphthalene. We propose that, in one of the pathways, the aromatic ring adjacent to the one bearing the methyl moiety is oxidized leading to the formation of methylsalicylates and methylcatechols. In another pathway the methyl side chain is hydroxylated to -CH2-OH which is further converted to -CHO and -COOH resulting in the formation of naphthoic acid as the end product. In addition to this, 2-hydroxymethylnaphthalene formed by the hydroxylation of the methyl group of 2-methylnaphthalene undergoes aromatic ring hydroxylation. The resultant dihydrodiol is further oxidised by a series of enzyme catalysed reactions to form 4-hydroxymethyl catechol as the end product of the pathway.

Terpyridine Oxovanadium(IV) Complexes of Phenanthroline Bases for Cellular Imaging and Photocytotoxicity in HeLa Cells

Oxovanadium(IV) complexes VO(N-N-N)(N-N)](NO3)(2) (1-4) of (4'-phenyl)-2,2': 6',2 `'-terpyridine (ph-tpy in 1 and 2) or (4'-pyrenyl)-2,2':6',2 `'-terpyridine (py-tpy in 3 and 4) having N-N as 1,10-phenanthroline (phen in 1 and 3) or dipyrido3,2-a:2',3'-c]phenazine (dppz in 2 and 4) are prepared and characterized. The crystal structure of 1 has VO2+ group in VN5O coordination geometry. The terpyridine ligand coordinates in a meridional binding mode. The phen ligand displays a chelating mode of binding with an N-donor site trans to the vanadyl oxo group. The complexes show a d-d band in the range of 710-770 nm in aqueous DMF (4:1 v/v). The complexes exhibit an irreversible V-IV/V-III redox response near -1.0 V vs. SCE in aqueous DMF/0.1 M KCl. The complexes bind to CT DNA giving K-b values within 3.5 x 10(5) to 1.2 x 10(6) M-1. The complexes show poor chemical nuclease activity in dark. Complexes 2-4 show photonuclease activity in UV-A light of 365 nm forming O-1(2) and (OH)-O-center dot. Complex 4 shows DNA photocleavage activity at near-IR light of 785 nm forming (OH)-O-center dot radicals. Complexes 2 and 4 show significant photocytotoxicity in HeLa cancer cells. Uptake of the complexes in HeLa cells, studied by fluorescence imaging, show predominantly cytosolic localization inside the cells.

Role of lattice defects and crystallite morphology in the UV and visible-light-induced photo-catalytic properties of combustion-prepared TiO2

The physico-chemical, photo-physical and micro-structural properties responsible for the strikingly different photocatalytic behavior of combustion-prepared TiO2 (c.TiO2) and Degussa P25 (d.TiO2) samples are elucidated in this study. Electron microscopy and selected area electron diffraction micrographs revealed that the two samples exhibited different morphologies. The grains of c.TiO2 were spherical and comprised of 5-6 nm size primary particle. On the other hand, d.TiO2 consisted of large (0.5-3.0 mu m) size and irregular shape aggregates having primary particles of 15-40 nm cross-sectional diameter. The ESR study revealed that the presence of certain defect states in c.TiO2 helped in stabilization of O-. and Ti3+-OH type species during room-temperature UV-irradiation. No such paramagnetic species were however formed over d.TiO2 under similar conditions. C1s and Ti 2p XPS spectra provide evidence for the presence of some lattice vacancies in c.TiO2 and also for the bulk Ti4+ -> Ti3+ conversion during its UV-irradiation. Compared to d.TiO2, c.TiO2 displayed considerably higher activity for discoloration of methyl orange but very poor activity for splitting of water, both under UV and visible light radiations. This is attributed to enhanced surface adsorption of dye molecules over c.TiO2, because of its textural features and also the presence of photo-active ion-radicals. On the other hand, the poor activity of c.TiO2 for water splitting is related to certain defect-induced inter-band charge trapping states in the close vicinity of valence and conduction bands of c.TiO2, as revealed by thermoluminescence spectroscopy. Further, the dispersion of nanosize gold particles gave rise to augmented activity of both the catalysts, particularly for water splitting. This is explained by the promotional role of Au-0 or Au-0/TiO2 interfacial sites in the adsorption and charge-adsorbate interaction processes. (C) 2011 Elsevier B.V. All rights reserved.

Study of the reaction between 1,2,3-trihydroxybenzene and 8-hydroxyquinoline in the solid state

1.2,3-Trihydroxybenzene (THB) reacts with 8-hydroxyquinoline (8HQ) in the solid state forming an orange-coloured charge transfer complex THB* (8HQ)(2). When the reaction was carried out in a petri dish, or when the vapours of 8HQ were allowed to react with solid THB (gravimetric study), the reaction product separated out as good quality, shiny single crystals. X-Ray diffraction studies on single crystals showed that they belong to the orthorhombic system with a = 15.408(1), b = 16.276(1), c = 7.825(1) Angstrom, Z = 4, D-x = 1.413 g cm(-3) and space group Pnaa. From the crystallographic evidence it has been found that the proton of the middle OH group of THB is transferred to the N atom of 8HQ. This accounts for the observed colour change. Kinetic studies on the solid state reaction showed that the 8HQ molecules diffuse towards THB, and the lateral diffusion occurs through surface migration, grain boundary diffusion and vapour phase diffusion. Gravimetric studies of the reaction between solid THB and 8HQ vapour showed that the diffusion of 8HQ molecules into the crystal lattice of THB has a higher energy of activation than that observed when the reactants are in contact. The nature of the crystal packing in the reaction product indicates diffusion of 8HQ molecules into the crystal lattice of THB along the c-axis, to occupy the cavities present between the THB molecules in the unit cell.