Balanced Scorecardin implementointi ja käytön nykytila Suomessa

Lisääntynyt Balanced Scorecardin käyttö herätti kiinnostuksen tutkia, mistä BSC:ssä oli oikein kysymys. Epäonnistumiset BSC-projekteissa vaikuttivat siihen, että haluttiin tutkia, mikä nykyisissä projektimalleissa oli vikana. Kirjallisuudessa on esitetty useita BSC:n käyttöönoton projektimalleja, joista tunnetuin on Kaplanin ja Nortonin kehittämä malli. Alun perin kyseessä oli varsin operatiivinen suoritusmittaristo, jonka tavoitteena oli nostaa ei-taloudelliset mittarit taloudellisten mittareiden rinnalle. Sittemmin lähestymistapa onlaajentunut strategiapohjaiseksi johtamisen järjestelmäksi, mutta mallin rakentamisessa on vielä puutteita. Havaitut puutteet BSC-projektimalleissa loivat tarpeen uuden mallin kehittämiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää suomalaisten yritysjohtajien ja alan asiantuntijoiden avulla BSC-projektimalli, jota käyttämällä yritykset voisivat menestyksekkäämmin toteuttaa BSC-projektinsa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää BSC:n käytön nykytila Suomen 500 suurimmassa yrityksessä. Tutkimuksessa haluttiin myös hankkia tietoa siitä, miksi yritykset olivat lähteneet BSC-projektiin, mitkä tekijät vaikuttivat BSC-projektin onnistumiseen jamitä muutoksia yritykset olivat tehneet BSC:n käytännön kokemuksen pohjalta. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin yrityksen strategista suunnittelua ja johtamista, yrityksen johtamisessa käytettyjä ohjausjärjestelmiä, toiminnan kehittämistä ja BSC-projektien toteuttamista. Tutkimuksen empiriisessä osassa kehitettiinkymmenvaiheinen BSC-projektin toteuttamismalli. Se tehtiin tutustumalla 15 konsultointiyrityksen tapaan toteuttaa BSC-projekti ja paneutumalla 50 yrityksen BSC-projektista saamiin kokemuksiin. Kehitettyä mallia testattiin Tulikivi-casessa,ja sitä arvioitiin kyselytutkimuksessa ja työistunnossa. Kyselytutkimuksen mukaan ensimmäiset suomalaiset yritykset aloittivat BSC:n käytön vuonna 1995. Vuonna1996 käyttö yleistyi jonkin verran, ja vuosia 1997 ja 1998 voidaan Suomessa kutsua BSC:n läpimurtovuosiksi. Vastanneista yrityksistä 23,2 % ilmoitti käyttävänsä BSC:tä. Yrityksistä 14,8 % oli ottamassa sitä käyttöön, ja 19,2 % harkitsi käyttöönottamista. Yritykset olivat lähteneet BSC-projektiin mm. paremman ohjausjärjestelmän, toiminnan tehostamisen ja muutoksen aikaansaamisen toivossa. BSC-projektin onnistumisen tärkeimpinä tekijöinä pidettiin johdon sitoutumista hankkeeseen, mittariston kytkeytymistä strategiaan ja mittareiden selkeyttä. BSC:n nähtiin vaikuttaneen yrityksissä eniten liiketoiminnan kokonaisuuden ymmärtämiseen, strategian toteutumiseen ja ei-taloudellisten asioiden seurantaan. Yrityksissä olimuutettu toimintaa mm. niin, että se suuntautuisi enemmän asiakkaisiin ja tulevaisuuteen. Tulevaisuudessa BSC:llä uskottiin olevan suurimmat vaikutukset kokonaisvaltaiseen ja strategiseen johtamiseen sekä strategian toteutumisen seurantaan. Kyselytutkimuksen perusteella voitiin osoittaa, että suuret yritykset käyttävät BSC:tä enemmän kuin pienet yritykset. Myös alueellisia eroja on: pääkaupunkiseudulla BSC:tä käytetään enemmän kuin muualla maassa. Mitä kannattavammaksi kyselyyn vastaaja arvioi yrityksensä, sitä parempana se piti tässä tutkimuksessa kehitettyä BSC-projektimallia verrattuna Kaplanin ja Nortonin kehittämään BSC-projektimalliin. BSC-projekti on niin kokonaisvaltainen, että sen onnistuminen edellyttää koko henkilöstön osallistuvan siihen. Ylimmän johdon aito sitoutuminen on välttämätöntä, jotta BSC-projekti saa riittävästi resursseja. Projektissa visio jastrategiat puretaan käytännön toimiksi, joten ilman ylimmän johdon mukanaoloa projektilla ei ole asiakasta. Keskijohto ja henkilöstö toteuttavat laaditut strategiat, jolloin heidän panoksensa on erittäin merkittävä projektin onnistumiseksi. Henkilöstö pitää saada osallistumaan mittaristotyöhön, jotta he sitoutuisivat asetettuihin tavoitteisiin. Ellei henkilöstöä saada mukaan, mittaristo jää helposti ylimmän johdon työkaluksi. Tällöin strategian toteuttaminen koko organisaatiossa on hyvin työlästä, jopa mahdotonta. Mittariston pitää olla strategialähtöinen, eikä se saa olla liian monimutkainen. Mitä alemmalle tasolle organisaatiossamennään, sitä yksinkertaisempi mittariston pitää olla. Ylimmillä tasoilla mittareita voi olla kahdeksasta kahteentoista, mutta alemmilla tasoilla niitä on oltava hieman vähemmän. Projektin nopea läpivienti yrityksessä ei saa olla itsetarkoitus, mutta nopeasti saadut konkreettiset tulokset auttavat, että projekti saa resursseja ja mahdollistavat palautteen saamisen ja oppimisen. Kerralla ei BSC:täsaada täydellisesti toimivaksi, vaan se on oppimisprosessi, joka mahdollistaa syvällisemmän strategian toteuttamiseen. Tässä tutkimuksessa kehitetty BSC-projektin toteuttamismalli perustuu kymmenien asiantuntijoiden kokemuksiin ja näkemyksiin BSC-projektin toteuttamisesta. Kyselytutkimuksesta, työistunnosta ja Tulikivi-casesta saadut tulokset osoittavat, että kehitetyn mallin avulla yrityksillä on entistä paremmat mahdollisuudet saada BSC-projekti onnistumaan. Näin tutkimuksen päätavoite saavutettiin. Muut tavoitteet saavutettiin kyselytutkimuksen tulosten avulla.

Cyclosporine A, an alternative to the oral lichen planus erosive treatment

We present a double-blind study in two groups afflicted with oral lichen planus erythematous of long evolution and resistant to other treatments. We tested on it a treatment with Cyclosporine A (CyA) which had been successfully used before by many dermatologists. In the group A we used mouthwashes with a 5 ml Cyclosporine A solution to a 10% in olive oil of 0.4 degrees of acidity for five minutes, three times a day for eight weeks. In the control group we used acetonide of triamcinolone 01% in aqueous solution. Patients in group A improved considerably in their symptomatology in a 90% against a 60% in group B. In group A we could appreciate a disappearance of the symptomatology after two weeks of treatment in 60% of patients against 30% in group B. CyA can be an alternative to the conventional treatments in the acute period of lichen planus although it can not be considered as a first option drug because of the high cost of the treatment. For long term, results are not so good and we consider that extensive studies are necessary

Seedling development and biomass as affected by seed size and morphology in durum wheat

This work evaluated the effect of seed size and morphology on the development and biomass of durum wheat seedlings. Three different seed-grading sizes selected by sieving were used in glasshouse experiments, and a set of three developmental and 23 biomass-related indices were measured on eight genotypes, at two moisture levels. The influence of seed size on seedling development was studied at high and low temperatures (22\12 mC, and 15\5 mC day\night temperatures, respectively), in growth chambers. The area of the seed and the area of the embryo were the seed morphological traits most affected by seed size. Seed size was strongly associated with seedling development and seedling biomass until the complete extension of the first two leaves, at the fourth leaf stage. The rate of first-leaf growth and the area of the first leaf were the developmental and biomass traits, respectively, most sensitive to seed-grading size.

Genome-wide meta-analysis identifies six novel loci associated with habitual coffee consumption

Coffee, a major dietary source of caffeine, is among the most widely consumed beverages in the world and has received considerable attention regarding health risks and benefits. We conducted a genome-wide (GW) meta-analysis of predominately regular-type coffee consumption (cups per day) among up to 91 462 coffee consumers of European ancestry with top single-nucleotide polymorphisms (SNPs) followed-up in ~30 062 and 7964 coffee consumers of European and African-American ancestry, respectively. Studies from both stages were combined in a trans-ethnic meta-analysis. Confirmed loci were examined for putative functional and biological relevance. Eight loci, including six novel loci, met GW significance (log10Bayes factor (BF)>5.64) with per-allele effect sizes of 0.03-0.14 cups per day. Six are located in or near genes potentially involved in pharmacokinetics (ABCG2, AHR, POR and CYP1A2) and pharmacodynamics (BDNF and SLC6A4) of caffeine. Two map to GCKR and MLXIPL genes related to metabolic traits but lacking known roles in coffee consumption. Enhancer and promoter histone marks populate the regions of many confirmed loci and several potential regulatory SNPs are highly correlated with the lead SNP of each. SNP alleles near GCKR, MLXIPL, BDNF and CYP1A2 that were associated with higher coffee consumption have previously been associated with smoking initiation, higher adiposity and fasting insulin and glucose but lower blood pressure and favorable lipid, inflammatory and liver enzyme profiles (P<5 × 10-8).Our genetic findings among European and African-American adults reinforce the role of caffeine in mediating habitual coffee consumption and may point to molecular mechanisms underlying inter-individual variability in pharmacological and health effects of coffee.

Elastomeerien kesto viherlipeäkäsittelyissä

Työssä on tutkittu eri kumilaatujen soveltuvuutta viherlipeäympäristöön laboratoriomittausten avulla. Kumia tultaisiin käyttämään viherlipeälinjan letkuventtiilissä. Suomalaisista sellutehtaista saaduista viherlipeänäytteistä mitattiin alkali- ja vierasainepitoisuudet. Kumitestauksissa viherlipeässä pyrittiin selvittämään kumien kesto prosessiolosuhteita vastaavissa olosuhteissa. Kumit asetettiin kuumaan viherlipeään jännitettynä ja pidettiin siinä kolme vuorokautta. Kumista tutkittavia ominaisuuksia olivat kumin massan muutos, kovuus, vetolujuus sekä murtovenymä. Kolmen vuorokauden testien tulosten perusteella valittiin kolme kumilaatua tuhannen tunnin kestotestiin, joissa seurattiin kumin massan käyttäytymistä sekä kumin pitkäaikaisen altistamisen viherlipeässä vaikutusta lujuusominaisuuksiin. Kokeissa havaittiin osan testatuista kumeista sitovan viherlipeää itseensä, mikä aiheuttaisi viherlipeän pääsyn letkun vahvikkeisiin ja aiheuttaisi letkun hajoamisen. Osa kumeista kului kemiallisesti, mikä taas aiheuttaisi letkun rasitustilanteissa repeämiä letkun pinnassa ja lopulta letkun hajoamisen. Kuitenkin suuressa osassa testatuissa kumimateriaaleissa ei ollut suuria massanmuutoksia. Tällöin lujuusmittaukset kertoivat muilta osin kumin kestosta. Muutamilla kumeilla massanmuutokset olivat alhaisia, mutta lujuusarvot olivat romahtaneet. Kuitenkin laboratoriomittausten tulosten perusteella pystyttiin löytämään kumimateriaali, joka kestäisi paremmin viherlipeäprosessissa kuin teollisuudessa käytössä ollut kumimateriaali. Kuitenkin lopullinen varmuus tästä voidaan saada teollisuudessa tehtyjen testausten avulla.

Effect of gibberellic acid and the biostimulant stimulate® on the initial growth of tamarind

Plant growth regulators and biostimulants have been used as an agronomic technique to optimize the production of seedlings in various crops. This study aimed to evaluate the influence of gibberellic acid and the biostimulant Stimulate® on the initial growth of tamarind (Tamarindus indica L.). The experiments were conducted in a nursery with 50% shading, in a randomized block design with five replications and five plants per plot. Thirty eight days after sowing, the leaves were sprayed seven times a day with 0.0 (control), 0.8, 1.6, 2.4 and 3.2 mL of gibberellic acid L-1 aqueous solution and with 0.0 (control), 6.0,12.0, 18.0, and 24.0 mL Stimulate® L-1 aqueous solution. Stem diameter (SD), plant height (PH), longest root length (LRL), shoot dry mass (SDM), root dry mass (RDM) and RDM:SDM ratio were evaluated ninety days after sowing. Variance and regression analysis showed that GA3 at 4% promoted plant growth (height), but had no significant effect on stem diameter, longest root length, shoot and root dry mass and the RDM:SDM ratio. On the other hand, all concentrations of Stimulate® significantly increased plant height and shoot and root dry mass of tamarind seedlings.

Kunnossapidon alihankinnan tutkiminen ja seurannan kehittäminen sementtitehtaalla

Työn tavoitteena oli antaa tarkka kuva Lappeenrannan sementtitehtaan kunnossapidon alihankkijoiden työtunneista ja -kustannuksista sekä jakaa ne eri kunnossapitodimensioiden kesken. Jotta alihankkijoiden tekemien töiden seurannasta tulisi jatkuvaa, seurannan toteutukselle on luotu arkirutiineihin soveltuva toimintamalli. Työtunnit ja -kustannukset on laskettu ostolaskujen perusteella ajalta 1.1.2000 – 31.5.2003. Teoriaosuudessa on käsitelty kunnossapitotoimintaa, sen seurantaa ja kustannuslaskentaa, jonka tarkoituksena on pohjustaa työtuntien ja -kustannusten jakoperusteita empiirisessä osassa. Empiria on aloitettu laskemalla kaikki sementtitehtaalle tehdyt työtunnit ja -kustannukset, joista sitten on eroteltu kunnossapidon, muiden toimintojen ja projektien osuudet erikseen. Kustannuksia on vertailtu budjettiarvoihin. Kunnossapidon työtunneista on tehty benchmarkingia kahdeksan sementtitehtaan kesken. Työn lopuksi on laadittu toimintamalli kunnossapidon alihankinnan jatkuvan seurannan toteuttamiseksi. Seuranta toteutetaan toiminnanohjausjärjestelmässä syöttämällä kustannusten ohessa tehtyjen tuntien määrä ja laittamalla yhteen tiliöintiulottuvuuteen toimittajanumero. Jatkokehityskohteena esitetään toiminnanohjaus- ja kunnossapitojärjestelmän integrointia, jolloin tunteja ja kustannuksia voidaan seurata työnumeroittain.

5C.09: Heritability of renal function parameters and electrolyte levels in the Swiss population

OBJECTIVE: Electrolytes handling by the kidney is essential for volume and blood pressure (BP) homeostasis but their distribution and heritability are not well described. We estimated the heritability of kidney function as well as of serum and urine concentrations, renal clearances and fractional excretions for sodium, chloride, potassium, calcium, phosphate and magnesium in a Swiss population-based study. DESIGN AND METHOD: Nuclear families were randomly selected from the general population in Switzerland. We estimated glomerular filtration rate (eGFR) using the CKD-EPI and MDRD equations. Urine was collected separately during day and night over 24-hour. We used the ASSOC program (S.A.G.E.) to estimate narrow sense heritability, including as covariates in the model: age, sex, body mass index and study center. RESULTS: The 1128 participants (537 men and 591 women from 273 families), had mean (sd) age of 47.4(17.5) years, body mass index of 25.0 (4.5) kg/m2 and CKD-EPI of 98.0(18.5) mL/min/1.73 m2. Heritability estimates (SE) were 46.0% (0.06), 48.0% (0.06) and 18.0% (0.06) for CKD-EPI, MDRD and 24-hour creatinine clearance (P < 0.05), respectively. Heritability [SE] of serum concentration was highest for calcium (37%[0.06]) and lowest for sodium (13%[0.05]). Heritabilities [SE] of 24-h urine concentrations and excretions, and of fractional excretions were highest for calcium (51%[0.06], 44%[0.06] and 51%[0.06], respectively) and lowest for potassium (11%[0.05], 10%[0.05] and 16%[0.06], respectively). All results were statistically different from zero.(Figure is included in full-text article.) CONCLUSIONS: : Serum and urine levels, urinary excretions and renal handling of electrolytes, particularly calcium, are heritable in the general adult population. Identifying genetic variants involved in electrolytes homeostasis may provide useful insight into the pathophysiological mechanisms involved in common chronic diseases such as kidney diseases, hypertension and diabetes.

The use of beta-blockers is associated with the occurrence of acute kidney injury in severe alcoholic hepatitis.

BACKGROUND & AIMS: The beneficial effect of nonselective beta-blockers (NSBB) has recently been questioned in patients with end-stage cirrhosis. We analysed the impact of NSBB on outcomes in severe alcoholic hepatitis (AH). METHODS: This study was based on a prospective database of patients with severe, biopsy-proven AH. Patients admitted from July, 2006 to July, 2014 were retrospectively studied. Patients were divided into two groups (with and without NSBB) and assessed for the occurrence of Acute Kidney Injury (AKI) and transplant-free mortality during a 168-day follow-up period. RESULTS: One hundred thirty-nine patients were included, the mean Maddrey score was 71 ± 34 and 86 patients (61.9%) developed AKI. Forty-eight patients (34.5%) received NSBB. The overall 168-day transplant-free mortality was 50.5% (95%CI, 41.3-60.0%). The overall 168-day cumulative incidence of AKI was 61.9% (95%CI, 53.2-69.4%). When compared, patients with NSBB had a lower heart rate (65 ± 13 vs 92 ± 12, P < 0.0001) and a lower mean arterial pressure (MAP, 78 ± 3 vs 87 ± 5, P < 0.0001). Patients with NSBB had comparable MELD scores, Maddrey scores, and medical histories. The 168-day transplant-free mortality was 56.8% (95%CI, 41.3-69.7%) in patients with NSBB and 46.7% (95%CI, 35.0-57.6%) without NSBB (P = 0.25). The 168-day cumulative incidence of AKI was 89.6% (95%CI, 74.9-95.9%) with NSBB compared to 50.4% (95%CI: 39.0-60.7) for no NSBB (P = 0.0001). The independent factors predicting AKI were a higher MELD score and the presence of NSBB. CONCLUSIONS: The use of NSBB in patients with severe AH is independently associated with a higher cumulative incidence of AKI.

9C.09: TREATMENT WITH CANDESARTAN UNMASKS HIGHER URINARY NOREPINEPHRINE EXCRETION IN WHITE COAT HYPERTENSIVE PATIENTS COMPARED TO HEALTHY NORMOTENSIVE PARTICIPANTS.

OBJECTIVE: White coat hypertensive is a pre-hypertensive state that has been associated with increased sympathetic drive. The objective of the study was to compare the exposure of the kidney to sympathetic nerve activity using urinary normetanephrine (UNMN) as a marker of renal sympathetic exposure in white coat hypertensive (WCH) and healthy normotensive (HN) participants. DESIGN AND METHOD: This was a double-blind randomized placebo-controlled crossover study. WCH were included if office blood pressure was >140/80 mmHg and ambulatory blood pressure <135/85 mmHg and HN if OBP was <140/90 mmHg and ABP <135/85 mmHg Participants were randomized to receive either 16 mg of candesartan or a matched placebo for one week before study day. On the study day systemic and renal hemodynamics as well as plasma norepinephrine and urinary excretion of normetanephrine (measured by LC/MS-MS were measured after one hour of baseline, one hour of lower body negative pressure and one hour of recovery period. Excretion of UNMN was expressed as the total of UNMN excreted during these three hours (cumUNMN). Paired or unpaired t-test were used for comparison. RESULTS: 25 HN and 12 WCH participants were included in the study. Mean age (±standard deviation), BMI were respectively 31.0±10.5 years and 22.0 ± 2.2 Kg/m2 in HN and 40.7±17.8 years and 26.7 ± 6.3 Kg/m2 in WCH.Table 1 Baseline mean blood pressure, plasma noradrenaline and cumulated UNMN during placebo and candesartan(Figure is included in full-text article.)Mean blood pressure was higher during placebo and candesartan in WCH compared to HN. Cumulated UNMN was higher in both groups after candesartan treatment. Cumulated UNMN was higher in WCH than in HN only after candesartan treatment. CONCLUSIONS: Urinary excretion of normetanephrine is increased in WCH compared to HN when treated with candesartan. The increased excretion of uNMN when the renin angiotensin system is blocked might reflect an increased sensitivity of WCH to stress conditions such as orthostatic stress.

Structural control on present-day topography of a basement massif: the Central and Eastern Anti-Atlas (Morocco)

The Anti-Atlas basement massif extends South of the High Atlas, and, despite a very mild Cenozoic deformation, its altitude exceeds 1500m in large areas, reaching 3305m in Jbel Sirwa. Structural contours of the present elevation of a polygenic planation surface (the High Erosional surface) and of the base of Cretaceous and Neogene inliers have been performed to characterize the major tectonic structures. Gentle Cenozoic WSW-ENE- and N-Strending folds, of 60 to100km wavelength, reactivate Variscan structures, being the major contributors to the local topography of the Anti-Atlas. Reactivated thrusts of decakilometric to kilometric-scale and E-W trend involving the Neogene rocks exhibit a steep attitude and a small displacement, but they also produce a marked topographic expression. The resulting Cenozoic horizontal shortening along N-S sections across the Anti-Atlas is about 1%. The position of the major anticlinal hinges determines the location of the fluvial divides of the Warzazat basin and the Anti-Atlas, and a structural depression on one of these hinges (Jbel Saghro anticline) allowed the formerly endorheic Warzazat basin to drain southwards. The first Cenozoic structures generating local topography are of pre-mid Miocene age (postdated by 6.7Ma volcanic rocks at the Jbel Saghro), whereas the youngest thrust movements postdate the Pliocene sedimentary and volcanic rocks (involving 2.1Ma volcanic rocks at Jbel Sirwa). In addition to these features, the mean elevation of the Anti-Atlas at the regional scale is also the result of a mantle thermal anomaly reported in previous works for the entire Atlas system.

Present day distribution and historical biogeography of the tribu Ophidiini (Ophidiformes, Ophidiidae, Ophidiinae) from the East Tropical Atlantic (CLOFETA area) and North-East Atlantic and Mediterranean (CLOFNAM area)

The present day geographic distribution of the Ophidiini tribe (Ophidiidae, Ophidiinae) in the Clofnam (North- Eastern Atlantic and Mediterranean) and Clofeta (Eastern Tropical Atlantic) areas is revised in this paper. Results show that Parohidion vassali is not a Mediterranean endemic species, and the presence of Ophidion barbatum in the Atlantic is confirmed. Moreover, the paper tries to analyse the historical events which could have caused the present situation of two genera, Ophidion and Parophidion, both in the Atlantic and in the Mediterranean. Although first fossil records of Ophidion and Parophidion date from the Pliocene, when considering all the historical events occurred from the existence of the Tethys Sea to the opening of the Atlantic and the Mediterranean formation, a much earlier origin of these genera seems to be more likely. The situation of Ophidion barbatum and O. rochei in the Mediterranean and Black Sea is also discussed