Synthetic calibrators for the analysis of total metanephrines in urine: revisiting the conditions of hydrolysis.

BACKGROUND: The quantification of total (free+sulfated) metanephrines in urine is recommended to diagnose pheochromocytoma. Urinary metanephrines include metanephrine itself, normetanephrine and methoxytyramine, mainly in the form of sulfate conjugates (60-80%). Their determination requires the hydrolysis of the sulfate ester moiety to allow electrochemical oxidation of the phenolic group. Commercially available urine calibrators and controls contain essentially free, unhydrolysable metanephrines which are not representative of native urines. The lack of appropriate calibrators may lead to uncertainty regarding the completion of the hydrolysis of sulfated metanephrines, resulting in incorrect quantification. METHODS: We used chemically synthesized sulfated metanephrines to establish whether the procedure most frequently recommended for commercial kits (pH 1.0 for 30 min over a boiling water bath) ensures their complete hydrolysis. RESULTS: We found that sulfated metanephrines differ in their optimum pH to obtain complete hydrolysis. Highest yields and minimal variance were established for incubation at pH 0.7-0.9 during 20 min. CONCLUSION: Urinary pH should be carefully controlled to ensure an efficient and reproducible hydrolysis of sulfated metanephrines. Synthetic sulfated metanephrines represent the optimal material for calibrators and proficiency testing to improve inter-laboratory accuracy.

Computer-assisted two-dimensional preoperative planning for total hip arthroplasty: clinical evaluation.

The purpose of this study is to clinically validate a new two-dimensional preoperative planning software for cementless total hip arthroplasty (THA). Manual and two-dimensional computer-assisted planning were compared by an independent observer for each of the 30 patients with osteoarthritis who underwent THA. This study showed that there were no statistical differences between the results of both preoperative plans in terms of stem size and neck length (<1 size) and hip rotation center position (<5 mm). Two-dimensional computer-assisted preoperative planning provided successful results comparable to those using the manual procedure, thereby allowing the surgeon to simulate various stem designs easily.

Clinical relevance of L-carnitine-supplemented total parenteral nutrition in postoperative trauma. Metabolic effects of continuous or acute carnitine administration with special reference to fat oxidation and nitrogen utilization.

Carnitine-free total parenteral nutrition (TPN) is claimed to result in a carnitine deficiency with subsequent impairment of fat oxidation. The present study was designed to evaluate the possible benefit of carnitine supplementation on postoperative fat and nitrogen utilization. Sixteen patients undergoing total esophagectomy were evenly randomized and received TPN without or with L-carnitine supplementation (74 mumol.kg-1.d-1) during 11 postoperative days. On day 11, a 4-h infusion of L-carnitine (125 mumol/kg) was performed in both groups. The effect of supplementation was evaluated by indirect calorimetry, N balance, and repeated measurements of plasma lipids and ketone bodies. Irrespective of continuous or acute supplementation, respiratory quotient and fat oxidation were similarly maintained throughout the study in both groups whereas N balance appeared to be more favorable without carnitine. We conclude that carnitine-supplemented TPN does not improve fat oxidation or promote N utilization in the postoperative phase.

Combustibility of Paper Mill Rejects

Tämän työn tarkoituksena oli selvittää mekaanisen massan valmistuksen käsittävän paperitehtaan rejektija jätevirtojen poltettavuutta, jos paperitehtaan vesikiertojen sulkemisastetta lisätään. Jotta prosessin tilannetta sulkemisen jälkeen saatiin arvioitua, Anjalan paperitehtaan nykypäivän PK3:n prosessia tutkittiin kuorimolta jätevesilaitokselle. Kirjallisuusosassa käsiteltiin rejekti- ja jätevirtojen alkuperää mekaanista massaa käyttävässä paperitehtaassa. Myös tämän päivän jätevedenkäsittelyprosessit sekä sulkemisessa mahdolliset prosessiveden puhdistustekniikat esiteltiin lyhyesti. Lisäksikäytiin läpi nykypäivänä metsäteollisuudessa käytössä olevat polttotekniikat sekä polttoaineiden karakterisointi kattilan käytettävyyden ja päästöjen kannalta. Anjalan PK3:lla käytetään sekä peroksidi- että ditioniittivalkaistua tai pelkästään ditioniittivalkaistua hioketta riippuen tuotannossa olevasta lajista. PK3-prosessissa syntyneet jätevesi-, liete- ja muut jätevirrat selvitettiin molemmissa valkaisuolosuhteissa. Prosessin eniten liuennutta orgaanista ainesta sisältävät jätevesijakeet, 3-hiomon kuumankierron ja kirkassuodoksen ulosajot sekä kuoripuristimen suodos, valittiin puhdistettaviksi virroiksi prosessin sulkemista arvioitaessa. Kun peroksidivalkaisua käytettiin 3-hiomolla, TOC-kuorma jokeen oli 30 % suurempi kuin pelkällä ditioniittivalkaisulla. Jos prosessin sulkemisastetta lisättäisiin, TOC-kuorma olisi 30 %pienempi kuin tänäpäivänä peroksidivalkaisua käytettäessä (80 % puhdistustehokkuudella). Prosessin sulkemisastetta lisättäessä biolietettä muodostuisi n. 30 % vähemmän verrattuna nykytilanteeseen, sillä mikrobien ravintona käyttämää orgaanista ainesta päätyisi vähemmän jäteveteen. 3-hiomon peroksidivalkaisun vaikutus kattilan käytettävyyteen ja päästöihin oli pieni, sillä biolietteen osuus polttoaineen syötöstä oli vain 4 %. Vain osa biolietteestä muodostui 3-hiomolta peräisin olevaa orgaanista ainesta poistettaessa. Jos nykyisen pääpolttoaineen, PDF:n,osuuden jättää huomioimatta, SO2- ja NOx-päästöt sekä leijupedin sintrautuvuus ovat hiukan suuremmat käytettäessä peroksidivalkaisua 3-hiomolla kuin pelkästään ditioniittivalkaisulla. Jos kuoripuristimen ja hiomon suodosten puhdistuksen konsentraatit johdetaan poltettaviksi BFB-tyyppiseen kattilaan, leijupedin sintrautuminen tulisi olemaan suurin ongelma. Myös raskasmetalli-, SO2- ja NOx-päästöt lisääntyisivät merkittävästi verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Sen sijaan kattilan korroosioriski tuskin lisääntyisi. Lisäksi konsentraattien kosteuspitoisuus olisi korkea, mikä tekisi poltosta kannattamatonta veden haihdutuksen vaatiessa paljon energiaa. Yksityiskohtaisempaa tutkimusta tarvitaan vielä prosessin sulkemisen vaikutuksista päästöihin ja kattilan käytettävyyteen. Myös muita konsentraattien hävittämismahdollisuuksia tulisi tutkia lisää.

Comparison of plantar pressure distribution in adolescent runners at low vs. high running velocity

This study aimed to compare foot plantar pressure distribution while jogging and running in highly trained adolescent runners. Eleven participants performed two constant-velocity running trials either at jogging (11.2 ± 0.9 km/h) or running (17.8 ± 1.4 km/h) pace on a treadmill. Contact area (CA in cm(2)), maximum force (F(max) in N), peak pressure (PP in kPa), contact time (CT in ms), and relative load (force time integral in each individual region divided by the force time integral for the total plantar foot surface, in %) were measured in nine regions of the right foot using an in-shoe plantar pressure device. Under the whole foot, CA, F(max) and PP were lower in jogging than in running (-1.2% [p<0.05], -12.3% [p<0.001] and -15.1% [p<0.01] respectively) whereas CT was higher (+20.1%; p<0.001). Interestingly, we found an increase in relative load under the medial and central forefoot regions while jogging (+6.7% and +3.7%, respectively; [p<0.05]), while the relative load under the lesser toes (-8.4%; p<0.05) was reduced. In order to prevent overloading of the metatarsals in adolescent runners, excessive mileage at jogging pace should be avoided.

Total synthesis of aeruginazole A

The first total synthesis of Aeruginazole A, prepared via a convergent strategy that involved both solid-phase peptide synthesis and solution phase chemistry and that enabled conservation of the stereochemistry of the intermediates, is reported.

Soft tissue artifact assessment during treadmill walking in subjects with total knee arthroplasty.

Accurate measurement of knee kinematics during functional activities suffers mainly from soft tissue artifact (STA): the combination of local surface deformations and rigid movement of markers relative to the underlying bone (also called rigid STA movement: RSTAM). This study proposes to assess RSTAM on the thigh, shank, and knee joint and to observe possible features between subjects. Nineteen subjects with knee arthroplasty were asked to walk on a treadmill while a biplane fluoroscopic system (X-rays) and a stereophotogrammetric system (skin markers) recorded their knee movement. The RSTAM was defined as the rigid movement of the cluster of skin markers relative to the prosthesis. The results showed that RSTAM amplitude represents approximately 80-100% of the STA. The vertical axis of the anatomical frame of the femur was influenced the most by RSTAM. Combined with tibial error, internal/external rotation angle and distraction-compression were the knee kinematics parameters most affected by RSTAM during the gait cycle, with average rms values of 3.8° and 11.1 mm. This study highlighted higher RSTAM during the swing phase particularly in the thigh segment and suggests new features for RSTAM such as the particular shape of some RSTAM waveforms and the absence of RSTAM in certain kinematics during the gait phases. The comparison of coefficient of multiple correlations showed some similarities of RSTAM between subjects, while some correlations were found with gait speed and BMI. These new insights could potentially allow the development of new methods of compensation to avoid STA.

Applying the Total Quality Management Method in ICT Business

Kokonaisvaltaisen laatujohtamisen malli TQM (Total Quality Management) on noussut yhdeksi merkittävimmistä konsepteista globaalissa liiketoiminnassa, missä laatu on tärkeä kilpailutekijä. Tämä diplomityö pureutuu nykyaikaiseen kokonaisvaltaisen laatujohtamisen konseptiin, joka nostaa perinteisen laatuajattelun uudelle tasolle. Moderni laatujohtamisajattelu on kasvanut koskemaan yrityksen toiminnan kaikkia osa-alueita. Työn tavoitteena on TietoEnator Käsittely ja Verkkopalvelut liiketoiminta-alueen osalta laadun sekä liiketoiminnallisen suorituskyvyn parantaminen kokonaisvaltaisesti. Ennen varsinaisen laatujohtamis-konseptin käsittelyä työ esittelee ensin yleisellä tasolla perinteistä laatu käsitettä sekä käsittelee lyhyestiICT-liiketoimintaa ja siihen liittyviä standardeja. Lopuksi tutkimus esittelee priorisoituja parannusehdotuksia ja askeleita jotka auttavat organisaatiota saavuttamaan kokonaisvaltaisen laatujohtamiskonseptin mukaisia pyrkimyksiä.

An Assessment ofFatigue Strength of Load Carrying Welded Joints with Lack of Penetration

On yleisesti tiedossa, että väsyttävän kuormituksen alaisena olevat hitsatut rakenteet rikkoutuvat juuri hitsausliitoksista. Täyden tunkeuman hitsausliitoksia sisältävien rakenteiden asiantunteva suunnittelu janykyaikaiset valmistusmenetelmät ovat lähes eliminoineet väsymisvauriot hitsatuissa rakenteissa. Väsymislujuuden parantaminen tiukalla täyden tunkeuman vaatimuksella on kuitenkin epätaloudellinen ratkaisu. Täyden tunkeuman hitsausliitoksille asetettavien laatuvaatimuksien on määriteltävä selkeät tarkastusohjeet ja hylkäämisperusteet. Tämän diplomityön tarkoituksena oli tutkia geometristen muuttujien vaikutusta kuormaa kantavien hitsausliitosten väsymislujuuteen. Huomio kiinnitettiin pääasiassa suunnittelumuuttujiin, joilla on vaikutusta väsymisvaurioiden syntymiseen hitsauksen juuren puolella. Nykyiset määräykset ja standardit, jotka perustuvat kokeellisiin tuloksiin; antavat melko yleisiä ohjeita hitsausliitosten väsymismitoituksesta. Tämän vuoksi muodostettiin kokonaan uudet parametriset yhtälöt sallitun nimellisen jännityksen kynnysarvon vaihteluvälin, ¿¿th, laskemiseksi, jotta vältettäisiin hitsausliitosten juuren puoleiset väsymisvauriot. Lisäksi, jokaiselle liitostyypille laskettiin hitsin juuren puolen väsymisluokat (FAT), joita verrattiin olemassa olevilla mitoitusohjeilla saavutettuihin tuloksiin. Täydentäviksi referensseiksi suoritettiin useita kolmiulotteisia (3D) analyysejä. Julkaistuja kokeellisiin tuloksiin perustuvia tietoja käytettiin apuna hitsausliitosten väsymiskäyttäytymisen ymmärtämiseksi ja materiaalivakioiden määrittämiseksi. Kuormaa kantavien vajaatunkeumaisten hitsausliitosten väsymislujuus määritettiin käyttämällä elementtimenetelmää. Suurimman pääjännityksen kriteeriä hyödynnettiin murtumiskäyttäytymisen ennakoimiseksi. Valitulle hitsatulle materiaalille ja koeolosuhteille murtumiskäyttäytymistä mallinnettiin särön kasvunopeudella da/dN ja jännitysintensiteettikertoimen vaihteluvälillä, 'K. Paris:n yhtälön numeerinen integrointi suoritettiin FRANC2D/L tietokoneohjelmalla. Saatujen tulosten perusteella voidaan laskea FAT tutkittavassa tapauksessa. ¿¿th laskettiin alkusärön jännitysintensiteettikertoimen vaihteluvälin ja kynnysjännitysintensiteettikertoimen, 'Kth, perusteella. ¿Kth arvoa pienemmällä vaihteluvälillä särö ei kasva. Analyyseissäoletuksena oli hitsattu jälkikäsittelemätön liitos, jossa oli valmis alkusärö hitsin juuressa. Analyysien tulokset ovat hyödyllisiä suunnittelijoille, jotka tekevät päätöksiä koskien geometrisiä parametreja, joilla on vaikutusta hitsausliitosten väsymislujuuteen.

Outcome after proximal femoral fractures during primary total hip replacement by the direct anterior approach.

BACKGROUND: The literature suggests that intraoperative fractures of the greater trochanter and the metaphysis are increased with uncemented stems and the direct anterior approach. This study aims to determine the incidence and assess the functional and radiological outcome after such fractures. METHODS: 484 consecutive total hip replacements (THR) (64 ± 12 years) were analyzed. We treated trochanteric fractures conservatively without any further denuding, and secured metaphyseal fissures with cerclages. Postoperative X-rays and at the latest follow-up were compared to assess secondary fracture displacement and stem subsidence. Western Ontario and McMaster Universities Arthritis Index (WOMAC) scores after 1 year were analyzed. For each patient sustaining a fracture, two patients without fractures were matched in terms of age, body mass index and gender. RESULTS: 13 (2.7 %, 5 male, 68 ± 9 years) patients with intraoperative fractures of the greater trochanter (n = 8) or the metaphysis (n = 5) were analyzed. Consolidation was observed in 7/8 patients sustaining a trochanteric fracture while secondary displacement of the fragment occurred in one case. Stem subsidence was observed in 2/5 cases (5 and 7 mm). Patients who sustained a fracture showed a trend towards poorer WOMAC scores at 1 year postoperatively, compared to patients without fractures. A significantly increased joint stiffness was also observed. CONCLUSION: The intraoperative fracture risk in this series of THR through a direct anterior approach was 2.7 %. Trochanteric fractures do heal without primary fixation. Metaphyseal fractures heal well if immediately stabilized with a cerclage.

Outcome of unilateral ankle arthrodesis and total ankle replacement in terms of bilateral gait mechanics.

Previous studies assessed the outcome of ankle arthrodesis (AA) and total ankle replacement (TAR) surgeries; however, the extent of postoperative recovery towards bilateral gait mechanics (BGM) is unknown. We evaluated the outcome of the two surgeries at least 2 years post rehabilitation, focusing on BGM. 36 participants, including 12 AA patients, 12 TAR patients, and 12 controls were included. Gait assessment over 50 m distance was performed utilizing pressure insoles and 3D inertial sensors, following which an intraindividual comparison was performed. Most spatiotemporal and kinematic parameters in the TAR group were indicative of good gait symmetry, while the AA group presented significant differences. Plantar pressure symmetry among the AA group was also significantly distorted. Abnormality in biomechanical behavior of the AA unoperated, contralateral foot was observed. In summary, our results indicate an altered BGM in AA patients, whereas a relatively fully recovered BGM is observed in TAR patients, despite the quantitative differences in several parameters when compared to a healthy population. Our study supports a biomechanical assessment and rehabilitation of both operated and unoperated sides after major surgeries for ankle osteoarthrosis.