Inheritance of anthracnose resistance in common bean genotypes P.I. 207262 and AB 136

Bean (Phaseolus vulgaris) lines P.I. 207262 and AB 136, both resistant to delta and kappa races of Colletotrichum lindemuthianum, were crossed with Michelite, Dark Red Kidney, and Perry Marrow, susceptible to both races, and with Cornell 49-242, resistant to delta and susceptible to kappa. F1 and F2 reactions demonstrated that P.I. 207262 carries duplicate dominant genes for resistance to the delta race; AB 136 carries a dominant gene. These resistance genes are independent of the Are gene from Cornell 49-242. With respect to the kappa race, F1 and F2 data showed that the resistance controlled by P.I. 207262 and by AB 136 depends on a single dominant gene. Complementary factors were involved with AB 136 resistance to the delta race and with P.I. 207262 resistance to kappa.

The distribution of presumptive thoracic paraganglionic tissue in the common marmoset (Callithrix jacchus)

The aortic-pulmonary regions (APR) of seven adult marmosets (Callithrix jacchus) and the region of the right subclavian artery of a further three marmosets were diffusion-fixed with 10% buffered formol-saline solution. In both regions serial 5-µm sections were cut and stained by the Martius yellow, brilliant crystal scarlet and soluble blue method. Presumptive thoracic paraganglionic (PTP) tissue was only observed in the APR. PTP tissue was composed of small groups of cells that varied in size and number. The distribution of the groups of cells was extremely variable, so much so that it would be misleading to attempt to classify their position; they were not circumscribed by a connective tissue capsule, but were always related to the thoracic branches of the left vagus nerve. The cells lay in loose areolar tissue characteristic of this part of the mediastinum and received their blood supply from small adjacent connective tissue arterioles. Unlike the paraganglionic tissue found in the carotid body the cells in the thorax did not appear to have a profuse capillary blood supply. There was, however, a close cellular-neural relationship. The cells, 10-15 µm in diameter, were oval or rounded in appearance and possessed a central nucleus and clear cytoplasm. No evidence was found that these cells possessed a 'companion' cell reminiscent of the arrangement of type 1 and type 2 cells in the carotid body. In conclusion, we found evidence of presumed paraganglionic tissue in the APR of the marmoset which, however, did not show the characteristic histological features of the aortic body chemoreceptors that have been described in some non-primate mammals. A survey of the mediastina of other non-human primates is required to establish whether this finding is atypical for these animals.

Företagsamhet i skola och utbildning : lärares tankar om förutsättningarna att nå målen i temaområdet Deltagande, demokrati och entreprenörskap

Developing students’ enterprise and proactive approaches to life have been goals of Finnish public education since its introduction. Still, education in Finland today is criticized for not reaching these goals and for overlooking the development of students’ enterprise. The role of enterprise education is ambivalent. On the one hand, enterprise education is advocated as the solution to many of the alleged problems in public education; on the other hand, the pedagogical ideas that enterprise education builds on appear to coincide with the contemporary understanding of “good education.” The thesis discusses what sets enterprise education apart from other types of education and teaching. Notably, the pedagogical foundations for enterprise education are not necessarily solid or sufficiently explored. Thus, the overall aim of the thesis is to explore the conditions for developing enterprise in education. Sloyd, as a school subject that promotes handicraft-based education, has long been attributed as having the potential to develop students’ character and person; similarly, it is also identified as being well suited for developing student enterprise. Enterprise education is not specific to sloyd, however. In fact, developing enterprise is a cross-curricular goal for basic education. In a subject-focused educational structure and culture, the development of an enterprising mindset in students is a common concern for all teachers. Thus, an understanding of the conditions for enterprise education must not be limited to one school subject; rather, the nature of the phenomenon requires a cross-curricular approach. Altogether, the conditions for enterprise education appear to be in need of further research. In addition to a subject-focused structure, other influencing factors that are mentioned in discussions on enterprise education include the need for a more enterprising working culture in school. Importantly, another key factor is the individual teacher’s pedagogical philosophy, which constitutes the frame of reference that informs how he or she understands and interprets his or her profession. Notably, the conditions for enterprise education are poor unless a teacher’s pedagogical philosophy emphasizes a focus on enterprise. The empirical research uses a hermeneutical approach and focuses on exploring teachers’ views on the conditions for reaching the national goals related to students’ enterprise. The interview study was conducted among class and subject teachers around Swedish-speaking Finland. The study shows that teachers view themselves as the most important factor for a focus on enterprise. Teachers have also identified a vast number of contextual factors that influence, support, or counteract a focus on enterprise. Structure, culture, resources, and curriculum, as well as numerous societal factors, all interact to affect the conditions for enterprise education. The prevailing culture of subject focus poses a challenge to enterprise education. At the same time, however, a focus on enterprise can be seen as a natural tendency in grades one to six. Indeed, teachers of all grade levels interpret the development of a proactive approach to life as one of education’s core values. Altogether, the thesis offers a deepened and nuanced understanding of the conditions for enterprise education. While the public education system in Finland seems to have some favourable basic conditions for enterprise education, multifaceted challenges must be faced if the national goals related to enterprise are to be reached.

Lämpövuoanturin mittauselektroniikan suunnittelu ja toteutus

Energian kulutuksen vähentäminen ja sen tutkiminen on kasvavan kiinnostuksen kohteena. Syntyneen lämmön mittaaminen on yksi tapa mitata energian siirtymistä. Lämpötilan mittaaminen on yleistä, vaikka usein on merkittävämpää selvittää missä ja miten lämpöenergia on siirtynyt. Tästä syystä tarvitaan lämpövuoantureita, jotka reagoivat suoraan lämpövuohon eli lämpöenergian siirtymiseen. Tässä tutkimuksessa suunnitellaan ja toteutetaan lämpövuoanturin mittauselektroniikka vaativaan käyttöympäristöön. Työssä käytettävän gradienttilämpövuoanturin tuottama jännitesignaali on mikrovolttiluokkaa ja ympäristön aiheuttama kohina voi olla huomattavasti suurempi. Tämän takia anturin tuottamaa signaalia on vahvistettava, jotta sitä voidaan mitata luotettavasti. Tutkimuksessa keskitytään vahvistimen suunnitteluun, mutta suunnittelussa on otettava huomioon koko järjestelmä. Anturin sähköiset ominaisuudet ja ympäristö asettavat rajoitteita vahvistimelle. Tavoitteena on selvittää miten voidaan mitata mikrovolttien jännitesignaalia mahdollisimman suurella taajuuskaistalla vaativassa käyttöympäristössä. Työn tuloksena syntyi mittalaite, jota voidaan käyttää vaativassa ympäristössä lämpövuon mittaamiseen. Suunnitteluparametrien mukainen vahvistus ja päästökaista sekä offset-jännitteen ryömintä saavutettiin suunnitellulla mittalaitteella, mutta offsetjännite ja kohina olivat hieman suunniteltua suuremmat. Mittalaitteella ja lämpövuoanturilla havaittiin selvästi lämpövuon muutoksia keinotekoisilla herätteillä.

Fecal androgen levels in common marmoset (Callithrix jacchus) males living in captive family groups

In captive common marmoset groups, the reproductive inhibition observed in subordinate female seems to be a result of olfactory, visual and behavioral cues from the dominant female. However, few studies have examined the relationship among adult males living in the same social group. These studies have shown that reproductive failure among peer males seems to be based on hormonal and behavioral mechanisms. New insights on sexual strategies in primates have been shown using fecal steroids, but so far no information is available for common marmoset males. In the present study, we evaluated the influence of light-dark cycle, age and reproductive condition on the profile of fecal androgens in males living in the same family group. Feces were collected from six fathers and six sons for androgen determination during the light phase of the 24-h cycle for eight days randomly distributed over a 4-week period. Androgen levels were determined by enzyme immunoassay technique. Adult sons showed higher androgen levels (166.97 ± 22.95 ng/g) than fathers (80.69 ± 44.38 ng/g) and juveniles (49.06 ± 23.15 ng/g; P < 0.05). No diurnal variation (P > 0.05) in fecal androgen profile was observed in adults or juveniles. No indication of androgen-mediated social competition between fathers and adult sons was demonstrable. These results provide basic information on fecal androgen profile useful to investigate the socioendocrinology of free-ranging common marmoset males and verify that, in contrast to daughters, the reproductive suppression of sons is not based on physiological inhibition of their gonads.

Density, proportion, and dendritic coverage of retinal ganglion cells of the common marmoset (Callithrix jacchus jacchus)

We performed a quantitative analysis of M and P cell mosaics of the common-marmoset retina. Ganglion cells were labeled retrogradely from optic nerve deposits of Biocytin. The labeling was visualized using horseradish peroxidase (HRP) histochemistry and 3-3'diaminobenzidine as chromogen. M and P cells were morphologically similar to those found in Old- and New-World primates. Measurements were performed on well-stained cells from 4 retinas of different animals. We analyzed separate mosaics for inner and outer M and P cells at increasing distances from the fovea (2.5-9 mm of eccentricity) to estimate cell density, proportion, and dendritic coverage. M cell density decreased towards the retinal periphery in all quadrants. M cell density was higher in the nasal quadrant than in other retinal regions at similar eccentricities, reaching about 740 cells/mm² at 2.5 mm of temporal eccentricity, and representing 8-14% of all ganglion cells. P cell density increased from peripheral to more central regions, reaching about 5540 cells/mm² at 2.5 mm of temporal eccentricity. P cells represented a smaller proportion of all ganglion cells in the nasal quadrant than in other quadrants, and their numbers increased towards central retinal regions. The M cell coverage factor ranged from 5 to 12 and the P cell coverage factor ranged from 1 to 3 in the nasal quadrant and from 5 to 12 in the other quadrants. These results show that central and peripheral retinal regions differ in terms of cell class proportions and dendritic coverage, and their properties do not result from simply scaling down cell density. Therefore, differences in functional properties between central and peripheral vision should take these distinct regional retinal characteristics into account.

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

Suomalaisen pienpanimon kansainvälistymismahdollisuudet Ruotsissa

Työn tavoitteena on kartoittaa suomalaisen pienpanimon kansainvälistymismahdollisuuksia valitulla kohdemarkkina-alueella, hankkia kattavasti informaatiota kansainvälistymiseen vaadittavista asioista, sekä arvioida toimeksiantajayrityksen valmiuksia kansainvälistymiseen. Tarkoituksena on näiden asioiden perusteella muodostaa suomalaiselle pienpanimolle sopiva kansainvälistymispolku, valita operaatiomuoto kohdemarkkinoilla toimimiseksi sekä hahmotella jo ensimmäiset askeleet kansainvälisen toiminnan aloittamiseksi. Kansainvälistyminen on kokonaisvaltainen oppimis- ja muutosprosessi, jonka tuloksena yritys laajentaa omaa toimintaansa kansainvälisille markkinoille. Pienpanimolle kansainvälistyminen asettaa haasteita etenkin resurssien rajallisuuteen liittyen, mutta resursseja voidaan kehittää ja lisätä yritysten välisen verkostoitumisen ja muiden organisaatioiden avulla. Tietämyksen kasvattaminen ja verkostoaseman parantaminen syventää yrityksen kansainvälistä toimintaa ja vie kansainvälistymisprosessia eteenpäin. Suomalaisen pienpanimon kansainvälistymisessä avainasemaan nousee oikean yhteistyökumppanin löytäminen. Huolellinen valmistautuminen parantaa mahdollisuuksia onnistua, mutta kansainvälistymistä voi myös harjoitella ja samalla verkostoitua kohdemarkkinoilla hyödyntämällä pienpanimoille tyypillisiä kansainvälisiä yhteistyömuotoja.

Water deprivation and the double- depletion hypothesis: common neural mechanisms underlie thirst and salt appetite

Water deprivation-induced thirst is explained by the double-depletion hypothesis, which predicts that dehydration of the two major body fluid compartments, the extracellular and intracellular compartments, activates signals that combine centrally to induce water intake. However, sodium appetite is also elicited by water deprivation. In this brief review, we stress the importance of the water-depletion and partial extracellular fluid-repletion protocol which permits the distinction between sodium appetite and thirst. Consistent enhancement or a de novo production of sodium intake induced by deactivation of inhibitory nuclei (e.g., lateral parabrachial nucleus) or hormones (oxytocin, atrial natriuretic peptide), in water-deprived, extracellular-dehydrated or, contrary to tradition, intracellular-dehydrated rats, suggests that sodium appetite and thirst share more mechanisms than previously thought. Water deprivation has physiological and health effects in humans that might be related to the salt craving shown by our species.

Evidence for the endophytic colonization of Phaseolus vulgaris(common bean) roots by the diazotroph Herbaspirillum seropedicae

Herbaspirillum seropedicae is an endophytic diazotrophic bacterium, which associates with important agricultural plants. In the present study, we have investigated the attachment to and internal colonization of Phaseolus vulgaris roots by the H. seropedicae wild-type strain SMR1 and by a strain of H. seropedicae expressing a red fluorescent protein (DsRed) to track the bacterium in the plant tissues. Two-day-old P. vulgaris roots were incubated at 30°C for 15 min with 6 x 10(8) CFU/mL H. seropedicae SMR1 or RAM4. Three days after inoculation, 4 x 10(4) cells of endophytic H. seropedicae SMR1 were recovered per gram of fresh root, and 9 days after inoculation the number of endophytes increased to 4 x 10(6) CFU/g. The identity of the recovered bacteria was confirmed by amplification and sequencing of the 16SrRNA gene. Furthermore, confocal microscopy of P. vulgaris roots inoculated with H. seropedicae RAM4 showed that the bacterial cells were attached to the root surface 15 min after inoculation; fluorescent bacteria were visible in the internal tissues after 24 h and were found in the central cylinder after 72 h, showing that H. seropedicae RAM4 is capable of colonizing the roots of the dicotyledon P. vulgaris. Determination of dry weight of common bean inoculated with H. seropedicae SMR1 suggested that this bacterium has a negative effect on the growth of P. vulgaris.

An MD-PhD program in Brazil: students’ concepts of science and of common sense

In 1995, a pioneering MD-PhD program was initiated in Brazil for the training of medical scientists in experimental sciences at the Federal University of Rio de Janeiro. The program’s aim was achieved with respect to publication of theses in the form of papers with international visibility and also in terms of fostering the scientific careers of the graduates. The expansion of this type of program is one of the strategies for improving the preparation of biomedical researchers in Brazil. A noteworthy absence of interest in carrying out clinical research limits the ability of young Brazilian physicians to solve biomedical problems. To understand the students’ views of science, we used qualitative and quantitative triangulation methods, as well as participant observation to evaluate the students’ concepts of science and common sense. Subjective aspects were clearly less evident in their concepts of science. There was a strong concern about "methodology", "truth" and "usefulness". "Intuition", "creativity" and "curiosity" were the least mentioned thematic categories. Students recognized the value of intuition when it appeared as an explicit option but they did not refer to it spontaneously. Common sense was associated with "consensus", "opinion" and ideas that "require scientific validation". Such observations indicate that MD-PhD students share with their senior academic colleagues the same reluctance to consider common sense as a valid adjunct for the solution of scientific problems. Overcoming this difficulty may be an important step toward stimulating the interest of physicians in pursuing experimental research.

Challenges in the research and development of new human vaccines

The field of vaccinology was born from the observations by the fathers of vaccination, Edward Jenner and Louis Pasteur, that a permanent, positive change in the way our bodies respond to life-threatening infectious diseases can be obtained by specific challenge with the inactivated infectious agent performed in a controlled manner, avoiding the development of clinical disease upon exposure to the virulent pathogen. Many of the vaccines still in use today were developed on an empirical basis, essentially following the paradigm established by Pasteur, “isolate, inactivate, and inject” the disease-causing microorganism, and are capable of eliciting uniform, long-term immune memory responses that constitute the key to their proven efficacy. However, vaccines for pathogens considered as priority targets of public health concern are still lacking. The literature tends to focus more often on vaccine research problems associated with specific pathogens, but it is increasingly clear that there are common bottlenecks in vaccine research, which need to be solved in order to advance the development of the field as a whole. As part of a group of articles, the objective of the present report is to pinpoint these bottlenecks, exploring the literature for common problems and solutions in vaccine research applied to different situations. Our goal is to stimulate brainstorming among specialists of different fields related to vaccine research and development. Here, we briefly summarize the topics we intend to deal with in this discussion.

Expression of β-catenin and c-myc during human common bile duct development: a possible role in the morphogenesis of the common bile duct

β-catenin and c-myc play important roles in the development of tissues and organs. However, little is known about their expression patterns during the development of the human common bile duct. Immunohistochemistry was used to detect β-catenin and c-myc expression in common bile duct samples from postmortem tissues of 14 premature infants and 6 spontaneously aborted fetuses. The expression of β-catenin and c-myc was also analyzed by Western blot. The samples were divided into four groups based on the stage of human fetal development: 12, 13-27, 28-37, and >37 weeks. The Image-Pro Plus v. 6.0 image analysis software was used to calculate the mean qualifying score (MQS). At fetal stages 12, 13-27, 28-37, and >37 weeks, MQS of β-catenin were 612.52±262.13, 818.38±311.73, 706.33±157.19, and 350.69±110.19, respectively. There was a significant difference in MQS among the four groups (ANOVA, P=0.0155) and between the scores at >37 and 13-27 weeks (Student-Newman-Keuls, P<0.05). At fetal stages 12, 13-27, 28-37, and >37 weeks, the MQS of c-myc were 1376.64±330.04, 1224.18±171.66, 1270.24±320.75, and 741.04±219.19, respectively. There was a significant difference in MQS among the four groups (ANOVA, P=0.0087) and between the scores at >37 and 12 weeks, >37 and 13-27 weeks, and >37 and 28-37 weeks (all P<0.05, Student-Newman-Keuls). Western blots showed that β-catenin and c-myc expression were significantly higher in fetal than in postnatal control duct tissue (P<0.05). c-myc and β-catenin are involved in the normal development of the human common bile duct.

Accuracy of dose planning for prostate radiotherapy in the presence of metallic implants evaluated by electron spin resonance dosimetry

Radiotherapy is one of the main approaches to cure prostate cancer, and its success depends on the accuracy of dose planning. A complicating factor is the presence of a metallic prosthesis in the femur and pelvis, which is becoming more common in elderly populations. The goal of this work was to perform dose measurements to check the accuracy of radiotherapy treatment planning under these complicated conditions. To accomplish this, a scale phantom of an adult pelvic region was used with alanine dosimeters inserted in the prostate region. This phantom was irradiated according to the planned treatment under the following three conditions: with two metallic prostheses in the region of the femur head, with only one prosthesis, and without any prostheses. The combined relative standard uncertainty of dose measurement by electron spin resonance (ESR)/alanine was 5.05%, whereas the combined relative standard uncertainty of the applied dose was 3.35%, resulting in a combined relative standard uncertainty of the whole process of 6.06%. The ESR dosimetry indicated that there was no difference (P>0.05, ANOVA) in dosage between the planned dose and treatments. The results are in the range of the planned dose, within the combined relative uncertainty, demonstrating that the treatment-planning system compensates for the effects caused by the presence of femur and hip metal prostheses.

Roles of novel biomarkers in progression of cutaneous squamous cell carcinoma

Roles of novel biomarkers was studied in progression of cutaneous squamous cell carcinoma (cSCC) as the most common metastatic skin cancer. The incidence of cSCC is increasing worldwide due to lifestyle changes such as recreational exposure to sunlight and the aging of the population. Because of an emerging need for molecular markers for the progression of cSCC, we set our goal to characterize three distinct novel markers overexpressed in cSCC cells. Our results identified overexpression of serpin peptidase inhibitor clade A member 1 (SerpinA1), EphB2 and absent in melanoma 2 (AIM2) in cSCC cell lines compared with normal human epidermal keratinocytes (NHEKs). Immunohistochemical analysis of SerpinA1, EphB2 and AIM2 revealed abundant tumor cell-specific expression of cytoplasmic SerpinA1 and AIM2 and cytoplasmic and membranous EphB2 in cSCC tumors in vivo. The staining intensity of SerpinA1, EphB2 and AIM2 was significantly stronger in cSCC as compared with carcinoma in situ (cSCCIS) and actinic keratosis (AK). Tumor cell-associated SerpinA1 and EphB2 was noted in chemically induced mouse skin SCC, and the staining intensity was stronger in mouse cSCCs than in untreated skin. AIM2 staining intensity was significantly more abundant in cSCC of organ transplant recipients (OTR) than in sporadic cSCC in vivo. EphB2 knockdown resulted in inhibition of migration in cSCC cells. In addition, knockdown of EphB2 and AIM2 was found to inhibit the proliferation and invasion of cSCC cells and to delay the growth and vascularization of cSCC xenografts in vivo. Altogether, these findings identify SerpinA1 as a novel biomarker for cSCC. In addition, characterization of the roles of EphB2 and AIM2 in the progression of cSCC was implicated them as possible therapeutic targets for the treatment of cSCC particularly in unresectable and metastatic tumors.