Free Energy Gap Dependence of the Electron-Transfer Rate from the Inverted to the Normal Region

numerical study of the free energy gap (FEG) dependence of the electron-transfer rate in polar solvents is presented. This study is based on the generalized multidimensional hybrid model, which not only includes the solvent polarization and the molecular vibration modes, but also the biphasic polar response of the solvent. The free energy gap dependence is found to be sensitive to several factors, including the solvent relaxation rate, the electronic coupling between the surfaces, the frequency of the high-frequency quantum vibrational mode, and the magnitude of the solvent reorganization energy. It is shown that in some cases solvent relaxation can play an important role even in the Marcus normal regime. The minimal hybrid model involves a large number of parameters, giving rise to a diverse non-Marcus FEG behavior which is often determined collectively by these parameters. The model gives the linear free energy gap dependence of the logarithmic rate over a substantial range of FEG, spanning from the normal to the inverted regime. However, even for favorable values of the relevant parameters, a linear free energy gap dependence of the rate could be obtained only over a range of 5000-6000 cm(-1) (compared to the experimentally observed range of 10000 cm(-1) reported by Benniston et al.). The present work suggests several extensions/generalizations of the hybrid model which might be necessary to fully understand the observed free energy gap dependence.

Immunochemical approach to the mapping of an assembled epitope of human chorionic gonadotropin: Proximity of CTP-alpha to the receptor binding region of the beta-subunit

A single-step solid-phase RIA (SS-SPRIA) developed in our laboratory using hybridoma culture supernatants has been utilised for the quantitation of epitope-paratope interactions. Using SS-SPRIA as a quantitative tool for the assessment of epitope stability, it was found that several assembled epitopes of human chorionic gonadotropin (hCG) are differentially stable to proteolysis and chemical modification. Based on these observations an approach has been developed for identifying the amino acid residues constituting an epitopic region. This approach has now been used to map an assembled epitope at/near the receptor binding region of the hormone. The mapped site forms a part of the seat belt region and the cystine knot region (C34-C38-C88-C90-H106). The carboxy terminal region of the alpha-subunit forms a part of the epitope indicating its proximity to the receptor binding region. These results are in agreement with the reported receptor binding region identified through other approaches and the X-ray crystal structure of hCG.

Diversity: Cultural and biological

Early human populations utilized a wide range of biological resources in a tremendous diversity of environments. As a result, they possessed high levels of cultural diversity dependent on and supportive of high levels of biological diversity. This pattern changed drastically with technological innovations enabling certain human groups to break down territorial barriers and to usurp resources of other groups. The dominant groups have gone on to exhaust a whole range of resources, depleting both biological and cultural diversity. Traditions of resource conservation can, however, re-emerge when the dominant cultures spread over the entire area and the innovations diffuse to other human groups. This could change once again as genetically engineered organisms become an economically viable proposition with the accruing advantages concentrated in the hands of a few human groups: a further drastic reduction in biological and cultural diversity may ensue.

Cultural-Evolution of Ecological Prudence

Animals often behave in a profligate fashion and decimate the populations of plants and animals they depend upon. They may, however, evolve prudent behaviour under special conditions, namely when such prudence greatly enhances the success of populations that are not too prone to invasions by profligate individuals. Cultural evolution in human societies can also lead to the adoption of prudent practices under similar conditions. These are more likely to be realized in stable environments in which the human populations tend to grow close to the carrying capacity, when the human groups are closed, and when the technology is stagnant. These conditions probably prevailed in the hunter—gatherer societies of the tropics and subtropics, and led to the adoption of a number of socially imposed restraints on the use of plant and animal resources. Such practices were rationalized in the form of Nature-worship. The Indian caste society became so organized as to fulfill these conditions, and gave rise to two religions, Buddhism and Jainism, which emphasize compassion towards all forms of life. The pastoral nomads of the middle east, on the other hand, lived in an environment which militated against prudence, and these societies gave rise to religions like Christianity, which declared war on nature. As the ruling elite and state have grown in power, they have tried to wrest control of natural resources from the local communities. This has sometimes resulted in conservation and prudent use under guidance from the state, but has often led to conflicts with local populations to the detriment of prudent behaviour. Modern technological progress has also often removed the need for conservation, as when availability of coal permitted the deforestation of England. While modern scientific understanding has led to a better appreciation of the need for prudence, the prevailing social and economic conditions often militate against any implementation of the understanding, as is seen from the history of whaling. However, the imperative for survival of the poor from the Third-World countries may finally bring about conditions in which ecological prudence may once again come to dominate human cultures as it might once have done with stable societies of hunter—gatherers.

He II spectra of La, Ce and Yb: Novel features in the valence band region

He II photoelectron spectra of La, Ce and Yb show features which cannot be explained in terms of single electron excitations. It is proposed that these are due to formation of electron-hole paris.

Adaptive significance of the Indian caste system: an ecological perspective

Indian society is an agglomeration of several thousand endogamous groups or castes each with a restricted geographical range and a hereditarily determine mode of subsistence. These reproductively isolated castes may be compared to biological species, and the society thought of as a biological community with each caste having its specific ecological niche. In this paper we examine the ecological-niche relationships of castes which are directly dependent on natural resources. Evidence is presented to show that castes living together in the same region had so organized their pattern of resource use as to avoid excessive intercaste competition for limiting resources. Furthermore, territorial division of the total range of the caste regulated intra-caste competition. Hence, a particular plant or animal resource in a given locality was used almost exclusively by a given lineage within a caste generation after generation. This favoured the cultural evolution of traditions ensuring sustainable use of natural resources. This must have contributed significantly to the stability of Indian caste society over several thousand years. The collapse of the base of natural resources and increasing monetarization of the economy has, however, destroyed the earlier complementarity between the different castes and led to increasing conflicts between them in recent years.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

The microbiological status of prawns from retail and wholesale outlets in the Brisbane region

Cooked prawns from retail and wholesale outlets in the Brisbane region included a large proportion with high bacterial counts (10(6)-10(8)/g) indicating a short remaining shelflife. Microbially inferior product entering the wholesale and retail trade indicated poor handling and storage practices from point of capture all along the distribution chain to the retail outlets. Current handling practices need to be upgraded and HACCP principles adopted.

Cultural Discourses in CEF: How Do They Relate to ELF?

Tutkielmassa selvitetään englanti lingua francana (ELF) -näkökulman ilmenemistä kulttuurin ja sen opettamisen periaatteissa. Tarkastelun kohteina ovat viimeaikaiset kielenopetuksen ohjenuoria käsittelevät ohjelmat Euroopassa ja Suomessa: Euroopan neuvoston julkaisema Eurooppalainen viitekehys ja Suomen perus- ja lukio-opetuksen uusimmat vieraiden kielten opetussuunnitelmat. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kolmiportaista analyysikehystä, jonka kuvausosiossa Viitekehyksestä analysoidaan esiin kulttuurisia diskursseja, tulkintaosiossa aineistoa tarkastellaan Euroopan neuvoston kielipolitiikan osana, ja selitysosiossa sitä verrataan opetussuunnitelmista hahmotettuihin diskursseihin. Viitekehyksestä nousi esiin neljä keskeistä diskurssia: 1) kohdekulttuuri-, 2) kulttuurien monimuotoisuus-, 3) monikulttuurisuus- ja 4) oppilaskeskeisyysdiskurssit. Näistä kahdessa viimeisessä oli piirteitä, joiden voi katsoa tukevan ELF-näkökulmaa. Tällaisia olivat mm. usean kulttuurin välillä liikkuminen ja oppilaiden tarpeiden korostaminen. Sen sijaan opetussuunnitelmissa keskitytään ELF:n kannalta liian kapea-alaisesti vain äidinkielisten ja ei-äidinkielisten väliseen viestintään. ELF-lähestymistavan kannalta olisikin tärkeää ymmärtää, että kansainvälisessä viestinnässä englannin kieltä ei voi yhdistää tiettyyn kohdekulttuuriin ja että monikielitaitoisuuden ja lingua francan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Crime stories from the country of huopatossu and juhannusruusut : Translation strategies for Finnish cultural realia in the English translations of two of Matti Yrjänä Joensuu’s crime novels

Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi

Impact of automatic region-of-interest coding on perceived quality in mobile video

At present, the most reliable method to obtain end-user perceived quality is through subjective tests. In this paper, the impact of automatic region-of-interest (ROI) coding on perceived quality of mobile video is investigated. The evidence, which is based on perceptual comparison analysis, shows that the coding strategy improves perceptual quality. This is particularly true in low bit rate situations. The ROI detection method used in this paper is based on two approaches: - (1) automatic ROI by analyzing the visual contents automatically, and; - (2) eye-tracking based ROI by aggregating eye-tracking data across many users, used to both evaluate the accuracy of automatic ROI detection and the subjective quality of automatic ROI encoded video. The perceptual comparison analysis is based on subjective assessments with 54 participants, across different content types, screen resolutions, and target bit rates while comparing the two ROI detection methods. The results from the user study demonstrate that ROI-based video encoding has higher perceived quality compared to normal video encoded at a similar bit rate, particularly in the lower bit rate range.

Rossijskaja Karelija i karely v imperskoi politike Rossii, 1905-1917

Russian Karelians were one of the small peasant nations of the Russian Empire that began to identify themselves as nations during the late imperial period. At that historical moment Russian Karelia fell between an economically undeveloped empire and the rapidly modernizing borderland of Finland. The economic and cultural lure of Finland drew Karelians into the Finnish camp. This attraction was seen as a challenge to Russia and influenced the straggle between Russia and Finland for the Karelians. This struggle was waged from 1905 to 1917. This work is focused on the beginning stage of the struggle, its various phases, and their results. The confrontation extended into different dimensions (economic, political, ideological, church and cultural politics) and occurred on two levels: central and regional. Countermeasures against local nationalisms developed much earlier both in Russia and in other empires for use were also used in the Russian Karelian case. Economic policies were deployed to try to make relations with Russia more alluring for Karelians and to improve their economic condition. However, these efforts produced only minimal results due to the economic weakness of the empire and a lack of finances. Fear of the economic integration of the Karelians and Finns, which would have stimulated the economy of the Karelia, also hindered these attempts. The further development of the Orthodox Church, the schools and the zemstvos in Karelia yielded fewer results than expected due to the economic underdevelopment of the region and the avoidance of the Finnish language. Policizing measures were the most successfull, as all activities in Russian Karelia by the Finns were entirely halted in practice. However, the aspiration of Russian Karelians to integrate their home districts with Finland remained a latent force that just waited for an opportunity to push to the surface again. Such a chance materialized with the Russian revolution. The Karelian question was also a part of Russian domestic political confrontation. At the and of the 1800s, the Russian nationalist right had grown strong and increasingly gained the favor of the autocracy. The right political forces exploited the Karelian question in its anti-Finnish ideology and in its general resistance to the national emancipation of the minority peoples of Russia. A separate ideology was developed, focusing on the closeness of Karelians to the "great Russian people." Simultaneously, this concept found a place in the ultramonarchist myth of the particularly close connection between the people and tsar that was prominent in the era of Nicholas II. This myth assigned the Karelians a place amongst the "simple people" faithful to the tsar.

A Touch of Red : Archaeological and Ethnographic Approaches to Interpreting Finnish Rock Paintings

Approximately 125 prehistoric rock paintings have been found in the modern territory of Finland. The paintings were done with red ochre and are almost without exception located on steep lakeshore cliffs associated with ancient water routes. Most of the sites are found in the central and eastern parts of the country, especially on the shores of Lakes Päijänne and Saimaa. Using shore displacement chronology, the art has been dated to ca. 5000 – 1500 BC. It was thus created mainly during the Stone Age and can be associated with the so-called ‘Comb Ware’ cultures of the Subneolithic period. The range of motifs is rather limited, consisting mainly of schematic depictions of stick-figure humans, elks, boats, handprints and geometric signs. Few paintings include any evidence of narrative scenes, making their interpretation a rather difficult task. In Finnish archaeological literature, the paintings have traditionally been associated with ’sympathetic’ hunting magic, or the belief that the ritual shooting of the painted animals would increase hunting luck. Some writers have also suggested totemistic and shamanistic readings of the art. This dissertation is a critical review of the interpretations offered of Finnish rock art and an exploration of the potentials of archaeological and ethnographic research in increasing our knowledge of its meaning. Methods used include ’formal’ approaches such as archaeological excavation, landscape analysis and the application of neuropsychological research to the study of rock art, as well as ethnographically ’informed’ approaches that make use of Saami and Baltic Finnish ethnohistorical sources in interpretation. In conclusion, it is argued that although North European hunter-gatherer rock art is often thought to lie beyond the reach of ‘informed’ knowledge, the exceptional continuity of prehistoric settlement in Finland validates the informed approach in the interpretation of Finnish rock paintings. The art can be confidently associated with shamanism of the kind still practiced by the Saami of Northern Fennoscandia in the historical period. Evidence of similar shamanistic practices, concepts and cosmology are also found in traditional Finnish-Karelian epic poetry. Previous readings of the art based on ‘hunting magic’ and totemism are rejected. Most of the paintings appear to depict experiences of falling into a trance, of shamanic metamorphosis and trance journeys, and of ‘spirit helper’ beings comparable to those employed by the Saami shaman (noaidi). As demonstrated by the results of an excavation at the rock painting of Valkeisaari, the painted cliffs themselves find a close parallel in the Saami cult of the 'sieidi', or sacred cliffs and boulders worshipped as expressing a supernatural power. Like the Saami, the prehistoric inhabitants of the Finnish Lake Region seem to have believed that certain cliffs were ’alive’ and inhabited by the spirit helpers of the shaman. The rock paintings can thus be associated with shamanic vision quests, and the making of ‘art’ with an effort to socialize the other members of the community, especially the ritual specialists, with trance visions. However, the paintings were not merely to be looked at. The red ochre handprints pressed on images of elks, as well as the fact that many paintings appear ’smeared’, indicate that they were also to be touched – perhaps in order to tap into the supernatural potency inherent in the cliff and in the paintings of spirit animals.

Distribution of barnacle epizoites of the crab Portunus pelagicus in the Moreton Bay region, eastern Australia

The parasites of some decapod crustaceans are known to cause sterilisation of their hosts, and can thus have an important impact on the population dynamics of infested species. Blue swimmer crabs (Portunus pelagicus) collected in three areas around Moreton Bay, Australia were examined for the presence of epizoic barnacles in their branchial chambers and on their carapace. Of the 952 crabs inspected 92% were infested with Octolasmis spp. The mean number of barnacles (predominantly Octolasmis warwickii) per carapace and gill chamber (mainly O. angulata) were 2.35 and 71.1, respectively. Barnacle infestation of gills was found to differ significantly by area, season and sex with the deeper offshore areas exhibiting the highest number of barnacles. The distribution within the hosts showed barnacles were more likely to be distributed in areas closer to the inhalant aperture. Highest abundances were found on the proximal surface of the hypobranchial side of gills 3, 4 and 5. Host moult stage and parasitism by Sacculina granifera were also found to affect the abundance of epizoic barnacles in some areas.