Valmentava johtamisosaaminen kuntaorganisaation esimiestyössä

Kuntaorganisaatioissa esimiehen rooli on muotoutumassa työntekijän edustaman asiantuntijuuden vahvistajaksi. Tämä edellyttää esimieheltä uusia osaamisvalmiuksia. Valmentavalla johtamisella tehostetaan yksilöiden ja tiimien suoritustasoa kannustamalla alaisia kyseenalaistamaan asioita sekä tekemään ongelmanratkaisua itsenäisesti. Valmentavan johtamisotteen juurtumisen keskiössä on esimiehen valmennusosaaminen, jonka on todettu lisäävän alaisen työsuoritusta, työhön sitoutumista sekä työtyytyväisyyttä. Tämän tapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten kuntaorganisaation esimiestyössä toteutuu valmentava johtamisosaaminen ja mitä valmentavan johtamisen toimintatapoja esimiestyössä on tunnistettavissa. Tutkimustapauksena toimi yksi kuntaorganisaatio ja sen keski- ja työnjohdossa työskentelevät esimiehet. Tutkimus toteutettiin sekä määrällistä että laadullista tutkimusotetta hyödyntäen. Empiirinen tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka lähetettiin tapausorganisaation neljän eri toimialueen esimiehille (N= 90) saaden vastausprosentiksi 36 %. Kyselyn määrällinen aineisto kerättiin strukturoiduilla väittämillä ja laadullinen aineisto lomakkeeseen lisätyillä avoimilla kysymyksillä. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake perustui strukturoidulta osaltaan validoituun arviointimittariin, jonka sisältämät viisi ulottuvuutta: avoin vuorovaikutus, tiimityöskentely, ihmisten arvostaminen, epävarmuuden hyväksyminen ja kehittämisen mahdollistaminen mittaavat esimiehen valmennusosaamista. Ulottuvuuksista johdetuille väittämäpareille suoritettiin kaksoiskäännöstoimenpide. Strukturoidut vastaukset analysoitiin tilastollisesti hyödyntäen Pearsonin korrelaatiotestiä sekä yhdensuuntaista ja monen eri tekijän varianssianalyysejä. Avoimien kysymysten vastaukset analysoitiin sisällön analyysillä. Tutkimustulosten perusteella esimiesten valmennusosaaminen näyttäytyi tapausorganisaatiossa vahvimpana avoimen vuorovaikutuksen ja heikoimpana ihmisten arvostamisen alueilla. Tilastollisesti merkitsevästi (P < 0,05) vuorovaikutusosaaminen oli yhteydessä kykyyn hallita epävarmoja muutostilanteita sekä vahvistavan tiimityöskentelyä. Epävarmuuden sieto korreloi osaamista kehittämisen mahdollistamisen alueella varsinkin naisesimiesten kohdalla. Esimiesten valmentavista toimintatavoista keskeisin oli kehityskeskustelu. Muiksi keinoiksi tunnistettiin jatkuvan palautteen antaminen sekä kuunteleva ja kyseenalaistava oivalluttaminen. Alaisia tuettiin vastuuseen voimavaraistavin keinoin. Valmennusosaaminen näyttäytyi kohdeorganisaatiossa enemmän tiedostamattomana toimintana. Tapaustutkimuksen perusteella voitiin kuitenkin todeta valmentavan johtamisen aktiviteettia ja hallinnan elementtejä esimiesten toiminnassa.

Kioskikirjallisuuden suomentamisen historiaa. Esimerkkitapauksena Ed McBainin The Pusher ja sen suomennokset

Tutkielmani käsittelee kioskikirjallisuuden suomennosten historiaa ja sitä, miten kioskikirjasarjoissa julkaistuja teoksia on suomennosvaiheessa lyhennetty. Suomessa on tehty vain vähän akateemista tutkimusta kioskikirjallisuudesta. Varsinkin siitä, miten ja millaisissa oloissa kioskikirjoja on suomennettu, on vain vähän tietoa. Tutkielman teoreettinen pohja on deskriptiivinen käännöstutkimus. Tutkin kioskikirjallisuutta aikakautensa ilmiönä ja pohdin sitä, miten aikakauden normit ja suomentajien asema ovat vaikuttaneet kioskikirjallisuuden suomennoksiin. Hyödynnän myös Gideon Touryn käännösnormeihin liittyvää tutkimusta. Pohdin tutkimuksessani lisäksi sitä, toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tutkimissani suomennoksissa. Tutkielman empiirisessä osassa analysoin sitä, miten kioskikirjoja on lyhennetty ja mitä niihin on lisätty suomennosvaiheessa. Tutkimusmateriaalina on Ed McBainin teos The Pusher (1956) ja sen kaksi suomennosta, Vaasa Oy:n Ilves-sarjassa julkaistu Poikani on narkomaani? (1963, suom. Uolevi Maajärvi) ja Grammamies (1973, suom. Kalevi Nyytäjä). Sain tutkimuksessani selville, että Uolevi Maajärven suomennokseen tekemät poistot kohdistuivat pääasiassa seuraavanlaisiin tekstisegmentteihin: muistelu, kielellinen leikittely, epämiellyttäviksi koetut aiheet, toistoa sisältävät kappaleet, poliisitutkimuksen kuvaus ja henkilöhahmojen välisen vuorovaikutuksen kuvaus. Maajärvi oli myös lisännyt suomennokseensa kääntäjän huomautuksia. Maajärven suomennokseen tekemät poistot ja lisäykset eivät vaikeuttaneet kirjan pääjuonen seuraamista, mutta niiden kautta teoksesta katosi Ed McBainin kirjoitustyylille ominaisia aspekteja, kuten tarkat poliisitoiminnan kuvaukset. Maajärven suomennosta on todennäköisesti ensisijaisesti lyhennetty, jotta se sopisi pituudeltaan paremmin kustantajan kirjasarjaan. Suomennokseen tehdyissä poistoissa voidaan kuitenkin nähdä mm. suomentajan itsesensuuria. Kalevi Nyytäjän suomennos noudatti pääsääntöisesti alkuperäistekstiä. Käännösanalyysin perusteella suomennosten julkaisuajankohtien välisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut selkeitä muutoksia, esimerkiksi tabu-aiheiden kääntämiseen liittyvissä normeissa. Käännösvertailun perusteella tutkimusmateriaalini tuki jossain määrin uudelleenkääntämishypoteesin olettamusta, jonka mukaan uudemmat käännökset ovat ensimmäisiä käännöksiä vieraannuttavampia.