Support theorems on R-n and non-compact symmetric spaces

We consider convolution equations of the type f * T = g, where f, g is an element of L-P (R-n) and T is a compactly supported distribution. Under natural assumptions on the zero set of the Fourier transform of T, we show that f is compactly supported, provided g is. Similar results are proved for non-compact symmetric spaces as well. (C) 2010 Elsevier Inc. All rights reserved.

Molecular conformation of alamethicin in dimethylsulfoxide solution A two-dimensional n.m.r. study

The solution conformation of alamethicin, a 20-residue antibiotic peptide, has been investigated using two-dimensional n.m.r. spectroscopy. Complete proton resonance assignments of this peptide have been carried out using COSY, SUPERCOSY, RELAY COSY and NOESY two-dimensional spectroscopies. Observation of a large number of nuclear Overhauser effects between sequential backbone amide protons, between backbone amide protons and CβH protons of preceding residues and extensive intramolecular hydrogen bonding patterns of NH protons has established that this polypeptide is in a largely helical conformation. This result is in conformity with earlier reported solid state X-ray results and a recent n.m.r. study in methanol solution (Esposito et al. (1987) Biochemistry26, 1043-1050) but is at variance with an earlier study which favored an extended conformation for the C-terminal half of alamethicin (Bannerjee et al.

Spectral Invariance of SG Pseudo-Differential Operators on L-P(R-n)

We prove the spectral invariance of SG pseudo-differential operators on L-P(R-n), 1 < p < infinity, by using the equivalence of ellipticity and Fredholmness of SG pseudo-differential operators on L-p(R-n), 1 < p < infinity. A key ingredient in the proof is the spectral invariance of SC pseudo-differential operators on L-2(R-n).

Biochemical, histopathological and ultrastructural changes in rat liver induced by r-( + )-pulegone, a monoterpene ketone

Biochemical, histopathological and ultrastructural changes occurring at different time points after intraperitoneal administration of a single dose of pulegone (300 mg/kg) were studied. Significant decreases in the level of liver microsomal cytochrome P-450 (67%), heme (37%), aminopyrine N-demethylase (60%) and glucose-6-phosphatase (58%), were noticed 24 hr after pulegone treatment. Alanine amino transferase (ALT) levels increased in a time dependent manner, following exposure of rats to pulegone. Light microscopic studies of liver tissues showed dilation of central veins and distention of sinusoidal spaces 6 hr after pulegone treatment. Initial centrilobular necrosis was noticed at 12 hr. Centrilobular necrosis became severe at 18 hr and nuclear changes included karyorrhexis and karyolysis. Midzonal and periportal degenerative changes in addition to centrilobular necrosis was observed 24 hr after pulegone administration. Electron microscopic changes showed severe degeneration of endoplasmic reticulum, swelling of mitochondria and nuclear changes, 24 hr after administration of pulegone. The time course profile of the hepatocytes after treatment with pulegone indicates that endoplasmic reticulum is the organelle most affected, following which other degenerative changes occur ultimately leading to cell death.

Inelastic dynamic response of R.C. beam column joints by using B.E.M.

A BEM formulation to obtain the inelastic response of R.C. Beam-Column joints subjected to sinusoidal loading along the boundary is presented. The equations of motion are written along with kinematical and constitutive equations. The dynamic reciprocal theorem is presented and the temporal dependence is removed by assuming steady state response.

Polyquinanes from (R)-(+)-limonene. Enantioselective total synthesis of the novel tricyclic sesquiterpene (-)-ceratopicanol

The first total synthesis of the biogenetically important and structurally novel triquinane sesquiterpene (-)-ceratopicanol has been accomplished.

Otoksen edustavuuden mittaus R-indikaattorin avulla Suomen uhritutkimuspilotissa

Tutkielmassa sovelletaan aineiston edustavuutta mittaavaa laatuindikaattoria Suomen uhritutkimuspilottiin tilanteessa, jossa ilmenee vastauskatoa. Vastauskato on kasvava ongelma tilastotutkimuksissa: jos tutkimukseen osallistuneet eivät edusta otosjoukkoa tutkittavan asian suhteen, voi vastauskadosta aiheutuva harha olla estimoiduissa tunnusluvuissa hyvinkin suuri. Tutkimuksissa näkee usein julkaistavan vastausasteen ikään kuin se kertoisi aukottomasti tutkimuksen laadusta. Pelkkä korkea vastausaste ei kuitenkaan välttämättä takaa estimaattien harhattomuutta, sillä se ei kerro mitään vastanneiden ja vastaamattomien eroista tutkittavan asian suhteen. Tarvitaan siis muita mittareita, joilla vastanneiden laatua voitaisiin paremmin arvioida, ja R-indikaattori tarjoaa yhden vaihtoehdon. R-indikaattori mittaa otosalkioiden vastausalttiuksien välistä vaihtelua. R-indikaattorin estimoiminen edellyttää siis vastausalttiuksien estimointia, mikä puolestaan edellyttää apumuuttujien olemassaoloa kaikille otosalkioille. Vastausalttiuksien estimoimiseen käytettiin linkkifunktiona sekä logistista mallia että ja Särndalin ja Lundströmin (2008) vastausvaikutusten mallia. Vastauskäyttäytymiseen vaikuttavan apumuuttujajoukon valinta tehtiin alan kirjallisuuteen perustuen (Groves & Couper 1998). Koska R-indikaattorin estimaattori on satunnaismuuttuja, täytyi sille estimoida varianssi ja mahdollinen harha (Shlomo ym. 2009). Estimoinnissa käytettiin Bootstrap-pseudotoistomenetelmää, jossa alkuperäisestä aineistosta poimitaan niin kutsuttuja pseudo-otoksia, joiden avulla R-indikaattorin estimaattorille voidaan laskea keskivirhe. Suomen uhritutkimuspilotti koostui kolmesta eri tiedonkeruumenetelmällä poimitusta otoksesta: CAPI-, CATI- CAVVIotoksesta. Vastausasteet vaihtelivat aineistoissa paljon, mutta R-indikaattorin estimaatit olivat kaikille aineistoille liki samat. Suurempi vastausaste ei siis merkinnyt parempaa edustavuutta. Lisäksi CAVVI-aineistossa muistutusviestein ja -kirjein suoritettu vastausasteen kasvattaminen huononsi edustavuutta R-indikaattorin näkökulmasta. Mielivaltainen vastausasteen kasvattaminen ei siis ole välttämättä perusteltua. R-indikaattorin estimaattorin ominaisuuksien osalta empiiriset tulokset vahvistivat RISQ-projektin aiempia tutkimustuloksia. Estimaattorin arvo oli sitä pienempi mitä enemmän vastausalttiuden mallissa oli selittäjiä, koska tällöin vastausalttiuksien varianssi kasvoi (Schouten ym. 2009). Otoskoko vaikutti merkittävästi varianssin suuruuteen: mitä pienempi otoskoko oli, sitä leveämmät olivat luottamusvälit ja sitä vaikeampi oli tehdä johtopäätöksiä edustavuudesta.