Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla.

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus-suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Valdezin öljyvuodon vaikutus alaskalaiseen alkuperäisväestöön Tundra Times- sanomalehdessä vuoden 1989 huhtikuusta vuoden 1990 huhtikuuhun

Exxon Valdezin tankkerin haaksirikko ja öljyvuoto Prinssi Williamin salmessa Alaskassa olivat vuoden 1989 merkittävimpiä mediatapahtumia 1980-luvun lopussa. Exxon Valdezin öljyvuoto oli Yhdysvaltojen senhetkisen historian pahin öljyvuoto. Prinssi Williamin salmen lähialueen merkittävimpiä maanomistajia olivat aleutit, jotka kuuluvat Alaskan alkuperäisväestöön. Pro gradu-tutkielmani alkuperäisaineistona toimivat alaskalaisen sanomalehden, Tundra Timesin pääkirjoitukset, lukijoiden kirjeet päätoimittajalle, uutiset ja artikkelit. Tutkielmassa tutkitaan Exxon Valdezin öljyvuodon vaikutuksia Alaskan alkuperäisväestöön Tundra Timesissa vuoden 1989 huhtikuusta vuoden 1990 huhtikuuhun. Tutkielma on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tärkeimmät tutkimusmetodit ovat etnografinen ja induktiivinen sisällönanalyysi. Tutkielma sijoittuu historiantutkimuskentällä osaksi etnohistoriaa. Tutkimuskysymyksiä ovat muun muassa, mitä Tundra Timesin pääkirjoituksissa kirjoitetaan öljyvuodosta? Mitä tai ketä pääkirjoituksissa kritisoidaan? Mitä teemoja pääkirjoituksissa otetaan esille? Minkälaisia mielipiteitä lehdessä julkaistuissa lukijoiden kirjeissä on suhteessa öljyvuotoon? Miten Prinssi Williamin salmen alueen ja muun Alaskan alkuperäisasukkaat reagoivat öljyvuotoon? Ja miten lehti representoi muutosta öljyvuodon vaikutuksesta ihmisten elämässä? Pääkirjoitusten pohjalta voi todeta, että Tundra Timesin päätoimittaja kritisoi etenkin öljy-yhtiöiden ja –teollisuuden kykyä varautua öljyvuotoihin ja maan hallituksen käyttäytymistä alkuperäisväestöä kohtaan öljyvuodon jälkeen. Pääkirjoituksissa raittiusteema on enemmän esillä tutkimusajankohtana kuin Exxon Valdezin öljyvuoto. Tundra Timesin mukaan alkuperäisväestö oli ensisijaisesti huolissaan öljyvuodon vaikutuksista heidän omavaraistalouteensa. Pääkirjoitusten ja uutisten mukaan omavaraistalous ei ole pelkkä keino toimeentulon hankkimiseen, vaan se on elämäntapa. Huoli omavaraistaloudesta on hallitseva teema Tundra Timesin uutisissa ja artikkeleissa. Pelko alkoholin käytön lisääntymisestä ja toimettomuudesta ovat myös tärkeitä teemoja öljyvuotoon liittyvässä uutisoinnissa.

Rintamasotilaiden lasten isäkokemukset. Sodan jälkeen syntyneiden porilaismiesten kertomuksia isistään

Tässä tutkielmassa tarkastelen millaisia ovat rintamasotilaiden lasten isäkokemukset ja miksi ne muodostuivat sellaisiksi kuin ne ovat? Tutkielman ensisijaisena lähteenä toimivat neljän porilaisen miehen haastattelut, jotka tehtiin maaliskuun 2011 jahuhtikuun 2012 välisenä aikana. Haastattelut olivat luonteeltaan pitkiä teemahaastatteluja, joihin haasteltavat osallistuivat yksin ja kukin yhden kerran. Ajallisesti haastatteluissa keskityttiin 50- ja 60-lukuun. Haasteltavaksi valikoitui alkujaan sattumalta vain miehiä, mutta ei yrityksistä huolimatta yhtään naista. Tämän johdosta rajaus tehtiin tietoisesti miehiin. Lisäksi haasteltavat oli tietoisesti valittu sodan jälkeen syntyneistä ikäluokista. Haastatteluaineisto purettiin osiksi Jyrki Pöysän määrittelemää lähilukumetodia käyttäen. Lähiluvun jälkeen aineistosta esiin nousseita kertomuksia tulkittiin Victor W. Turnerin määrittelemän erityisen kokemuksen sekä Kirsti Salmi-Niklanderin määrittelemän rajatun kokemuksen käsitteitä hyväksi käyttäen. Näiden käsitteiden kautta hain haastattelukertomuksille yhteisiä nimittäjiä, jotka voidaan tulkita yhteisiksi kokemuksiksi ja laajentaa näin koskemaan suurempia joukkoja. Tutkimusaineisto kontekstualisoitiin tarkastelemalla aluksi 50- ja 60-lukujen yhteiskunnallista, poliittista sekä sosiaalista ilmapiiriä, jonka jälkeen tutkielman fokus siirtyy varsinaisen haastatteluaineiston tarkastelemiseen. Tutkielmassa osoitan, että yhteisiä nimittäviä tekijöitä haasteltavien lapsuudessa olivat isien runsas alkoholinkäyttö, etäinen käyttäytyminen suhteessa lapsiin sekä sodasta vaikeneminen. Sodasta miehet puhuivat lähinnä humalassa, saunassa ja kavereilleen, mutta eivät juuri koskaan omalle perheelle. Osalla isistä täyttyivät kaikki yllä mainitut nimittäjät, mutta yksi heistä pysyi raittiina lähes koko elämänsä. Tutkielma myös osoittaa, että mitä kauemmas sodan ajasta tultiin, sitä vähäisemmäksi kävi isien etäinen käytös ja myös vaikenemisen kulttuuri alkoi ajan myötä rakoilla. Osalla isistä alkoholi näytteli suurta osaa elämän loppuun asti, mutta osa vähensi sen käyttöä ikäännyttyään. Tutkielmassa korostuvat haasteltavien kertomukset siitä, että isien käytös ei ollut heille traumaattista, vaan se nähtiin ajan tapojen sanelemana tai henkilökohtaisena käytöksenä. Haasteltavat eivät osanneet kertoa miten sota oli heidän isiinsä vaikuttanut, vaikka kuitenkin allekirjoittivat sodalla olleen vaikutuksia. Erityisesti haasteltavien mieleen oli jäänyt leppoisa ja mukava isän kanssa vietetty aika, joka Turneria mukaillen näyttäytyy erityisen kokemuksen hetkinä. Näiden hetkien rooli traumojen puuttumisen selittäjänä on erittäin tärkeä ja vaatii tulevaisuudessa lähempää tarkastelua.

Höyrytasetarkastelu kemianteollisuuden tehdasalueella

Tässä kandidaatintyössä perehdyttiin Kemira Chemicals Oy:n Sastamalan Äetsässä sijaitsevan tehdasalueen höyryverkkoon. Työn tavoitteena oli luoda selkeä kokonaiskuva höyryn tuotannosta ja kulutuksesta tehdasalueella. Työssä tutkittiin höyryverkon nykyisten mittauspisteiden kattavuutta ja suoritettiin höyrytasetarkastelu höyryverkostolle. Höyrytaseen tarkemmalla ymmärtämisellä helpotetaan mahdollisten energiatehokkuushankkeiden kohdentamista järkevästi. Työssä tarkasteltiin tehdasalueen höyryjärjestelmää siinä tarkkuudessa kuin se nykyisten mittausten dataa hyödyntäen on mahdollista. Laskennassa keskityttiin tarkastelemaan kokonaisuutta, ja erityisesti tuomaan esille merkittävimpiä höyrynkuluttajia. Päähöyrykattilan omakäyttöteho on huomattavan suuri syöttöveden merkittävän lämmitystarpeen johdosta. Tehtaista merkittävimmät höyryn kuluttajat ovat natriumkloraattitehdas (T III) ja hienokemikaalitehdas (T IV). Höyryverkkoa tarkasteltaessa luotiin myös uusi raportointipohja höyryn tuotannon ja kulutuksen tunnuslukujen seurantaan. Luotu raporttipohja hyödyntää saatavissa olevaa mittausdataa aiempaa tarkemmin ja laskenta on toteutettu mahdollisimman läpinäkyvästi. Mahdolliset höyrynkäytön tarkemmat selvitykset ja investoinnit esimerkiksi höyrymittauksiin kannattaa kohdentaa tehtaisiin T III ja T IV. Mikäli tulevaisuudessa halutaan muodostaa vetytase, helpottaa poltetun vedyn määrän seuranta luodussa raportointipohjassa taseen muodostamista.

Ihmiskehon liikkeenkaappaus

Liikkeenkaappauksessa mitataan kohteen sijainti ja suunta fyysisessä tilassa ja nämä tiedot tallennetaan tietokoneelle käyttökelpoiseen muotoon. Kohteina voivat olla ihmis- ja ei-ihmishahmot, kasvojen piirteet, kameran tai valon sijainnit ja muut kohtauksen elementit. Liikkeenkaappauksen historia alkoi 1800-luvun lopulla peräkkäisistä valokuvista. Nykyisiä liikkeenkaappaustapoja ovat optinen, magneettinen, mekaaninen, videopohjainen ja inertiamittaukseen pohjautuva liikkeenkaappaus. Eri liikkeenkaappaustavat sopivat eri käyttökohteisiin. Tällä hetkellä käytetyin liikkeenkaappaustapa on optinen liikkeenkaappaus. Liikkeenkaappauksen sovellusalueet voidaan jaotella analyysiin, seurantaan ja tunnistukseen. Liikkeenkaappaus mahdollistaa ihmiskehon tunkeilemattoman analyysi. Seurannassa liike arvotetaan ja tallennetaan. Tunnistuksessa liikettä käytetään biometrisena tunnisteena. Kinemaattinen malli on matemaattinen malli ihmiskehosta. Se koostuu luita edustavista kiinteistä kappaleista ja luonnollisesti rajoitetuista nivelpisteistä. Mallin tarkkuutta voidaan kuvata vapausasteilla. Kinemaattista mallia käytetään liikkeen rekonstruoinnissa. Uskon liikkeenkaappaustekniikan tutkimuksen ja käytön lisääntyvän vielä tulevina vuosina. Vaikka optinen liikkeenkaappaus on tällä hetkellä käytetyin, videopohjainen liikkeenkaappaus saattaa ohittaa sen tulevaisuudessa.

Suoramarkkinointiesitteen kääntäminen: käännösstrategioiden vaikutus vetoomusfunktion toteutumiseen

Tutkimus tarkastelee suoramarkkinointiesitteessä käytettyjä globaaleja ja lokaaleja käännösstrategioita ja niiden vaikutusta esitetekstin käännöksen vetoomusfunktion toteutumiseen. Tutkimusaineistona on kaksi Tupperware-yrityksen englanninkielistä tuote-esitettä ja niiden suomen- ja saksankieliset käännökset. Aineistosta on rajattu lähemmin tarkasteltavaksi tuotekuvaussivujen ylä- ja alaotsikoiden alkutekstiversio ja käännökset. Aineistoa tarkastellaan Andrew Chestermanin (1997) jaottelemien globaalien ja lokaalien käännösstrategioiden pohjalta. Suoramarkkinointiesitteen tekstillä on operatiivinen funktio, ja esitetekstin tärkein tehtävä on vedota lukijaan. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää, miten suomentajan ja saksantajan valitsemat globaalit ja lokaalit käännösstrategiat tukevat käännöksen vetoomusfunktion toteutumista. Tämä tapahtuu tutkimalla käännöksissä esiintyviä käännösratkaisuja, joita tarkastellaan käännösstrategioiden näkökulmasta ja arvioimalla niiden vaikutusta vetoomusfunktion toteutumiseen. Kääntäjien voidaan olettaa käyttäneen erilaisia käännösstrategioita suoran sanasanaisen kääntämisen sijaan. Oletuksena on, että suomentaja ja saksantaja ovat kieli- ja kulttuurierojen vuoksi päätyneet käyttämään erilaisia globaaleja ja lokaaleja käännösstrategioita. Tutkimuksessa oletetaan myös, että kääntäjien valitsemat globaalit ja lokaalit käännösstrategiat noudattelevat yhdenmukaista linjaa, mikä ilmenee siten, että samankaltaisten käännösongelmien ratkaisussa käytetään käännösstrategioita loogisesti ja yhtenäisesti, sillä yhtenäinen strategioiden käyttö tukee käännöksen vetoomusfunktion toteutumista. Tutkimustulokset osoittivat, että suomentaja ja saksantaja olivat käyttäneet erilaisia globaaleja ja lokaaleja käännösstrategioita. Tutkimusmateriaalista voitiin myös todeta, että saksantajan käyttämät käännösstrategiat olivat luonteeltaan yhtenäisiä, kun taas suomentajan käännösstrategioiden käyttö oli huomattavasti epäyhtenäisempää. Epäyhtenäisen käännösstrategioiden käytön huomattiin heikentävän käännöksen vetoomusfunktion toteutumista selvästi. Yhtenäinen käännösstrategioiden käyttö puolestaan tuki vetoomusfunktion toteutumista. Tutkimustietoon perustuen ammattikääntäjä käyttää käännösstrategioita tietoisemmin ja yhtenäisemmin. Tutkimusmateriaalin perusteella voitiinkin siis päätellä, että ammattimaisen kääntäjän käyttäminen suoramarkkinointiesitteen kääntämisessä edistää alkutekstissä esiintyvän vetoomusfunktion välittymistä käännökseen.

Kolmen eri tv-sarjan sanastotason tyylien eroja

Tutkielman aiheena on kolmen DVD:llä julkaistun tv-sarjan sanastotason mahdolliset sosiolingvistiset ja tyylilliset erot lähtökielen ja tekstitetyn tulokielen tasolla. Sarjoista The Closer ja Braquo ovat poliisisarjoja ja Sons of anarchy on rikossarja. Sarjojen luokittelu noudattaa kunkin sarjan päähenkilöiden lakia noudattavaa toimintaa. Tarkasteltavaksi valikoitui The Closer, Braquo ja Sons of anarchy sarjoista neljä kohtausta, jotka ovat rikospaikka, toimintasuunnitelman teko, virallinen rikospaikka ja epävirallinen rikospaikka. Hypoteeseina on, että poliisisarjojen päähenkilöiden puhetyyli eroaa sanastotasolla rikossarjan henkilöiden puhetyylistä. Jokaisella sarjalla ominaisia sanaston tyylipiirteitä ja että sarjojen lakia seuraava toiminta noudattaa sitä, miten henkilöt puhuvat. Lisäksi tarkastelen onko lähtökielen ja tekstitetyn tulokielen tyylillinen taso samaa kuin lähtökielen taso sekä sitä että onko Tiina Holopaisen (2010) toimivuuden tasoja mahdollista käyttää hyväksi tutkittaessa kielellistä variaatiota yhdessä multimodaalisen näkökulman kanssa. Sosiolingvisen variaation ja sanastotason tyylivarianttien tutkimuksessa käytän Allan Bellin (1984) kuulijakuntaa painottavaa audience design teoriaa ja William Labovin (2001) tyylinmuutoksia painottavaa style shift -teoriaa. Sanastovarianttien vertailussa noudatan Françoise Gadet’n (2003) esittämiä sanastotasoja. Analyysin tulosten mukaan lähtökielen tasolla The Closerissa on korkeinta sanastotason tyyliä ja hypoteesin vastaisesti Braquolla matalinta. Jokaisen sarjan kohdalla tekstitetyssä tulokielessä sanaston taso oli siirtynyt standardikielen suuntaan. Tulokielen tasolla sarjojen välillä oli vähäistä vaihtelua, mutta The Closerilla oli eniten standarditason sanastoa ja Sons of anarchyllä vähiten. Tulosten perusteella puhujan kuulijakunnalla ei ole merkitystä puhujan tekemien tyylivarianttien valintaan, vaan jokaisen sarjan päähenkilöt ovat identifioituneet omaan ryhmäänsä, jolloin tutkittavien neljän kohtauksen väliltä ei löytynyt isoja eroavaisuuksia. Holopaisen toimivuuden tasoja oli mahdollista yhdistää käännöksen analysointiin yhdessä multimodaalisen näkökulman kanssa.

Tosikommunismi ja kaaderien muistot Nestori ja Elli Parkkarin sotien jälkeisissä omaelämäkerrallisissa kirjoituksissa

Tutkielmassani tarkastelen SKP:n kaaderien Nestori ja Elli Parkkarin toisen maailmansodan jälkeen kirjoittamia omaelämäkertoja ja analysoin sitä, miten he omaelämäkerroissaan välittävät kommunistiyhteisön muistia. Tutkimuksessani etsin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä muistoja Parkkarien omaelämäkerrat säilyttävät ja välittävät? Miksi Parkkarit kirjoittivat omaelämäkertoja toisen maailmansodan jälkeen ja mikä oli niiden merkitys kommunistiyhteisölle? Tutkielman alkuperäislähteinä käytän Parkkarien omaelämäkertoja, heidän vuonna 1947 kirjoittamia lyhyitä pienoiselämäkertoja sekä Kansan Arkiston Parkkareita koskevaa arkisto-aineistoa. Lähteiden analysoinnissa sovellan Jan Assmannin kulttuurisen muistin teoriaa, jota hän esittelee kirjassaan Cultural Memory and Early Civilization: Writing, Remembrance, and Political Imagination (2011). Assmann luo kulttuurisen muistin teoriansa ranskalaisen sosiologin Maurice Halbwachsin kollektiivisen muistin teorian pohjalta, jossa korostetaan muistin sosiaalista luonnetta. Assmann jatkaa Halbwachsin kollektiivisen muistin teoriaa jakamalla kollektiivisen muistamisen kolmeen muotoon: kommunikatiivisen ja kulttuurisen muistin käsitteisiin, joiden välissä on biografisen muistamisen muoto. Näiden käsitteiden avulla Assmann osoittaa, kuinka kollektiivista muistia rakennetaan yhteisöissä. Analysoin aluksi Parkkarien puolueelle vuonna 1947 kirjoittamia pienoiselämäkertoja ja käyn läpi sitä, millä tavalla ne olivat tärkeitä sekä Parkkareille itselleen että puolueelle. Tämän jälkeen siirryn Parkkarien omaelämäkertoihin. Tarkastelen omaelämäkertoja erittelemällä kolme eri teemaa, jotka ovat kommunistien maanalainen puoluetyö, ruumiilliset kokemukset vankilassa ja keskitysleirillä sekä opiskelu ja aate. Viimeisessä luvussa käsittelen Parkkarien asemaa puolueessa toisen maailmansodan jälkeen. Samalla pohdin uskollisuuden merkitystä, sukupuolen roolia ja pohdin vallan ja pienois- sekä omaelämäkertojen suhdetta. Assmannin teoriaa soveltaen luen Parkkarien omaelämäkerrat osaksi kommunikatiivista muistia, eli osana kommunistiyhteisön suullista ja elämäkerrallista muistamista. Näiden omaelämäkertojen avulla kommunistiyhteisö pyrki siirtymään sodan jälkeen kommunikatiivisesta muistamisesta institutionaaliseen kulttuuriseen muistamiseen. Parkkarit toimivat siten SKP:n kollektiivisen muistin välittäjinä ja Parkkarien omaelämäkerrat olivat näin osa kommunistiyhteisön historiankirjoitusta. Omaelämäkerroissa kuvataan sitä, miten esimerkillinen tosikommunisti toimii. Samalla niissä puetaan sanoiksi kommunistista aatetta.

Burda Style -lehden käännökset. Funktionaalinen käännösanalyysi

Tässä tutkielmassa vertaillaan Burda Style -lehden käännöksiä alkuperäisestä saksan kielestä englannin, ranskan, suomen ja unkarin kielelle käännöstieteilijä Christiane Nordin käännöslähtöisen analyysimallin avulla. Tutkin erityisesti lehden ompeluohjeosiota, joka on lehdessä itsenäinen kokonaisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ompeluohjeiden informaatio on säilynyt käännöksessä ja miten sitä on mahdollisesti muokattu uusi vastaanottaja huomioon ottaen. Burda Style on saksalainen lehti, jolla on pitkä historia. Lehti ilmestyy nykyään 99 maassa ja se on käännetty 17 kielelle. Christiane Nordin käännöslähteisessä analyysimallissa tarkastellaan tekstin ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä. Analyysimalli on joustava ja tarkastelunkohteita voidaan käyttää niiden tarpeen mukaan. Tekstin ulkoisia tekijöitä ovat: lähettäjä, lähettäjän aikomus, vastaanottaja, väline, paikka aika, motiivi sekä funktio. Tekstin sisäisiä tekijöitä taas ovat: aihe, sisältö, presuppositiot, rakenne, nonverbaaliset elementit, sanasto, rakenne sekä suprasegmentaaliset piirteet. Nord esittelee nämä tekijät hyvin selkeästi teoksessaan Text Analysis in Translation: Theory, Methodology, and Didactic Application of a Model for Translation-Oriented Text Analysis (1991) ja tämä teos onkin tärkein teos tutkielmani kannalta. Lähestyn toisaalta aineistoani myös Katharina Reissin ja Hans J. Vermeerin funktionaalisen käännösanalyysimallin avulla, jonka mukaan kääntämisen ensisijainen tehtävä on mahdollistaan tekstin toimivuus uudessa tilanteessa. Tekstin skopos, eli funktio, määrää ensisijaisesti jokaisessa käännösvalinnan. Käytän työssäni Reissin ja Vermeerin teosta Mitä kääntäminen on: teoriaa ja käytäntöä (1986). Tutkielman empiirisessä osassa analysoin ompeluohjeet Nordin ulkoisten ja sisäisten tekijöiden avulla. Jotkut tekijät ovat toisia oleellisempia, siksi perehdyn tiettyihin tekijöihin enemmän. Tutkielmassa ilmeni, että lehtiä oli muokattu jonkin verran uutta vastaanottajaa huomioon ottaen. Ohjeisiin oli mm. tehty poistoja sekä lisäyksiä. Tekstilajin konventiot oli otettu hyvin huomioon eri käännöksissä ja ammattisanastoa oli tasapuolisesti. Suurimman muutoksen käännösprosessissa oli kokenut unkarinkielinen käännös, josta oli poistettu monia osakokonaisuuksia alkuperäiseen nähden.

Kivipää, Äväntäjärvi ja Pitkävesi: Oriveden vedenkokoumien nimet

Tarkastelen tutkielmassani Oriveden kaupungin järvien ja lampien eli vedenkokoumien nimiä. Huomio keskittyy siihen, millainen näiden nimien muodostama järjestelmä eli nimisysteemi on kokonaisuutena. Lisäksi selvitän nimien etymologiat ja nimenantoperusteet. Tutkimus on pääosin luonteeltaan kvalitatiivista, joskin eri nimenantoperusteiden osuudet käyvät myös ilmi. Tutkimusaineisto on kerätty Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkistosta, ja se sisältää niiden vedenkokoumien nimet, joiden tarkoitteet sijaitsevat ainakin osittain Oriveden kaupungin alueella. Orivedellä on melko runsaasti vedenkokoumia; aineistossani on yhteensä 420 nimeä. Vedenkokoumien nimenantoperusteiden selvittämiseen käytän syntaktis-semanttista analyysimallia, jossa keskeinen lähtökohta on nimenantajan asemaan samaistuminen. Tällä tavoin pyritään saamaan selville paikan todellinen nimenantoperuste toisin kuin vanhemmassa nimistöntutkimuksessa, jossa paikannimien luokittelu oli lähinnä sanasemanttista. Nimien etymologian eli alkuperän selvittämiseksi turvaudun aiempaan paikannimitutkimukseen sekä suomen kielen tavanomaisiin sanakirjoihin, etymologisiin sanakirjoihin ja Suomen murteiden sanakirjaan. Tutkielma osoittaa, että Oriveden vedenkokoumien nimet muodostavat varsin monikerroksisen ja heterogeenisen nimisysteemin. Kuten jo aiemmin on osoitettu, Oriveden alueen nimistössä on myös saamen kieleen pohjautuvia aineksia, minkä tämä tutkielma vahvistaa. Lisäksi nimisysteemiin kuuluu metaforisia nimiä (Häränsilmä), täsmennettyjä nimiä (Alanen Pitkäjärvi) ja useaan vedenkokoumaan kollektiivisesti viittaavia nimiä (Kirvesjärvet). Nämä piirteet voidaan nähdä pitkälti analogian ja tiettyjen nimenmuodostusmallien tuloksena, sillä analogialla on osoitettu olevan suuri osuus paikkojen nimeämisessä. Etymologinen selvitys osoittaa, että suurin osa nimistä on asiasisällöltään vielä nykyihmisellekin täysin selviä, kun taas joidenkin nimien alkuperä on ajan kuluessa ja kielen muuttuessa hämärtynyt. Helpoiten hämärtyvät sellaiset nimet, jotka sisältävät johonkin vanhaan elinkeinoon tai kulttuuriin viittaavan nimityksen. Orivedellä on kuitenkin myös sellaisia vedenkokoumien nimiä, joiden alkuperä jää tutkimuksesta huolimatta hämäräksi. Tällaiset nimet viittaavat usein suuriin vedenkokoumiin, joiden nimet kuuluvat yleensä paikannimistömme vanhimpaan kerrostumaan.